Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tätä siis on keski-ikäisen elämä?
19.03.2015 |
Aamulla herääminen, lapset tarhaan, itse töihin, raskas työ, ei palkintoa, esimies haukkuu, palkka huono. Sitten lapset tarhasta, miehen naama norsunvitulla, ei tukiverkkoja, ei yhteistä aikaa, ei mitään mitä odottaa. Viikonloppuisin pihatöitä, lastenhoitoa, murjottamista ja maanantaina sama saatanan paska alkaa alusta. Seksiä ei neljään vuoteen eikä puoliso kiinnosta paskan vertaa.
Sinä, joka haluat vastata viestiini kehuskellen, että sinulla on asiat niin paljon paremmin kuin minulla.. älä vastaa, vaan tee jotain muuta. Kiitos.
Kommentit (80)
Ei ole. Sun elämä ehkä on, mutta se on oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 19:06"]
Lapset on elämän suola!
[/quote]
Joo, suolaa haavoihin. -60
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:32"]
Mulla ei ole miestä eikä lapsiakaan mutta samanlaisia tuntemuksia. Elämän rutiininomaisuus ahdistaa. Joka päivä sama tylsä rumba, ja työ imee kaiken energian niin etten jaksa sen jälkeen muuta kuin pakolliset kotityöt, aivotonta telkkarin tuijotusta, ja sitten nukkumaan. Ja aamulla taas töihin. Viikonloput nukun viikon univelkoja, kun en iltavirkkuna saa nukuttua aikaisin ja menen kumminkin klo 9 töihin, ja unet jää 3-5 tuntiin viikolla. Ihanaa elämää, kun mitään ei jaksa tehdä muuta kuin selvitä päivästä toiseen.
[/quote]
Minulla oli täysin samanlaista, mutta sitten jäin opintovapaalle, opikelin uuden ammatn ja nyt olen mieluisassa työssä. :)
paljon riippuu asenteesta: negatiivisen ukon heivasin matkan varrelle, olen siis kahden lapsen yh.
Herään aamulla, käyn koiran kanssa lenkillä, herätän lapset, syödään aamiaista, hoputan lapsia bussille. Lähden kiireellä töihin, vaativa ja vastuullinen asiantuntijatehtävä. Päivä töissä, onneksi ihanat kollegat.
Töiden jälkeen vauhdilla kotiin, koiran kanssa lenkille, kokkausta, lasten läksyjen vahtimista, harrastekuskailua, kaupassa käyntiä, siivousta, pyykkejä jne. Päivästä toiseen. Viikonloppuisin pihatöitä, kotitöitä, lasten kanssa oleilua / tappelua, ystävien tapaamista.
Ei seksiä, koska ei miestä. Ei omaa aikaa. Asiat ovat silti ihan hyvin :)
Myönnän, että nyt koululaisten kanssa on jo hieman helpompaa (mitä nyt teini-ikä aiheuttaa äidissä pinnan kiristymistä) - päiväkotiaikaan listaan saa lisätä aamuisin päiväkotiin kuskaus ja töiden jälkeen päiväkodista haku, kouluun kulkevat bussilla.
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole miestä eikä lapsiakaan mutta samanlaisia tuntemuksia. Elämän rutiininomaisuus ahdistaa. Joka päivä sama tylsä rumba, ja työ imee kaiken energian niin etten jaksa sen jälkeen muuta kuin pakolliset kotityöt, aivotonta telkkarin tuijotusta, ja sitten nukkumaan. Ja aamulla taas töihin. Viikonloput nukun viikon univelkoja, kun en iltavirkkuna saa nukuttua aikaisin ja menen kumminkin klo 9 töihin, ja unet jää 3-5 tuntiin viikolla. Ihanaa elämää, kun mitään ei jaksa tehdä muuta kuin selvitä päivästä toiseen.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 21:03"]Just joo. Kun ne lapset nyt kuitenkin on olemassa, ne on hoidettava eikä hylättävä. Ei sitä terapialaskua kestä mikään yhteiskunta jos äidit lähtee maailmalle kun vähän harmittaa.
[/quote]
Isä hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:25"]
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
[/quote]
Nope. Jos elämäntilanne ei vastaa sitä, mitä elämältä sisimmässään haluaa, ei sitä tsemppaamalla muuteta. -60
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:25"]
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
[/quote]
Nope. Jos elämäntilanne ei vastaa sitä, mitä elämältä sisimmässään haluaa, ei sitä tsemppaamalla muuteta. -60
[/quote]
no sitten muutetaan siitä elämää - ja jos se ei onnistu niin sitä asennetta.
Asenne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 19:46"]
"Täytän tänään 35 vuotta. Olen nyt virallisesti keski-ikäinen. Tästä eteenpäin elämäni on vain alamäkeä. Surkeaa liukua kohti iensairauksia, pyörätuoliramppeja ja kuolemaa", Adrian Mole raapustaa päiväkirjaansa."
[/quote]
:DDDDD
Eihän se ikään liity haukkuuko pomo tai onko mies naama kuinka väännettynä tai saako seksiä. Ja jos lapset on tarhassa vielä kun on itse keski-ikäinen niin aika vanhana ne on tehnyt. Vai mikä on mielestäsi keski-ikä, 35v?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:25"]
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
[/quote]
Nope. Jos elämäntilanne ei vastaa sitä, mitä elämältä sisimmässään haluaa, ei sitä tsemppaamalla muuteta. -60
[/quote]
no sitten muutetaan siitä elämää - ja jos se ei onnistu niin sitä asennetta.
Asenne ratkaisee.
[/quote]
Voihan sitä asennettaan muuttaa. Siitä vain ei ole välttämättä mitään apua. Kaikilla ei ole myöskään yhtäläistä kykyä itsepetokseen, eivätkä he siksi pysty teeskentelemään, että heidän asiansa ovatkin ihan mallillaan. -60
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:25"]
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
[/quote]
Nope. Jos elämäntilanne ei vastaa sitä, mitä elämältä sisimmässään haluaa, ei sitä tsemppaamalla muuteta. -60
[/quote]
no sitten muutetaan siitä elämää - ja jos se ei onnistu niin sitä asennetta.
Asenne ratkaisee.
[/quote]
Jaa-a. Olen itse harrastanut tuota asenteen muuttamista eli itsensä positiviista aivopesua ainakin 15 vuotta. Suurimman osan ajasta se on vaikuttanut melko toimivalta, eli vaikka olen pohjimmiltani tiennyt että olen ammatissa ja elämässä jotka eivät minulle oikein sovi, niin olen saanut aivopestyä itseni uskomaan että tilanteeni on kuitenkin varsin hyvä moneen muuhun verrattuna joten ei mitään syytä olla onneton.
Mutta nyt 40 iässä alkaa tuntua että "sielu" tai mikä lie syvempi osa itseä alkaa tunkea väkisin voimalla esiin, eikä enää hyväksy moista aivopesua. Nyt jos yritän asennemuutoksia, niin vain ahdistun ja masennun, koska sisin laittaa niin kovasti vastaan enää yrittämästä vääntää itseäni muottiin johon en sovi. Se tuntuu väkivallalta itseä kohtaan enkä oikein enää pysty siihen. Vielä yritän kyllä, koska tuntuu kovin epärealistiselta että tässä iässä voisin esim. vaihtaa ammattini täysin. Nykyinen ammatti kun on vielä ns. arvostettu ja hyvä, sekä hyväpalkkainen. Mutta pahasti ristiriidassa sen kanssa mikä pohjimmiltani olen ja mitä haluan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:25"]
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
[/quote]
Nope. Jos elämäntilanne ei vastaa sitä, mitä elämältä sisimmässään haluaa, ei sitä tsemppaamalla muuteta. -60
[/quote]
Kyllä muutetaan. Asenne. Voisin sanoa "oivallus".
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:58"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:52"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:43"]
Mitähän te pidätte keski-ikäisenä? Eikö keski-ikä ole 35v ja siitä ylöspäin, joten ei mitenkään erikoista, että keski-ikäisellä on tarhaikäisiä lapsia.
[/quote]
Sepä se, nykyään tehdään keski-ikäisinä vasta lapsia, ei kaikki jaksa sitä... Etenkin jos pomo haukkuu ja ei saa PALKINTOA!
[/quote]
Ai jos sä saat esim. 29-vuotiaana lapsen, niin olet tehnyt lapsen keski-ikäisenä? Just. Se tarhassa oleva lapsi voi olla jo vaikka 6v.
[/quote]
Voi olla, mutta jos niitä on useampia, niin ap on tehnyt osan lapsista jo teidän mittarilla keski-ikäisenä. Asenne, ikä yms vaikuttaa jaksamiseen ja haluamiseen, olla hyvä vanhempi. Ei pelkästään ikä. Mun mielestä keski-ikä alkaa myöhemmin kuin 35v.. Makuasioita siis kait?
[/quote]
Ei todellakaan keski-ikä ala vielä 35-vuotiaana. Taitaa alkaa siinä 40+ iästä lähtien, koska eletään keskimäärin kaiketi 80-85 vuotiaiksi (+ -) ja tuo 40 on siinä keskivaiheilla, sillainhan keski-ikä katsotaan. Jos olis keski-ikä siinä 35 + -, niin oletettu kuoleminen tapahtuisi siis jo 70-vuotiaana ja eikös päinvastoin nykyään eletä vanhemmiksi kuin ennen.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:32"]
Mulla ei ole miestä eikä lapsiakaan mutta samanlaisia tuntemuksia. Elämän rutiininomaisuus ahdistaa. Joka päivä sama tylsä rumba, ja työ imee kaiken energian niin etten jaksa sen jälkeen muuta kuin pakolliset kotityöt, aivotonta telkkarin tuijotusta, ja sitten nukkumaan. Ja aamulla taas töihin. Viikonloput nukun viikon univelkoja, kun en iltavirkkuna saa nukuttua aikaisin ja menen kumminkin klo 9 töihin, ja unet jää 3-5 tuntiin viikolla. Ihanaa elämää, kun mitään ei jaksa tehdä muuta kuin selvitä päivästä toiseen.
[/quote]
Minulla oli täysin samanlaista, mutta sitten jäin opintovapaalle, opikelin uuden ammatn ja nyt olen mieluisassa työssä. :)
[/quote]
Mä hyppäsin oravanpyörästä lopullisesti pois vuosi sitten, teen unelmahommia freelancerina sen minkä viitsin ja nautin kotonaolosta tai matkustelusta muun ajan. En kyllästymisen takia vaan ihan terveydellisistä syistä. Ja elämä on taas paljon mukavampaa koko perheelle:)
78
No kyllä virallistenkin määritelmien mukaan keski-ikä alkaa 40+ tai 45+ iässä.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:25"]
Asenne asenne asenne - se ratkaisee äärettömän paljon :)
[/quote]
Nope. Jos elämäntilanne ei vastaa sitä, mitä elämältä sisimmässään haluaa, ei sitä tsemppaamalla muuteta. -60
[/quote]
no sitten muutetaan siitä elämää - ja jos se ei onnistu niin sitä asennetta.
Asenne ratkaisee.
[/quote]
Jaa-a. Olen itse harrastanut tuota asenteen muuttamista eli itsensä positiviista aivopesua ainakin 15 vuotta. Suurimman osan ajasta se on vaikuttanut melko toimivalta, eli vaikka olen pohjimmiltani tiennyt että olen ammatissa ja elämässä jotka eivät minulle oikein sovi, niin olen saanut aivopestyä itseni uskomaan että tilanteeni on kuitenkin varsin hyvä moneen muuhun verrattuna joten ei mitään syytä olla onneton.
Mutta nyt 40 iässä alkaa tuntua että "sielu" tai mikä lie syvempi osa itseä alkaa tunkea väkisin voimalla esiin, eikä enää hyväksy moista aivopesua. Nyt jos yritän asennemuutoksia, niin vain ahdistun ja masennun, koska sisin laittaa niin kovasti vastaan enää yrittämästä vääntää itseäni muottiin johon en sovi. Se tuntuu väkivallalta itseä kohtaan enkä oikein enää pysty siihen. Vielä yritän kyllä, koska tuntuu kovin epärealistiselta että tässä iässä voisin esim. vaihtaa ammattini täysin. Nykyinen ammatti kun on vielä ns. arvostettu ja hyvä, sekä hyväpalkkainen. Mutta pahasti ristiriidassa sen kanssa mikä pohjimmiltani olen ja mitä haluan tehdä.
[/quote]
Kanssasi samaa mieltä. Jos elämässä kaikki tuntuu pahalta, asenteen muutos ei ole se eka juttu mitä pitäisi tehdä vaan ekaksi pitäisi miettiä että mitä niille epäkohdille voisi tehdä ja sitten joko muuttaa ne tai tyytyy siihen että elämä jatkuu vaan samanlaisena kuin ennenkin. Jos tyytyy, sitten sitä asennetta kannattaa muuttaa jotta kestää sen elämän. Mut jos heti vaan muuttaa asennetta että kaikki on hyvin vaikka ei olekaan, se on siinä mielessä itsepetosta että hautaa ne ongelmat eikä yritä edes niitä muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:58"] [quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:52"] [quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:43"] Mitähän te pidätte keski-ikäisenä? Eikö keski-ikä ole 35v ja siitä ylöspäin, joten ei mitenkään erikoista, että keski-ikäisellä on tarhaikäisiä lapsia. [/quote] Sepä se, nykyään tehdään keski-ikäisinä vasta lapsia, ei kaikki jaksa sitä... Etenkin jos pomo haukkuu ja ei saa PALKINTOA! [/quote] Ai jos sä saat esim. 29-vuotiaana lapsen, niin olet tehnyt lapsen keski-ikäisenä? Just. Se tarhassa oleva lapsi voi olla jo vaikka 6v. [/quote] Voi olla, mutta jos niitä on useampia, niin ap on tehnyt osan lapsista jo teidän mittarilla keski-ikäisenä. Asenne, ikä yms vaikuttaa jaksamiseen ja haluamiseen, olla hyvä vanhempi. Ei pelkästään ikä. Mun mielestä keski-ikä alkaa myöhemmin kuin 35v.. Makuasioita siis kait? [/quote] Ei todellakaan keski-ikä ala vielä 35-vuotiaana. Taitaa alkaa siinä 40+ iästä lähtien, koska eletään keskimäärin kaiketi 80-85 vuotiaiksi (+ -) ja tuo 40 on siinä keskivaiheilla, sillainhan keski-ikä katsotaan. Jos olis keski-ikä siinä 35 + -, niin oletettu kuoleminen tapahtuisi siis jo 70-vuotiaana ja eikös päinvastoin nykyään eletä vanhemmiksi kuin ennen.
[/quote]
Kyllähän se keski-ikä alkaa aikaisemmin kuin keskimäärin puolessa välissä elämää, sehän on sen puolivälin molemmin puolin tietty aika. Virallista määritelmää ei ole olemassakaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.03.2015 klo 18:39"]
Oi voi miten helppoa elämä on lapsettomana keski-ikäisenä! Onneksi itse valitsin elämäni tien paremmin. Tsemppiä ap!
[/quote]
Samaa mieltä. Keski-ikä oli minulle nuorena kirosana, mutta vähänpä silloin tiesin. En ymmärtänyt, että tuo keski-iän ankeus on seurausta lasten hankkimisesta, ei ikääntymisestä sinänsä.