Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -85, muistan saaneeni luunappeja. Tukkapöllystä puhuttiin, mutten muista koskaan saaneeni.
Sinusta ei siis välitetty lainkaan ja olemme paska maa.
-Räkänokkapissalissu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttävää luettavaa minulle 60- luvulla syntyneelle äidille. Koskaan ei lapsemme saaneet fyysistä kuritusta eikä henkistä. Myöskään sisarukseni eivät koskaan pahoinpidelleet lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meistä kolmekymppisistä suurin osa on valitettavasti saanut tukkapöllyä. Ei tuohon aikaan lapsista välitetty ollenkaan. Ja 90-luvun lama vaikutti vanhempieb jaksamiseen ja sitä kautta lapsiin suhtautumiseen pelkkänä kulueränä.
No jo on törkeä väite.
Alapeukuttajat siis väittävät ettei tuohon aikaan lapsista välitetty ollenkaan? Haistakaa pitkä paska! Kyllä tuohonkin aikaan lapsista välitettiin. Oikeastaan välitettiin enemmän kuin te lapsianne pumpulissa kasvattavat idealistit teette. Nykyvanhemmat eivät paskaakaan välitä lapsistaan mutta omasta ulkokultaisesta olemuksestaan sitäkin enemmän.
Osa vanhemmista hakkasi lapsia, koska ei välittänyt heistä, ja osa hakkasi, koska välitti (esim ap:n tapaus ilmeisesti).
Nykyään kurittomuutta katsotaan sormien läpi. Nyt sitten nähdään uutisista miten nuoret hakkaa ja puukottaa toisiaan. Opettaja kun saisi antaa kunnon selkäsaunan kiusaajille niin nekin pysyisi kurissa, mutta ei kun pehmeät arvot.
Jos fyysinen kurittaminen olisi niin haitallista mitä te täällä väitätte, niin eiköhän kaikki aiemmat sukupolvet olisi traumatisoituneita ja hoidon tarpeessa? Kuitenkin nyt näyttää siltä että nuoret ja lapset voi pahoin? Selittäkääpä se.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kurittomuutta katsotaan sormien läpi. Nyt sitten nähdään uutisista miten nuoret hakkaa ja puukottaa toisiaan. Opettaja kun saisi antaa kunnon selkäsaunan kiusaajille niin nekin pysyisi kurissa, mutta ei kun pehmeät arvot.
Jos fyysinen kurittaminen olisi niin haitallista mitä te täällä väitätte, niin eiköhän kaikki aiemmat sukupolvet olisi traumatisoituneita ja hoidon tarpeessa? Kuitenkin nyt näyttää siltä että nuoret ja lapset voi pahoin? Selittäkääpä se.
Ei nämä nykyvanhemmat osaa selittää mitään. Ne istuu vaan kadulle kiukuttelemaan ja itkemään että jonkun muun pitäisi laittaa asiat kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi sana: lama. Se vei monelta työt ja jopa koko elämän velkojen takia. Samalla koko yhteiskunnan ilmapiiri myrkyttyi. Perheiden kotiapu lopetettiin ja koulussa pyyhekumitkin puolitettiin. Se oli sellaista aikaa, jota ei voi verrata ollenkaan tähän korona-arkeen. Ihan käsittämättömän synkkää, ei sitä muuten osaa kuvailla ja alkaa ahdistamaan kun muistelee. Sodan jälkeen pahin kriisi historiassamme.
Omat vanhempani olivat vanhempina todella surkeita ja keinottomia. Isäni oli luottamustehtävissään arvostettu ja rauhallinen mies. Äitini aivan tavallinen nainen ulospäin. Kotona saimme risusta milloin mistäkin syystä pienestä pitäen. Lisäksi nolaaminen ja huutaminen olivat heidän kasvatusmenetelmiä. Joskus myöhemmin aikuisena äiti ohi mennen totesi, että kun meille piti aina lapsena huutaa. Itse en oikein osannut sanoa siihen mitään. Miksi hän huusi? Siksi, että hän jakeli käskyjä joka käänteessä, mutta koskaan hän ei voinut koskaan perustella mitään. Siis en liioittele ollenkaan sanoessani tämän, mutta äitini perustelu käskyille oli aina "koska minä sanon". Pikkulapsena tämä meni läpi, mutta kasvaessani tajusin, ettei vanhempani nyt kovin fiksuja olleetkaan, joten tuo kuulosti vain typerältä.
Olen siis syntynyt 80-luvun puolessa välissä. Sen sijaan muistelen, ettei 90-luvulla syntynyt nuorin sisarukseni ole saanut koskaan selkäänsä. En tiedä mistä tuo muutos tuli. Jossain vaiheessa huomasin, että minä ja keskimmäinen sisarus saaneet enää selkään. Joskus olen pohtinut, että olisiko kuitenkin joku lähipiirissä arvannut asian ja siksi ruumiillinen kuritus olisi loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen mies -88, eli samanikäinen kuin AP.
Mä sain kanssa lapsena selkääni muutaman kerran. Ehkä useamminkin, en muista. Mulla itsellä oli (on) kanssa rakastavat ja välittävät vanhemmat, jotka leikkivät meidän kanssa, tukivat ja kannustivat.
Jälkikäteen ovat sanoneet, että katuvat tuota enemmän kuin mitään muuta. Heitä oli kuritettu lapsena, joten he eivät silloin ymmärtäneet, että lapsen kurittaminen ei tee hyvää lapselle. Luulivat tekevänsä sen mun parhaakseni. Hyvin, hyvin pitkään meni mulla itsellänikin ennen kuin ymmärsin, että ne selkäsaunat eivät olleet mulle hyväksi.
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: lama. Se vei monelta työt ja jopa koko elämän velkojen takia. Samalla koko yhteiskunnan ilmapiiri myrkyttyi. Perheiden kotiapu lopetettiin ja koulussa pyyhekumitkin puolitettiin. Se oli sellaista aikaa, jota ei voi verrata ollenkaan tähän korona-arkeen. Ihan käsittämättömän synkkää, ei sitä muuten osaa kuvailla ja alkaa ahdistamaan kun muistelee. Sodan jälkeen pahin kriisi historiassamme.
Nyt haisee liioittelu. Minä olen lama-ajan lapsi enkä kokenut sitä mitenkään synkkänä. Nykyaika puukoilla heiluvine lapsineen sensijaan tuntuu hyvinkin synkältä.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Kun sain remmiä niin tajusin tehneeni väärin. En saanut traumoja. Arestille olisin vaan nauranut kuten nykykakarat tekee vanhempiensa väsyneille komennoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kurittomuutta katsotaan sormien läpi. Nyt sitten nähdään uutisista miten nuoret hakkaa ja puukottaa toisiaan. Opettaja kun saisi antaa kunnon selkäsaunan kiusaajille niin nekin pysyisi kurissa, mutta ei kun pehmeät arvot.
Jos fyysinen kurittaminen olisi niin haitallista mitä te täällä väitätte, niin eiköhän kaikki aiemmat sukupolvet olisi traumatisoituneita ja hoidon tarpeessa? Kuitenkin nyt näyttää siltä että nuoret ja lapset voi pahoin? Selittäkääpä se.
Nuorten pahoinvointi johtuu siitä että some ja hektinen työelämä vie kaiken voiman heidän vanhemmiltaan ja kotona ollessaankin he keskittyvät sosiaaliseen mediaansa. Toinen on se että lapset ovat valveutuneenpia ja aikuisten paha maailman avautuu älylaitteiden kautta lapset eteen ihan liian nuorena murskaten ja kyynistäen heidän mielensä. Sosiaalinen media luo myös kovan kilpailuyhteiskunnan ja määritteet joihin sinun pitää pyrkiä ollaksesi jotain.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Ei ollut hyvää vaikutusta ja koskaan en ymmärtänyt . Omaa lastani en pystyisi ohjaamaan väkivallalla vaan rajat on asetettu viitsimällä kasvattaa ja ohjaamalla. Hän käyttäytyy paljon paremmin kuin minä aikoinaan. Rajat ovat rakkautta, väkivalta kaukana siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisi omasta mielestään ollut hyvä, en silti tajua, miten vanhempi on pystynyt rakasta lastaan lyömään vyöllä. Tajuaako joku tämän?
Miten te nykyvanhemmat pystytte olemaan niin välinpitämättömiä omista rakkaista lapsistanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Kun sain remmiä niin tajusin tehneeni väärin. En saanut traumoja. Arestille olisin vaan nauranut kuten nykykakarat tekee vanhempiensa väsyneille komennoille.
Eli ennemminkö tosiaan niin päin, että se sai sinut ymmärtämään tehneesi väärin, eikä niin, että remmi olisi toiminut pelotteena niin, että et tee jotain sen takia, koska siitä on uhattu antaa remmiä?
1984 vuonna syntyneenä sain jatkuvasti tukkapöllyä ja minua ruoskittiin koivunoksalla. Kerran sain myös remmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi sana: lama. Se vei monelta työt ja jopa koko elämän velkojen takia. Samalla koko yhteiskunnan ilmapiiri myrkyttyi. Perheiden kotiapu lopetettiin ja koulussa pyyhekumitkin puolitettiin. Se oli sellaista aikaa, jota ei voi verrata ollenkaan tähän korona-arkeen. Ihan käsittämättömän synkkää, ei sitä muuten osaa kuvailla ja alkaa ahdistamaan kun muistelee. Sodan jälkeen pahin kriisi historiassamme.
Nyt haisee liioittelu. Minä olen lama-ajan lapsi enkä kokenut sitä mitenkään synkkänä. Nykyaika puukoilla heiluvine lapsineen sensijaan tuntuu hyvinkin synkältä.
Juuri näin. Vaikka se lama laski elintasoa roimasti niin rakkautta ja välittämistä kotona aina riitti. Harrastukset ei olleet kalliita eikä tarvinnut pyrkiä miellyttämään muita muotivaatteilla. Sosiaalisen media sijaan oli ystäviä joita tavattiin ja joiden kanssa vietettiin aikaa.
-91 syntynyt ja kyllä olen saanut tukkapöllyä ja luunappeja! En usko että se kivin harvinaista olisi ollut🤔
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Opin käytöstavat ja opin sietämään epämukavuuksia ja kyllä käyttäydyn paremmin. Arestit olivat minulle ainoastaa lepotaukoja jolloin ladattiin akkuja että jaksoi paremmin sekoilla. En mennyt rikki enkä tarvitse terapiaa
Olen syntynyt -85, muistan saaneeni luunappeja. Tukkapöllystä puhuttiin, mutten muista koskaan saaneeni.