Lue keskustelun säännöt.
80- ja 90-luvun vaihteen tienoilla syntyneet, oliko teillä ruumiillista kurittamista? Katsottiinko sitä tuolloin vielä läpi sormien?
12.12.2021 |
Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että kurittaminen kiellettiin lailla jo 1984. Meillä oli ihan ns. tavallinen hyvä ja lainkuuliainen perhe, mutta kyllä minä vielä 90-luvun lopulle asti olen saanut ruumillista kurittamista (vyöllä kuritettiin), enkä tuolloin tosiaan edes tiennyt, että se oli laitonta ja ihmettelen tosiaan sitä nyt, koska muuten oltiin kaikessa kunnollisia ja tunnollisia ja lainkuuliaisia.
Oliko yleinen asenne tuolloin vielä se, että juuri tätä kohtaa laista katsottiin läpi sormien? Millaista teillä oli?
- Nainen vm-88
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Kun sain remmiä niin tajusin tehneeni väärin. En saanut traumoja. Arestille olisin vaan nauranut kuten nykykakarat tekee vanhempiensa väsyneille komennoille.
Eli ennemminkö tosiaan niin päin, että se sai sinut ymmärtämään tehneesi väärin, eikä niin, että remmi olisi toiminut pelotteena niin, että et tee jotain sen takia, koska siitä on uhattu antaa remmiä?
No lyhyesti kiteytettynä noin. Kun sain remmiä tajusin että olen tehnyt väärin, enkä niin että minua nyt pelotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Kun sain remmiä niin tajusin tehneeni väärin. En saanut traumoja. Arestille olisin vaan nauranut kuten nykykakarat tekee vanhempiensa väsyneille komennoille.
Eli ennemminkö tosiaan niin päin, että se sai sinut ymmärtämään tehneesi väärin, eikä niin, että remmi olisi toiminut pelotteena niin, että et tee jotain sen takia, koska siitä on uhattu antaa remmiä?
No lyhyesti kiteytettynä noin. Kun sain remmiä tajusin että olen tehnyt väärin, enkä niin että minua nyt pelotellaan.
Ok, mielenkiinoista. Itse olen luullut, että se oli nimenomaan ensisijaisesti ollut uhkauksen väline, jolla pelotellaan tottelemaan.
Minkä ikäinen sinä siis olit tuolloin?
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat vanhempina todella surkeita ja keinottomia. Isäni oli luottamustehtävissään arvostettu ja rauhallinen mies. Äitini aivan tavallinen nainen ulospäin. Kotona saimme risusta milloin mistäkin syystä pienestä pitäen. Lisäksi nolaaminen ja huutaminen olivat heidän kasvatusmenetelmiä. Joskus myöhemmin aikuisena äiti ohi mennen totesi, että kun meille piti aina lapsena huutaa. Itse en oikein osannut sanoa siihen mitään. Miksi hän huusi? Siksi, että hän jakeli käskyjä joka käänteessä, mutta koskaan hän ei voinut koskaan perustella mitään. Siis en liioittele ollenkaan sanoessani tämän, mutta äitini perustelu käskyille oli aina "koska minä sanon". Pikkulapsena tämä meni läpi, mutta kasvaessani tajusin, ettei vanhempani nyt kovin fiksuja olleetkaan, joten tuo kuulosti vain typerältä.
Olen siis syntynyt 80-luvun puolessa välissä. Sen sijaan muistelen, ettei 90-luvulla syntynyt nuorin sisarukseni ole saanut koskaan selkäänsä. En tiedä mistä tuo muutos tuli. Jossain vaiheessa huomasin, että minä ja keskimmäinen sisarus saaneet enää selkään. Joskus olen pohtinut, että olisiko kuitenkin joku lähipiirissä arvannut asian ja siksi ruumiillinen kuritus olisi loppunut.
Kerroin omat kokemukseni ja joku alkaa alapeukuttamaan. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää luettavaa minulle 60- luvulla syntyneelle äidille. Koskaan ei lapsemme saaneet fyysistä kuritusta eikä henkistä. Myöskään sisarukseni eivät koskaan pahoinpidelleet lapsiaan.
Ok boomer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani olivat vanhempina todella surkeita ja keinottomia. Isäni oli luottamustehtävissään arvostettu ja rauhallinen mies. Äitini aivan tavallinen nainen ulospäin. Kotona saimme risusta milloin mistäkin syystä pienestä pitäen. Lisäksi nolaaminen ja huutaminen olivat heidän kasvatusmenetelmiä. Joskus myöhemmin aikuisena äiti ohi mennen totesi, että kun meille piti aina lapsena huutaa. Itse en oikein osannut sanoa siihen mitään. Miksi hän huusi? Siksi, että hän jakeli käskyjä joka käänteessä, mutta koskaan hän ei voinut koskaan perustella mitään. Siis en liioittele ollenkaan sanoessani tämän, mutta äitini perustelu käskyille oli aina "koska minä sanon". Pikkulapsena tämä meni läpi, mutta kasvaessani tajusin, ettei vanhempani nyt kovin fiksuja olleetkaan, joten tuo kuulosti vain typerältä.
Olen siis syntynyt 80-luvun puolessa välissä. Sen sijaan muistelen, ettei 90-luvulla syntynyt nuorin sisarukseni ole saanut koskaan selkäänsä. En tiedä mistä tuo muutos tuli. Jossain vaiheessa huomasin, että minä ja keskimmäinen sisarus saaneet enää selkään. Joskus olen pohtinut, että olisiko kuitenkin joku lähipiirissä arvannut asian ja siksi ruumiillinen kuritus olisi loppunut.
Kerroin omat kokemukseni ja joku alkaa alapeukuttamaan. Miksi?
Koska sinun jutustasi ei pidetty. Vai pitäisikö sinun saada vain yläpeukkuja ettei tule paha mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ja naiset harvoin ajattelee samanlailla mistään asiasta. Monelle miehelle toimii ainoastaan rangaistus kun uhka vain naurattaa ja monelle naiselle jo uhka toimii joten rangaistusta ei tarvitse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Kun sain remmiä niin tajusin tehneeni väärin. En saanut traumoja. Arestille olisin vaan nauranut kuten nykykakarat tekee vanhempiensa väsyneille komennoille.
Eli ennemminkö tosiaan niin päin, että se sai sinut ymmärtämään tehneesi väärin, eikä niin, että remmi olisi toiminut pelotteena niin, että et tee jotain sen takia, koska siitä on uhattu antaa remmiä?
No lyhyesti kiteytettynä noin. Kun sain remmiä tajusin että olen tehnyt väärin, enkä niin että minua nyt pelotellaan.
Ok, mielenkiinoista. Itse olen luullut, että se oli nimenomaan ensisijaisesti ollut uhkauksen väline, jolla pelotellaan tottelemaan.
Minkä ikäinen sinä siis olit tuolloin?
Alakouluikäinen. Ei ne enää teini-iässä remmiä antaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ja naiset harvoin ajattelee samanlailla mistään asiasta. Monelle miehelle toimii ainoastaan rangaistus kun uhka vain naurattaa ja monelle naiselle jo uhka toimii joten rangaistusta ei tarvitse
Monelle naiselle ei toimi mikään kun kuvittelevat että nykyisin saa pelkällä naisena olemisellaan tehdä mitä vaan.
Synnyin 1992, eikä minua koskaan kuritettu fyysisesti. Henkisellä puolella laiminlyönti oli aika tavallista, ei mitään henkistä väkivaltaa mutta kaikkien ongelmien ja tunteiden kanssa sai jäädä ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Olen saanut piiskaa oksalla, vyöllä, henkarilla, mitä nyt "rakastavien" sukulaisten ja hoitopaikan tädin käteen sattui. Äitini jopa oli joskus näkemässä, mutta ilmeisesti hiljaa hyväksyi, koska ei ikinä puuttunut tilanteeseen. Jostain syystä nuorempia sisaruksia lellittiin ja heitä ei kuritettu, joten lapsuuden kokemukset ovat hyvin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista kuulla remmiä saaneilta, että oliko sillä heidän omasta mielestään mitään vaikutusta? Käyttäydyittekö paremmin sen ansiosta? Vai peräti huonommin?
Olisiko sama vaikutus ollut vaikkapa arestilla?
Olin kiltti ja tunnollinen "kympintyttö". Minulle se jo oli rangaistus, jos jostain asiasta tuli sanomista. Koen, että puhuttelu olisi riittänyt ihan hyvin rangaistukseksi, eikä remmillä kurittaminen tuonut siihen lisää "tehoa".
Aika karua.
Osaatko yhtään sanoa miksi katsottiin tarpeelliseksi kurittaa vaikka olisi muutenkin mennyt viesti perille?
Mä olen tajunnut sen, että kuritusta ei pidetty/pidetä väkivaltana. Siis näiden mielissä jotka sitä lapsiinsa harjoittivat.
Mä sain koko lapsuuteni kuritusväkivaltaa toiselta vanhemmaltani. Ja jonkin verran vielä varhaisteininä. On aikamoiset traumat asiasta enkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Sieluni tulee olemaan rikki loppuun asti. Moni haikailee lapsuuden huolettomuutta, mutta itselle lapsuus oli jatkuvaa stressin tunnetta ja ahdistusta tuon yhden ihmisen käytöksen takia.
Joskus kysyin miksi oli minua kohtaan niin aggressiivinen. Ei kuulemma kokenut tehneensä mitään väärää. Eli tämä! Lapseen kohdistuvaa kuritusväkivaltaa ei pidetä väkivaltana. Mitähän näin ajattelevat vanhemmat tykkäisivät, jos pomo retuuttaisi hiuksista huonona päivänään tai sulkisi viileään varastoon, tai potkisi, kun olisi tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut piiskaa oksalla, vyöllä, henkarilla, mitä nyt "rakastavien" sukulaisten ja hoitopaikan tädin käteen sattui. Äitini jopa oli joskus näkemässä, mutta ilmeisesti hiljaa hyväksyi, koska ei ikinä puuttunut tilanteeseen. Jostain syystä nuorempia sisaruksia lellittiin ja heitä ei kuritettu, joten lapsuuden kokemukset ovat hyvin erilaisia.
Meillä myös äiti katseli taustalla eikä koskaan puuttunut. En ymmärrä miksi. Isäni sai kohdella minua mennen tullen omien mielialojensa mukaan. Oli jotenkin sadistinenkin välillä. Kerrankin puristeli minua jalkovälistä. Tätä ei kyllä äitini huomannut. Aikuisena joskus miettinyt, että olikohan isälläni jotain seksuaalisia fiiliksiä minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen -86 syntynyt ja oli ruumiillista kurittamista silloin kuin tein jotain että sen ansaitsin. En katkeroitunut ja se kasvatti itselle paksumman nahan niin ei tarvi joka mielenpahoittamisesta terapeutille itkeä
No huh, lämminhenkisyys oikein huokuu sinusta.... Empatiaa et ainakaan oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen -86 syntynyt ja oli ruumiillista kurittamista silloin kuin tein jotain että sen ansaitsin. En katkeroitunut ja se kasvatti itselle paksumman nahan niin ei tarvi joka mielenpahoittamisesta terapeutille itkeä
No huh, lämminhenkisyys oikein huokuu sinusta.... Empatiaa et ainakaan oppinut.
En ole koskaan antanut tunteille valtaa kun ajattelen mieluummin järjellä. Tunteet aiheuttavat liian paljon ongelmia niin siksi en halua antaa niille minkäänlaista valtaa. Itse asiassa taidan jollain tasolla vihata asioita jossa on suuri tunnelataus mukana
Veljiä piiskattiin.
Nuorempi alkoi sen myötä rääkkäämään eläimiä, että sitä ainakin aiheutti.
Yläasteikäisenä mietin soittavani lastensuojeluun, koska en kestänyt kuunnella, kun veljeä satutettiin. Vaikka minua ei lyöty kuin kerran, niin sillä oli minuunkin vaikutusta.
Ei opetettu rajoja, kun näin miten niitä ylitettiin.
Joten miehet ovat kohdelleet minua kuten käyttötavaraa ja kerran on tehty seks. väkivaltaa.
Jäljet on moninaisemmat kuin ajattelisi.
Miestäni myös isä hakkasi lapsena, piti ADHD:lle kuria. Kun mieheni kasvoi isommaksi, hakkasi isänsä. Tämäkin on kurittajien mielestä ok varmasti, jos asiasta lyödään vanhempia myöhemmin. Toki myöhemmin joi itsensä kuoliaaksi, joten vanhemmat pääsivät hautaamaankin lapsensa.
Itse syntynyt -89. Muistan alle kouluikäisenä ja ala-asteen ekoilla luokilla saaneeni äitiltä tukkapöllyä muutamia kertoja, kun käytös oli omalta osaltani todella huonoa. Isä ei muistaakseni koskaan tehnyt niin.
Tukkapöllyt olivat nopeita hiuksista nappaamisia, eikä mitään repimistä että hiukset olisi irronneet tms. En kokenut sitä sinänsä ongelmaksi tai pelottavaksi. Aikuistuessani olen vasta tajunnut että tuokin lasketaan väkivallaksi. En usko että äitini piti sitä niin pahana silloin. Hän oli omassa lapsuudessaan saanut piiskaa ja kokenut kovempaakin kuristusta, mutta ei onneksi näitä siirtänyt meille lapsille.
Muistan kerran että äiti uhkasi "koivuniemen herralla" ja koivunoksa tuotiin kaapin päälle pelotteeksi, mutta sitä ei koskaan käytetty enkä oikeastaan usko että sitä olisi käytettykään vaikka meidän lapsien käytös ei olisi parantunut.
Vanhemmat välittivät meistä ja rakastivat meitä kovasti ja meillä on edelleen läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Itse syntynyt -89. Muistan alle kouluikäisenä ja ala-asteen ekoilla luokilla saaneeni äitiltä tukkapöllyä muutamia kertoja, kun käytös oli omalta osaltani todella huonoa. Isä ei muistaakseni koskaan tehnyt niin.
Tukkapöllyt olivat nopeita hiuksista nappaamisia, eikä mitään repimistä että hiukset olisi irronneet tms. En kokenut sitä sinänsä ongelmaksi tai pelottavaksi. Aikuistuessani olen vasta tajunnut että tuokin lasketaan väkivallaksi. En usko että äitini piti sitä niin pahana silloin. Hän oli omassa lapsuudessaan saanut piiskaa ja kokenut kovempaakin kuristusta, mutta ei onneksi näitä siirtänyt meille lapsille.
Muistan kerran että äiti uhkasi "koivuniemen herralla" ja koivunoksa tuotiin kaapin päälle pelotteeksi, mutta sitä ei koskaan käytetty enkä oikeastaan usko että sitä olisi käytettykään vaikka meidän lapsien käytös ei olisi parantunut.
Vanhemmat välittivät meistä ja rakastivat meitä kovasti ja meillä on edelleen läheiset välit.
Jatkan tähän vielä. Itselläni on nyt jo omia lapsia, mutta heitä en ole koskaan tukistanut. En siltikään pidä oman lapsuuden tukistuskokemuksia mitenkään erityisen pahoina. Ollaan jopa perheillallisilla vitsailtu niistä. Toki täysin eri asia on se, jos lapsiin käytetään oikeasti satuttavaa väkivaltaa. Meillä nuo tukkapöllyt eivät tosiaan mitenkään erityisesti sattuneet; vähän kiristivät vain hiuksista.
En sitten yhtään tajua. Siinä jo on ristiriita että lasta opetetaan älä lyö toista, mutta minä lyön sinua. Omalleni opetan että älä toista lyö, meilläkään ei niin tehdä. Tottakai teoilla on ollut seuraukset suuntaan ja toiseen,muttei väkivaltaa. Rakastan opettamalla ja esimerkillä ja selittämällä ja kuulemalla lasta jyräämättä. Hän rikkoi hoidossa tahallaan lapion. Taatusti tehokkaampi opetus oli ostaa omista rahoista uusi ja viedä se hoitoon kun antaa remmiä. Autotielle juokseminen toi rajat päästä sinne ja oppia olemaan, ei piiska jne...Minä sain vaan selkään kun en totellut ja jatkoin pöljäilyjä.