Oletko joutunut mikroagression uhriksi?

En ole. Pyyhin ne tussilla yli.

Joo, kerran yks tyyppi sanoi :  "ai kun ihanaa kuulla savon murretta". Mitähän se silläkin tarkoitti...

Joo, kadulla yhdellä tyypillä oli mikroaggressiivinen ilme kun käveli vastaan. Ei sitä mitenkään ilmeestä toki huomannut, mutta siksi se olikin mikroaggressiota.

Eilen kysyttiin mistä olen kotoisin.

Kysellään puhunko venäjää.

Olen joutunut mikro,-makro,- ja tavallisen aggression kohteeksi, mutta ei se ketään kiinnosta koska olen valkoinen heteroseksuaalinen mies.

Kysyttiin olenko raskaana,no en vi""u oo vaan läski!

Vierailija kirjoitti:

Kysyttiin olenko raskaana,no en vi""u oo vaan läski!

Multa sama, kun erehdyin syömään kermakakkua juhlissa ja vatsa turposi palloksi

Kaikkihan välillä mikroagression kohteeksi joutuu. Tai kuvitellun mikroagression. Joillakin voi olla perusilmeinä mikroagressiivisilta vaikuttavia ilman että itse edes tietävät

Minulla on vieraskielinen sukunimi ja aina kysytään miten se kirjoitetaan ja mistä sukumme on  kotoisin. Luulin että se on uteliaisuutta, mutta kiitos iltapäivälehtien olen oppinut että se on nykyään aggressiota...

Kilpauhriutuminen kivaa! 

Olen autisti ja kohtaan hyvin usein sitä. Onneni toisaalta että en useinkaan tajua tai välitä, autistisuudestani johtuen. :D

Mutta minusta autistien erilaisuus pitäisi huomioida ihan samoin kuin vähemmistöjen ja esim trans-ihmisten.

Onko mikroaggressiolle jotain muuta mittaria kuin mielensäpahoittaminen? Onko mielensäpahoittaja aina oikeassa, vaikka kellään ei olisi tarkoituksena loukata?

Jotenkin tuntuu, että mikroaggressioiden kokeminen on naisille tyypillistä. "Se kohdisti minuun mikroaggrssion silloin vuonna 1998, kun pyytämättä avasi oven ja toivotti hyvää huomenta iloisesti hymyillen."

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Nätti nainen eni ohi eikä huomannut minua. Mies53

Minua tentattiin ulkonäköni takia Italiassa. Jopa naiset tulivat iholle ja hipelöivät hiuksiani kysyen, onko tämä aito väri? Koin sen aika imartelevaksi, mutta olenkin kokenut väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Minua tentattiin ulkonäköni takia Italiassa. Jopa naiset tulivat iholle ja hipelöivät hiuksiani kysyen, onko tämä aito väri? Koin sen aika imartelevaksi, mutta olenkin kokenut väärin. 

Koit sen imartelevaksi, koska sinulla ei liity omaan etniseen taustaasi mitään traumaattista. Olet elänyt koko elämäsi valkoista etuoikeutta. Sen vuoksi et voi ymmärtää, miltä samanlainen kohtelu tuntuu siitä, joka on etnisen taustansa vuoksi saanut koko elämänsä tuntea olevansa erilainen tai joukkoonkuulumaton. 

Minulla on erikoinen nimi ja olen aina ollut kiinnostunut muiden erikoisista nimistä. Ilmeisesti olen aika mikroaggressiivinen ihminen, kun kysyn ”mikä on sinun nimesi tarina” vain sellaisilta ihmisiltä, joilla on tavallisuudesta poikkeava nimi. Minusta olisi enemmän loukkaavaa, jos muilta kysyttäisiin, mutta peruspirjo jäisi ilman kysymystä. Tosin pirjotkin saavat kertoa, jos porukassa nimistä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erikoinen nimi ja olen aina ollut kiinnostunut muiden erikoisista nimistä. Ilmeisesti olen aika mikroaggressiivinen ihminen, kun kysyn ”mikä on sinun nimesi tarina” vain sellaisilta ihmisiltä, joilla on tavallisuudesta poikkeava nimi. Minusta olisi enemmän loukkaavaa, jos muilta kysyttäisiin, mutta peruspirjo jäisi ilman kysymystä. Tosin pirjotkin saavat kertoa, jos porukassa nimistä puhutaan.

Tässä on se ero, ettet tee ihmisen ulkonäön ja omien oletuksiesi pohjalta näitä kyselyjä.

Nimi keskustelusta puuttuu täysin valta-asetelma (etuoikeutettu ihminen vs. vähemmistöön kuuluva), ja siksi en näkisi sitä mikroaggressiona. Kysymys ei myöskään tee oletuksia, kuten esimerkiksi kysymys "Milloin olet tullut Suomeen?" -kysymys tekee (olettaa ettei henkilö voi olla suomalainen). Vertauksesi on siis huono ja ei ainakaan auta ihmisiä ymmärtämään mikroaggressiokäsitettä.