Oletko joutunut mikroagression uhriksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Suoraan woke -oppikirjasta. Ei, et ole edistyksellinen, suvaitsevainen etkä tiedostava, ainoastaan narsistinen, epävarma ja heikko.

Sukupuoltani oletetaan päivittäin joka kohtaamisessa, joten elämäni on jatkuvaa mikroaggression kohteena olemista.

Kyllä. Naapuri tuli aamulla vastaan naama norsunveetulla, tulkitsin mikroaggressioksi ja vetäydyin retriittiin turvalliseen tilaani.

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Ei mua ainakaan haittaa, jos joku kysyy mun kasvoissa olevasta arvesta. Osui pöydänkulmaan, that's it. En koe olevani mikroaggression uhri, jos joku haluaa tietää minusta lisää eikä tarkoitus ole loukata. Eikä kenenkään muunkaan tarvitsisi.

Jokaisen pienenkin vastoinkäymisen puhaltaminen täysimääräiseksi vastoinkäymisen hurrikaaniksi tekee ihmisestä herkästi särkyvän ja se kostautuu kun elämässä tulee isoja ongelmia vastaan. Ihmisen pitää kerätä tietynlaista kovuutta ja pystyä pudistelemaan pienet kakkaläikät itsestään ilman sen isompia interventioita.

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Parempi kun lopettaa kaikille "rodullistetuille" puhumisen kokonaan, kun koskaan ei tiedä millainen katse tai kysymys riittää pahoittamaan toisen mielen.

Joo, eilen yksi työkaveri sanoi Hyvää huomenta. Mitäköhän se sillä tarkoitti? 😁

Nykyään pitäisi ensin tietää, mitä mieltä joku on jostain, ennenkuin voi kysyä mitä mieltä joku on jostain.

Siis paras istua yksin metsässä, jos kukaan ei vain tulisi kysymään jotain tyhmää.

Ihmiset on muuttuneet hulluiksi, kun varovat kaikkia kuviteltuja mahdollisia henkisiä pahoinvointi kohtauksia. Sitten vielä valittavat olevansa yksinäisiä.  Osa näistä jotka nostavat kovan metelin mitä oudoimmista asioista, eivät yksinkertaisesti osaa itse käyttäytyä.

Mun mielestä nää täällä mikroaggressioksi väitetyt kotimaan utelut ei ole mikroaggerssiota vaan ihan vaan perinteistä epähienotunteisuutta. Mun mielestä mikroaggressio on tahallista jatkuvaa töykkimistä ja näykkimistä mutta niin hienovaraisilla keinoilla, että uhrin on vaikea edes kysyttäessä sanoa, oliko se tyyppi oikeasti tahallaan ilkeä vai ei. Ja sellaistahan kaikki joutuu sietämään anopeilta, työkavereilta ym. ihanilta ihmisiltä, joiden vuorovaikutuspiirissä joutuu olemaan, halusi tai ei.

Joo. Tai se ei ole pelkästään mikroaggressiota, vaan suoranaista aggressiota ja vittuilua. Eli on kehotettu mm. menemään terapiaan, joka tarkoittaa suomeksi sitä että "minusta oot hullu sekopää."

Tuo Ylessä mikroaggressioista anteeksi vaan höpötellyt täti olisi voinut kertoa miten muualla maailmassa asia hoidettu. Mutta se on anteeksipyynnön paikka jos joku yrittää omia suomalaista tuppisuukulttuuria.

Palstalla joutuu kyllä suoranaisen aggression uhriksi aina kun vaan jotain kirjoittaa.

Parempi olla vain hiljaa eikä sanoa kellekään yhtään mitään, kun kaikesta voi loukkaantua, Varsinkin nykynuoriso loukkaantuu ihan kaikesta. 

Kaupassa käydessä tuli mieleen että varmasti täällä on joku  jolla eri mielipide jostain asiasta kuin minulla,tuli heti turvattomuuden tunnetta.

Nykyään voi uhriutua jo siitä, että maailmassa on muitakin ihmisiä.

Olin joskus USAssa ja taustani (suomalainen) oli ihan tavallinen puheenaihe ilman mikro- tai muutakaan aggressiota.

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Pysy umpiossa. Älä anna kenellekään mahdollisuutta mikroahdistella sinua. Älä tapaa koskaan ketään missään sillä he saattavat vahingossa puhua sinulle.

Hyvää yötä.

Naapuri tuli pyytämään tunkkia lainaksi. Eikä sillä ole edes autoa.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri tuli pyytämään tunkkia lainaksi. Eikä sillä ole edes autoa.

Halusi uskotella sinulle ettei hänellä ole autoa. Varmisti harhaisen pääsi kysymällä tunkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Suoraan woke -oppikirjasta. Ei, et ole edistyksellinen, suvaitsevainen etkä tiedostava, ainoastaan narsistinen, epävarma ja heikko.

Lisätään tähän vielä r*sistinen mahdollistaja, joka lokeroi tummemmat omiin pieniin laatikoihin, joissa niitä pitää sääliä eikä niiltä saa odottaa mitään eikä ainakaan vaatia. Se pieni laatikko, johon suvaitsevainen laittaa uhriutujansa ja se otetaan sieltä aina esiin kun on tarve.