Oletko joutunut mikroagression uhriksi?

Vierailija kirjoitti:

Prisman itsepalvelukassa OLETTAA että minulla olisi S-etukortti. Koen sen mikroaggressiona että MINUN tulee painaa ”ei S-etukorttia” -näppäintä.

Jäsenkortti esiin niin pääset puoluefestareilla painamaan vihreää nappulaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua tentattiin ulkonäköni takia Italiassa. Jopa naiset tulivat iholle ja hipelöivät hiuksiani kysyen, onko tämä aito väri? Koin sen aika imartelevaksi, mutta olenkin kokenut väärin. 

Koit sen imartelevaksi, koska sinulla ei liity omaan etniseen taustaasi mitään traumaattista. Olet elänyt koko elämäsi valkoista etuoikeutta. Sen vuoksi et voi ymmärtää, miltä samanlainen kohtelu tuntuu siitä, joka on etnisen taustansa vuoksi saanut koko elämänsä tuntea olevansa erilainen tai joukkoonkuulumaton. 

Kyllä ne miesten hipelöinnit ja kaduilla seuraamiset tuntui ahdistavalta, jopa pelottavalta iltaisin. Ajattelin kuitenkin, että italiaiset vain ovat sellaisia blondin nuoren naisen nähdessään. Ja ennen kaikkea tunsin itseni toimintakykyisemmäksi, positiivisemmaksi ja vähemmän pelokkaaksi ja ahdistuneeksi näin ajatellessani. Sen sijaan jos olisin vetänyt mikroaggressiot nenääni silloin ja jokaisessa vastaavassa tilanteessa, olisin luultavasti menettänyt mielenterveyteni.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kerran yks tyyppi sanoi :  "ai kun ihanaa kuulla savon murretta". Mitähän se silläkin tarkoitti...

Se oli piilorasistista vittuilua, sanoja asetti itsensä yläpuolellesi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vieraskielinen sukunimi ja aina kysytään miten se kirjoitetaan ja mistä sukumme on  kotoisin. Luulin että se on uteliaisuutta, mutta kiitos iltapäivälehtien olen oppinut että se on nykyään aggressiota...

ja piilorasismia

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että mikroaggressioiden kokeminen on naisille tyypillistä. "Se kohdisti minuun mikroaggrssion silloin vuonna 1998, kun pyytämättä avasi oven ja toivotti hyvää huomenta iloisesti hymyillen."

Vieläkö ehtisi tekemään ahdistelusta ja seksualisoimisesta rikosilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Olin joskus USAssa ja taustani (suomalainen) oli ihan tavallinen puheenaihe ilman mikro- tai muutakaan aggressiota.

Sä et vaan tiedostanut sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nää täällä mikroaggressioksi väitetyt kotimaan utelut ei ole mikroaggerssiota vaan ihan vaan perinteistä epähienotunteisuutta. Mun mielestä mikroaggressio on tahallista jatkuvaa töykkimistä ja näykkimistä mutta niin hienovaraisilla keinoilla, että uhrin on vaikea edes kysyttäessä sanoa, oliko se tyyppi oikeasti tahallaan ilkeä vai ei. Ja sellaistahan kaikki joutuu sietämään anopeilta, työkavereilta ym. ihanilta ihmisiltä, joiden vuorovaikutuspiirissä joutuu olemaan, halusi tai ei.

Juuri näin. Ehkä itse asiasta keskustelu olisi helpompaa, jos käytettäisiin sellaisia termejä, jotka sopivat tilanteeseen eikä yritettäisi vääntää kaikkea joksikin ihmeen mikroaggressioksi, piilorasismiksi tms.

Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että monia voi tympäistä joutua selittämään nimeään tai ulkonäköään joka toiselle kohtaamalleen ihmiselle. Etenkin jos tätä joutuu tekemään kotimaassaan, jossa on elänyt koko ikänsä. Siksi olisi ihan hyvä itse kunkin meistä joskus ennen suunsa avaamista käyttää hetki miettiäkseen, että onkohan tämä keskustelukumppanille mukava juttu vai onko hän luultavasti kuullut jo näitä kysymyksiä, kommentteja tai vitsejä enemmän kuin tarpeeksi. Tämä ei tarkoita etteikö mitään saisi jutella, mutta aina ensimmäisenä mieleen tuleva asia ei ole paras ja huomaavaisin keskustelunavaus.

Ajattelemattomien kommenttien laukominen ilman pahaa tarkoitusta ei kuitenkaan ole aggressiota. Ei mikroa eikä mitään muutakaan lajia.

Juuri nyt. Vieressäni oleva julkisen koneen käyttäjä HAISEE PAHALLE.

Vierailija kirjoitti:

Miten teitä noin paljon kaivelee keskustelu mikroaggressioista? Itse ymmärrän erittäin hyvin, että esimerkiksi pakolaistaustaisen henkilön kotimaan kysely johtaa keskustelun yleensä siihen, että henkilö joutuu kertomaan kokemastaan/läheisten kokemasta traumaattisesta tilanteesta, joka on johtanut pakenemiseen kotimaasta.  

Henkilö voi olla asunut Suomessa vuosikymmeniä, mutta silti etnisten piirteiden vuoksi kysymykseen "Mistä olet kotoisin?" ei riitä vastaus "Huittisista." Sen jälkeen aletaan tentata sukujuuria, miksi on tullut Suomeen jne. Jos joutuu aina palaamaan mielessään johonkin traumaattiseen asiaan keskustellessaan uusien ihmisten kanssa, niin ahdistuksen voi tosiaan laukaista joku hyväntahtoinen, mutta ajattelematon kysymys. 

Jos kääntäisi asian siten, että etuoikeutettu ihminenkin sen älyää, niin mieti vaikka tilannetta, että sinulla on kasvoissa arpi, joka on tullut jostakin traumaattisesta tilanteesta. Onko kohteliasta heti ensimmäisenä kysyä, miksi sinulla on kasvoissa arpi? Ei ole. Se ei ole kohteliasta, vaikka kysyjän mielestä arpi olisi tosi hieno ja mielenkiintoinen. Miksi sitten toisenlaisten ulkonäköpiirteiden perusteella ihmisten tenttaaminen, erilailla kohteleminen tai eksotisointi olisi kohteliasta?

Mikroaggressioista pois oppiminen vaatii tiedostamista, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovin työlästä tai hankalaa. Miksi siis en tekisi sitä? Vaatii tosin sen, että täytyy myöntää aiemmat toimintatapansa vääränlaisiksi ja väärässä oleminen on joillekin ihmisille punainen vaate. He mieluummin vaikka loukkaavat toisia lopun ikäänsä, kuin myöntävät itselleen olleensa väärässä. 

Ei yksinkertaiset juntit tajua tällaisia eikä niitä edes kiinnosta.

Jouduin mikroaggression uhriksi. Olin tavaratalossa ostamassa meikkivoidetta ja myyjä alkoi minulta kysymättä kokeilla kasvoihini vaaleaa meikkivoidetta, vaikka identifioidun tummaihoiseksi.

Nostin heti hirveän metelin somessa, canceloin ja maalitin kaikki myyjät, tavaratalon, sen omistajat ja yhteistyökumppanit. Oppivathan kenen identiteetti täällä määrää.