Lue keskustelun säännöt.
Oletko aina tuntenut olosi kotoisaksi biologisen sukupuolesi sukupuoliroolissa?
17.03.2015 |
Mä en. Ei ollut helppoa kasvaa naiseksi. Jossain vaiheessa huomasin, että olen ihan liian poikamainen, en hallitse sitä käytöskoodistoa, jonka mukaan minun oletettaisiin käyttäytyvän. Vanhempana on helpompaa, aikuisille suvaitaan vähän enemmän diversiteettiäkin.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:39"]
En mä ole missään sukupuoliroolissa. Olen minä. Ei naisen ole pakko käyttää meikkiä, shoppailla huvikseen ja kikatella klubeilla. Teen asioita, joista tykkään. Silti koen itseni naiseksi ja olen tyytyväinen sukupuoleeni, vaikkakin kuukautiset, ehkäisy ja naisen vastuu ärsyttävät.
[/quote]
Etkö kokenut lapsena tai teini-iässä minkäänlaisia paineita? Tunsitko, että olet samanlainen vai erilainen kuin muut?
Ap
[/quote]
Mä en ainakaan kokenut. Harrastin judoa ja olin hyvä luonnontieteissä. Ihan normaali tyttö siis, kun vertasin ystäviini. Nyt aikuisena olen edelleen älykäs, kilpailuhenkinen, analyyttislooginen, katselen vain dokumentteja, en viihdettä. Kuitenkin mielelläni myös leivon ja ompelen. Seksi on minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Ikinä en ole tuntenut painetta mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 21:36"]Minä en ole koskaan piitannut sukupuolirooleista, tuskin olen ollut niistä edes tietoinen. Monitaitoiset ja 70-luvun raameja vapaammin lapsiaan kasvattaneet vanhempani eivät yrittäneet ahtaa minua ja veljiäni mihinkään lokeroihin. Yläasteella aloin kiinnittää huomiotani siihen, että ihmisillä tosiaan oli odotuksia itselleen ja toisilleen sukupuolen mukaan, mutta en ollut niistä niin kiinnostunut, että olisin soveltanut niitä itseeni. En ollut mikään massasta erottuva ihminen, mutta joillain ajatuksen tasoilla taisin olla aika epätavallinen; se vain ei välttämättä näkynyt ulospäin.
Ainoat kahnaukset muiden ihmisten kanssa tässä aihepiirissä koin 20-26-vuotiaana, kun poikaystäväkokelas toisensa jälkeen yritti survoa minua jonkinlaiseen naisen malliin, johon en mahtunut (ulkonäkö taisi johdatella heitä harhaan). Joskus kolmenkympin jälkeen ymmärsin, että perinteisen parisuhteen lisäksi minua ei kiinnostanut minkäänlainen parisuhde, ja jatkoin omia puuhiani edes kokeilematta seurustelua.
Neljänkympin tienoilla minulle olikin tarjolla toista tai kolmatta kierrostaan tekeviä eronneita miehiä melkein harmiksi asti. Sama roolin tuputtaminen jatkui, koska tuon ikäluokan miesten avioliitot olivat olleet vielä oikein perinteisesti roolitettuja, ja miehet olivat vielä perinteisempää suhdetta hakemassa, suorastaan äitisuhdetta.
Ongelmiin roolien kanssa joutuvat ne, jotka itse yrittävät sopia osaan, johon eivät sovi eivätkä edes halua sopia. Onneksi nykyisillä tyttö- ja poikalapsilla on huomattavasti enemmän pelivaraa kuin minun ikätovereillani oli tai yhä on. Minä puolestani olen oikein tyytyväinen viimeisimpiin viiteenkymmeneen vuoteeni tässä ikiomassa roolimallissani, jossa minä viis veisaan muiden rooleista ja siitä, mitä he minusta ajattelevat.
[/quote]
Hyvin kirjoitettu. Mä olen nuorempaa polvea (n24) ja tosiaan nykyiset roolit om monipuolisempia ja yleinen paine tuntuu ajavan meitä enemmän tasajakoiseen malliin.
Silti olen alkanut miettiä samoja asioita kuin sinä. En todellakaan ole kodin hengetär, hyvä että itseni huolehdin. On alkanut tajuamaan sen parisuhdetodellisuuden jossa pitää osata vaikka mitä kodinhoidon taitoja ihan vaan toisen iloksi. Tinderissä kysytään "ohimennen" osaanko kokata. Sanon suoraan että ei kiinnosta. Ehkä 10 vuoden päästä, mutta ei nyt. Onneks moni mies osaa nykyään kokata itsekin. :) Mut tosiaan pelottaa se että joutuu joksikin huushollin valvojaksi. Tarvitsen samanlaisen viileän itsenäisen ymmärtävän tyypin jolla ei ole odotuksia mistään äidillisyydestä. Luulen että niitä löytyy. :)
Monille sopii se että he saavat tehdä toiselle kotona kaikenlaista, ei se ole väärin jos siitä saa iloa. Itsekin pystyn kuvittelemaan itseni yhteisiä pyykkejä pesemässä. :D Mutta jos multa vaaditaan jotain ihmeellistä huushollin pyöritystä ja siisteyden ylläpitoa, niin no thanks. Jos jotain tehdään, niin molemmat tekee. Mä en yksinkertaisesti osaa huolehtia toisen aikuisen asioista. :D
Se on kuulema tää vesimies luonto.... tiedähäntä, mut kuvaukset ainakin matchaa. :D
Tai jos mä pesen pyykit ja mies kokkaa? Vois olla deal. Mut tosiaan ei mitään äidillisyys vaatimuksia.
Oloni naisena on ollut aina ihan kotoisa. Olin lapsenakin tyttömäinen tyttö ja viihdyn edelleen hyvin tässä biologisen sukupuoleni roolissa. Ainut isompi poikkeama siihen lienee se, että satun olemaan lesbo, mutta sekään ei taida näkyä vain vilkaisemalla ulöspäin, koska tyylini on feminiininen.
Olen ulkonäöltäni erittäin naisellinen jopa ilman meikkiäkin. Sisäisesti olen aina tuntenut olevani enemmän mies kuin nainen. Viisivuotiaana tungin paperihylsyjä housuihin, koska halusin olla poika. Kasvoin vielä aikuiseksi varhain ja fyysinen muutos oli todella raskasta aikaa. Menin nopeasti toiseen äärimmäisyyteen ja aloin käyttäytyä seksuaalisesti holtittomasti. Kuten joku sanoi, miesmäisesti käyttäytyvä nainen koetaan uhkaavana, ja olen joutunut elämään koko elämäni puoliksi tukahdutettuna. Jos olisin syntynyt parikymmentä vuotta myöhemmin, sukupuolenvaihdos olisi ollut validi vaihtoehto ajoissa. Nyt olen jo rakentanut elämäni naisena ja muutoksen tekeminen tuskin enää auttaisi vaan aiheuttaisi vain uusia ongelmia, koska en ole kiinnostunut naisista seksuaalisesti.
En osaa ollenkaan olla ns. äijäporukoissa. En osaa sitä kävelytyyliä, kovaäänistä puhetta, kehonkieltä, yhteissaunomista, juttujen aiheita. Pystyn keskustelemaan urheilusta ja yhteiskunnallisista asioista, mutta en tunne oloani luontevaksi äijien keskellä. Kiusaannun siitä, miten äijät tyypillisesti bondaavat ja samaan aikaan mittaavat toisiaan.
Ystävistäni suurin osa on naisia ja olen töissä naisvaltaisella alalla. Valitettavasti koen työssäni ulkopuolisuutta sen vuoksi, että olen mies, mutta ystäväni ovat aivan mahtavaa sakkia. Tunnen muitakin miehiä, joilla on sama "ongelma" kuin minulla. Meitä yhdistää herkkyys ja älyllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 01:15"]
Tinderissä kysytään "ohimennen" osaanko kokata. Sanon suoraan että ei kiinnosta. Ehkä 10 vuoden päästä, mutta ei nyt. Onneks moni mies osaa nykyään kokata itsekin. :) Mut tosiaan pelottaa se että joutuu joksikin huushollin valvojaksi.
[/quote]
Itse kysisin tätä, koska rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa, ja minun kirjoissani on iso plussa, jos toinenkin tykkää kokata. Lisäksii minusta kyky ruokkia itsensä kuuluu samoihin perustaitoihin kuin siisti pukeutuminen ja kodin pitäminen puhtaana. -35
Olen itse miettinyt asiaa monta kertaa. Olen ulkoisesti hyvin naisellinen. Minulla on kolme lasta joiden hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa. Hoidan kuitenkin lapsiani muiden mielestä kuin mies. En lässytä ja suhtaudu tunteella asiaoihin äitimäisesti vaan hyvin "isämäisesti". Katson että leikkipaikka on turvallinen mutta en lähde sen kummemmin säätämään leikkejä. Vaikea kertoa miten koen tämän isämäisyyteni.
Minulla ei ole yhtään hyvää naiskaveria. Kaikki kaverini ovat mieheni ja minun yhteisiä miespuolisia henkilöitä. Roolimalleista johtuen minun on vaikeaa etsiä miehiä vain kaveriksi.
Olen kiinnostunut tekniikasta ja historiasta sekä yhteiskunnallisista asioista. En löydä mitään yhteistä puhuttavaa naisten kanssa yleensä.
Olen testannut itseni maskuliini-femiini testillä ja saanut tuloksen joka kertoo että olen sekä ulkoisesti että seksuaalisesti nainen mutta henkisesti mies. Kannattaa testata teidänkin jotka miettivät samoja asioita. Valitetavasti minulla ei nyt ole linkkiä tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en koe oloani naiseksi enkä mieheksi. Termi lienee gender queer. Hyväksyn kyllä sukupuoleni enkä halua sitä vaihtaa, mutta keho tuntuu osittain vieraalta. Tuntuu että olen vain olento. Naisellinen pukeutuminen ja meikkaus yms tuntuu kyllä pahalta. Tulee täysin pelle olo. Vaikeaa selittää :D
En mä ole missään sukupuoliroolissa. Olen minä. Ei naisen ole pakko käyttää meikkiä, shoppailla huvikseen ja kikatella klubeilla. Teen asioita, joista tykkään. Silti koen itseni naiseksi ja olen tyytyväinen sukupuoleeni, vaikkakin kuukautiset, ehkäisy ja naisen vastuu ärsyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla varmaan on jotain naisellisia piirteitä, kuten olen aika tunteellinen ja herkkä, mutta sikäli kyllä tunnen oloni kotoisaksi miehenä ettei ikinä ole kiinnostanut muut kuin naiset.
No... olen aina ollut tyytyväinen naisena, fyysisesti ja henkisesti. Mutta olen aina inhonnut sukupuolirooleja enkä ole millään asteella "tyypillinen" nainen. Jokaisen pitäisi saada olla ihan sellainen kuin on, sukupuoliroolit vahingoittavat kaikkia sukupuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tunnen oloni oikein kotoisaksi naisena. Siis en ole ikinä ajatellut olevani poikamainen tai haluavani olla poika/mies, vaikkakin onhan minullakin luonteenpiirteitä/tapoja, jotka perinteisesti ajatellaan miesten ominaisuuksiksi. Mutta olen sen kanssa ihan sinut, eiköhän niitä kaikilla ole jonkun verran, erilaisiahan me ollaan, naisetkin keskenään ja miehet keskenään.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:39"]
En mä ole missään sukupuoliroolissa. Olen minä. Ei naisen ole pakko käyttää meikkiä, shoppailla huvikseen ja kikatella klubeilla. Teen asioita, joista tykkään. Silti koen itseni naiseksi ja olen tyytyväinen sukupuoleeni, vaikkakin kuukautiset, ehkäisy ja naisen vastuu ärsyttävät.
[/quote]
Etkö kokenut lapsena tai teini-iässä minkäänlaisia paineita? Tunsitko, että olet samanlainen vai erilainen kuin muut?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olen aina tuntenut olevani naispuolinen, ja olen edelleenkin oikein tyytyväinen siihen. En ole mitenkään ylinaisellinen, mutta kyllä musta on kiva laittaa vähän väriä naamaan ja nättejä vaatteita päälle.
Olen pienikokoinen ja siro, joten olen oikein tyytyväinen, että voin tässä "naisen roolissani" olettaa, että mies kantaa vaikkapa pesukoneen tai ne viisi painavaa ruokakassia sisälle. En myöskään näkisi itseäni ensimmäisenä ovella, jos joku roisto yrittäisi tulla sisälle.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:39"]
En mä ole missään sukupuoliroolissa. Olen minä. Ei naisen ole pakko käyttää meikkiä, shoppailla huvikseen ja kikatella klubeilla. Teen asioita, joista tykkään. Silti koen itseni naiseksi ja olen tyytyväinen sukupuoleeni, vaikkakin kuukautiset, ehkäisy ja naisen vastuu ärsyttävät.
[/quote]
Etkö kokenut lapsena tai teini-iässä minkäänlaisia paineita? Tunsitko, että olet samanlainen vai erilainen kuin muut?
Ap
[/quote]
En kokenut paineita. Mutta toi riippuu varmaan kasvatuksesta ja perheestä. Ala-asteella muistan kyllä, kun ystävät hurahti shoppailuun, merkkivaatteisiin ja ihmisten arvottamiseen varallisuuden perusteella. Silloin katkaisin ystävyyden, koska meillä ei ollut enää mitään yhteistä, ja he kiusasivat minua. Vasta aika myöhään teininä (joskus 16-vuotiaana) äitini alkoi kommentoida tekemisiäni, ja se ärsytti. Kommentit olivat yleensä "No laita nyt edes vähän ripsiväriä" tai "Mikset pukeudu kauniimmin?" (paljastavampiin ja tiukempiin vaatteisiin) tai "Miten sä kehtaat mennä ulos ilman rintaliivejä paidan alla?". En kuitenkaan kokenut näitä painostavina, koska olin jo niin vanha. Lähinnä kommentit vain raivostuttivat. Mutta kyllä 16-vuotiaan itsetunto riittää käsittelemään tuon.
Olen nyt 20-vuotias, joten saattaahan tämä myös olla jokin sukupolvikysymys. Jos vaikka vanhemmilla sukupolvilla on ollut konservatiivisemmat sukupuoliroolit lapsena.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 20:39"]
En mä ole missään sukupuoliroolissa. Olen minä. Ei naisen ole pakko käyttää meikkiä, shoppailla huvikseen ja kikatella klubeilla. Teen asioita, joista tykkään. Silti koen itseni naiseksi ja olen tyytyväinen sukupuoleeni, vaikkakin kuukautiset, ehkäisy ja naisen vastuu ärsyttävät.
[/quote]
Etkö kokenut lapsena tai teini-iässä minkäänlaisia paineita? Tunsitko, että olet samanlainen vai erilainen kuin muut?
Ap
[/quote]
En kokenut paineita. Mutta toi riippuu varmaan kasvatuksesta ja perheestä. Ala-asteella muistan kyllä, kun ystävät hurahti shoppailuun, merkkivaatteisiin ja ihmisten arvottamiseen varallisuuden perusteella. Silloin katkaisin ystävyyden, koska meillä ei ollut enää mitään yhteistä, ja he kiusasivat minua. Vasta aika myöhään teininä (joskus 16-vuotiaana) äitini alkoi kommentoida tekemisiäni, ja se ärsytti. Kommentit olivat yleensä "No laita nyt edes vähän ripsiväriä" tai "Mikset pukeudu kauniimmin?" (paljastavampiin ja tiukempiin vaatteisiin) tai "Miten sä kehtaat mennä ulos ilman rintaliivejä paidan alla?". En kuitenkaan kokenut näitä painostavina, koska olin jo niin vanha. Lähinnä kommentit vain raivostuttivat. Mutta kyllä 16-vuotiaan itsetunto riittää käsittelemään tuon.
Olen nyt 20-vuotias, joten saattaahan tämä myös olla jokin sukupolvikysymys. Jos vaikka vanhemmilla sukupolvilla on ollut konservatiivisemmat sukupuoliroolit lapsena.
[/quote]
Niin joo, unohtui toi toka kysymys. Tunsin olevani erilainen. Välillä oli hankala tulla ihmisten kanssa toimeen, mutta niin oli ujouteni ja introverttiudenikin takia. Pidin kuitenkin eriaisuutta ihan hyvänä asiana.
Varmasti oli hieman konservatiivisempaa, mutta myös itsetunto aika nollilla. Mä irtisanouduin jossain vaiheessa ihan täysin naisellisuudesta, kyllästytti niin se muotti, johon olisi itsensä pitänyt tunkea.
Ap
Joo. Jooooo, ihan on tässä hyvä olla naisena. Tietysti sitä aina joskus on leikitellyt ajatuksella että mitä jos olisinkin mies? Mutta harvoin. Joskus olen kyllä ollut kateellinen miesten parroista, hahah. Olen miettinyt että oon varmaan ollut jossain edellisessä elämässö mies kun välillä jopa hipelöin leukaani sillä tavalla mietteliäästi kuin olisi joskus ollut parta. :D kuulostaa oudolta. Mutta todella haluan nyt olla nainen. Katselen mielelläni komeita parrakkaita miehiä. ;)
Useinkaan sukupuoltaan ei tule mietittyä. Sitä vaan on.
Olen juuri sellainen (erään edellä kuvatunlainen) nainen joka on pieni ja hento ja itseasiassa mua ärsyttää etten voi tehdä kaikkea itse. Joskus haaveilen olevani kunnon tikissä ja joku karatemuija, joka osaa puolustaa itseään. :D mut aika heikoilla tässä ollaan. Eli oon saanut niellä ylpeyteni ja sopeutua ajatuksern että joku muu nyt vaan on mua parempi voimaa vaativissa hommissa.
Itse olen näppärä käsistäni, joten se kompensoi.
Minulla on aivojen paikalla munat ja munien paikalla pimppi. Eli ei käy yksiin mitenkäänpäin. Olen henkisesti täysin mies ja vieläpä homo. Olen todella kateellinen niille henkisille miehille jotka ovat saaneet syntyäkin miehen vartaloon.
nosto