Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
Sanoit, että kaipaat pyyteetöntä rakkautta- muilta ihmisiltäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:10"]
Sanoit, että kaipaat pyyteetöntä rakkautta- muilta ihmisiltäkö?
[/quote]
No en Jumalalta, enkä lemmikkieläimeltä. Enkä aio hankkia lasta kokeakseni sitä. Ystävätkin voivat olla itsekkäitä.
Mieheltä siis lähinnä ja olen valmis antamaan saman takaisin.
Ap
Kyllä minulla ainakin on syvällisiä ystävyyssuhteita muualla asuviin ystäviin, ja ne säilyvät, koska perusta on vahva, ja nähdään muutaman vuoden välein. Kuten jo kirjoitin, sinulle varmaan tällaiset pohdinnat ovat elämisen tarkoitus ja sisältö, ja hyvähän se on pohdiskellakin asioita. En kuitenkaan usko, että pohdintojen ja itsesi ja maailman analysoinnin avulla pystyt koskaan löytämään tai saavuttamaan täyttymystä, sitä kun ei voi saavuttaa järjen avulla. Hyvää yötä.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:10"]
Sanoit, että kaipaat pyyteetöntä rakkautta- muilta ihmisiltäkö?
[/quote]
Tarkoitan vain, että pyyteetön rakkaus on melko vahva ilmaisu- rakkautta kyllä voi muilta ihmisiltä saada, mutta itse koen että aina siinä jotain "pyyteitä" on, tai ei voi käyttäytyä miten haluaa ja silti tietää, että suhde säilyy, kuten esim. vanhempi-lapsi suhde yleensä on.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:11"]
No en Jumalalta, enkä lemmikkieläimeltä. Enkä aio hankkia lasta kokeakseni sitä. Ystävätkin voivat olla itsekkäitä.
Mieheltä siis lähinnä ja olen valmis antamaan saman takaisin.
Ap
[/quote]
No, ongelmasi on jo puoliksi ratkaistu- tiedät ainakin mitä haluat, etkä halua edes mitään kovinkaan poikkeuksellista. Eli eihän sun tarvitse miettiä enää mitä teet väärin elämäsi suhteen vaan mistä löydät miehen/parisuhteen. Mikä on tähän asti ollut asiassa ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:14"]
Kyllä minulla ainakin on syvällisiä ystävyyssuhteita muualla asuviin ystäviin, ja ne säilyvät, koska perusta on vahva, ja nähdään muutaman vuoden välein. Kuten jo kirjoitin, sinulle varmaan tällaiset pohdinnat ovat elämisen tarkoitus ja sisältö, ja hyvähän se on pohdiskellakin asioita. En kuitenkaan usko, että pohdintojen ja itsesi ja maailman analysoinnin avulla pystyt koskaan löytämään tai saavuttamaan täyttymystä, sitä kun ei voi saavuttaa järjen avulla. Hyvää yötä.
[/quote]
Siitä voi olla montaa mieltä. Itse jo unohdan ihmisen parissa vuodessa. Samoin kiintymys ei pysy yllä, jolleivät tunteet saa vahvistusta. Minulle nuo olisivat enemmän tuttavia tai korkeintaan kavereita. Läheisistä ystävistä pitäisi kuulla ainakin kerran kuukaudessa.
Kuten jo aiemmin tässä ketjussa kirjoitin, saan merkityksellisyyden tunteen auttamistyöni kautta, johon kytkeytyy vahvasti ajatteleminen. Minusta on palkitsevaa ratkoa tavallisten ihmisten arkisia ongelmia, muutenhan varmaan haluaisin väkisin yliopistoon tutkijaksi. Ajatteleminen sinänsä ei ole tärkeää, vaan sen soveltaminen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:11"]
No en Jumalalta, enkä lemmikkieläimeltä. Enkä aio hankkia lasta kokeakseni sitä. Ystävätkin voivat olla itsekkäitä.
Mieheltä siis lähinnä ja olen valmis antamaan saman takaisin.
Ap
[/quote]
No, ongelmasi on jo puoliksi ratkaistu- tiedät ainakin mitä haluat, etkä halua edes mitään kovinkaan poikkeuksellista. Eli eihän sun tarvitse miettiä enää mitä teet väärin elämäsi suhteen vaan mistä löydät miehen/parisuhteen. Mikä on tähän asti ollut asiassa ongelma?
[/quote]
En voi pistää koko onnellisuuttani miehen varaan. Täytyy keksiä jotain muutakin. Ei saa olla liian riippuvainen toisesta ihmisestä. Sopivia miehiä on harvassa. Sellaisia joihin voisin todella rakastua. Muutoin pärjään paremmin yksin. Olen kyllä tavannut miehiä, mutta olen vain kerran löytänyt sen mitä todella haluan ja ennen kuin löydän edes jotain yhtä hyvää, en voi ryhtyä mihinkään suhteeseen. En halua että kukaan tuntee olevansa lohdutuspalkinto tai kakkosvalinta paremman puutteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, en ymmärrä ongelmaasi. Täällä sinulle on tarjottu ihan oikeita, järkeenkäypiä avaimia tilanteeseesi, mutta koska ne eivät sovi sinulle, hylkäät ne yksin tein antamatta niille välttämättä minkäänlaista arvoa. Vastaat kyllä ystävällisesti ja avoimesti viesteihin, jotka sinulle sopivat, mutta et reagoi välttämättä lainkaan provosoivampiin, vaikka niissä saattaisi olla totuuden siemen. Tavallaan se onkin ymmärrettävää, onhan kyseessä sinun ketjusi, jota voit hallita niin kuin parhaaksi näet. Et ehkä kuitenkaan tule huomanneeksi, että toimit todennäköisesti elämässäsi samalla tavoin: näet vain sen, mitä haluat nähdä. Jos haluat todella kehittyä ja päästä eteenpäin, sinun on astuttava pois omalta mukavuusalueeltasi, jonne tunnut nyt linnoittautuneen.
Itse olin ennen kurinalainen ja minuuttiaikatauluttanut päiväni. Aina töissä, koulussa tai salilla. Sitten eräänä päivänä heräsin ja tajusin, että onpa tyhjä olo. Lopetin koulun, aloitin työn rennossa ravintolassa ja söin laatikollisen donitseja. Nykyään naimisissa ja ensimmäinen lapsi tulossa, enkä edes omista kalenteria. Korkea koulutus vieläkin saamatta ja käteen jäi huonopalkkainen työ. Mutta joka päivä kuulen, että minua rakastetaan. Nyt olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:15"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:10"]
Sanoit, että kaipaat pyyteetöntä rakkautta- muilta ihmisiltäkö?
[/quote]
Tarkoitan vain, että pyyteetön rakkaus on melko vahva ilmaisu- rakkautta kyllä voi muilta ihmisiltä saada, mutta itse koen että aina siinä jotain "pyyteitä" on, tai ei voi käyttäytyä miten haluaa ja silti tietää, että suhde säilyy, kuten esim. vanhempi-lapsi suhde yleensä on.
[/quote]
Itse olen omaksunut oman käsitykseni Erich Frommin Rakkauden vaikea taito -kirjasta. (En aivottomasti toisin kuin ketjussa vihjailtiin.) Myös Martti Lindqvistillä on hyviä ajatuksia rakkaudesta, joita kannatan. Samoin samastun Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla-kirjassa olevaan rakkauden kuvaukseen. Pitkä juttu selvitettäväksi ja täytyy mennä nukkumaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:25"]
Ap, en ymmärrä ongelmaasi. Täällä sinulle on tarjottu ihan oikeita, järkeenkäypiä avaimia tilanteeseesi, mutta koska ne eivät sovi sinulle, hylkäät ne yksin tein antamatta niille välttämättä minkäänlaista arvoa. Vastaat kyllä ystävällisesti ja avoimesti viesteihin, jotka sinulle sopivat, mutta et reagoi välttämättä lainkaan provosoivampiin, vaikka niissä saattaisi olla totuuden siemen. Tavallaan se onkin ymmärrettävää, onhan kyseessä sinun ketjusi, jota voit hallita niin kuin parhaaksi näet. Et ehkä kuitenkaan tule huomanneeksi, että toimit todennäköisesti elämässäsi samalla tavoin: näet vain sen, mitä haluat nähdä. Jos haluat todella kehittyä ja päästä eteenpäin, sinun on astuttava pois omalta mukavuusalueeltasi, jonne tunnut nyt linnoittautuneen.
[/quote]
Täällä on niin paljon viestejä, etten millään ehdi vastata kaikkiin tai edes huomaa kaikkia ja ehkä minä en ole tunnistanut niistä provoista itseäni. Niissä ei ole ollut minun kannaltani mitään rakentavaa, mihin tarttua.
Olen istunut tässä kahdesta asti ja alkaa uni maittaa.
Omalta mukavuusalueeltani olen ollut jo liikaakin tämän elämän aikana poissa. Uskon hyppyjä on tullut harrastettuja niin paljon, etteivät ne enää kauheasti tunnu miltään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:25"]
Ap, en ymmärrä ongelmaasi. Täällä sinulle on tarjottu ihan oikeita, järkeenkäypiä avaimia tilanteeseesi, mutta koska ne eivät sovi sinulle, hylkäät ne yksin tein antamatta niille välttämättä minkäänlaista arvoa. Vastaat kyllä ystävällisesti ja avoimesti viesteihin, jotka sinulle sopivat, mutta et reagoi välttämättä lainkaan provosoivampiin, vaikka niissä saattaisi olla totuuden siemen. Tavallaan se onkin ymmärrettävää, onhan kyseessä sinun ketjusi, jota voit hallita niin kuin parhaaksi näet. Et ehkä kuitenkaan tule huomanneeksi, että toimit todennäköisesti elämässäsi samalla tavoin: näet vain sen, mitä haluat nähdä. Jos haluat todella kehittyä ja päästä eteenpäin, sinun on astuttava pois omalta mukavuusalueeltasi, jonne tunnut nyt linnoittautuneen.
[/quote]
Täällä on niin paljon viestejä, etten millään ehdi vastata kaikkiin tai edes huomaa kaikkia ja ehkä minä en ole tunnistanut niistä provoista itseäni. Niissä ei ole ollut minun kannaltani mitään rakentavaa, mihin tarttua.
Olen istunut tässä kahdesta asti ja alkaa uni maittaa.
Omalta mukavuusalueeltani olen ollut jo liikaakin tämän elämän aikana poissa. Uskon hyppyjä on tullut harrastettuja niin paljon, etteivät ne enää kauheasti tunnu miltään.
Ap
[/quote]
Kun joku ehdottaa sinulle jotakin, vastaat lähes joka kerta samalla tavalla: "olen tehnyt niin x kertaa, hallitsen asian, se ei tuota tyydytystä / tarjoa haasteita enää" - paitsi silloin kun jätät vastaamatta. En usko että se on sattumaa...
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:27"]
Itse olin ennen kurinalainen ja minuuttiaikatauluttanut päiväni. Aina töissä, koulussa tai salilla. Sitten eräänä päivänä heräsin ja tajusin, että onpa tyhjä olo. Lopetin koulun, aloitin työn rennossa ravintolassa ja söin laatikollisen donitseja. Nykyään naimisissa ja ensimmäinen lapsi tulossa, enkä edes omista kalenteria. Korkea koulutus vieläkin saamatta ja käteen jäi huonopalkkainen työ. Mutta joka päivä kuulen, että minua rakastetaan. Nyt olen onnellinen.
[/quote]
Sama, mutten halua lasta. Ahmin juuri sipsejä ja on ällöttävä olo. Korkean kolesterolin takia pitäisi pidättäytyä (perinnöllinen). En halua sydänsairauksia tulevaisuudessa.
Rennoissa paikoissa olen ollut paljon töissä, mutta uskon että minusta on enempäänkin.
Omakaan palkkani ei päätä huimaa ja toivosin parempaa. Se helpottaisi elämää.
Työssäni tarvitsen kalenteria. Avioliitto ei ole koskaan houkutellut.
Mutta rakastaminen on asia, jota toivoisin enemmän osakseni. Nimenomaan rakastamista sellaisena kuin todella olen ja ei-juhlaversionakin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin olet tähänkin tutustunut, mutta kysynpä kuitenkin, että onko sulle ikinä ehdotettu Aspergerin oireyhtymää tai vastaavaa? Auttaisiko sellainen diagnoosi yksistään ylipäätään ketään esim. ihmissuhteissa, ei tietenkään, mutta jos ymmärtäisi paremmin miksi kokee asiat niin kuin kokee, niin se voisi jo auttaakin. Kuulostat niiin monelta osin yhdeltä tutulta jolla ko oireyhtymää epäillään, mutta jos olet onnistunut sen jotenkin tahtomattasikin peittämään tuon järkeilyn ja älyllisyyden ja pärjäämisen alle.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:34"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:25"]
Ap, en ymmärrä ongelmaasi. Täällä sinulle on tarjottu ihan oikeita, järkeenkäypiä avaimia tilanteeseesi, mutta koska ne eivät sovi sinulle, hylkäät ne yksin tein antamatta niille välttämättä minkäänlaista arvoa. Vastaat kyllä ystävällisesti ja avoimesti viesteihin, jotka sinulle sopivat, mutta et reagoi välttämättä lainkaan provosoivampiin, vaikka niissä saattaisi olla totuuden siemen. Tavallaan se onkin ymmärrettävää, onhan kyseessä sinun ketjusi, jota voit hallita niin kuin parhaaksi näet. Et ehkä kuitenkaan tule huomanneeksi, että toimit todennäköisesti elämässäsi samalla tavoin: näet vain sen, mitä haluat nähdä. Jos haluat todella kehittyä ja päästä eteenpäin, sinun on astuttava pois omalta mukavuusalueeltasi, jonne tunnut nyt linnoittautuneen.
[/quote]
Täällä on niin paljon viestejä, etten millään ehdi vastata kaikkiin tai edes huomaa kaikkia ja ehkä minä en ole tunnistanut niistä provoista itseäni. Niissä ei ole ollut minun kannaltani mitään rakentavaa, mihin tarttua.
Olen istunut tässä kahdesta asti ja alkaa uni maittaa.
Omalta mukavuusalueeltani olen ollut jo liikaakin tämän elämän aikana poissa. Uskon hyppyjä on tullut harrastettuja niin paljon, etteivät ne enää kauheasti tunnu miltään.
Ap
[/quote]
lle jotakin, vastaat lähes joka kerta samalla tavalla: "olen tehnyt niin x kertaa, hallitsen asian, se ei tuota tyydytystä / tarjoa haasteita enää" - paitsi silloin kun jätät vastaamatta. En usko että se on sattumaa...
[/quote]
En millään pysty/jaksa/ehdi vastata kaikkiin. Vastaan niihin, joissa on mielestäni jotain syvyyttä tai ideaa, kun nopeasti selaan viestejä. Niistä voi sitten halutessaan jatkaa. Lienee oma asiani mitkä viestit koen hyödyllisiksi ja mitkä en. Minusta on myös äärimmäisen ärsyttävää lukea typeriä vihjailuja tai arvauksia siitä miksi jätin vastaamatta johonkin viestiin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:37"]
Varmaankin olet tähänkin tutustunut, mutta kysynpä kuitenkin, että onko sulle ikinä ehdotettu Aspergerin oireyhtymää tai vastaavaa? Auttaisiko sellainen diagnoosi yksistään ylipäätään ketään esim. ihmissuhteissa, ei tietenkään, mutta jos ymmärtäisi paremmin miksi kokee asiat niin kuin kokee, niin se voisi jo auttaakin. Kuulostat niiin monelta osin yhdeltä tutulta jolla ko oireyhtymää epäillään, mutta jos olet onnistunut sen jotenkin tahtomattasikin peittämään tuon järkeilyn ja älyllisyyden ja pärjäämisen alle.
[/quote]
Olen tehnyt testin, enkä ole Asperger.
Olen myös lukenut erityispedagogiikkaa ja tavannut oikeita Aspergereita. En kuulu heihin.
Ap
Niinpä, juuri tuota mä tarkoitin sillä mukavuusalueelta poistumisella tälla kertaa, en mitään hyppyjä tuntemattomaan tms.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:42"]
Niinpä, juuri tuota mä tarkoitin sillä mukavuusalueelta poistumisella tälla kertaa, en mitään hyppyjä tuntemattomaan tms.
[/quote]
Ai niin kuin mitä. Alan kuvittelemaan että minulla on jokin oireyhtymä? Kuten jo sanoin, asia ON JO TESTATTU. Pitäisikö ruveta epäilemään asiantuntijalausuntoa?
Ap
Olet itse asiassa melkein kuin naispuolinen versio tästä tuttavastani, Erich Frommia myöten. Hänkin muuten kaipaa kuulemma tällä hetkellä eniten rakkautta.. Tuota diagnoosia toki heitellään nykyään vaikka kenelle, mutta olen näin maallikkona todennut, että minkään valtakunnan analyysit ja opukset ja hyvät neuvot ei auta, jos ne aivot on neurologisesti eri taajuuksilla kuin muilla ihmisillä. Tän tuttavan kohdalla itselle tulee ainakin aina vaikutelma, että tässä nyt melkein puhutaan samasta asiasta, mutta ei kuitenkaan, ja molempia enemmän tai vähemmän turhauttaa. Sinuna ihan piruuttani tutustuisin aiheeseen, ainakin hän on löytänyt elämäänsä uutta ulottuvuutta kun on alettu ongelmia tätä kautta miettimään.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:37"] [quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:09"] eihän tällä ihmisellä ole kaikki hyvin, koska hänellä ei enää ole tyydyttäviä vastavuoroisia ja läheisiä ihmissuhteita, eikä sukulaisia turvaverkkona, samoin puuttuu perusluottamusta elämää kohtaan. jostain syystä hän jää etäälle ihmisten välisistä tasaveroisista ihmissuhteista, ja mielihyvä tuntuu tulevan siitä, että toimii oikein ja toisista ihmisistä hyväksyttävällä tavalla. Ihminen hakee joogalla ja mietiskelyllä ja vaikka millä yhteyttä itseen ja muihin, löytämättä. Silloin ei tosiaankaan ole hyvin kuin ehkä taloudellisella ja suorittavalla elämänalueella. Aika harvalle se riittää tyydytystä tuottavaan elämään. [/quote] Olen kyllä hakenut yhteyttä ihmisiin kaikilla keinoilla, jota olen keksinyt, mutta eikö ole totta, että aikuisena on vaikeaa solmia hyviä ihmissuhteita. Pinnallisia kaveruussuhteita kyllä saa. Muun muassa Suomi24:n ja työväenopiston kautta. Ap [/quote]minä olenn luonut kaikki ystävyyssuhteeni aikuis-iällä. Se on tarkoittanut vaivannäköä ja luottamusta toisiin ihmisiin. Uskallusta olla myös saavanaa osapuolena. Sinä olet yksinäinen ja oletat saavasi hyviä ihmissuhteita olemalla maailman paras ihminen. Ei se kkuitenkaan toimi niin. Ihmiset haluavat tuntea toisia ihmisiä ihan kokonaisuudessaan ja kokevat itsensä tarpeelliseksi ja läheiseksi kun saavat välillä auttaa ja tukea sinua.. Noin. Nyt voit joko miettiä kirjoittamaani tai haukkua minut niinkyin. Olet tehnyt muillekin neuvoja antaneille. Tänäkin on ouro tapa ajatella. Tulkitset asioita hyvin negatiivisesti. [/quote] Minua on haukuttu täällä enemmän kuin minä olen haukkunut muita. Pelkäät ilmeisesti analysointiani tai kritiikkiäni ja siksi täytyy jo valmiiksi hyökätä. Yliopistossa tuttavuussuhteet pakkaavat jäädä lyhyiksi tai pinnalliksiksi, kuten monet tietävät. Työpaikoilla luodut kaveruussuhteet yleensä katkeavat, kun irtisanoutuu ja vaihtaa työpaikkaa. Suomi24:n kautta tapasin muutaman ihmisen, mutta valitettavasti kemiat eivät sopineet yhteen. Erään henkilön kanssa kävin museossa, mutta sitten selvisi että hän halusi vain löytää ihmisen, jonka luokse voisi päästä pakoon huonoa parisuhdettaan. Työväenopistossa tuttavuudet eivät välttämättä syvenny. En ole enää tarpeeksi aktiivinen, jotta saisin hyviä ystäviä vapaaehtoistyön kautta. Tähän vaikuttaa oman ajan vähyyskin. Parhaat ystäväni elävät kiireellistä vauva-arkea ja ovat väsyneitä ja itsekin ongelmallisia. Paras ystäväni on jo 68-vuotias. Hänellä taas on pieniä terveydellisiä ongelmia ja yritän olla rasittamatta häntä turhaan. Jokatapauksessa elämäntilanteiden erilaisuus on ajanut minua erilleen ihmisistä. Olen myös muuttanut paljon, jolloin ihmissuhteita on ollut pakko jättää taakse. Etenkin jos tulevaisuudessa muutan toiseen maahan. Ap [/quote] hyökkäsin tosiaan ennalta kun en nyt jaksa haukkumista ennen nukkumaan menoa kun ihan tosidsani veikkaisin tässä asiassa olevan avain siihen perusturvalliseen onnellisuuteen. Minulla ei ole sukua, lähiperhe tosin on, mutta ei mitään perhetuttuja tms. Olen myös suunnilleen ikäisesi. Moni asia on miten on elämässäni mutta olen enimmäkseen onnellinen ja se johtuu siitä että minusta välitetään. Olen pikku hiljaa luonut ihan itse itselleni verkoston läheisiä joiden kanssa me aidosti välitämme toisistamme. Kaikki ovat muutelleet, jotkut ovat välillä jopa vuosia olleet ylistressaantuneita omissa elämissään (ja silloin haastavia), mutta kun olen löytänyt hyvän ihmisen niin olen pitänyt kiinni ja aina on lopulta vaiva palkittu. Tärkeää tietenkin on valita nuo ihmiset tarkkaan mutta sen jälkeen se on ns. työ joka on tehtävä. On pidettävä yhteyttä ja on oltava mukana toisten elämässä ja päästeträvä heidät sinun elämääsi. Ja tämä viimeinen kohta erityisesti taitaa sinulle olla vaikea. Luota ihmisiin. Tai no, luota valitsemiisi ihmisiin.
[/quote]
Olen kieltämättä aika selektiivinen ihmissuhteiden suhteen ja minulle riittää 1-2 ystävää, jotka minulla jo onkin. Olemme kuitenkin ajautuneet liikaa erillemme ongelmiemme vuoksi. Toivoisin että paras ystäväni olisi edes 10 vuotta nuorempi. Ruuhkavuosia elävä pariskunta ei myöskään voi vaikuttaa kauheasti ajankäyttöönsä...Ikäisiäni sinkkuja ei noin vain löydä - ei ainakaan sellaisia, jotka olisivat tasapainossa sinkkuutensa kanssa.
Ap