Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
Hengellinen tukipilari on ihmiselle tärkeä. Sen puutteesta on yleensä kyse jos kaikki on hyvin, mutta silti olo on tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet suunnitellut elämäsi ja vielä hyväksyttänyt suunnitelmasi kaikenlaisilla asiantuntijoilla. Huh Huh.
Ap, elämä on elämistä varten - ei suunnitelman mukaan "elämistä" vaan sitä, että kuuntelee herkällä vaistolla sydäntään ja antaa sen toimia kompassina läsnäolevasda hetkessä.
Diagnoosini on, että tarvitset rakkautta.
Käyt psykiatrilla? Luulen (en muista enää ketjusta), että olet masentunut ja siksi sinusta tuntuu turralta. Koet merkityksettömyyttä, koska pelkkä orientoitunut työskentely ja tuloksen tekeminen ei tee sinua onnelliseksi. Kenen vuoksi sen teet? Tarvitset ehkä muutakin motivaattoria kuin oman itsesi, koska tiedät itse tulevasi toimeen vähemmälläkin. Vaikutat minimalistiselta ihmiseltä. Sinulle tärkeää on tehdä asiat oikein. Tunnet asiat pikkutarkasti ja olet moneen kertaan kolunnut ne läpi, on kyse mistä tahansa, mitä teet intohimosta. Sen jälkeen keskityt suuriin linjoihin, koska olet osannut muodostaa ne yksityiskohtaisuuksien avulla. Et jaksa miettiä asiaa enää, koska se on tarpeetonta. Se aiheuttaa jälleen merkityksettömyyden tunteen.
Pettymys parisuhteeseen voi vajottaa pitkäksi aikaa kyynisyyteen. Pahinta on, jos ruokkii sitä. Se voi aiheuttaa itseinhossa piehtarointia, jossa näkee itsensä vain sen kautta kuin kaltoinkohdelleen miehen ajattelee nähneen itsensä. Ei enää usko olevansa suhteen arvoinen. Ei enää usko suhteisiin. Toisaalta kuitenkin haluaisit uskoa, koska asia hallitsee mieltäsi. Mutta et osaa valehdella itsellesi. Toivot vielä kokevasi sen, mitä se oli parhaimmillaan. Mutta realismisi sanoo, että sitä ei enää tapahdu tai parhaimmassa tapauksessa tapahtuu, mutta päättyy jälleen pettymykseen. Et halua sellaista suhdetta, jossa sinä tai mies ei tunne tarpeeksi. Se olisi jälleen merkityksetöntä.
Et ole kylmä pohjimmiltasi vaan sinut on opetettu kylmäksi. Olet ollut valmis antamaan enemmän kuin olet koskaan saanut takaisin. Koska järkeilet niin paljon, niin et ole ottanut riskejä. Jos näet tietyn kaavan suhteissasi, niin oletat sen toistuvan.
Mitä sinun pitäisi tehdä? En tiedä.
eihän tällä ihmisellä ole kaikki hyvin, koska hänellä ei enää ole tyydyttäviä vastavuoroisia ja läheisiä ihmissuhteita, eikä sukulaisia turvaverkkona, samoin puuttuu perusluottamusta elämää kohtaan. jostain syystä hän jää etäälle ihmisten välisistä tasaveroisista ihmissuhteista, ja mielihyvä tuntuu tulevan siitä, että toimii oikein ja toisista ihmisistä hyväksyttävällä tavalla. Ihminen hakee joogalla ja mietiskelyllä ja vaikka millä yhteyttä itseen ja muihin, löytämättä. Silloin ei tosiaankaan ole hyvin kuin ehkä taloudellisella ja suorittavalla elämänalueella. Aika harvalle se riittää tyydytystä tuottavaan elämään.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:22"]
No miksi sitten kirjoitit avauskirjeesi ja sen elämäsi perusprobleeman, että olet onneton?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:04"]
Ajattelin parantaa elämääni. Mietin mistä saisin tyydytyksen, täyttymyksen tunteen ja elämän uskon. Eivät ole selkeitä asioita monellekaan. Ehkä sitten vanhemmiten seestyn ja hahmotan kokonaiskuvan paremmin. Ja ehkä tämä on kaikki mitä voi saada... as good as it gets.
Ap
Kaiken tuon saa vain löytämällä sisäisen hengellisen todellisuutensa. Tutustu esim kirjaan Steps to knowledge
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muru, "HALI!!!!" tuntu että tarvihit semmosta, joten tossa on virtuaalinen semmonen. Tunnut oikeasti mielenkiintoiselta ihmiseltä, (hieman haastavalta päästä lähelle) mutta tutustumisen arvoiselta.
En enää ketjun luettuani muista mikä oli varsinainen kysymys. Mutta tuntuu, että olet kadottanut itsesi. Luulet tietäväsi mitä haluat, mutta et ehkä oikeasti haluakkaan sitä. Onko siulla yhtään unelmaa, jota et ole saavuttanut? Milloin ja missä tilanteessa olet onnellinen ja mitä kaipaat elämääsi?
Itse sanoisin vinkiksi että hengitä. Hengitä rauhassa hetki ja haaveile. Uskalla rakastua, siinä hommassa tulee sattumaan, mutta se voi olla sen arvoista ja ilman kokeilua et voi tietää mitä käy. Rakkaus, kiintymys, luottamus ei ole loppupeleissä järjellä selitettävää. Kuuntele sydäntäsi, vaikka miten kliseiseltä se kuulostaisikin.
Oletko ikinä miettinyt hankkivasi lemmikkiä? Sitä olisi helppo rakastaa ja se rakastaisi pyytteettömästi takaisin?
Ja älä välitä näistä palstan inhottavista kommenteista. Kaikki eivät vain tajua kaikkia.
Moikka AP!
Mulla on itselläni ollut samanlaisia tuntemuksia, vaikka olenkin aivan eri elämäntilanteessa ja taustani on lähes päinvastainen. Olisin mielelläni sinulle tukena ja kannustajana. Sellaisia ihmisiä on vaikea löytää omalle kohdalle, jos on itse luonteeltaan auttaja ja kuuntelija.
Juttelisin mielelläni kanssasi vaikka ihan anonyymisti. Laita sähköpostia: kavereita123@gmail.com
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:52"]
Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua. Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi!
[/quote]
Jos ap ei "elä päänsä sisällä", niin se voi viedä kyvyn joihinkin positiivisiinkin ajatuksiin ja tunteisiin. Se on kosketus sisäiseen maailmaan. Ap kaipaa ehkä toista ihmistä, jolla on myös laaja sisäinen maailma.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:52"]
Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua. Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi!
[/quote]
En varmaan ole ihan pihalla, koska muutenhan elämästäni ja ennen kaikkea työstäni ei tulisi mitään, joten en voi antaa tällaisille heitoille arvoa. Sori.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttymyksen tunne ja elämän usko saadaan varhaisista ihmissuhteista ja niiden tunneyhteydestä. Olet kokenut elämässäsi monia merkityksellisten ihmissuhteiden menetyksiä, mikä tuo turvattomuutta. Silloin voi olla mahdotonta löytää sellaisia ihmissuhteita tai asioita, jotka tuovat tyydytyksen omaa olemassaoloa kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:09"]
eihän tällä ihmisellä ole kaikki hyvin, koska hänellä ei enää ole tyydyttäviä vastavuoroisia ja läheisiä ihmissuhteita, eikä sukulaisia turvaverkkona, samoin puuttuu perusluottamusta elämää kohtaan. jostain syystä hän jää etäälle ihmisten välisistä tasaveroisista ihmissuhteista, ja mielihyvä tuntuu tulevan siitä, että toimii oikein ja toisista ihmisistä hyväksyttävällä tavalla. Ihminen hakee joogalla ja mietiskelyllä ja vaikka millä yhteyttä itseen ja muihin, löytämättä. Silloin ei tosiaankaan ole hyvin kuin ehkä taloudellisella ja suorittavalla elämänalueella. Aika harvalle se riittää tyydytystä tuottavaan elämään.
[/quote]
Olen kyllä hakenut yhteyttä ihmisiin kaikilla keinoilla, jota olen keksinyt, mutta eikö ole totta, että aikuisena on vaikeaa solmia hyviä ihmissuhteita. Pinnallisia kaveruussuhteita kyllä saa. Muun muassa Suomi24:n ja työväenopiston kautta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:22"] No miksi sitten kirjoitit avauskirjeesi ja sen elämäsi perusprobleeman, että olet onneton? [quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:04"]
Ajattelin parantaa elämääni. Mietin mistä saisin tyydytyksen, täyttymyksen tunteen ja elämän uskon. Eivät ole selkeitä asioita monellekaan. Ehkä sitten vanhemmiten seestyn ja hahmotan kokonaiskuvan paremmin. Ja ehkä tämä on kaikki mitä voi saada... as good as it gets. Ap
Kaiken tuon saa vain löytämällä sisäisen hengellisen todellisuutensa. Tutustu esim kirjaan Steps to knowledge
Tuollaisia on tullut luettua.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:52"]
Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua. Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi!
[/quote]
Jos ap ei "elä päänsä sisällä", niin se voi viedä kyvyn joihinkin positiivisiinkin ajatuksiin ja tunteisiin. Se on kosketus sisäiseen maailmaan. Ap kaipaa ehkä toista ihmistä, jolla on myös laaja sisäinen maailma.
[/quote
Laaja ja syvä sisäinen maailma on eri asia kuin ap:n analyyttinen elämä, jossa hän on tehnyt itsestään järkiperäisen robotin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:46"]
Oletko tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja ylipäätään varhaisten ihmissuhteiden merkityksestä ihmisen minuuden kehitykselle? siihen liittyy vahvasti kyky kuulua toisten joukkoon, kyky yhteenkuuluvuuden tunteseen, luottamukseen itseä ja muita kohtaan. Kuulostaa siltä, että et pysty luottamaan itseesi, muihin etkä elämään. Syvästi ja aidosti. Jokin sinussa ainakin on rikki, tai olet aivan yksin maailmassa, itsesi varassa, eikä se tunnu yhtään hyvältä. Vasta yhteys toisiin tekee elämästä mielekkään tuntuisen.
[/quote]
Luotan itseeni, mutta muihin en välttämättä luota. On yleensä ollut sama kuin pistäisi lapsen asialle ja menisi itse perässä.
Esimerkiksi sosiaalitoimistoon ja Kelaan en kauheasti luota. Katseltuani Auer-dokumentin, en kauheasti luota enää suomalaiseen oikeussysteemiinkään.
Kiintymyssuhdeteoriaa olen miettinyt paljon ja uskon edistyneeni kiintymyssuhteessani paljon. Toisaalta etsin yhä sitä pyyteetöntä, hyvää rakkautta.
Voi olla että elämäni on ohuiden lankojen varassa, mutta ei niitä ystäviä niin vaan löydä aikuisiällä.
Ap
[/quote]
Mulle tuli tästä mieleen että oikeastaan luottaminen muihin vaatii sitä että pystyy luottamaa itseensä. Tietää että pärjää vaikka luottamus rikottaisiinkin ja luottaa itseensä että huomaa ja tunnistaa kun luottaminen ei kannatakaan tai kohde ei toimikaan luottamuksen arvoisesti.
Täydellisessä tilanteessa onkin helppo luottaa, mutta eihän sellaista ole. Silloin täytyy olla vahva luotto että hei, mä pärjään, vaikka muut osoittautuisikin epätäydellisiksi.
Silloin niitä mokia ja virheitä, viallisia ihmisiä ei tarvitse pelätä ja rutistaa kaikkia lankoja käsissään, koska se jos mikä on varmaa, niin ihmiset tekee virheitä, systeemit on virheellisiä ja maailmassa on vääryyttä aina.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:52"]
Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua. Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi!
[/quote]
Jos ap ei "elä päänsä sisällä", niin se voi viedä kyvyn joihinkin positiivisiinkin ajatuksiin ja tunteisiin. Se on kosketus sisäiseen maailmaan. Ap kaipaa ehkä toista ihmistä, jolla on myös laaja sisäinen maailma.
[/quote]
Kaipaisin. Opettelin jo pienestä asti rakentamaan maailman pääni sisään. Inspiraationani Immanuel Kant. Kun ei ollut varaa matkustella, piti lukea matkakirjoja jne.
Ap
Mä olen luonut aikuisena useita hyviä ihmissuhteita, ja sinäkin jos olet ollut vapaaehtoistyössä ja vertaistukitoiminnassa, eikä sieltä ole löytynyt ketään sellaisia ihmisiä, joiden kanssa kokea yhteenkuuluvuutta ja merkityksellisyyttä, joiden kanssa voi jakaa tasaveroisessa suhteessa asioita?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:52"]
Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua. Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi!
[/quote]
En varmaan ole ihan pihalla, koska muutenhan elämästäni ja ennen kaikkea työstäni ei tulisi mitään, joten en voi antaa tällaisille heitoille arvoa. Sori.
Ap
[/quot
Jos et olisi pihalla, sinun ei tarvitsisi täällä kysellä mielekkään elämän reseptiä vaan eläisit elämääsi onnellisena ja kokisit elämäsi tarkoituksellisuuden.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:17"]
Täyttymyksen tunne ja elämän usko saadaan varhaisista ihmissuhteista ja niiden tunneyhteydestä. Olet kokenut elämässäsi monia merkityksellisten ihmissuhteiden menetyksiä, mikä tuo turvattomuutta. Silloin voi olla mahdotonta löytää sellaisia ihmissuhteita tai asioita, jotka tuovat tyydytyksen omaa olemassaoloa kohtaan.
Hyvä pointti. En ole kuitenkaan luopunut toivosta. Ehkä ihmisillä on vaikeaa ymmärtää sitä henkistä todellisuutta, jossa elänyt nyt ja siksi vaikea tavoittaa minua. Pari kertaa elämäni aikana olen kuitenkin onnistunut ja kerran miehen kanssa.
Ap
Ainakin tällä hetkellä vaikutat vastaustesi perusteella jollain lailla ärtyneeltä- jos näin on, niin miksi?
Mä en kylläkään usko, että sinulla on turvallinen kiintymyssuhde kertomasi perusteella. Kuulostat muutenkin ristiriitaiselta. Jotain puuttuu, ja sitten ei puutukaan, kuten ihmisiä ja verkostoa, luottamusta ja turvallisuutta.