Mitä teen väärin elämäni suhteen?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:46"]

Oletko tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja ylipäätään varhaisten ihmissuhteiden merkityksestä ihmisen minuuden kehitykselle? siihen liittyy vahvasti kyky kuulua toisten joukkoon, kyky yhteenkuuluvuuden tunteseen, luottamukseen itseä ja muita kohtaan. Kuulostaa siltä, että et pysty luottamaan itseesi, muihin etkä elämään. Syvästi ja aidosti. Jokin sinussa ainakin on rikki, tai olet aivan yksin maailmassa, itsesi varassa, eikä se  tunnu yhtään hyvältä.  Vasta yhteys toisiin tekee elämästä mielekkään tuntuisen.   

[/quote]

Luotan itseeni, mutta muihin en välttämättä luota. On yleensä ollut sama kuin pistäisi lapsen asialle ja menisi itse perässä. 

Esimerkiksi sosiaalitoimistoon ja Kelaan en kauheasti luota. Katseltuani Auer-dokumentin, en kauheasti luota enää suomalaiseen oikeussysteemiinkään. 

Kiintymyssuhdeteoriaa olen miettinyt paljon ja uskon edistyneeni kiintymyssuhteessani paljon. Toisaalta etsin yhä sitä pyyteetöntä, hyvää rakkautta. 

Voi olla että elämäni on ohuiden lankojen varassa, mutta ei niitä ystäviä niin vaan löydä aikuisiällä. 

Ap

[/quote]

Mulle tuli tästä mieleen että oikeastaan luottaminen muihin vaatii sitä että pystyy luottamaa itseensä. Tietää että pärjää vaikka luottamus rikottaisiinkin ja luottaa itseensä että huomaa ja tunnistaa kun luottaminen ei kannatakaan tai kohde ei toimikaan luottamuksen arvoisesti.

Täydellisessä tilanteessa onkin helppo luottaa, mutta eihän sellaista ole. Silloin täytyy olla vahva luotto että hei, mä pärjään, vaikka muut osoittautuisikin epätäydellisiksi.

Silloin niitä mokia ja virheitä, viallisia ihmisiä ei tarvitse pelätä ja rutistaa kaikkia lankoja käsissään,  koska se jos mikä on varmaa, niin ihmiset tekee virheitä, systeemit on virheellisiä ja maailmassa on vääryyttä aina.

[/quote]

Tiedän kyllä, että selviydyn, mutta välttelen turhaa kärsimystä. En tiedä, mutta luulen, että on vain tietty määrä pettymyksiä, jotka ihminen voi kestää elämänsä aikana. Kun siitä rajasta mennään yli, kamelin selkä katkeaa. Tämä on tosin myös yksilöllistä. Kipurajat eroavat. 

Ap 

Ehkä olet luonyt maailmasi pääsi sisälle, ja olet siellä ansassa pääsemättä pois. Jää kiinnostamaan, miksi olet käynyt noin kauan terapiassa, ja mitä olet  saanut sieltä minuutesi rakentamiseen? Ihminenhän kehittyy aina suhteessa toisten ihmisten kanssa, ei yksin. Kenen kanssa sinä kehityt ja rakennut? 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:16"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:52"] Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua. Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi! [/quote]   En varmaan ole ihan pihalla, koska muutenhan elämästäni ja ennen kaikkea työstäni ei tulisi mitään, joten en voi antaa tällaisille heitoille arvoa. Sori.    Ap [/quot Jos et olisi pihalla, sinun ei tarvitsisi täällä kysellä mielekkään elämän reseptiä vaan eläisit elämääsi onnellisena ja kokisit elämäsi tarkoituksellisuuden.

[/quote]

Ei ole noin yksinkertaista. Ei elämä ole joko-tai. Eli joko olet pihalla tai et. Elämä on etsintää ja asioiden täsmentämistä. En kuolisi vaikken keskustelisi AV:llä. Onni ei myöskään ole staattinen tila. Olet liian mustavalkoinen.

Ap 

Ehkäpä pelko on määräävin tekijä elämässäsi, sen perusteella teet valinnat ja valitsematta jättämiset. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:27"]

Ehkä olet luonyt maailmasi pääsi sisälle, ja olet siellä ansassa pääsemättä pois. Jää kiinnostamaan, miksi olet käynyt noin kauan terapiassa, ja mitä olet  saanut sieltä minuutesi rakentamiseen? Ihminenhän kehittyy aina suhteessa toisten ihmisten kanssa, ei yksin. Kenen kanssa sinä kehityt ja rakennut? 

[/quote]

Kävin terapiassa koska sain ilmaiseksi tai halvalla käydä. En välttämättä tarvinnut sitä kipeästi kaiken aikaa, mutta halusin jokatapauksessa syventää itsetuntemustani. Monet terapeutit kokivat myös mielenkiintoisena jutella kanssani ja tarjosivat apuaan ilmaiseksi.

Olen paljon toisten ihmisten seurassa töissä, mutta kehityn parhaiten opiskelemalla ja kirjoittamalla.

Elän ulkomaailmassa, mutta en ole mieleni vanki, saati orja. Tiedostan sen etten ole täydellinen ja etten (Sokrateen hengessä) tiedä kaikkea toisin kuin ihmiset täällä väittävät. Ihmisen täytyy olla riittävän syvällinen, jotta keskustelu kehittää minua. Paras ystäväni on ollut hyvä tässä. 

Ap  

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:09"]

eihän tällä ihmisellä ole kaikki hyvin, koska hänellä ei enää ole tyydyttäviä vastavuoroisia ja läheisiä  ihmissuhteita, eikä sukulaisia turvaverkkona, samoin puuttuu perusluottamusta elämää kohtaan. jostain syystä hän jää etäälle ihmisten välisistä tasaveroisista ihmissuhteista, ja mielihyvä tuntuu tulevan siitä, että toimii oikein ja toisista ihmisistä hyväksyttävällä tavalla. Ihminen hakee joogalla ja mietiskelyllä ja vaikka millä yhteyttä itseen ja muihin, löytämättä. Silloin ei tosiaankaan ole hyvin kuin ehkä taloudellisella ja suorittavalla elämänalueella. Aika harvalle se riittää tyydytystä tuottavaan elämään.

[/quote]

Olen kyllä hakenut yhteyttä ihmisiin kaikilla keinoilla, jota olen keksinyt, mutta eikö ole totta, että aikuisena on vaikeaa solmia hyviä ihmissuhteita. Pinnallisia kaveruussuhteita kyllä saa. Muun muassa Suomi24:n ja työväenopiston kautta. 

Ap 
[/quote]minä olenn luonut kaikki ystävyyssuhteeni aikuis-iällä. Se on tarkoittanut vaivannäköä ja luottamusta toisiin ihmisiin. Uskallusta olla myös saavanaa osapuolena. Sinä olet yksinäinen ja oletat saavasi hyviä ihmissuhteita olemalla maailman paras ihminen. Ei se kkuitenkaan toimi niin. Ihmiset haluavat tuntea toisia ihmisiä ihan kokonaisuudessaan ja kokevat itsensä tarpeelliseksi ja läheiseksi kun saavat välillä auttaa ja tukea sinua.. Noin. Nyt voit joko miettiä kirjoittamaani tai haukkua minut niinkyin. Olet tehnyt muillekin neuvoja antaneille. Tänäkin on ouro tapa ajatella. Tulkitset asioita hyvin negatiivisesti.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:41"]

Huippuketju! Kysymys ap:lle: mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos et tee noille edellämainituille "ongelmille" mitään, toisinsanoen annat vain olla? Onko se se, että pelkäät jääväsi yksin?

[/quote]

Yksin oleminen ei ole ongelma. 16 vuoden yksin asutun vuoden jälkeen olisi vaikeaa oppia elämään jonkun kanssa. En voi jättää ongelmia silleen. Ne vaivaavat minua koko ajan. Toisaalta joskus kun menee vaikka lyhyelle lomalle hetkeksi aikaa tai nukkuu hyvät yöunet, asiat ikään kuin järjestäytyvät itsestään päässä. Aivot ovat kuitenkin ongelmanratkaisuun tarkoitettu ja ne etsivät ratkaisua niin kauan kunnes sen löytävät. Toisilla vähemmän tietoisesti ja aktiivisesti kai. 

Ap 

Olet kontrollifriikki suorittaja, mikä on ihan ymmärrettävää taustasi pohjalta.

Kaksi vinkkiä: Lue Viktor E. Franklin kirjoja ja kuuntele Brene Brownin TED-puheita haavoittuvaisuuden voimasta. Ei mulla muuta.

Hmmm. Tajuan tavallaan AP:ta, mutta en osaa antaa suoraa vastausta, koska olen kadottanut sen itsekin. Minä itsekin järkeilen elämääni ja erityisesti yritän analysoida muita ihmisiä ja näiden käytöstä, koska ihmiset minun elämässäni ovat aina olleet arvaamattomia. Minä melkein pääsin sisäiseen rauhaan itseni kanssa ja olin onnistunut luomaan itselleni jonkinlaisen tunteen perusturvallisuudesta, mutta kun yritin mennä viemään prosessia loppuun psykologille, niin hänen ymmärtämättömyytensä hajotti minut vielä pienemmiksi pirstaleksi. Eli siis halusin kokea ihmissuhteen jossa minun tekoni saa vastapuolen toimimaan odotetusti ja siitä syntyisi kokemus luottamuksesta. Koska sitähän luottamus on - tietää että toinen tai maailma toimii odotetusti ja kantaa. Mutta tämä psykologi ei ymmärtänyt tätä herkkää vaihetta ja piti minua vahvana niin kuin kaikki muutkin ihmiset minun elämässäni, vieden minulta mahdollisuuden olla vihdoin heikko ja tietämätön. Jopa tuossa tilanteessa minun olisi pitänyt olla se joka tietää mitä pitää tehdä. Seuraukset olivat hengenvaaralliset enkä vitsaile asian kanssa. Sen jälkeen on erittäin vaikea uudestaan rakentaa luottamusta muihin. Ja minä haluan tehdä sen toisen ihmisen avulla.

Periaatteessa AP on järkeillyt itsensä muutaman täällä kirjoitetun viestin ylitse, joskaan en syytä häntä siitä. Esim. 212 antoi hyvän vinkin minunkin tilanteeseeni. En voi sanoa että ihminen luottaa todella itseensä jos hän ei luota muihin. Sillä tunteet mitä tunnemme muita kohtaan on samoja mitä tunnemme itseämme kohtaan. 

Minua myös helpottaa kun otan itseeni ulkopuolisen näkökulman - minulle on annettu tämä ihminen ruumineen ja minun tehtävä on vastata sen tarpeisiin ja pitää huolta siitä.

Parhainta terapiaa on ollut jos pystyisi hetkeksi irrottamaan itsensä nykyhetkestä. Esimerkiksi minä "unohtaisin" hetkeksi että olen 23 vuotias nainen Suomessa ja hetkeksi liihoittelisin johonkin mielikuvamaailmaan, jossa kaikki on sallittua. Konkreettinen maailma stresseineen tietenkin hieman haittaa tätä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:27"]

Ehkä olet luonyt maailmasi pääsi sisälle, ja olet siellä ansassa pääsemättä pois. Jää kiinnostamaan, miksi olet käynyt noin kauan terapiassa, ja mitä olet  saanut sieltä minuutesi rakentamiseen? Ihminenhän kehittyy aina suhteessa toisten ihmisten kanssa, ei yksin. Kenen kanssa sinä kehityt ja rakennut? 

[/quote]

Mulla on kokemusten eroavuudesta huolimatta sama vika kuin ap:lla eli eläminen lähinnä pelkästään ajattelun ja analysoimisen kautta (vaikkakaan mun analyysit ei ole noin...analyyttisia). Kaipaan itse hirveästi jotakuta ihmistä, jonka kanssa nimenomaan kehittyä ja rakentua, mutta mun ongelma ilmeisesti on, että elämänkokemus poikkeaa ihan hirveästi muitten ihmisten elämistä, varsinkin samanikäisten, ja siitä friikistä elämästä taas on seurannut ilmeisestikin todella poikkeavat ajatukset, kokemukset ja tunne-elämä, tai ainakin vaikka kuinka yritän sopeutua joukkoon ja porukkaan niin kaikkien kanssa tulee sellainen olo, että vaikka ihmiset on päällisin puolin mukavia ja mielenkiintoisia niin mulla ei vaan ole juuri mitään yhteistä kenenkään kanssa. Tämän olen todennut vasta viime aikoina ja "totuus" tuntuu karulta. Monen kanssa on toki yhteisiä asioita pintapuolisesti, mutta muuten tunnen oloni avaruusolioksi muitten ihmisten seurassa. Ja tästä syystä valitsen usein kuuntelijan roolin. Olen myös sellainen jolle tilitetään asioita, ja vaikka ennen sain siitä jotain egoboostia niin olen todennut, että ei se ole aitoa vuorovaikutusta, josta ainakaan ystävyys rakentuisi. Ei kai kenenkään kanssa täydellistä yhteyttä synny, mutta olisi kiva kun olisi edes joku hengenheimolainen, vaan eipä ole. ( Ilmeisesti ihan vain siksi, että ei kai sitten ole ketään, jolla olisi ollut niin kamala elämä kuin minulla, joka ei ole harhoissaan suljetulla osastolla). Mulla ei ole kenenkään kanssa sisäpiirin vitsejä ja huumoria ja tunnetta, että "vain me tiedämme mikä tässä on niin hauskaa". Jostain syystä sitä kaipaan eniten.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:09"] eihän tällä ihmisellä ole kaikki hyvin, koska hänellä ei enää ole tyydyttäviä vastavuoroisia ja läheisiä  ihmissuhteita, eikä sukulaisia turvaverkkona, samoin puuttuu perusluottamusta elämää kohtaan. jostain syystä hän jää etäälle ihmisten välisistä tasaveroisista ihmissuhteista, ja mielihyvä tuntuu tulevan siitä, että toimii oikein ja toisista ihmisistä hyväksyttävällä tavalla. Ihminen hakee joogalla ja mietiskelyllä ja vaikka millä yhteyttä itseen ja muihin, löytämättä. Silloin ei tosiaankaan ole hyvin kuin ehkä taloudellisella ja suorittavalla elämänalueella. Aika harvalle se riittää tyydytystä tuottavaan elämään. [/quote]   Olen kyllä hakenut yhteyttä ihmisiin kaikilla keinoilla, jota olen keksinyt, mutta eikö ole totta, että aikuisena on vaikeaa solmia hyviä ihmissuhteita. Pinnallisia kaveruussuhteita kyllä saa. Muun muassa Suomi24:n ja työväenopiston kautta.    Ap  [/quote]minä olenn luonut kaikki ystävyyssuhteeni aikuis-iällä. Se on tarkoittanut vaivannäköä ja luottamusta toisiin ihmisiin. Uskallusta olla myös saavanaa osapuolena. Sinä olet yksinäinen ja oletat saavasi hyviä ihmissuhteita olemalla maailman paras ihminen. Ei se kkuitenkaan toimi niin. Ihmiset haluavat tuntea toisia ihmisiä ihan kokonaisuudessaan ja kokevat itsensä tarpeelliseksi ja läheiseksi kun saavat välillä auttaa ja tukea sinua.. Noin. Nyt voit joko miettiä kirjoittamaani tai haukkua minut niinkyin. Olet tehnyt muillekin neuvoja antaneille. Tänäkin on ouro tapa ajatella. Tulkitset asioita hyvin negatiivisesti.

[/quote]

Minua on haukuttu täällä enemmän kuin minä olen haukkunut muita. Pelkäät ilmeisesti analysointiani tai kritiikkiäni ja siksi täytyy jo valmiiksi hyökätä. 

Yliopistossa tuttavuussuhteet pakkaavat jäädä lyhyiksi tai pinnalliksiksi, kuten monet tietävät. Työpaikoilla luodut kaveruussuhteet yleensä katkeavat, kun irtisanoutuu ja vaihtaa työpaikkaa. Suomi24:n kautta tapasin muutaman ihmisen, mutta valitettavasti kemiat eivät sopineet yhteen. Erään henkilön kanssa kävin museossa, mutta sitten selvisi että hän halusi vain löytää ihmisen, jonka luokse voisi päästä pakoon huonoa parisuhdettaan. Työväenopistossa tuttavuudet eivät välttämättä syvenny. En ole enää tarpeeksi aktiivinen, jotta saisin hyviä ystäviä vapaaehtoistyön kautta. Tähän vaikuttaa oman ajan vähyyskin. Parhaat ystäväni elävät kiireellistä vauva-arkea ja ovat väsyneitä ja itsekin ongelmallisia. Paras ystäväni on jo 68-vuotias. Hänellä taas on pieniä terveydellisiä ongelmia ja yritän olla rasittamatta häntä turhaan. 

Jokatapauksessa elämäntilanteiden erilaisuus on ajanut minua erilleen ihmisistä. Olen myös muuttanut paljon, jolloin ihmissuhteita on ollut pakko jättää taakse. Etenkin jos tulevaisuudessa muutan toiseen maahan.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:25"]

Ainakin tällä hetkellä vaikutat vastaustesi perusteella jollain lailla ärtyneeltä- jos näin on,  niin miksi?

[/quote]

No, siksi kun minuun alettiin suhtautua ärtyneesti kaikesta vastavuoroisuudestani huolimatta. En valitettavasti voinut sanoa jotain kommenttia hyväksi, jos ei se minusta sitä ollut. Se olisi ollut valhe tai mielistelyä.  

Ap 

Et voi jättää ongelmia silleen  - ehkäpä sitä taitoa olisi hyvä opetella, koska tästä maailmasta ja elämästä ei ongelmat lopu, ja osaa ongelmista ei voi poistaa, niiden kanssa vain pitää oppia elämään. Ehkäpä sinun elämäsi merkityksen kaipuun ongelma ei helpotu eikä poistu, ja jos poistuisi, olisiko elämälläsi enää mitään tarkoitusta? Ehkä sinun elämäsi merkitys tulee sitää, että saat pohtia elämänfilosofiaasi psykologien yms. ammattilaisten kanssa, jos he jopa ovat valmiita terapiakeskusteluihin ottamatta siitä maksua. Ehkä sinulle sopii eksistentiaalinen poteminen? Maailmaan heitetty ihminen, mitäpä näille maailman tuulille voi muuta kuin pohtia niitä. Siitä on tainnut tulla sinulle oma tapa olla olemassa. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:46"]

Oletko tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja ylipäätään varhaisten ihmissuhteiden merkityksestä ihmisen minuuden kehitykselle? siihen liittyy vahvasti kyky kuulua toisten joukkoon, kyky yhteenkuuluvuuden tunteseen, luottamukseen itseä ja muita kohtaan. Kuulostaa siltä, että et pysty luottamaan itseesi, muihin etkä elämään. Syvästi ja aidosti. Jokin sinussa ainakin on rikki, tai olet aivan yksin maailmassa, itsesi varassa, eikä se  tunnu yhtään hyvältä.  Vasta yhteys toisiin tekee elämästä mielekkään tuntuisen.   

[/quote]

Olen tutustunut teoriaan jo 15 vuotta sitten ja uskon edistyneeni kiintymyssuhteessani verrattuna 15 vuoden takaiseen tilanteeseen. 

Luotan itseeni siinä mitä tulee elämänhallintaan. Toisiin on vaikea luottaa. En välttämättä luota siihen, että he hoitavat jonkin asian riittävän hyvin. Enkä esimerkiksi luota byrokraattien moraaliin kovinkaan paljon. 

Vaikeampi on aikuisena luoda yhtä hyviä ystävyyssuhteita kuin nuorena. Ehkä sitten kun vakiinnun johonkin työpaikkaan. 

Ap 

Mua kiinnostais tietää apn unimaailmasta. Näetkö unia ja jos näet, ovatko nekin kontrolloituja vai pääsetkö unessa "rentoon" tilaan ja sallit itsesi nähdä kaikenlaisia unia?

Kuinka sitoutunut itse olet ihmissuhteisiin, jos muutto toiseen maahan rikkoo läheisen ihmissuhteen? Eikö ihmissuhdetta voi pitää yllä jo teknistenkin laitteiden välitykselle, on Skypet sun muut? Ja voi matkustella. Miksi yliopistolla tai työpaikalla kohdatut ihmiset jäisivät etäisiksi ihmissuhteiksi - mikä sinusta on se paikka, missä syntyy syvölllisiä ihmissuhteita, onko sille joku oma paikkansa? Itselleni on syntynyt syvällisiä ihmissuhteita kohtaamisisista metsäpolulla, luentosalissa, bussipysäkillä, baarin vessajonossa, kävelytiellä, hautausmaalla - vuosikymmeniä kestäviä ihmissuhteita, jotka ovat edelleen olemassa. Minulla ei selvästikään ole sitä tietoa kuin sinulla. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:50"]

Et voi jättää ongelmia silleen  - ehkäpä sitä taitoa olisi hyvä opetella, koska tästä maailmasta ja elämästä ei ongelmat lopu, ja osaa ongelmista ei voi poistaa, niiden kanssa vain pitää oppia elämään. Ehkäpä sinun elämäsi merkityksen kaipuun ongelma ei helpotu eikä poistu, ja jos poistuisi, olisiko elämälläsi enää mitään tarkoitusta? Ehkä sinun elämäsi merkitys tulee sitää, että saat pohtia elämänfilosofiaasi psykologien yms. ammattilaisten kanssa, jos he jopa ovat valmiita terapiakeskusteluihin ottamatta siitä maksua. Ehkä sinulle sopii eksistentiaalinen poteminen? Maailmaan heitetty ihminen, mitäpä näille maailman tuulille voi muuta kuin pohtia niitä. Siitä on tainnut tulla sinulle oma tapa olla olemassa. 

[/quote]

Mummoni oli hyvä jättämään asioita silleen. Hän aina uskoi, että kunhan jokaiselle ihmisille antaa tarpeeksi aikaa, hänestä tulee hyvä tai hän toimii oikein. Omaishoitajuuden loppupuolella näin, ettei tämä todellakaan pitänyt muista ihmisistä paikkaansa ja sitä asiaa on vaikeaa unohtaa. 

Nuorempana myös ihailin Martin Heideggerin silleenjättämisen käsitettä ja zen-buddhalaisuutta, mutta ne istuvat huonosti suomalaiseen, hektiseen kulttuuriin. 

Toisaalta uskon, että ihmisissä voi tapahtua asteittaista kypsymistä tai varsinaistumista ajan kuluessa, mutta ihmiset pystyvät kuitenkin hyvin rajallisesti muuttamaan itseään.

Esitelmöin eksistentialismista jo lukiossa ja harrastin sitä aktiivisesti noin 10 vuoden ajan. Pahin angsti on mielestäni jäänyt jo taakse. 

Toivon seestyväni kuitenkin ajan kuluessa, mutta tulen aina olemaan jonkinlainen paatunut ajattelija. Sillä nimityksellä minua kutsuttiin jo lukiossa. Toinen lempinimeni oli pappi...

Ap 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:58"]

Kuinka sitoutunut itse olet ihmissuhteisiin, jos muutto toiseen maahan rikkoo läheisen ihmissuhteen? Eikö ihmissuhdetta voi pitää yllä jo teknistenkin laitteiden välitykselle, on Skypet sun muut? Ja voi matkustella. Miksi yliopistolla tai työpaikalla kohdatut ihmiset jäisivät etäisiksi ihmissuhteiksi - mikä sinusta on se paikka, missä syntyy syvölllisiä ihmissuhteita, onko sille joku oma paikkansa? Itselleni on syntynyt syvällisiä ihmissuhteita kohtaamisisista metsäpolulla, luentosalissa, bussipysäkillä, baarin vessajonossa, kävelytiellä, hautausmaalla - vuosikymmeniä kestäviä ihmissuhteita, jotka ovat edelleen olemassa. Minulla ei selvästikään ole sitä tietoa kuin sinulla. 

[/quote]

Meillä voi olla erilainen käsitys syvällisyydestä. Tarpeemme voivat olla erilaiset. Olen vanhanaikainen ja en oikein voi harrastaa kimpassa olemista koneen välityksellä, kyllähän siinä väkisin etääntyy, kun ei ole läsnä toisen ihmisen arkisessa elämässä. 

Ap 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:45"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:18"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:09"] eihän tällä ihmisellä ole kaikki hyvin, koska hänellä ei enää ole tyydyttäviä vastavuoroisia ja läheisiä  ihmissuhteita, eikä sukulaisia turvaverkkona, samoin puuttuu perusluottamusta elämää kohtaan. jostain syystä hän jää etäälle ihmisten välisistä tasaveroisista ihmissuhteista, ja mielihyvä tuntuu tulevan siitä, että toimii oikein ja toisista ihmisistä hyväksyttävällä tavalla. Ihminen hakee joogalla ja mietiskelyllä ja vaikka millä yhteyttä itseen ja muihin, löytämättä. Silloin ei tosiaankaan ole hyvin kuin ehkä taloudellisella ja suorittavalla elämänalueella. Aika harvalle se riittää tyydytystä tuottavaan elämään. [/quote]   Olen kyllä hakenut yhteyttä ihmisiin kaikilla keinoilla, jota olen keksinyt, mutta eikö ole totta, että aikuisena on vaikeaa solmia hyviä ihmissuhteita. Pinnallisia kaveruussuhteita kyllä saa. Muun muassa Suomi24:n ja työväenopiston kautta.    Ap  [/quote]minä olenn luonut kaikki ystävyyssuhteeni aikuis-iällä. Se on tarkoittanut vaivannäköä ja luottamusta toisiin ihmisiin. Uskallusta olla myös saavanaa osapuolena. Sinä olet yksinäinen ja oletat saavasi hyviä ihmissuhteita olemalla maailman paras ihminen. Ei se kkuitenkaan toimi niin. Ihmiset haluavat tuntea toisia ihmisiä ihan kokonaisuudessaan ja kokevat itsensä tarpeelliseksi ja läheiseksi kun saavat välillä auttaa ja tukea sinua.. Noin. Nyt voit joko miettiä kirjoittamaani tai haukkua minut niinkyin. Olet tehnyt muillekin neuvoja antaneille. Tänäkin on ouro tapa ajatella. Tulkitset asioita hyvin negatiivisesti.

[/quote]

Minua on haukuttu täällä enemmän kuin minä olen haukkunut muita. Pelkäät ilmeisesti analysointiani tai kritiikkiäni ja siksi täytyy jo valmiiksi hyökätä. 

Yliopistossa tuttavuussuhteet pakkaavat jäädä lyhyiksi tai pinnalliksiksi, kuten monet tietävät. Työpaikoilla luodut kaveruussuhteet yleensä katkeavat, kun irtisanoutuu ja vaihtaa työpaikkaa. Suomi24:n kautta tapasin muutaman ihmisen, mutta valitettavasti kemiat eivät sopineet yhteen. Erään henkilön kanssa kävin museossa, mutta sitten selvisi että hän halusi vain löytää ihmisen, jonka luokse voisi päästä pakoon huonoa parisuhdettaan. Työväenopistossa tuttavuudet eivät välttämättä syvenny. En ole enää tarpeeksi aktiivinen, jotta saisin hyviä ystäviä vapaaehtoistyön kautta. Tähän vaikuttaa oman ajan vähyyskin. Parhaat ystäväni elävät kiireellistä vauva-arkea ja ovat väsyneitä ja itsekin ongelmallisia. Paras ystäväni on jo 68-vuotias. Hänellä taas on pieniä terveydellisiä ongelmia ja yritän olla rasittamatta häntä turhaan. 

Jokatapauksessa elämäntilanteiden erilaisuus on ajanut minua erilleen ihmisistä. Olen myös muuttanut paljon, jolloin ihmissuhteita on ollut pakko jättää taakse. Etenkin jos tulevaisuudessa muutan toiseen maahan.

Ap
[/quote] hyökkäsin tosiaan ennalta kun en nyt jaksa haukkumista ennen nukkumaan menoa kun ihan tosidsani veikkaisin tässä asiassa olevan avain siihen perusturvalliseen onnellisuuteen. Minulla ei ole sukua, lähiperhe tosin on, mutta ei mitään perhetuttuja tms. Olen myös suunnilleen ikäisesi. Moni asia on miten on elämässäni mutta olen enimmäkseen onnellinen ja se johtuu siitä että minusta välitetään. Olen pikku hiljaa luonut ihan itse itselleni verkoston läheisiä joiden kanssa me aidosti välitämme toisistamme. Kaikki ovat muutelleet, jotkut ovat välillä jopa vuosia olleet ylistressaantuneita omissa elämissään (ja silloin haastavia), mutta kun olen löytänyt hyvän ihmisen niin olen pitänyt kiinni ja aina on lopulta vaiva palkittu. Tärkeää tietenkin on valita nuo ihmiset tarkkaan mutta sen jälkeen se on ns. työ joka on tehtävä. On pidettävä yhteyttä ja on oltava mukana toisten elämässä ja päästeträvä heidät sinun elämääsi. Ja tämä viimeinen kohta erityisesti taitaa sinulle olla vaikea. Luota ihmisiin. Tai no, luota valitsemiisi ihmisiin.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 23:56"]

Mua kiinnostais tietää apn unimaailmasta. Näetkö unia ja jos näet, ovatko nekin kontrolloituja vai pääsetkö unessa "rentoon" tilaan ja sallit itsesi nähdä kaikenlaisia unia?

[/quote]

Näen aina unia, kun saan nukkua pitkät yöunet. Uneni ovat sellaisia, että minun on helppo ymmärtää mitä ne minulle yrittävät kertoa. Toisaalta näen unet myös jonkinlaisena neurologisena jätteenä, jolle ei pidä pistää liikaa painoarvoa. 

Ap