Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
Tyhjyys. Mitä saa ihmisiltä, ja että itse antaa enemmän. Turvallisuuden tunne kaikesta järjestyksestä ja kontrolloinnista? Tottunut pärjäämään ja selviämään itse. Olemaan tarpeellinen ja hyväksytty, kun auttaa muita. Onko sisällä se nuori tyttö, joka on jäänyt yksin maailmaan ja kaivannut tukea ja turvaa? Mutta jos sen myöntäisi, olisi heikko, ja tulisi hyljityksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:08"]
Ehkä pitäisi vain ottaa sellainen asenne, ettei elämä voi tästä enää muuttua paremmaksi tai tämä on "as good as it gets".
Ap
[/quote]
Älä ota tuollaista asennetta, please. Oikeasti, jäät paljosta paitsi. Sisimmässäsi tiedät kuitenkin, ettet ole onnellinen. Eikä sellaisen tunteen kanssa ole kiva elää vuosikymmeniä eteenpäin.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:09"]
riittävästi seksiä? Siltä minustakin tuntuu kun olen puutteessa. Tavallaan kaikki jees, mutta...
[/quote]
En ole koskaan oikeastaan välittänyt seksistä (näin tunsin jo nuorena, eikä tunne muuttunut suhteissakaan). Läheisyydestä kylläkin. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:59"]
Ap, mukavaa, että vastailet viesteihin täällä. :) Onko mikään ehdotus, mitä olet saanut, mielestäsi toteuttamiskelpoinen? Onko missään saamassasi neuvossa mitään, mitä voisit edes harkita?
[/quote]
Tämä jäi mieleen: "Kontrollointi on turvan hakemista. Eli pitää hakea turvaa rakenteilla, koska sisäistä turvaa ei ole. Et luota, että elämä kantaa.
itse asiassa puhun nyt itsestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän yritän elää virran mukana. Elän vain, teen miltä tuntuu, teen sitä, mikä tuntuu hyvältä enkä tee mitään, mitä "pitäisi". Koska uskon, että elämä löytyy juuri täältä."
Perusturvallisuus romahti niin pahasti nuorena, että saatan oirehtia asiasta vieläkin, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Suurin ongelma on kuitenkin uskon puute, enkä nyt tarkoita uskoa Jumalaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:08"]
Ehkä pitäisi vain ottaa sellainen asenne, ettei elämä voi tästä enää muuttua paremmaksi tai tämä on "as good as it gets".
Ap
[/quote]
Älä ota tuollaista asennetta, please. Oikeasti, jäät paljosta paitsi. Sisimmässäsi tiedät kuitenkin, ettet ole onnellinen. Eikä sellaisen tunteen kanssa ole kiva elää vuosikymmeniä eteenpäin.
[/quote]
Pöh. Tuohan on just huippuasenne! Duunarin motto, jonka kuulin pari vuosikymmentä sitten:
"Jokainen huominen on huonompi kuin tämä päivä, joten carpe diem tai jotain."
Ps. Rintamäkeläisten alkutunnari kuvastaa hyvin tuon "As good as it gets" -asenteen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:10"]
Tyhjyys. Mitä saa ihmisiltä, ja että itse antaa enemmän. Turvallisuuden tunne kaikesta järjestyksestä ja kontrolloinnista? Tottunut pärjäämään ja selviämään itse. Olemaan tarpeellinen ja hyväksytty, kun auttaa muita. Onko sisällä se nuori tyttö, joka on jäänyt yksin maailmaan ja kaivannut tukea ja turvaa? Mutta jos sen myöntäisi, olisi heikko, ja tulisi hyljityksi?
[/quote]
Olen myöntänyt ja ollut jopa itsetuhoinen, mutta en halua kiristää hyväksyntää ja perusturvallisuutta. Etenkään kun en ole epätoivoisesti niiden tarpeessa. Se olisi jo teeskentelyäkin. Ihmisten on vain mahdotonta hyväksyä, että minäkin voin joskus olla heikko. He eivät myöskään jaksa ajatella niin paljon kuin minä ajattelen, joten harvoin keskustelemme minua todella kiinnostavasta aiheesta. Tämä nettikeskustelu on niitä harvoja poikkeuksia.
Ap
Kuvailet itseäsi kuin tuntisit ja tietäisit itsesi läpikotaisin, että mitään yllättävää ei voi enää tapahtua. Kuitenkin ihminen on muuttuva olento, se mitä olet tänään, ei päde enää huomenna. Tunnut suhtautuvat elämään tietyllä tapaa vähän ylimielisesti, kuvailet elämääsi kuin olisit jo nähnyt ja kokenut kaiken. Mainitset myös tietäväsi paljon. Ehkä asenteen muuttaminen siihen suuntaan, että loppujen lopuksi et tiedä elämästä yhtään mitään, voisi auttaa. Tavallaan se ajatus auttaa sinua irrottautumaan nykyisestä ajattelutavasta. Voit toki kokeilla kaikkia maailman joogalajeja ja muita vastaavia, mutta jos asenteesi pysyy kuvailemani kaltaisena, mikään ei tunnukaan miltään.
Ehkä odotat elämältä liikaa. Jos myönnät itsellesi, että elämä on lopultakin harmaata ja tylsää, et edes odota liikoja. Minä itse ajattelen niin, että elämä on raskas taakka. Olen myös hyvin empaattinen, minkä vuoksi koen elämän raskaana ja tukahduttavana. Pienet ilot harmaassa arjessa auttavat jaksamaan. Päätös, että tämä on minun elämäni vaikka suurimmaksi osaksi ei tunnu miltään, on auttanut minua jaksamaan ja nauttimaan elämästä. En odota mitään, elän vain.
Jokainen hetki on ainutlaatuinen riippumatta siitä, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Ainutlaatuiseksi sen tekee, ettei ajassa voi palata taaksepäin eikä eteenpäin. Et voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Älä etsikään syvyyttä elämääsi tunteista tai muista ihmisistä vaan hetkestä ja elämän ajallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:08"]
Ehkä pitäisi vain ottaa sellainen asenne, ettei elämä voi tästä enää muuttua paremmaksi tai tämä on "as good as it gets".
Ap
[/quote]
Älä ota tuollaista asennetta, please. Oikeasti, jäät paljosta paitsi. Sisimmässäsi tiedät kuitenkin, ettet ole onnellinen. Eikä sellaisen tunteen kanssa ole kiva elää vuosikymmeniä eteenpäin.
[/quote]
Ehkä syynä on se, etten löydä ketään samankaltaista. Tai kerran luulin löytäneeni, mutta sitten hermostuksissani mokasin ja menetin hänet.
Lohdutin itseäni älyllistämällä tapahtuneen ja selittämällä asian itselleni parhain päin, mm. vetoamalla tiettyihin miehen elämän reunaehtoihin, mutta ajan kuluessa nuo selitykset ovat menettäneet arvoaan, koska miehen mukana minusta katosi niin paljon uskoa ja hyvyyttä. En enää usko niihin hyviin asioihin, joihin uskoin hänen seurassaan. On vain järki, suunnitelmallisuus, laskelmointi ja "sijoittaminen"...
Toisaalta vastustan henkeen ja vereen sitä ideaa, että toinen ihminen jotenkin pelastaisi toisen ihmisen, tai ikään kuin ripustaisin häneen itsetuntoni. Toivon korjaavani ongelmani omin päin.
Ap
Minusta kuulostaa, että olet ylianalysoiva ja ylimielinen, pidät itseäsi ylivertaisena äitk-Teresana, joka aina on muita varten.
Ehkä on aika tutkailla omaa käytöstä muiden seurassa? Sanotko ihmisille tylysti, saatko heidät tuntemaan itsensä huonommiksi?
Minulle tulee puheistasi mieleen Bonesin Brennan. Sosiaalisesti rajoittunut älykkö.
Ehkä sinua pelkää kaikki, kun sinulla on suunnitelma heti valmiina, mitä ikinä tapahtuukin? Tuputatko omia näkemyksiäsi muille?
Tiesitkö, että elämää ei voi suunnitella valmiiksi? Se eletään ja siinä tapahtuu juuri niitä asioita, mitä tapahtuu. Osittain voit kontrolloida, mutta minusta kuulostaa, että yrität kontrolloida kaikkea. Pelkäät tarttua elämässä mihinkään, koska pelkäät, ettet voikaan kontrolloida sitä. Rakkautta.
Kerroit menettäneesi vanhempasi jo nuorena, oletko menettänyt lapsuudessasi muutakin? Voiko taustalla olla hyväksikäyttöä lapsuudessa?
Sinua vaivaa menettämisen pelko ja annat sen estää sinua tuntemasta mitään ja elämästä!
Olet lukenut niin paljon jo oman alasi kirjallisuutta, että olet sokeutunut omaan tilanteesi. Oletko miettinyt, mikä sai sinut hakeutumaan juuri tuolle alalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:08"]
Ehkä pitäisi vain ottaa sellainen asenne, ettei elämä voi tästä enää muuttua paremmaksi tai tämä on "as good as it gets".
Ap
[/quote]
Älä ota tuollaista asennetta, please. Oikeasti, jäät paljosta paitsi. Sisimmässäsi tiedät kuitenkin, ettet ole onnellinen. Eikä sellaisen tunteen kanssa ole kiva elää vuosikymmeniä eteenpäin.
[/quote]
Pöh. Tuohan on just huippuasenne! Duunarin motto, jonka kuulin pari vuosikymmentä sitten:
"Jokainen huominen on huonompi kuin tämä päivä, joten carpe diem tai jotain."
Ps. Rintamäkeläisten alkutunnari kuvastaa hyvin tuon "As good as it gets" -asenteen :D
[/quote]
Heh, ajattelin lähinnä tätä elokuvaa: http://www.imdb.com/title/tt0119822/
Ap
Ota vähintään kk lomaa töistä, osta menolippu jonnekin päin maailmaa, mene baariin, juo hyviä drinkkejä ja opettele elämään. Jos sulla on ystäviä nii semmonen mukaan. Sit vaa katot mihin päädyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että sinä tarvitset rehellisesti seksiä. Riittävästi fyysistä läheisyyttä. Silloin ei mieti "mikä on tärkeää" vaan on vain ja a siat tuntuvat merkityksellisltä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:19"]
Kuvailet itseäsi kuin tuntisit ja tietäisit itsesi läpikotaisin, että mitään yllättävää ei voi enää tapahtua. Kuitenkin ihminen on muuttuva olento, se mitä olet tänään, ei päde enää huomenna. Tunnut suhtautuvat elämään tietyllä tapaa vähän ylimielisesti, kuvailet elämääsi kuin olisit jo nähnyt ja kokenut kaiken. Mainitset myös tietäväsi paljon. Ehkä asenteen muuttaminen siihen suuntaan, että loppujen lopuksi et tiedä elämästä yhtään mitään, voisi auttaa. Tavallaan se ajatus auttaa sinua irrottautumaan nykyisestä ajattelutavasta. Voit toki kokeilla kaikkia maailman joogalajeja ja muita vastaavia, mutta jos asenteesi pysyy kuvailemani kaltaisena, mikään ei tunnukaan miltään.
Ehkä odotat elämältä liikaa. Jos myönnät itsellesi, että elämä on lopultakin harmaata ja tylsää, et edes odota liikoja. Minä itse ajattelen niin, että elämä on raskas taakka. Olen myös hyvin empaattinen, minkä vuoksi koen elämän raskaana ja tukahduttavana. Pienet ilot harmaassa arjessa auttavat jaksamaan. Päätös, että tämä on minun elämäni vaikka suurimmaksi osaksi ei tunnu miltään, on auttanut minua jaksamaan ja nauttimaan elämästä. En odota mitään, elän vain.
Jokainen hetki on ainutlaatuinen riippumatta siitä, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Ainutlaatuiseksi sen tekee, ettei ajassa voi palata taaksepäin eikä eteenpäin. Et voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Älä etsikään syvyyttä elämääsi tunteista tai muista ihmisistä vaan hetkestä ja elämän ajallisuudesta.
[/quote]
Itse asiassa filosofian professorini sanoi, että yritän tehdä tai saavuttaa jotain mikä on ihmiselle mahdotonta, koska hän on muuttuvainen olento. Toisaalta yhteiskuntakin ajaa ihmisiä tällaiseen ajattelutapaan nykyään. Elämä ja ihminen ovat muuttuneet yksiulotteisiksi. On vain tuottaja ja kuluttaja ja abien pitäisi jo tietää mitä tekevät loppuelämällään. Jopa opintopsykologi yliopistolla teetti minulle tehtävän, jossa piti hahmottaa omaa elämäänsä 80-vuotiaan näkökulmasta ja miettiä mitä kaikkea asioita jäisi mahdollisesti katumaan...Ja yleensä terapeutit ja uraohjaajat ovat teettäneet sellaisen tehtävän, jossa pitää kuvitella missä on 10 vuoden päästä, joten...Pappien kanssa on taas tullut mietittyä jo ikuisuutta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:08"]
Ehkä pitäisi vain ottaa sellainen asenne, ettei elämä voi tästä enää muuttua paremmaksi tai tämä on "as good as it gets".
Ap
[/quote]
Älä ota tuollaista asennetta, please. Oikeasti, jäät paljosta paitsi. Sisimmässäsi tiedät kuitenkin, ettet ole onnellinen. Eikä sellaisen tunteen kanssa ole kiva elää vuosikymmeniä eteenpäin.
[/quote]
Ehkä syynä on se, etten löydä ketään samankaltaista. Tai kerran luulin löytäneeni, mutta sitten hermostuksissani mokasin ja menetin hänet.
Lohdutin itseäni älyllistämällä tapahtuneen ja selittämällä asian itselleni parhain päin, mm. vetoamalla tiettyihin miehen elämän reunaehtoihin, mutta ajan kuluessa nuo selitykset ovat menettäneet arvoaan, koska miehen mukana minusta katosi niin paljon uskoa ja hyvyyttä. En enää usko niihin hyviin asioihin, joihin uskoin hänen seurassaan. On vain järki, suunnitelmallisuus, laskelmointi ja "sijoittaminen"...
Toisaalta vastustan henkeen ja vereen sitä ideaa, että toinen ihminen jotenkin pelastaisi toisen ihmisen, tai ikään kuin ripustaisin häneen itsetuntoni. Toivon korjaavani ongelmani omin päin.
Ap
[/quote]
Mikset voi myöntää, että sydämesi on särkynyt? Ja että se ei ehkä koskaan tule ehjäksi? Kukaan ei pärjää yksin. Suurin osa meistä tarvitsee jonkun, joka auttaa jaksamaan ja jonka kanssa jakaa asioita. Ei se ole heikkoutta. Heikkoutta on paremminkin se, että pyrkii itsepäisesti pärjäämään yksin edes myöntämättä kaipuuta toista ihmistä kohtaan.
Ehkä olisi aika myöntää, että rikki mennyt sydämesi (kuolleet vanhempasi ja isoäitisi ja menetty mies) ei koskaan enää tule ehjäksi. Arvet kuuluu elämään, rikkinäisyys kuuluu elämään, keskeneräisyys kuuluu elämään. Et koskaan tule vahvaksi etkä ehjäksi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin huomaan, miten keskeneräinen itsekin olen. Nuorena ajattelin, että sitten joskus kun olen "vanha", minusta tulee tasapainoinen ja valmis, mutta nyt yli 30+ olen ymmärtänyt, että sellaista olotilaa ei ole. T. 49
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:27"]
Ota vähintään kk lomaa töistä, osta menolippu jonnekin päin maailmaa, mene baariin, juo hyviä drinkkejä ja opettele elämään. Jos sulla on ystäviä nii semmonen mukaan. Sit vaa katot mihin päädyt.
[/quote]
:D! On ollut itse asiassa jo suunnitelmissa pitemmän aikaa. Todennäköisesti löydän vain perusitseni sieltä kaukomaasta tai viimeistään palatessani. En halua sortua halpaan eskapismiin, joka ei kanna tulevaisuudessa. Tuo on siis vain väliaikainen ratkaisu, koska velvollisuudet kuitenkin edellyttävät paluutani koti-Suomeen.
Ap
Tarvitset parisuhteen ja perheen. Normaalin elämän. Eri asia saatko :(
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:28"]
Minusta tuntuu että sinä tarvitset rehellisesti seksiä. Riittävästi fyysistä läheisyyttä. Silloin ei mieti "mikä on tärkeää" vaan on vain ja a siat tuntuvat merkityksellisltä.
[/quote]
Se mitä seksistä parhaimmillaan saadaan, voidaan saada monesta muustakin asiasta, joihin ei välttämättä tarvitse välineellistää toista ihmistä. En halua harrastaa seksiä parantaakseni mielenterveyttäni. Eikä seksi voi tuottaa kaipaamaani elämänuskoa.
En ole esim. valinnut töitäni sen mukaan saanko isoa palkkaa vai en, vaan sen mukaan mikä minusta tuntuu merkitykselliseltä ja mitä kohtaan tunnen uteliaisuutta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:34"]
:D! On ollut itse asiassa jo suunnitelmissa pitemmän aikaa. Todennäköisesti löydän vain perusitseni sieltä kaukomaasta tai viimeistään palatessani. En halua sortua halpaan eskapismiin, joka ei kanna tulevaisuudessa. Tuo on siis vain väliaikainen ratkaisu, koska velvollisuudet kuitenkin edellyttävät paluutani koti-Suomeen.
Ap
[/quote]
En ole nro 53, mutta sanon sinulle, että jos suunnitelmissa on ollut, niin mikä estää? :) Nimität matkalle lähtöä "halvaksi eskapismiksi", mutta eikö pessimismi ja yrittämättä jättäminen vasta ole halpaa? Ehkä osa ongelmaasi on, että määrittelet asiat liian valmiiksi etukäteen etkä sen vuoksi voi edes yrittää.
Mitkä velvollisuudet vaativat sinua palaamaan Suomeen?
Ettet olisi itse pahin jarru itsellesi?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:27"]
Ota vähintään kk lomaa töistä, osta menolippu jonnekin päin maailmaa, mene baariin, juo hyviä drinkkejä ja opettele elämään. Jos sulla on ystäviä nii semmonen mukaan. Sit vaa katot mihin päädyt.
[/quote]
:D! On ollut itse asiassa jo suunnitelmissa pitemmän aikaa. Todennäköisesti löydän vain perusitseni sieltä kaukomaasta tai viimeistään palatessani. En halua sortua halpaan eskapismiin, joka ei kanna tulevaisuudessa. Tuo on siis vain väliaikainen ratkaisu, koska velvollisuudet kuitenkin edellyttävät paluutani koti-Suomeen.
Ap
[/quote]
Oppisit ehkä tuntemaan jotain ja ajattelemaan sydämelläsi. Päihteet on keksitty hyvästä syystä.
riittävästi seksiä? Siltä minustakin tuntuu kun olen puutteessa. Tavallaan kaikki jees, mutta...