Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
Jaa, no se oli jo testattu, siinä meni sekin oljenkorsi. No ei, parempi tietysti niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:34"]
Mutta rakastaminen on asia, jota toivoisin enemmän osakseni. Nimenomaan rakastamista sellaisena kuin todella olen ja ei-juhlaversionakin.
Ap
[/quote]
Rakastatko sinä itse itseäsi muuna kuin älykkäänä ja vahvana ihmisenä, joka ei koskaan murru ja pystyy selviäämään yksin vaikka mistä? Koska jos niin, niin ethän sinäkään itseäsi rakasta vaan illuusioita itsestäsi. Voit olla ylpeä älykkyydestäsi, mutta samaan aikaan peittelet tarvitsevuuttasi muihin. Kokoat itsetuntosi asioista, joista pidät itsessäsi tai jotka ovat saaneet ehdottoman hyväksynnän ulkopuolelta.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:44"]
Olet itse asiassa melkein kuin naispuolinen versio tästä tuttavastani, Erich Frommia myöten. Hänkin muuten kaipaa kuulemma tällä hetkellä eniten rakkautta.. Tuota diagnoosia toki heitellään nykyään vaikka kenelle, mutta olen näin maallikkona todennut, että minkään valtakunnan analyysit ja opukset ja hyvät neuvot ei auta, jos ne aivot on neurologisesti eri taajuuksilla kuin muilla ihmisillä. Tän tuttavan kohdalla itselle tulee ainakin aina vaikutelma, että tässä nyt melkein puhutaan samasta asiasta, mutta ei kuitenkaan, ja molempia enemmän tai vähemmän turhauttaa. Sinuna ihan piruuttani tutustuisin aiheeseen, ainakin hän on löytänyt elämäänsä uutta ulottuvuutta kun on alettu ongelmia tätä kautta miettimään.
[/quote]
Siis, etkö voi kunnioittaa faktaa sitä että asia on jo testattu? En todellakaan aio heittäytyä luulosairaaksi sinun takiasi. Monet ihmiset pitävät Erich Frommista, muun muassa paras ystäväni, jonka kanssa luimme yhdessä Frommin kirjoja kun olin parikymppinen. Jos jotain määrettä pitää hakea niin olen persoonallisuustyypiltäni INTJ, mikä on harvinaista naiselle. Uskokoon sitten kuka haluaa näihin luokitteluihin. Menen nukkumaan.
Ap
Biologinen kellosi tikittää. Tyhjyyden tunne tulee juuri siitä miehettömyydestä ja lapsettomuudesta.
Vaikutat hyvin suorituskeskeiseltä ihmiseltä, ja erityisesti tunnut hakevan varmistusta sille, että teet asiat oikein. Kerroit myös olleesi aina kiltti ja oppineesi elämän myötä itsekkyyttä. Oletko miettinyt, mistä tämä juontaa juurensa? Kilttiys + kantapään kautta opittu itsekkyys + suorituskeskeisyys + parisuhteen välttely + valittu lapsettomuus = selvittämättömiä traumoja lapsuudesta.
En väitä, että teet asiat väärin. Voisit vain nauttia elämästäsi enemmän, kun tietäisit, mistä toimintatapasi kumpuavat. Ehkä se tyhjyyskin siitä väistyisi.
Kaikkea näyt jo kokeilleen, miten on esittävien taiteiden laita? Mitä jos esim. jonkun näyttelemisen, improvisaatioharrastuksen kautta saisit jotain uutta tuohon hommaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa sinut iloiseksi? Tällaisestakin voi lähteä kehittämään jotain.... Itselläni on myös usein tunne että annan ihmisille elämässäni enemmän kuin saan. Voi olla, etteivät he näe sitä samoin... ;)
Jos tarpeeksi pännii, olen itsekseni. Nautin kauniista ilmasta ja kävelyretkestä rannalla. Menen taidenäyttelyyn tai konserttiin tai vaikka elokuviin (jos jotain hyvää menee). En tarvitse ilooni muita ihmisiä. Valitsen, milloin haluan olla muiden parissa ja sosiaalinen. Iloiset (vaikkapa pinnallisetkin) hetket ovat välillä tarpeen. En näe pahaa siinä jos haluaa turvata elämänsä joten itse en alkaisi hölmöillä holtittomasti vaikka sen suuntaistakin on ehdoteltu. Lopultakin ajattelen kuitenkin että ehkä elämä vanhemmiten/keski-ikäistyessä vain on tylsempää kuin nuorempana, jolloin monet asiat koki "ensimmäistä kertaa" ja maailma oli ah niin nuori ja tuore.... Uskon, että tietty tylsyys elämässä pitää vain hyväksyä ja ehkä sekin ettei sellaista kokonaisvaltaista tyydytystä joka kestäisi, ikinä tule tai se todellakin on vain ohikiitävä. Niistä hetkistä kannattaa nauttia. Ylipäänsäkin pienten hyvien asioiden huomaaminen arjessa on avain jokapäiväiseen onneen eli tyytyväisyyteen. Itse ajattelen myös elämänkohtaloita seuratessani että on onni jos on terve ja elälmä jrjestyksessä. Kaikilla ei todellakaan ole! Tsemppiä ja iloa elämääsi!
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:34"]
Mutta rakastaminen on asia, jota toivoisin enemmän osakseni. Nimenomaan rakastamista sellaisena kuin todella olen ja ei-juhlaversionakin.
Ap
[/quote]
Rakastatko sinä itse itseäsi muuna kuin älykkäänä ja vahvana ihmisenä, joka ei koskaan murru ja pystyy selviäämään yksin vaikka mistä? Koska jos niin, niin ethän sinäkään itseäsi rakasta vaan illuusioita itsestäsi. Voit olla ylpeä älykkyydestäsi, mutta samaan aikaan peittelet tarvitsevuuttasi muihin. Kokoat itsetuntosi asioista, joista pidät itsessäsi tai jotka ovat saaneet ehdottoman hyväksynnän ulkopuolelta.
[/quote]
Rakastan omaa intuitiotani ja herkkyyttäni enemmän kuin älykkyyttäni (sen verran sairas olin nuorena enkä enää halua sairastua), joka ei ole mitään huipputasoa niin kuin täällä vihjaillaan. Erään yliopisto-opettajani sanoin: olen aivan tavallinen tyttö.
En erotu massasta juuri mitenkään, jos näkisit minut.
Tärkein arvo minulle on oikeamielisyys.
Nuorempana tein melkein mitä tahansa hyväksynnän eteen, enää en tee. Sen varaan ei kannata liikaa laskea ylipäänsä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:52"]
Kaikkea näyt jo kokeilleen, miten on esittävien taiteiden laita? Mitä jos esim. jonkun näyttelemisen, improvisaatioharrastuksen kautta saisit jotain uutta tuohon hommaan?
[/quote]
Entäpä miten olisi tekemättömyys. Jos täyttää elämänsä kaikilla sirkustempuilla niin ei ihmekään että on noin sekaisin itsensä kanssa. Joskus totaalinen pysähdyskin avaa silmiä. Se, miten tällainen toteutetaan, onkin sitten toinen kysymys.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:49"]
Siis, etkö voi kunnioittaa faktaa sitä että asia on jo testattu? En todellakaan aio heittäytyä luulosairaaksi sinun takiasi. Monet ihmiset pitävät Erich Frommista, muun muassa paras ystäväni, jonka kanssa luimme yhdessä Frommin kirjoja kun olin parikymppinen. Jos jotain määrettä pitää hakea niin olen persoonallisuustyypiltäni INTJ, mikä on harvinaista naiselle. Uskokoon sitten kuka haluaa näihin luokitteluihin. Menen nukkumaan.
Ap
[/quote]
Joo, siis kirjoitin tuon äskeisen viestin ennen kuin olit ehtinyt kommentoida asiaa. Ei ollut tarkoitus loukata. (Enkä pidä siis Aspergereita mitenkään "viallisina", aivot vain toimii eri tavalla kuin muilla mutta anyway)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää, millaisin mielin poistut av:lta tänä iltana. Olet viettänyt koko päivän täällä ja ihmiset ovat jutelleet kanssasi paljon. Tunnetko saaneesi täältä mitään irti?
Kieltämättä tuo Asperger voisi olla aihe johon sinun kannattaisi perehtyä uudestaan, syvemmin ja kenties toisen asiantuntijan kanssa?
Edes tarkemmin kartoittaa tilannetta ja poissulkea mahdollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:52"]
Biologinen kellosi tikittää. Tyhjyyden tunne tulee juuri siitä miehettömyydestä ja lapsettomuudesta.
Vaikutat hyvin suorituskeskeiseltä ihmiseltä, ja erityisesti tunnut hakevan varmistusta sille, että teet asiat oikein. Kerroit myös olleesi aina kiltti ja oppineesi elämän myötä itsekkyyttä. Oletko miettinyt, mistä tämä juontaa juurensa? Kilttiys + kantapään kautta opittu itsekkyys + suorituskeskeisyys + parisuhteen välttely + valittu lapsettomuus = selvittämättömiä traumoja lapsuudesta.
En väitä, että teet asiat väärin. Voisit vain nauttia elämästäsi enemmän, kun tietäisit, mistä toimintatapasi kumpuavat. Ehkä se tyhjyyskin siitä väistyisi.
[/quote]
HAH, HAH :D Ketjun paras. En ole koskaan tuntenut vauvakuumetta enkä biologisen kellon tikitystä. Miehen saisin viidessä sekunnissa jos haluaisin. En tosin sellaista, jota voisin rakastaa. Lapsia en ole koskaan halunnut. Jo lapsena en tykännyt leikkiä vauvanukkejen kanssa.
Vai että itsekeskeinen, kun en keneltäkään ole vaatimassa mitään, ketään pitämässä tossun alla. Osaan vain toivoa ihmisiltä, en pakottaa ketään. Haluan ihmisten tuntevan itsensä vapaiksi seurassani. Aiemmin tämä sujui paremmin mutta sitten ongelmat veivät kunkin mennessään.
Pitäisikö minun istua 24/7 sinun mieliksesi terapiassa, jottet jaksaisi jauhaa lapsellisesti ikivanhoista traumoista ja ajasta, jota en nykyään enää muistele ja joka on psykologien mukaan parasta jättää taakseen? Hieman stereotyyppistä sanoisin. Kohta päästä ajatukseen siitä, että kaikki velat ovat sairaita tai jollain tavalla rikki.
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:52"]
Kaikkea näyt jo kokeilleen, miten on esittävien taiteiden laita? Mitä jos esim. jonkun näyttelemisen, improvisaatioharrastuksen kautta saisit jotain uutta tuohon hommaan?
[/quote]
Kokeiltu (luin taidekasvatusta yliopistolla). En tykännyt. En ole ollut koskaan introverttina hyvä improvisoinnissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 14:57"]
Persoonallisuustyyppi INTJ on harvinainen...
[/quote]
Täällä yksi vielä harvinaisempi eli INFJ. Tosin luulen että elämä on meille kaltaisilleni helpompaa sen N-eli intuitio-komponentin vahvuuden kautta. Emme me tarvitse älyllisiä selityksiä tai merkityksiä, me vaistoamme yhteytemme maailmankaikkeuteen ja olemiseen ja saamme tyydytyksemme siitä. Olisi täysin vierasta yrittää ulkoa neuvotuin keinoin parantaa elämää: jos on ongelma tai huono olla, käännyn sisäänpäin ja saan vastaukseni.
[/quote]
Naisena ap kyllä hakkaa sut tossa harvinaisuudessa, INTJ-tyyppisiä naisia on vain 0.8% populaatiosta, samoin apn tyypissä on myös tuo intuitio vallalla (kirjain N)
INTJ PERSONALITY (“THE ARCHITECT”)
It's lonely at the top, and being one of the rarest and most strategically capable personality types, INTJs know this all too well. INTJs form just two percent of the population, and women of this personality type are especially rare, forming just 0.8% of the population - it is often a challenge for them to find like-minded individuals who are able to keep up with their relentless intellectualism and chess-like maneuvering. People with the INTJ personality type are imaginative yet decisive, ambitious yet private, amazingly curious, but they do not squander their energy.
Jos aihe kiinnostaa lisää, niin oheisesta linkistä löytyy aika syväluotaava katsaus kaikkiin 16 tyyppiin, englanniksi kylläkin. Suomalasilta ilmaissivustoilta en ole löytänyt yhtä hyvää matskua.
http://www.16personalities.com/personality-types
t borderline INTJ/INTP, mulla tuntuu omimmalta tuo INTP, mutta vika kirjain heitto on niin pieni ero, että välillä tulee testissä myös tuota INTJtä, jonka ansiosta osaan tajuta apn maailmaa, vaikka itsellä toki hyvin vahvana ei oo muuta kuin tuo intuitio-osuus, kun oletan et apllä on kaikki nuo ominaisuudet varmaan hyvinkin vahvat eli varmaan analysoi ja mietiskelee vielä enemmän kuin mä ja mullakin usein tuskaa tulla toimeen :'D
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:45"]
Kuten 30 sanoi. Kokeile idiotismia eli tyhmyyttä; sehän on fiksuuden/"kunniallisuuden" vastakohta. Sanoisinpa, että voi alkaa pelottamaan liika zen.
[/quote]
Zeniin on menty jo niin syvälle kuin siinä vain pääsyn ja ei ollut minun juttu. Sama koskee stoalaisuutta ja mindfulness ei tunnu myöskään miltään. Kaikki joogalajit on testattu.
Jaa-a, en edes ole varma siitä mitä tyhmällä tarkoitetaan. En ainakaan aio olla perseet olalla. Tai viuhahdella keskustassa tai syödä tai juoda jotain epäterveellistä. Yökerhoissa ja pubeissa ei saa kunnollista kontaktia toisiin ihmisiin ja en välitä tanssimisesta tai vieraiden miesten lähentelystä. Olin viimeksi diskossa seiskaluokalla ja yökerhossa parikymppisenä. Pubissa olen ollut vain, koska siellä oli jokin keskustelutilaisuus, joka kiinnosta minua. En yhtäkkiä vaan voi saada iloa tuollaisista asioista, jotka eivät ole ennenkään tuottaneet minulle iloa tai nautintoa.
Ap, mukavaa, että vastailet viesteihin täällä. :) Onko mikään ehdotus, mitä olet saanut, mielestäsi toteuttamiskelpoinen? Onko missään saamassasi neuvossa mitään, mitä voisit edes harkita?
Millaista apua haet täältä itsellesi Ap? Ei pahalla, mutta vaikuttaa, että sinulla on vastaväite jokaiseen täältä saamaasi neuvoon. Haluatko siis vain sympatiaa itsellesi? Sekin on toki oikeutettua, eipä sillä.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:52"]
Matkusta junalla tai bussilla,vaikka Helsinkiin. Suggestoi itsesi niin, että olet eri aivan eri ihminen, kuin normaalisti. Heittäydyt juttusille vieraitten ihmisten kanssa. Tälläydyt hienoksi ja menet karaokebaariin, ravintolaan, yökerhoon. Jätä sovinnaisuus hetkeksi. Relaat ja irrottelet. Löydät kyllä samanlaista seuraa.
[/quote]
On kokeiltu matkustelua Suomen sisällä ja mm. sohvasurffauksen kautta ihmisten tapaamista. Olen aina ollut toivottoman heikko small-talkissa, eikä se anna mitään muuta kuin jännityspäänsäryn korkeintaan.
En ole sovinnainen siinä mielessä, että esim. olisin tapakristitty, haaveilisin kirkkohäistä ja ylipäänsä keskiluokkaisesta elämästä.
Ihmiset yleensä lähestyvät minua helposti, koska hymyilen ja nauran paljon. Tapaamiset vain jättävät minut helposti tyhjäksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 17:01"]
Millaista apua haet täältä itsellesi Ap? Ei pahalla, mutta vaikuttaa, että sinulla on vastaväite jokaiseen täältä saamaasi neuvoon. Haluatko siis vain sympatiaa itsellesi? Sekin on toki oikeutettua, eipä sillä.
[/quote]
Mielelläni sanoisin, että kiitos, ratkaisitte ongelmani, mutta näin ei ole vielä käynyt. Vastaväitteillä ohjailen keskustelua ja karsin erilaisia vaihtoehtoja, jotta niitä ei enää tarjottaisi tai kuviteltaisi ratkaisuksi ongelmaani. Mielialalääkitystäkään en saa, koska olen psykiatrin mielestä liian "järkevä", ja olen opetellut korvaamaan, 10 vuoden ajan, lääkkeitä luontaistuotteilla ja ravintolisillä ja jotenkin tuntuu, etten voi kehittyä siinäkään asiassa enää.
Ehkä pitäisi vain ottaa sellainen asenne, ettei elämä voi tästä enää muuttua paremmaksi tai tämä on "as good as it gets".
Ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:44"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 00:42"]
Niinpä, juuri tuota mä tarkoitin sillä mukavuusalueelta poistumisella tälla kertaa, en mitään hyppyjä tuntemattomaan tms.
[/quote]
Ai niin kuin mitä. Alan kuvittelemaan että minulla on jokin oireyhtymä? Kuten jo sanoin, asia ON JO TESTATTU. Pitäisikö ruveta epäilemään asiantuntijalausuntoa?
Ap
[/quote]
En puhunut aspergerista, vaan siitä, miten vihjailut ja muut typerät viestit ärsyttävät sinua.