Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen väärin elämäni suhteen?
17.03.2015 |
Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään.
Kommentit (353)
Mä ainakin voin tuntea empatiaa Ap:ta kohtaan. Kun vaan ajattelen, että on kasvanut ilman vanhempia, niin epävarmuus kasvavana lapsena ja nuorena on varmasti ollut suurta ja samalla on ollut suuri tarve rakentaa elämään itse jokin perusturva. Ehkä Ap:n turvattomuus on viime kädessä yhtä suurta kuin hänen (minun silmiini välittyvä) tarpeensa hallita elämää kaikilta osin. Me ihmiset ollaan erilaisia ja ilmaistaan tai peitetään omia tarpeitamme jokainen omalla tavallamme. Se on inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:28"]
Mä ainakin voin tuntea empatiaa Ap:ta kohtaan. Kun vaan ajattelen, että on kasvanut ilman vanhempia, niin epävarmuus kasvavana lapsena ja nuorena on varmasti ollut suurta ja samalla on ollut suuri tarve rakentaa elämään itse jokin perusturva. Ehkä Ap:n turvattomuus on viime kädessä yhtä suurta kuin hänen (minun silmiini välittyvä) tarpeensa hallita elämää kaikilta osin. Me ihmiset ollaan erilaisia ja ilmaistaan tai peitetään omia tarpeitamme jokainen omalla tavallamme. Se on inhimillistä.
[/quote]
Kiitos, tämä oli järkevästi sanottu. Ja kiitos empatiasta. Lämmitti sydäntäni.
Turvattomuuden tunne on toisaalta muuttunut alitajuiseksi. En enää välttämättä tiedosta sitä kuinka paljon järjestyksen rakkauteni on yhteydessä siihen. Ehkä sen tajuaa vasta sitten, kun perusturvallisuutta alkaa saamaan tasaisesti muustakin kuin omasta itsestä. Toivoisin löytäväni pyyteettömän rakkauden.
Ap
Kovasti ap on puolustuskannalla eikä ole avoin vastaanottamaan hänelle annettuja vinkkejä.
Yksi todellinen syy ap:n tilanteeseen saattaa olla heikko itsetunto ja siksi hänen pitää niin kovasti suorittaa fiksun ja hyvän ihmisen rooliaan. Jos ei koe olevansa arvokas ja tarpeeksi ihan vain siksi, kun on syntynyt, elämä saattaa lipsahtaa suorittamisen puolelle. Heikosta itsetunnosta kielii myös se, että ap jännittää ihmisiä.
Elämä tulee mielekkäämmäksi, kun kääntää katseensa pois oman napansa kaivelusta. Heittäytyy elämään, opettelee huomaamaan kiitollisuudenaiheita, haastaa itseään kasvaakseen täyteen mittaansa, antaa odottamatta mitään vastineeksi, on läsnä.
Ap, luin ketjun ja se kosketti mua.
Musta tuntuu, ettet todella osaa elää hetkessä. Olet melkoisen paljon mielesi vanki, mikä on ihmiskuntamme suurin vitsaus. Ajatteleva ihmisenä tiedostat varmasti asian ja olet varmastikin jo kokeillut meditaatiota yms., mutta suosittelen sinun kokeilevan sitä uudestaan.
Matkailu, känni, seksisuhteet ja uusi käsilaukku tuskin poistavat sun sydämessä olevaa kummallista painolastia. Vastaus löytyy sun sisältä, niin kliseiseltä se kuulostaakin. Ihmisellä voi olla kaikki, mutta silti tuntea olonsa tyhjäksi. Tsemppiä henkiseen kasvuun! :)
Onnea ja tyytyväisyyttä ei voi saavuttaa millään teoilla, suorituksilla, saavutuksilla tai yksittäisillä nikseillä. Hyvä työ, raha, tai edes toiset ihmiset, ystävät tai puoliso eivät takaa onnea, joskin saattavat toki auttaa asiaa. Pysyvä mielenrauha tulee vasta siitä, että hyväksyy itsensä täydellisesti. Kun hyväksyy itsensä kaikkine puutteineen, niin samalla oppii hyväksymään muutkin ihmiset puutteineen ja yleensäkin koko elämän epätäydellisyyden. Ajattelee, että minulla on oikeus olla tässä maailmassa, vaikken olisi rikas, kaunis, ahkera tai ylivertaisen älykäs. Katso, mitä kissa tekee. Se syö, nukkuu, leikkii, sukii itseään, eikä sen tarvitse olla mitään muuta kuin kissa. Miksi ihmiselle ei riitä mikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippuketju! Kysymys ap:lle: mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos et tee noille edellämainituille "ongelmille" mitään, toisinsanoen annat vain olla? Onko se se, että pelkäät jääväsi yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:35"]
Kovasti ap on puolustuskannalla eikä ole avoin vastaanottamaan hänelle annettuja vinkkejä. Yksi todellinen syy ap:n tilanteeseen saattaa olla heikko itsetunto ja siksi hänen pitää niin kovasti suorittaa fiksun ja hyvän ihmisen rooliaan. Jos ei koe olevansa arvokas ja tarpeeksi ihan vain siksi, kun on syntynyt, elämä saattaa lipsahtaa suorittamisen puolelle. Heikosta itsetunnosta kielii myös se, että ap jännittää ihmisiä. Elämä tulee mielekkäämmäksi, kun kääntää katseensa pois oman napansa kaivelusta. Heittäytyy elämään, opettelee huomaamaan kiitollisuudenaiheita, haastaa itseään kasvaakseen täyteen mittaansa, antaa odottamatta mitään vastineeksi, on läsnä.
[/quote]
Ensinnäkin minulla ei ole roolia ja toiseksi juuri ennen sinun kommenttiasi, otin neuvon vastaan ja kiitin siitä.
Elän niin yksin, ettei ole ketään kenelle suorittaa roolia. Sen sijaan haluan olla tasa-arvoinen ja solidaarinen muita ihmisiä kohtaan ja tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa, mutta en voi tulla toimeen sinun kaltaistesi ihmisten kanssa, jotka vain yrittävät nähdä minussa pahaa.
Minussa ei ole pätkääkään kunnianhimoa. Elän elämääni itselleni.
Minun ei tarvitsisi mitenkään enää reagoida tähän keskusteluun, eikä minulla ole tarvetta puolustella itseäni anonyymeille kirjoittajille. Sen sijaan muistutan ihmisiä siitä, että on turha odottaa keskustelun jatkamista, jos kommentit ovat pahantahtoisia tai nälvimistä. Jos minä olisin ollut kommenteissani sen tasoinen kuin jotkut pahantahtoisimmat ovat täällä olleet, tämä keskustelu olisi ollut ohi tunteja sitten.
Minulla on pakko olla hyvä itsetunto, jotta uskaltaisin ylipäänsä elää ja tehdä valintoja. Luotan itseeni arkisissa asioissa, mutta en välttämättä luota itseeni rakkausasioissa, eikä palstan pahantahtoisuus minua siihen rohkaise. Päinvastoin.
Olen jopa haastanut itseäni liikaa, koska tunnen itseni mummoksi omaan ikäisiini nähden.
Ap
Oletko tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja ylipäätään varhaisten ihmissuhteiden merkityksestä ihmisen minuuden kehitykselle? siihen liittyy vahvasti kyky kuulua toisten joukkoon, kyky yhteenkuuluvuuden tunteseen, luottamukseen itseä ja muita kohtaan. Kuulostaa siltä, että et pysty luottamaan itseesi, muihin etkä elämään. Syvästi ja aidosti. Jokin sinussa ainakin on rikki, tai olet aivan yksin maailmassa, itsesi varassa, eikä se tunnu yhtään hyvältä. Vasta yhteys toisiin tekee elämästä mielekkään tuntuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:37"]
Ap, luin ketjun ja se kosketti mua.
Musta tuntuu, ettet todella osaa elää hetkessä. Olet melkoisen paljon mielesi vanki, mikä on ihmiskuntamme suurin vitsaus. Ajatteleva ihmisenä tiedostat varmasti asian ja olet varmastikin jo kokeillut meditaatiota yms., mutta suosittelen sinun kokeilevan sitä uudestaan.
Matkailu, känni, seksisuhteet ja uusi käsilaukku tuskin poistavat sun sydämessä olevaa kummallista painolastia. Vastaus löytyy sun sisältä, niin kliseiseltä se kuulostaakin. Ihmisellä voi olla kaikki, mutta silti tuntea olonsa tyhjäksi. Tsemppiä henkiseen kasvuun! :)
[/quote]
Uusi käsilaukku :D . Itse asiassa minulla oli 15 vuoden ajan tapana vaihtaa tyyliä joka vuosi. Kampaaja sanoi minulle joskus, kun olin lukioikäinen, että omaa tyyliä on etsittävä. Niinpä minä etsin ja kun se tuntui löytyvän, en ole enää kaivannut uusia kokeiluja vaatepuolella. Ylipäänsä kiinnostus ulkomuotoon on kadonnut, enkä tarkoita sitä, että löysin kroppaani laimin.
Luin Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima ja lukukokemuksen aikana tunsin todella eläväni hetkessä, mutta sen jälkeen en saanut ylläpidettyä taitoa. On kyllä ehkä paras kirja, jonka olen koskaan lukenut.
Käyn yhä joogassa, mutta meditaatio ja mindfulness eivät enää jostain syystä toimi kohdallani.
Ap
Olet ap ihan pihalla, sori. Elät terävän pääsi sisällä etkä anna elämän koskettaa sinua.
Kunpa oppisit rakastamaan itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäkö teet väärin? ehkä just se, että teet, et ole olemassa, itsessäsi ja itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:46"]
Oletko tutustunut kiintymyssuhdeteoriaan ja ylipäätään varhaisten ihmissuhteiden merkityksestä ihmisen minuuden kehitykselle? siihen liittyy vahvasti kyky kuulua toisten joukkoon, kyky yhteenkuuluvuuden tunteseen, luottamukseen itseä ja muita kohtaan. Kuulostaa siltä, että et pysty luottamaan itseesi, muihin etkä elämään. Syvästi ja aidosti. Jokin sinussa ainakin on rikki, tai olet aivan yksin maailmassa, itsesi varassa, eikä se tunnu yhtään hyvältä. Vasta yhteys toisiin tekee elämästä mielekkään tuntuisen.
[/quote]
Luotan itseeni, mutta muihin en välttämättä luota. On yleensä ollut sama kuin pistäisi lapsen asialle ja menisi itse perässä.
Esimerkiksi sosiaalitoimistoon ja Kelaan en kauheasti luota. Katseltuani Auer-dokumentin, en kauheasti luota enää suomalaiseen oikeussysteemiinkään.
Kiintymyssuhdeteoriaa olen miettinyt paljon ja uskon edistyneeni kiintymyssuhteessani paljon. Toisaalta etsin yhä sitä pyyteetöntä, hyvää rakkautta.
Voi olla että elämäni on ohuiden lankojen varassa, mutta ei niitä ystäviä niin vaan löydä aikuisiällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätkö sä ap itsestäsi? Rakastatko itseäsi? Mä toivon sulle rakkautta. Että osaisit rakastaa itseäsi. Että löytäisit jonkun jota rakastaa ja jolta saada vastarakkautta.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:49"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:37"]
Ap, luin ketjun ja se kosketti mua.
Musta tuntuu, ettet todella osaa elää hetkessä. Olet melkoisen paljon mielesi vanki, mikä on ihmiskuntamme suurin vitsaus. Ajatteleva ihmisenä tiedostat varmasti asian ja olet varmastikin jo kokeillut meditaatiota yms., mutta suosittelen sinun kokeilevan sitä uudestaan.
Matkailu, känni, seksisuhteet ja uusi käsilaukku tuskin poistavat sun sydämessä olevaa kummallista painolastia. Vastaus löytyy sun sisältä, niin kliseiseltä se kuulostaakin. Ihmisellä voi olla kaikki, mutta silti tuntea olonsa tyhjäksi. Tsemppiä henkiseen kasvuun! :)
[/quote]
Uusi käsilaukku :D . Itse asiassa minulla oli 15 vuoden ajan tapana vaihtaa tyyliä joka vuosi. Kampaaja sanoi minulle joskus, kun olin lukioikäinen, että omaa tyyliä on etsittävä. Niinpä minä etsin ja kun se tuntui löytyvän, en ole enää kaivannut uusia kokeiluja vaatepuolella. Ylipäänsä kiinnostus ulkomuotoon on kadonnut, enkä tarkoita sitä, että löysin kroppaani laimin.
Luin Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima ja lukukokemuksen aikana tunsin todella eläväni hetkessä, mutta sen jälkeen en saanut ylläpidettyä taitoa. On kyllä ehkä paras kirja, jonka olen koskaan lukenut.
Käyn yhä joogassa, mutta meditaatio ja mindfulness eivät enää jostain syystä toimi kohdallani.
Ap
[/quote]
Juu, näin vähän arvelinkin :). Monille tuo Tollen kirjan lukeminen on ollut hyvä alkusysäys tuohon mindfullnesiin. Ehkä just sen takia sun kannattaisi tutustua noihin aiheisiin enemmän, jos olet kokenut, etteivät "ne toimi". Toki joukossa on paaaljon huuhaata ja suoranaista paskaa, mutta syvin ajatus kuitenkin kaikissa on sama: kuinka olla läsnä. Ihan pirun vaikea juttu!
Tollekin käytti jossain vaiheessa psyledeelejä
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:39"]
Onnea ja tyytyväisyyttä ei voi saavuttaa millään teoilla, suorituksilla, saavutuksilla tai yksittäisillä nikseillä. Hyvä työ, raha, tai edes toiset ihmiset, ystävät tai puoliso eivät takaa onnea, joskin saattavat toki auttaa asiaa. Pysyvä mielenrauha tulee vasta siitä, että hyväksyy itsensä täydellisesti. Kun hyväksyy itsensä kaikkine puutteineen, niin samalla oppii hyväksymään muutkin ihmiset puutteineen ja yleensäkin koko elämän epätäydellisyyden. Ajattelee, että minulla on oikeus olla tässä maailmassa, vaikken olisi rikas, kaunis, ahkera tai ylivertaisen älykäs. Katso, mitä kissa tekee. Se syö, nukkuu, leikkii, sukii itseään, eikä sen tarvitse olla mitään muuta kuin kissa. Miksi ihmiselle ei riitä mikään?
[/quote]
täällä ei-ap kommentoi nyt tätä :) hyviä ajatuksia mut tuo kissamainen oleminen harvoin toimii ihmisillä, kun yhtiskunta on niin suorituskeskeinen, pitää tehdä työtä elääkseen, ei voi vaan olla kuten kissa jolle ruoka kannetaan eteen. Mä oon itseasiassa kokeillut tuota kissailua, (paitsi ruoka piti itse hankkia), mutta se on vaikeaa koska jos et tee mitään olet vaan niin muut ihmiset tuomitsevat siitä kun ei tee mitään. Eihän niin voi elää!
Toki vois mennä johonkin autiotorpaaan asumaan mutta haasteensa sellaisessakin oleilussa varmasti olisi, eli niin ihana kuin kissailu (tai koirailu) ajatuksena on, se ei vaan oikein toimi paitsi eläimillä ja vauvoilla. Se on kyllä hyvä haaste että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, varsinkin jos toimii erilailla kuin muut. Mulla on ehkä jäänyt levy paikoilleen mut mä kysyisin että miksi muut eivät voi hyväkyä ihmisiä sellaisina kuin kukin on? Miksi ihmisillä on järkyttävä tarve painaa toiset johonkin muottiin? Jos et muotteihin suostu, jäät aika yksin. Vaihtoehto sekin, omantien kulkijaerakoita on heitäkin paljon.
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:31"]
Kiitos, tämä oli järkevästi sanottu. Ja kiitos empatiasta. Lämmitti sydäntäni.
Turvattomuuden tunne on toisaalta muuttunut alitajuiseksi. En enää välttämättä tiedosta sitä kuinka paljon järjestyksen rakkauteni on yhteydessä siihen. Ehkä sen tajuaa vasta sitten, kun perusturvallisuutta alkaa saamaan tasaisesti muustakin kuin omasta itsestä. Toivoisin löytäväni pyyteettömän rakkauden.
Ap
[/quote]
Ei kestä :) Ajattelin että on pakko puolustaa sua. Älä välitä ketjun negatiivisista kommenteista, luultavasti ihmisillä on paha olo jostain muusta ja sitten käyttävät sua sen purkamiseen.
Sanoit minusta tärkeän sanan: _kun_ perusturvallisuutta alkaa saamaan muustakin kun omasta itsestä. Et sanonut _jos_. Sulla on edelleen usko siihen, pidä siitä lujaa kiinni! Ja muista että pyyteettömästikin rakastavia ihmisiä tässä matoisessa maailmassa on, vaikka siltä ei kaikin ajoin tunnu.
Kuulostat tiukkapipoiselta tylsältä niuhottajalta
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:22"]
No miksi sitten kirjoitit avauskirjeesi ja sen elämäsi perusprobleeman, että olet onneton?
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 21:29"]
Ap, olet tehnyt sitä ja olet tehnyt tätä. Ja tiedät sen miten tehdään. Mutta olet onneton. Sitten kun rakastat itseäsi ja tunnet intohimoa elämääsi, ja ennen kaikkea tiedät miten se tehdään, voit tulla onnelliseksi. Olisi hyvin surullinen elämäntarina sinulla jos nyt kuolisit.
[/quote]
Ainakin olisin elänyt niin kuin olen ajatellut. Se on jo paljon useisiin ihmisiin verrattuna.
Ap
[/quote]
[/quote]
Ajattelin parantaa elämääni. Mietin mistä saisin tyydytyksen, täyttymyksen tunteen ja elämän uskon. Eivät ole selkeitä asioita monellekaan. Ehkä sitten vanhemmiten seestyn ja hahmotan kokonaiskuvan paremmin. Ja ehkä tämä on kaikki mitä voi saada... as good as it gets.
Ap