Mitä teen väärin elämäni suhteen?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:17"]

Onko sinulla merkityksellisiä ihmissuhteita?

[/quote]

Yksipuolisuutensa takia ne ovat käyneet vähiin. Olen aina ollut se, joka antaa enemmän ja ottaa enemmän vastuuta. Nyt olen alkanut tuntea välinpitämättömyyttä, kun mikään mitä teen, ei tuota tasa-arvoa ihmissuhteeseen. (Ei edes kiukuttelu, mikä on aika lapsellista loppujen lopuksi.) 

Ap 

Aika iso ongelma taitaa olla se, että näennäisesti olet todella itsenäinen etkä kenties edes tunne tarvitsevasi muita, mutta olet loppujen lopuksi niin yksinäinen, että odotat toisilta liikaa. Siihan vaikuttaa myös se, että autat muita niin paljon. Ei kukaan voi olla lopputtomiin pyyteetön ja vain antaa, joskus on myös pakko saada. Kuulostaa siltä, että olet ollut aivan liian kauan antajan roolissa, ja nyt haluaisit saada. Ihmiset aistivat sen, ja se on asia, joka pelottaa. Ei siksi, etteikö sinulle haluttaisi antaa, vaan siksi, että ihmisestä aistii sen, jos mikään ei riitä. En ole ehkä ihan hirveän selvä, mutta näin näkisin asian. Uskon, että asetat läheisillesi ja potentiaalisille miesehdokkaille paljon kriteerejä, vaikka oikeasti kaikki meistä, sinäkin, haluavat vain tullakohdatuiksi omana pienenä itsenään. Sinun on ehkä myös kovin vaikea luopua vahvasta roolistasi ja päästää irti kaikesta, minkä voin taustasi huomioonottaen hyvin ymmärtää.

Mitä jos alkaisit harjoitella, miltä tuntuu se, jos ei ole mitään? Vaikka vain mielikuvissa. Koeat etsiä tuskaasi, sillä se on sussa jossakin. Koeta näin ensi alkuun alkaa itse herätellä tunnepuoltasi, ei suorittamalla vaan tutkistelemalla. Koeta sitten olla itsellesi armollinen, hyvä, salliva.

Mikä muuten saa sinut itkemään?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:21"]

Jaa-a...kuulostaa keski-iän kriisiltä ja juuret lepää yksinäisyyden tunteessa; jo arvosi puhuvat yksinäisyyden puolesta täällä iäti kaoottisessa todellisuudessamme.

[/quote]

En ole niin vanha vielä ja olen jo saavuttanut aika paljon ja tiedän myös mitä en halua. Jep, vältän mielelläni elämän ristiriitoja ja olen hyvin privaatti henkilö. Monet voivat tuntea itsensä yksinäisiksi, vaikka olisivat kymmenien ihmisten ympäröimiä. Minusta oma tilanteeni on sitä parempi. Seuraa saan, jos haluan, mutta sen yksipuolisuus kuormittaa. Tosin mitä vanhempi ihminen, sitä syvällisempi hän voi olla, ja saatan saada paljon viisautta itselleni hyvän keskustelun kautta. Paha juttu vaan, kun vanhemmat ihmiset eivät välttämättä sitten taas ota minua vakavasti. Ap 

Kontrollointi on turvan hakemista. Eli pitää hakea turvaa rakenteilla, koska sisäistä turvaa ei ole. Et luota, että elämä kantaa.

itse asiassa puhun nyt itsestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän yritän elää virran mukana. Elän vain, teen miltä tuntuu, teen sitä, mikä tuntuu hyvältä enkä tee mitään, mitä "pitäisi". Koska uskon, että elämä löytyy juuri täältä. 

Olen lukenut paljon. Sanotaan, että oman itsensä löytää kahdella eri tavalla: menemällä unelmia kohti ja menemällä kaikkien pelkojen läpi. 

Ap, oletko miettinyt, että jos sinusta tuntuu siltä, ettet saa ihmissuhteista tarpeeksi (olet toistellut sitä aika paljon), syynä olisikin se, että vaadit ja odotat liikaa eikä se, että muut antavat sinulle liian vähän?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:24"]

Aika iso ongelma taitaa olla se, että näennäisesti olet todella itsenäinen etkä kenties edes tunne tarvitsevasi muita, mutta olet loppujen lopuksi niin yksinäinen, että odotat toisilta liikaa. Siihan vaikuttaa myös se, että autat muita niin paljon. Ei kukaan voi olla lopputtomiin pyyteetön ja vain antaa, joskus on myös pakko saada. Kuulostaa siltä, että olet ollut aivan liian kauan antajan roolissa, ja nyt haluaisit saada. Ihmiset aistivat sen, ja se on asia, joka pelottaa. Ei siksi, etteikö sinulle haluttaisi antaa, vaan siksi, että ihmisestä aistii sen, jos mikään ei riitä. En ole ehkä ihan hirveän selvä, mutta näin näkisin asian. Uskon, että asetat läheisillesi ja potentiaalisille miesehdokkaille paljon kriteerejä, vaikka oikeasti kaikki meistä, sinäkin, haluavat vain tullakohdatuiksi omana pienenä itsenään. Sinun on ehkä myös kovin vaikea luopua vahvasta roolistasi ja päästää irti kaikesta, minkä voin taustasi huomioonottaen hyvin ymmärtää.

Mitä jos alkaisit harjoitella, miltä tuntuu se, jos ei ole mitään? Vaikka vain mielikuvissa. Koeat etsiä tuskaasi, sillä se on sussa jossakin. Koeta näin ensi alkuun alkaa itse herätellä tunnepuoltasi, ei suorittamalla vaan tutkistelemalla. Koeta sitten olla itsellesi armollinen, hyvä, salliva.

Mikä muuten saa sinut itkemään?

[/quote]

Liikutun todellisten ihmisten elämäntilanteista, esimerkiksi häistä, hautajaisista, lapsen syntymästä jne. Olen hyvin empaattinen ja kuulen siitä lähes jokapäivä. Osaan iloita toisten puolesta ja joskus juuri tavallisten ihmisten pienet onnistumistarinat saavat minut ilosta kyyneliin. 

Miesten suhteen kriteerit ovat paljon pienemmät kuin muilla naisilla, joita tunnen. Miehen ei juuri tarvitse olla kuin olemassa ja huomaavainen ja hyvä keskustelemaan sekä uskollinen. Edes ulkonäölle en aseta kriteereitä, enkä loisi kenenkään lompakolla, enkä toivo keneltäkään minkäänlaisia lahjoja. 

Minusta on väsyttävää kuulla siitä, että vaatisin muka liikaa muilta, kun saan heiltä niin vähän. Hyvä kun byrokraatit edes vastaavat kysymyksiini ansaitakseen palkkansa. 

Ap 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 15:27"]

Olen organisoinnin- ja järjestelynhaluinen +30-nainen. Olen ollut lapsesta asti kiltti, mutta vanhemmiten oppinut tervettä itsekkyyttä yhä enemmän. Olen hyvin itsenäinen. Olen ollut hyvä opinnoissa ja minulla on hyvä CV. Oppiminen ja viisastuminen kiinnostavat minua ja rakastan opiskelua ja toivon voivani tehdä sitä vanhempanakin. Minulla ei ole miestä, mutta osaan tehdä miesten työtkin itsenäisesti. Vanhempani kuolivat, kun olin 19 ja olen opetellut elättämään itseni. Jopa lama-aikana minulla on 4 työpaikkaa ja opiskelen samanaikaisesti. Olen suunnitellut elämäni. Suunnitelmani olen hyväksyttänyt kaikenlaisilla asiantuntijoilla, joiden kanssa olen vain päässyt kontaktiin. Sosiaali- tai työvoimaviranomaisilla ei ole koskaan ollut minusta pahaa sanottavaa. Olen jopa tehnyt testamenttini ja huolehtinut hautajaisjärjestelyistä. Kaikkea olen pyrkinyt varmistelemaan. Olen absolutisti, enkä ole ollut koskaan humalassa. Minulla on paljon vanhempia ystäviä, joilta olen saanut elämään opastusta. Lapsia en ole koskaan halunnut. 

Nyt kuitenkin minusta tuntuu että olen pettynyt itseeni. Mietin onko sillä mitään tekemistä sen kanssa, että olen niin marginaalissa suhteessa normi-ihmiseen vai olenko vain odottanut elämältä liikaa? Tai olenko antanut järjelle tai kontrollille liian suuren vallan elämässäni? Olen sosiaali- ja terveysalalla, ihmiset luottavat minuun, ja olen saanut kiitosta työstäni, mutta en vain tule siitä onnelliseksi. Jotenkin tuntuu kuin elämä olisi antanut minulle liian vähän enkä ole onnistunut käyttämään tarpeeksi hyödykseni suurta vapauttani. Haluaisin enemmän, mutta en tiedä enää mitä se olisi. Olen miettinyt maasta muuttoa, mutta eiköhän samat ongelmat odottaisi minua siinä uudessakin maassa. Olen joka tapauksessa aika sokea itselleni ja toivoisin saavani täältä rakentavaa palautetta. Elämä ei vain tunnu tyydyttävältä - en ikään kuin saa täyttymystä mistään. 

[/quote]

Tiedostatko mitä haluat? Olet pettynyt johonkin mitä et saa. 

Mihin olet pettynyt?

[/quote]

Kaipaisin lisää perusturvallisuutta. Minulta puuttuu sukulaisten verkosto ympäriltä. Turvallisuuden ylläpitäminen perustuu puhtaasti omaan suorittamiseen. Toisaalta pidän kunnia-asiana itsenäisesti selviytymistä. Sopivaa kumppania on vaikea löytää. Yleensä miehet pelkäävät minua. Olen avoin ja suorasanainen ja oletan mieheltä samaa kuin itseltäni. Toisaalta osaan myös olla pyyteetön ja hyvä ja toivon samaa itselleni tarvittaessa. Oman ikäiset tuntuvat pinnallisilta ja lapsellisilta. Olen ollut ihastunut vanhempiin miehiin. Haluaisin jonkun joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa sekä kestää oman yksinäisyytensä, eikä ole liian riippuvainen muiden mielipiteistä. Toisaalta arki on ylitsekäyvä parisuhteessakin ja ehkä pettyisin...Ap 

[/quote]

Mulla on vähän samantapainen tilanne. Olen hyvin itsenäinen ja olen viihtynyt aika pitkiäkin aikoja yksin... introverttinä tunnen itseni hyvin. Haluaisitko vaihtaa ajatuksia. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:28"]

Kontrollointi on turvan hakemista. Eli pitää hakea turvaa rakenteilla, koska sisäistä turvaa ei ole. Et luota, että elämä kantaa.

itse asiassa puhun nyt itsestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän yritän elää virran mukana. Elän vain, teen miltä tuntuu, teen sitä, mikä tuntuu hyvältä enkä tee mitään, mitä "pitäisi". Koska uskon, että elämä löytyy juuri täältä. 

Olen lukenut paljon. Sanotaan, että oman itsensä löytää kahdella eri tavalla: menemällä unelmia kohti ja menemällä kaikkien pelkojen läpi. 

[/quote]

Kaikki mahdolliset pelot on jo kohdattu. Olen pitänyt sitä periaatteenani nuoresta asti. Olen myös yrittänyt sovittaa kaikki mahdolliset asiat ja riidat saadakseni mielenrauhan. Olen saanut tunnustusta oikeamielisyydestäni. Autan mielelläni pyyteettömästi, sen sijaan muut ihmiset tuntuvat liian usein auttavan "velaksi". Polut unelmien saavuttamiseen on jo selvitetty ja todettu mahdollisiksi. Olen vaikuttanut kaikkeen, mihin olen vaan käytökselläni pystynyt vaikuttamaan. Yritän elää loppujen lopuksi vain päivän kerrallaan. En voi sitten mitään sille, jos toiset ihmiset eivät sitten uskalla tulla vastaan tms.

Ap 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:28"]

Kontrollointi on turvan hakemista. Eli pitää hakea turvaa rakenteilla, koska sisäistä turvaa ei ole. Et luota, että elämä kantaa.

itse asiassa puhun nyt itsestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän yritän elää virran mukana. Elän vain, teen miltä tuntuu, teen sitä, mikä tuntuu hyvältä enkä tee mitään, mitä "pitäisi". Koska uskon, että elämä löytyy juuri täältä. 

Olen lukenut paljon. Sanotaan, että oman itsensä löytää kahdella eri tavalla: menemällä unelmia kohti ja menemällä kaikkien pelkojen läpi. 

[/quote]

Kaikki mahdolliset pelot on jo kohdattu. Olen pitänyt sitä periaatteenani nuoresta asti. Olen myös yrittänyt sovittaa kaikki mahdolliset asiat ja riidat saadakseni mielenrauhan. Olen saanut tunnustusta oikeamielisyydestäni. Autan mielelläni pyyteettömästi, sen sijaan muut ihmiset tuntuvat liian usein auttavan "velaksi". Polut unelmien saavuttamiseen on jo selvitetty ja todettu mahdollisiksi. Olen vaikuttanut kaikkeen, mihin olen vaan käytökselläni pystynyt vaikuttamaan. Yritän elää loppujen lopuksi vain päivän kerrallaan. En voi sitten mitään sille, jos toiset ihmiset eivät sitten uskalla tulla vastaan tms.

Ap 

[/quote]

oletko? 

Teepä näin: päästä irti konteollintarpeestasi. Elä kaksi kuukautta "holtittomasti". Tee asiat juuri päin vastoin kuin yleensä teet. Älä suunnittele, tutustu miehiin, jotka eivät vastaa ihannettasi... Anna elämän vain viedä. Pystykö tähän? Vai alkaako pelottaa?

Sinua sitten varmaan vaan korpeaa, kun teet kaiken oikein ja muut eivät. Ongelmasi on selvästi muissa ihmisissä, ei sinussa.

Ap, minusta vaikuttaa siltä, että olet paketoinut elämäsi aika tiukaksi paketiksi. No, sitä enemmän sitten yllätyt, kun elämä yllättää sinut. Kun vain antaudut olemaan, ei väliä sillä, mitä pystyt suorittamaan tai mitä muiden hyväksi tekemään. Me emme aina ole sitä, mitä luulemme eikä elämäkään ole sitä, millaiseksi sen ajattelemme.

Oletko miettinyt, miten toimisi jonkinlainen irtiotto arjesta vaikka lomalla, matkustamalla johonkin ja tekemällä jotain normaalista poikkeavaa? Sulkisit puhelimen ja netin, niin olisit liikaa vaativien ihmisten tavoittamattomissa, ja tekisit vain sitä mikä itsestäsi tuntuu hyvältä.

Kuten 30 sanoi. Kokeile idiotismia eli tyhmyyttä; sehän on fiksuuden/"kunniallisuuden" vastakohta. Sanoisinpa, että voi alkaa pelottamaan liika zen.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:28"]

Kontrollointi on turvan hakemista. Eli pitää hakea turvaa rakenteilla, koska sisäistä turvaa ei ole. Et luota, että elämä kantaa.

itse asiassa puhun nyt itsestäni. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän yritän elää virran mukana. Elän vain, teen miltä tuntuu, teen sitä, mikä tuntuu hyvältä enkä tee mitään, mitä "pitäisi". Koska uskon, että elämä löytyy juuri täältä. 

Olen lukenut paljon. Sanotaan, että oman itsensä löytää kahdella eri tavalla: menemällä unelmia kohti ja menemällä kaikkien pelkojen läpi. 

[/quote]

Kaikki mahdolliset pelot on jo kohdattu. Olen pitänyt sitä periaatteenani nuoresta asti. Olen myös yrittänyt sovittaa kaikki mahdolliset asiat ja riidat saadakseni mielenrauhan. Olen saanut tunnustusta oikeamielisyydestäni. Autan mielelläni pyyteettömästi, sen sijaan muut ihmiset tuntuvat liian usein auttavan "velaksi". Polut unelmien saavuttamiseen on jo selvitetty ja todettu mahdollisiksi. Olen vaikuttanut kaikkeen, mihin olen vaan käytökselläni pystynyt vaikuttamaan. Yritän elää loppujen lopuksi vain päivän kerrallaan. En voi sitten mitään sille, jos toiset ihmiset eivät sitten uskalla tulla vastaan tms.

Ap 

[/quote]

oletko? 

Teepä näin: päästä irti konteollintarpeestasi. Elä kaksi kuukautta "holtittomasti". Tee asiat juuri päin vastoin kuin yleensä teet. Älä suunnittele, tutustu miehiin, jotka eivät vastaa ihannettasi... Anna elämän vain viedä. Pystykö tähän? Vai alkaako pelottaa?

[/quote]

Olet paljon holtittomampi kuin mitä olin nuorempana. Nuorempana kärsin unettomuudesta, työuupumuksesta, burn-outista. Seurustelin itseäni paljon vanhemman yliopiston opettajan kanssa. Minusta veikkailtiin huippututkijaa, mutta elämänasenteeni pehmeni kuitenkin oltuani omaishoitajana. Kunnianhimoni katosi, kun näin ettei ihmisen suorittaminen ja kunnollinen elämäntyyli olletkaan loppumetreillä niin palkitsevia kuin olin uskonut. 

Viihdyn hyvin yksin ja minulla on harvoin tylsää, mutta jos nyt olen täysin rehellinen niin minulle on myöhemmin tullut rakkauselämässä iso pettymys (eri mies kuin nuorempana). Sen jälkeen uskoni asioihin tavallaan on vähentynyt vähentymistään. Elämästäni on myös hävinnyt tietty kauneuden- ja runollisuudentaju tai -tunne. Elämä on harmaata, kaoottista massaa tai laskelmoivaa kontrollointia. Jos edes olisin voinut joskus keskustella tapahtuneesta tämän miehen kanssa, en ehkä olisi niin "tunneköyhä" tai arka tunteiden suhteen kuin mitä olen nyt. Toisaalta tapahtuneesta on jo vuosia ja kyllä kypsän, aikuisen ihmisen pitäisi päästä tällaisten juttujen yli eikä jäädä kiinni typerään nostalgiaan, mikä on todellisuudessa perusteetonta. Tunnen kuitenkin jotenkin haavoittuneeni tapahtuman seurauksena, vaikka vikaa oli minussa itsessänikin kylliksi. 

Ap 

Matkusta junalla tai bussilla,vaikka Helsinkiin. Suggestoi itsesi niin, että olet eri aivan eri ihminen, kuin normaalisti. Heittäydyt juttusille vieraitten ihmisten kanssa. Tälläydyt hienoksi ja menet karaokebaariin, ravintolaan, yökerhoon. Jätä sovinnaisuus hetkeksi. Relaat ja irrottelet. Löydät kyllä samanlaista seuraa.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 16:44"]

Ap, minusta vaikuttaa siltä, että olet paketoinut elämäsi aika tiukaksi paketiksi. No, sitä enemmän sitten yllätyt, kun elämä yllättää sinut. Kun vain antaudut olemaan, ei väliä sillä, mitä pystyt suorittamaan tai mitä muiden hyväksi tekemään. Me emme aina ole sitä, mitä luulemme eikä elämäkään ole sitä, millaiseksi sen ajattelemme.

Oletko miettinyt, miten toimisi jonkinlainen irtiotto arjesta vaikka lomalla, matkustamalla johonkin ja tekemällä jotain normaalista poikkeavaa? Sulkisit puhelimen ja netin, niin olisit liikaa vaativien ihmisten tavoittamattomissa, ja tekisit vain sitä mikä itsestäsi tuntuu hyvältä.

[/quote]

Usein olemme vähemmän kuin mitä kuvittelemme. Ehkä se tässä pelottaakin. Olen yrittänyt uskoa siihen, että elämä kantaa, mutta vaikeaa se on ollut, kun ystävyydetkään eivät ole kantaneet niin kuin toivoin. Tietoa minulla on myös jo niin paljon, että se on alkanut tuottaa tuskaa. 

Maiseman vaihtoa on kokeiltu ja minulla oli jopa yhdessä vaiheessa mies Pariisissa, mutta en kuitenkaan kokenut suhdetta tyydyttäväksi, vaan tajusin olleeni siinä vääristä syistä ja pidin oikeana päästää miehen menemään. 

Puhelin on yleensä kiinni tai äänettömällä ja nettipiuhan otan koneesta irti ainakin pari kertaa viikossa. 

Ap

Ei kai ap ole terapeutti väittänyt olevansakaan. On vain lukenut psykologiaa (ja se pääkoulutus oli jostain kasvatusalalta ja jostain muualta, oliko terveysalalta) ja ohjannut jotain voimaantumisryhmiä. Voi olla ettei ole tehnyt kaikkea ihan niin paljon ja kauan kuin vastauksissaan antaa ymmärtää. Yli kolmikymppinen voi olla vaikka nelikymppinen.

:)

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 12:28"]

Miten nopeasti toimittajan koulutuksen saa? Tai opettajan? Tai monen eri aineen opettajan? Tai terapeutin? Tai saatto-hoitajan? Miten nopeasti kaikki nämä ammatit voi lukea itselleen tehden samalla töitä 50 eri paikassa, lukien kaikki mahdollinen kirjallisuus ja harrastaan kaikkia mahdollisia lajeja, muuttaen useita kymmeniä kertoja seurustellen välistä mm. pariisilaisen kanssa, käyden eri terapiamuodoissa ja matkustelen välistä. Jos olenkin tietämätön, niin minua saa valistaa :). Eli miten pitkään lyhimmillään menee noin monen ammatin opiskeluun ja erikoistumisiin? Miten pitkään menee, että saa 4 eri aineenopettajan pätevyyden? Valaiskaa minua!

[/quote]

Odota hetki hönö niin minä googlan sinun puolestasi:

Saattohoitajan pätevyyden voi saada jopa 4:ssä päivässä. Googlaa lisätietoja.

Toimittajaksi voi opiskella työn ohessa, mutta esim täällä menee vain noin vuosi ammattiin valmistumisessa:

http://voionmaanopisto.fi/fi_fi/koulutustarjonta/toimittajakoulutus/?gclid=CIuMy9LZscQCFaLOcgodh38AsA

Kansanopiston kursseilla vielä vähemmän.

Opettaja koulutukseen liittyvää (löytyy muuten filosofiakin)

http://www.uva.fi/fi/education/bachelor/languages/immersion/

Ulkomaalaisen kanssa voi helposti seurustella teknologia aikana, vaikka ei asukaan samassa maassa. Aivopähkinä.

Kerro toki mikä muukin aiheuttaa ongelmaa niin ehkä löydän omilla etsimistaidoillani googlesta lisää.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 12:39"]Ei kai ap ole terapeutti väittänyt olevansakaan. On vain lukenut psykologiaa (ja se pääkoulutus oli jostain kasvatusalalta ja jostain muualta, oliko terveysalalta) ja ohjannut jotain voimaantumisryhmiä. Voi olla ettei ole tehnyt kaikkea ihan niin paljon ja kauan kuin vastauksissaan antaa ymmärtää. Yli kolmikymppinen voi olla vaikka nelikymppinen.

:)
[/quote]
Joo mutta nuo muut koulutukset? Ja vapaa-ehtoistyöt? Ja yli 50 eri työpaikkaa? Pelkästään 10 vuodessa se tekee 5 tai enemmän työpaikkaa ja työsuhdetta vuodessa! Ja lukuisat harrastukset. Ja tyylinmuutokset. Ja kaikki tuo muu...? Jos on lähempänä jotain vuosikymmentä, niin silloin sanotaan, että lähempänä 40-vuotta. Miksi kukaan sanoisi olevansa reilu kolmekymppinen, jos todellisuudessa olisi lähempänä 40-vuotta? Niin moni asia tässä tarinassa mättää.

Miksi ap olet saattohoidossa töissä? Sinulla on neljän aineen aineenopettajapätevyys, mikset tee niitä hommia? VOisit nuorten kanssa pohtia filosofisia ja maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, ehkä se pikemminkin kuin kuolevien kanssa eksistentiaalisiin kysymyksiin paneutuminen saisi elämänvoimasi, myönteisyyden ja luottamuksen elämää kohtaa heräämään. Ovatko kuolevat sopivaa seuraa sinulle, kun tunnet muutenkin tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä elämässäsi? Eikö työ niiden kanssa, joilla on uskoa, toivoa ja luottamusta tulevaisuutta kohtaan olisi hedelmällisempää myös sinulle itsellesi? 

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 12:28"]

Miten nopeasti toimittajan koulutuksen saa? Tai opettajan? Tai monen eri aineen opettajan? Tai terapeutin? Tai saatto-hoitajan? Miten nopeasti kaikki nämä ammatit voi lukea itselleen tehden samalla töitä 50 eri paikassa, lukien kaikki mahdollinen kirjallisuus ja harrastaan kaikkia mahdollisia lajeja, muuttaen useita kymmeniä kertoja seurustellen välistä mm. pariisilaisen kanssa, käyden eri terapiamuodoissa ja matkustelen välistä. Jos olenkin tietämätön, niin minua saa valistaa :). Eli miten pitkään lyhimmillään menee noin monen ammatin opiskeluun ja erikoistumisiin? Miten pitkään menee, että saa 4 eri aineenopettajan pätevyyden? Valaiskaa minua!

[/quote]

Odota hetki hönö niin minä googlan sinun puolestasi:

Saattohoitajan pätevyyden voi saada jopa 4:ssä päivässä. Googlaa lisätietoja.

Toimittajaksi voi opiskella työn ohessa, mutta esim täällä menee vain noin vuosi ammattiin valmistumisessa:

http://voionmaanopisto.fi/fi_fi/koulutustarjonta/toimittajakoulutus/?gclid=CIuMy9LZscQCFaLOcgodh38AsA

Kansanopiston kursseilla vielä vähemmän.

Opettaja koulutukseen liittyvää (löytyy muuten filosofiakin)

http://www.uva.fi/fi/education/bachelor/languages/immersion/

Ulkomaalaisen kanssa voi helposti seurustella teknologia aikana, vaikka ei asukaan samassa maassa. Aivopähkinä.

Kerro toki mikä muukin aiheuttaa ongelmaa niin ehkä löydän omilla etsimistaidoillani googlesta lisää.
[/quote]

Niin että 4 eri aineenopettajan pätevyydenkin saa varmaan sitten jollain viikon kirjekurssilla ;)? Ainakin minun tuttavani opiskelevat pelkästään yhden aineen opettajaksi useita useita vuosia. Ja tekevät yhtä työtä samalla, korkeintaan kahta. Ja ovat perheettömiä, aikaansaavia, ahkeria ihmisiä. Harrastavat korkeintaan yhtä lajia, jos jää opiskelulta ja töiltä aikaa. Mieti nyt hyvä ihminen järjellä! Nuo kaikki suoritukset muuttoineen päivineen (ja ap kokeillut kaikkia neuvoja täällä tämän kaiken ohessa) tarkoittaisi sitä, että ap olisi aivan huippuälykäs ihmelapsi (nykyisin jo aikuinen), joka ei nuku koskaan!