Tapakouluttaja: Älkää kertoko vapaa-ajastanne työpaikoilla
http://www.hs.fi/ura/a1305937336676
Kun maanantaina palaa töihin, ystävällinen työtoveri kysyy kollegaltaan, kuinka viikonloppu sujui. Liikaa ei kuitenkaan kannata udella.
Tapakouluttaja Helena Valosen mukaan viikonloppu on yksityisaikaa, joten sen tapahtumat on hyvä pitää small talk -tasolla.
"Aina kannattaa kysyä, oliko kiva viikonloppu. Se antaa tunteen, että joku välittää. Kysymykseen voi vastata, että hyvin meni, ja kertoa jotain mitä on tehnyt. Sen enempää ei tarvitse pohtia."
Valosen mielestä läheisen kollegan kanssa voi puida viikonlopun tapahtumia yksityistasolla vaikka lounastauolla tai töiden jälkeen, mutta kaikkien omien asioidensa latelu ei työajalla ole asiallista.
"Joka työpaikalla on hölösuita, jotka kertovat jokaiselle kaiken mitä on tapahtunut. He ovat niin sanottuja työpaikkahäirikköjä."
Hölösuun tarinat Valonen neuvoo kuittaamaan muutamalla kohteliaalla kommentilla. Omaa avautumista kannattaa välttää.
"Jos kertoo, missä baarissa on käynyt ja mitä on tehnyt, jutut lähtevät helposti kiertämään monisäikeisinä. Työpaikalla käy niin erilaisia ihmisiä, että se on kuin ruutitynnyri. Aina joku löytää jotain marmattamista ja arvostelemista", Valonen sanoo.
Vaikeassa elämäntilanteessa rämpivä kollega saattaa kuitenkin tarvita kuuntelua. Silloin Valonen suosittelee pyytämään työkaveria juttelemaan töiden jälkeen.
"Kaikilla ei välttämättä ole paljon ystäviä, joiden kanssa keskustella. Silloin kannattaa antaa juttelutuokiolle aikaa."
ANTEEKSI MITÄ? Siis että kannustetaan meitä tuppisuisia suomalaisia olemaan hiljaa entistä enemmän? Ei vahingossakaan luoda mitään yhteyttä muihin ihmisiin, vaan ollaan hiljaa. Ei kerrota, että käytiin sienimetsässä, ei kerrota, että oltiin siskonpojan rippijuhlissa. Muuten leimataan häiriköksi!?!
Kommentit (130)
"Jos kertoo, missä baarissa on käynyt ja mitä on tehnyt, jutut lähtevät helposti kiertämään monisäikeisinä. Työpaikalla käy niin erilaisia ihmisiä, että se on kuin ruutitynnyri. Aina joku löytää jotain marmattamista ja arvostelemista", Valonen sanoo.
Mun mielestä tää on tosi vihamielinen tapa ajatella. Päätetään jo valmiiksi että jos kerron itsestäni jotain henkilökohtaista, joku löytää siitä jotain arvostelemista. Onko sillä jotain väliä löytääkö joku mun elämästäni jotain arvostelemista? Enkö silti voi olla avoin ja ystävällinen ihminen, pitääkö blokata mahdollinen arvostelu ja samalla myös vilpitön, aito ihmiskohtaaminen ja ystävystyminen. Huoh.
En ole ikinä täysin ymmärtänyt sitä asennetta, että ei pidä antaa muille aseita loukata itseään. On aivan hirveästi ihmisiä, jotka eivät halua käyttää niitä aseita vaan tukevat mieluummin toisiaan.
En mäkään kerro yksityisasioitani työpaikalla sellaisille ihmisille, joita en arvosta tai joista en pidä. Tuo ohjenuora, että kaikkia työkavereita kohtaan "pitäisi" käyttäytyä samalla tavalla, on kuitenkin aivan käsittämätön.
Ja avoin voi olla vaikkei olisi raivostuttava hölösuu. Mun duunissa on yksi sietämätön hölösuu (mies) jonka yksityiselämästä en kauheasti tiedä mutta se jaarittelee työasioista niin pitkällä kaavalla että meinaa järki lähteä.
Suunsa supussa pitävä hoitaja on työnantajan mielestä paras työntekijä-Eipä tule kritiikkiä,kun ollaan lampaita.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 11:31"]Usein ne avoimet ja "sosiaaliset" eivät osaa lukea tilanteita ollenkaan. Pälättävät vaan tauotta, eivät anna muille suunvuoroa eivätkä tajua ettei muita kiinnosta kuunnella. Miksi pitää väkisin keksiä puhuttavaa? Onko se nyt niin kamalaa, jos ollaan vaikka 5 minuuttia hiljaisuudessa ja omissa oloissa?
[/quote]
Tai vielä pahempaa, eli pakottavat myös muut avautumaan asioistaan tyyliin: "erro sääkin nyt Sirkku koska olet viimeksi kussut housuihisi koska minäkin kerroin, äläkä vaan istu siinä hiljaa kuuntelemassa".
Ei kai tämä tulee extroverteille yllätyksenä että he ovat tavattoman rasittavia ja ärsyttäviä introverttien mielestä?!?
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 11:53"]
Suunsa supussa pitävä hoitaja on työnantajan mielestä paras työntekijä-Eipä tule kritiikkiä,kun ollaan lampaita.
[/quote]
Mistä ihmeestä joillakin on luulo että hiljaiset ovat myös arkoja ja saamattomia?
Olin tulossa paheksumaan, että minusta ainakin on kiva jutella työkavereiden kanssa tauolla siitä että kävi mökillä tai on muuttamassa, mutta tuohan antaa vihreää valoa sellaiselle.
Yhden työkaverin kanssa lähennyttiin enemmän, käytiin yhdessä baareissa ja juteltiin tosi yksityisistäkin asioista, mutta tämä olikin sitten kahdestaan tauolla tai vapaa-ajalla, ei taukohuoneessa.
Aika tarkoitushakuista otsikointia Hesarilta kyllä.
Joillekin työyhteisö korvaa olemattomat sukulais- ja kaverisuhteet, yksityisasiat tuodaan sitten työpaikalle. Voi tuntua joskus rasittavalta.
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:24"]
Mua ärsytti eräässä työpaikassa se,että kahvipöydässä oli paljon porukkaa jotka kyllä kuunteli korvat höröllä jos pari puheliaampaa kertoili mitä ovat vaikka vloppuna puuhailleet (yrittivät edes jtn puheenaihetta sada,minusta on tosi noloa istua 15-30 minuuttia hiljaisuudessa vaikka kahviporukka oli vähintään 10 henkeä),mutta sanaakaan eivät ikinä puhuneet mitä heille kuului!Myöskään mitään muuta eivät osanneet keskusteluihin lisätä kuin paskan letkautuksen pienten naurujen toivossa.Pitemmän päälle kaiken kontekstin puuttuminen heidän puheistaan alkoi vituttaa. Ärsyttävää suomalainen työyhteisö.Välillä toivon että osaisin hankkia kunnon duunipaikan jostain muusta maasta jossa on töissäkin kavereita..(oon kuullu tarinoita muilta paremmasta ja siksi harmittaa..)
[/quote] Suomikortti vedetty! Tervemenoa vaikka Yhdysvaltoihin, siellähän kaikki on paremmin... Täällä kusikin on paskaa!
Hei ap ja muut, joiden mielestä on ihan ok avautua työkavereille. Itse koen rasittaviksi nämä avautumiset. Sukutarinat, sairauskertomukset, vapaa-ajan viettämisen selittämiset jne. joskus jopa valokuvineen on vaan liikaa. En halua loukata ketään, joten nyt vinkkejä, miten avautujista pääsisi eroon nätillä tavalla?
[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:54"]En voi käsittää tätä. Työpaikoista halutaan siis tehdä steriilejä paikkoja, jossa robottimaisia, tunteettomia työntekijöitä tekee töitä. Ei työkaver.. anteeksi, kollegoihin (kavereita, pyh!) saa luoda mitään inhimillisiä suhteita. Siinähän kärsii työteho!
[/quote]
Meidän työpaikasta tehtiin tällainen. Työajalla sai puhua VAIN työasioista, työpaikalta piti poistua työajan jälkeen jos halusi puhua vapaa-ajasta. Lähti koko tiimi vaihtoon kun keskenään kavereita oleva tiimi ei saanut enään olla kuin kollegoja steriilissä työympäristössä. Varmasti kärsi sen kauden tulokset kun kaikki työntekijät vaihtoi työpaikkaa kuukauden sisään.
Mun on vaikea saada enää ajatuksesta kiinni, jos pitää työaikana keskustella jostain. Huonontaa ainakin mun työtehoa. Tauoilla voi jutella jostain ajankohtasista tai työhön liittyvistä asioista, ihmisten yksityiselämä ei kiinnosta. Kotonakin on vähän sama meininki, istutaan miehen kanssa vierekkäin läppärit sylissä eikä paljoa jutella :D T. Introvertti insinööri