Tapakouluttaja: Älkää kertoko vapaa-ajastanne työpaikoilla

Aika harva kommentoineista taisi a) lukea koko tekstin ja b) ymmärtää lukemansa.

Ämmien säkätystä täällä ja työpaikoilla. Huhhuh.

Tapakouluttajat ovat vihoviimeisiä ihmisiä, joilta kysyisin muusta kuin juhlien etiketistä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:47"]

http://www.hs.fi/ura/a1305937336676

Kun maanantaina palaa töihin, ystävällinen työtoveri kysyy kollegaltaan, kuinka viikonloppu sujui. Liikaa ei kuitenkaan kannata udella.

Tapakouluttaja Helena Valosen mukaan viikonloppu on yksityisaikaa, joten sen tapahtumat on hyvä pitää small talk -tasolla.

"Aina kannattaa kysyä, oliko kiva viikonloppu. Se antaa tunteen, että joku välittää. Kysymykseen voi vastata, että hyvin meni, ja kertoa jotain mitä on tehnyt. Sen enempää ei tarvitse pohtia."

Valosen mielestä läheisen kollegan kanssa voi puida viikonlopun tapahtumia yksityistasolla vaikka lounastauolla tai töiden jälkeen, mutta kaikkien omien asioidensa latelu ei työajalla ole asiallista.

"Joka työpaikalla on hölösuita, jotka kertovat jokaiselle kaiken mitä on tapahtunut. He ovat niin sanottuja työpaikkahäirikköjä."

Hölösuun tarinat Valonen neuvoo kuittaamaan muutamalla kohteliaalla kommentilla. Omaa avautumista kannattaa välttää.

"Jos kertoo, missä baarissa on käynyt ja mitä on tehnyt, jutut lähtevät helposti kiertämään monisäikeisinä. Työpaikalla käy niin erilaisia ihmisiä, että se on kuin ruutitynnyri. Aina joku löytää jotain marmattamista ja arvostelemista", Valonen sanoo.

Vaikeassa elämäntilanteessa rämpivä kollega saattaa kuitenkin tarvita kuuntelua. Silloin Valonen suosittelee pyytämään työkaveria juttelemaan töiden jälkeen.

"Kaikilla ei välttämättä ole paljon ystäviä, joiden kanssa keskustella. Silloin kannattaa antaa juttelutuokiolle aikaa."

ANTEEKSI MITÄ? Siis että kannustetaan meitä tuppisuisia suomalaisia olemaan hiljaa entistä enemmän? Ei vahingossakaan luoda mitään yhteyttä muihin ihmisiin, vaan ollaan hiljaa. Ei kerrota, että käytiin sienimetsässä, ei kerrota, että oltiin siskonpojan rippijuhlissa. Muuten leimataan häiriköksi!?!

[/quote]

Sori, piti mennä peukku ylös! Olen samaa mieltä ap!

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:47"]

Vaikeassa elämäntilanteessa rämpivä kollega saattaa kuitenkin tarvita kuuntelua. Silloin Valonen suosittelee pyytämään työkaveria juttelemaan töiden jälkeen.

[/quote]

Samaa mieltä. Jos rouva tapakouluttaja Valosen läheinen kuolee, pyydän itkemään työajan jälkeen. Aivan turha tulla avautumaan vaikkapa lapsen kuolemasta, kertokoot sitten iltapäivällä, jos vielä haluaa jutella. Mutta ai niin, pitää lähteä hakemaan omaa lasta päiväkodista, ei ehdi. Niin ja se vapaa-aika on yksityisasia, joten en edes kerro Valtoselle, mihin menen.

En voi käsittää tätä. Työpaikoista halutaan siis tehdä steriilejä paikkoja, jossa robottimaisia, tunteettomia työntekijöitä tekee töitä. Ei työkaver.. anteeksi, kollegoihin (kavereita, pyh!) saa luoda mitään inhimillisiä suhteita. Siinähän kärsii työteho!

Sairasta ja kuvottavaa luettavaa. Ymmärrän, ettei tarvitse kertoa vaikkapa jostain ruumiineritteistä tai todella typeristä kännisekoiluista, mutta ettei mistään - vapaa-aika on yksityistä. Hohhoijaa, enpä haluaisi olla tuon tapakouluttajan kollega. Aika nihkeitä keskusteluja saataisiin säästä aikaan vuodesta toiseen.

Kuulostaa ihan älyvapaalta.

No aika vaillinainen teidän lukutaito näyttää olevan, jos tuosta luitte, ettei mitään ja mistään saa sanoa. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:59"]

No aika vaillinainen teidän lukutaito näyttää olevan, jos tuosta luitte, ettei mitään ja mistään saa sanoa. 

[/quote]

Helsingin Sanomien otsikko: "

Tapakouluttaja: Mistään, mitä teit viikonloppuna, ei kannata avautua työpaikalla"

Jaa. Mun mielestä aika yksiselitteinen lause.

No, en usko että tulisin toimeen rouva tapakouluttajan kanssa samassa työpaikassa. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:03"]

No, en usko että tulisin toimeen rouva tapakouluttajan kanssa samassa työpaikassa. 

[/quote]

Rouva tapakouluttaja: "Huomenta".

Minä: "Huomenta. Oliko kiva viikonloppu".

Rouva tapakouluttaja: "Kiitos kysymästä, mutta vapaa-aikani on yksityisasia."

Minä: "Vai niin. Minä voitin lotossa, söin hevosen ja adoptoin egyptiläisen vanhuksen".

Rouva tapakouluttaja: "Anteeksi, nuo asiat eivät kuulu minulle. Laitan nyt tämän huoneen oveni kiinni ja teen töitä".

Minusta ohje on täysin asiallinen. Olen ollut ennen terveydenhuoltoalalla työpaikassa, jossa oli lähinnä naisia, ja siellä puhuttiin paljon muista kuin työasioista. Mutta valitettavasti vaikka jutustelu oli pääosin pinnallisesti ystävällistä ja kohteliasta, niin kun henkilö käänsi selkänsä, häntä arvosteltiin, hänestä juoruttiin, ja esitettiin ilkeitä spekulaatioita. Työpaikkakiusaamistakin oli paria vähän eri tyylistä henkilöä kohtaan kuin enemmistön naiset. 

Nyt olen miesvaltaisella alalla, ja ai että on ihanaa että täällä ei kukaan puhu muuta kuin työasiaa! En todellakaan kaipaisi tänne sellaista ihmisten yksityisasioiden puinti- ja juoruilukulttuuria kuin mitä oli entisellä alallani. En yleensäkään ymmärrä miksi työkaverien kanssa pitäisi kaveerata. Itse ainakin pidän  yksityiset ihmissuhteeni erillään, työpaikan ulkopuolella. Työkavereiden kanssa vaan teen töitä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:10"]Minusta ohje on täysin asiallinen. Olen ollut ennen terveydenhuoltoalalla työpaikassa, jossa oli lähinnä naisia, ja siellä puhuttiin paljon muista kuin työasioista. Mutta valitettavasti vaikka jutustelu oli pääosin pinnallisesti ystävällistä ja kohteliasta, niin kun henkilö käänsi selkänsä, häntä arvosteltiin, hänestä juoruttiin, ja esitettiin ilkeitä spekulaatioita. Työpaikkakiusaamistakin oli paria vähän eri tyylistä henkilöä kohtaan kuin enemmistön naiset. 

Nyt olen miesvaltaisella alalla, ja ai että on ihanaa että täällä ei kukaan puhu muuta kuin työasiaa! En todellakaan kaipaisi tänne sellaista ihmisten yksityisasioiden puinti- ja juoruilukulttuuria kuin mitä oli entisellä alallani. En yleensäkään ymmärrä miksi työkaverien kanssa pitäisi kaveerata. Itse ainakin pidän  yksityiset ihmissuhteeni erillään, työpaikan ulkopuolella. Työkavereiden kanssa vaan teen töitä.
[/quote] Sama. Ei kiinnosta tietää mitä jonkun työkaverin kumminkaimanserkun elämään kuuluu. Tauolla haluan syödä ja lukea lehteä rauhassa enkä kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita.

Minä noudatan tapakouluttajan neuvoja. En halua kertoa yksityiselämästäni työpaikalla muuten kun jus tyyliin "oli kiva viikonloppu, tuli ulkoiltua paljon" tms. Minun mielestäni työkavereille ei kuuluu kuka meillä on ollut kylässä tai missä olen itse viikonloppuni viettänyt. Käyn usein viikonloppuisin esim. Tukholmassa tai Köpiksessä shoppailemassa tai vietän aikaa jossain kotimaan kylpylässä. En halua noista kertoa, koska tiedän entuudestaan että köyhät lapsiperheelliset tulisivat noista kuullessaan vaan katkeriksi, "mikäs siinä jos on varaa".

T:Kantapään kautta oppinut pitämään suunsa kiinni

No mun työtoveri kertoo liikaa yksityiskohtia vatsansa toiminnasta, TOISTUVASTI. Ja turha sanoa, että älä kerro, en haluaisi tietää, koska siitä vasta todelliset vaikeudet alkaisi.. :/ joten yhdeltä kantilta ymmärrän tapakouluttajan näkemyksen.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:10"]Minusta ohje on täysin asiallinen. Olen ollut ennen terveydenhuoltoalalla työpaikassa, jossa oli lähinnä naisia, ja siellä puhuttiin paljon muista kuin työasioista. Mutta valitettavasti vaikka jutustelu oli pääosin pinnallisesti ystävällistä ja kohteliasta, niin kun henkilö käänsi selkänsä, häntä arvosteltiin, hänestä juoruttiin, ja esitettiin ilkeitä spekulaatioita. Työpaikkakiusaamistakin oli paria vähän eri tyylistä henkilöä kohtaan kuin enemmistön naiset.  Nyt olen miesvaltaisella alalla, ja ai että on ihanaa että täällä ei kukaan puhu muuta kuin työasiaa! En todellakaan kaipaisi tänne sellaista ihmisten yksityisasioiden puinti- ja juoruilukulttuuria kuin mitä oli entisellä alallani. En yleensäkään ymmärrä miksi työkaverien kanssa pitäisi kaveerata. Itse ainakin pidän  yksityiset ihmissuhteeni erillään, työpaikan ulkopuolella. Työkavereiden kanssa vaan teen töitä. [/quote] Sama. Ei kiinnosta tietää mitä jonkun työkaverin kumminkaimanserkun elämään kuuluu. Tauolla haluan syödä ja lukea lehteä rauhassa enkä kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita.

[/quote]

Mikset tee töitä etänä? Miksi ihmeessä vaivaudut toisten ihmisten ilmoille?

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:10"]Minusta ohje on täysin asiallinen. Olen ollut ennen terveydenhuoltoalalla työpaikassa, jossa oli lähinnä naisia, ja siellä puhuttiin paljon muista kuin työasioista. Mutta valitettavasti vaikka jutustelu oli pääosin pinnallisesti ystävällistä ja kohteliasta, niin kun henkilö käänsi selkänsä, häntä arvosteltiin, hänestä juoruttiin, ja esitettiin ilkeitä spekulaatioita. Työpaikkakiusaamistakin oli paria vähän eri tyylistä henkilöä kohtaan kuin enemmistön naiset. 

Nyt olen miesvaltaisella alalla, ja ai että on ihanaa että täällä ei kukaan puhu muuta kuin työasiaa! En todellakaan kaipaisi tänne sellaista ihmisten yksityisasioiden puinti- ja juoruilukulttuuria kuin mitä oli entisellä alallani. En yleensäkään ymmärrä miksi työkaverien kanssa pitäisi kaveerata. Itse ainakin pidän  yksityiset ihmissuhteeni erillään, työpaikan ulkopuolella. Työkavereiden kanssa vaan teen töitä.
[/quote]
Mulla monet työkaverit on entisiä opiskelukavereita joiden kanssa oon viettänyt vapaa-aikaa jo 15v.

Siis kaikki te olette tosiaan niitä työpaikkahäirikköjä? Minkälaista porukkaa näillä palstoilla oikein liikkuu?

On kai siinä vähän eroa miten asian esittää? Työkaverin kysymykseen viikonlopun vietosta voi vastata: kivati meni, oltiin mökillä sienestämässä. Läheisen kaverin samaan kysymykseen vastataan vaikka: oltiin mökillä, yhtäkään sientä en poiminut vaan vedin elämäni kännit. Mitään en muista ja mies lähti.

Ei sitä tarvi olla ilkeä ja tyly työkavereille. Kaikkee ei tarvitse kertoa, ei nekään kaikkea kerro ja se on mulle ihan ok.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:19"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:10"]Minusta ohje on täysin asiallinen. Olen ollut ennen terveydenhuoltoalalla työpaikassa, jossa oli lähinnä naisia, ja siellä puhuttiin paljon muista kuin työasioista. Mutta valitettavasti vaikka jutustelu oli pääosin pinnallisesti ystävällistä ja kohteliasta, niin kun henkilö käänsi selkänsä, häntä arvosteltiin, hänestä juoruttiin, ja esitettiin ilkeitä spekulaatioita. Työpaikkakiusaamistakin oli paria vähän eri tyylistä henkilöä kohtaan kuin enemmistön naiset.  Nyt olen miesvaltaisella alalla, ja ai että on ihanaa että täällä ei kukaan puhu muuta kuin työasiaa! En todellakaan kaipaisi tänne sellaista ihmisten yksityisasioiden puinti- ja juoruilukulttuuria kuin mitä oli entisellä alallani. En yleensäkään ymmärrä miksi työkaverien kanssa pitäisi kaveerata. Itse ainakin pidän  yksityiset ihmissuhteeni erillään, työpaikan ulkopuolella. Työkavereiden kanssa vaan teen töitä. [/quote] Sama. Ei kiinnosta tietää mitä jonkun työkaverin kumminkaimanserkun elämään kuuluu. Tauolla haluan syödä ja lukea lehteä rauhassa enkä kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita.

[/quote]

Mikset tee töitä etänä? Miksi ihmeessä vaivaudut toisten ihmisten ilmoille?
[/quote] Työkavereidenko takia siellä töissä käydään? Luulin, että työnteko ja palkka olis ne tärkeimmät syyt.