Tapakouluttaja: Älkää kertoko vapaa-ajastanne työpaikoilla

Mua ärsytti eräässä työpaikassa se,että kahvipöydässä oli paljon porukkaa jotka kyllä kuunteli korvat höröllä jos pari puheliaampaa kertoili mitä ovat vaikka vloppuna puuhailleet (yrittivät edes jtn puheenaihetta sada,minusta on tosi noloa istua 15-30 minuuttia hiljaisuudessa vaikka kahviporukka oli vähintään 10 henkeä),mutta sanaakaan eivät ikinä puhuneet mitä heille kuului!Myöskään mitään muuta eivät osanneet keskusteluihin lisätä kuin paskan letkautuksen pienten naurujen toivossa.Pitemmän päälle kaiken kontekstin puuttuminen heidän puheistaan alkoi vituttaa.

Ärsyttävää suomalainen työyhteisö.Välillä toivon että osaisin hankkia kunnon duunipaikan jostain muusta maasta jossa on töissäkin kavereita..(oon kuullu tarinoita muilta paremmasta ja siksi harmittaa..)

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:10"]Minusta ohje on täysin asiallinen. Olen ollut ennen terveydenhuoltoalalla työpaikassa, jossa oli lähinnä naisia, ja siellä puhuttiin paljon muista kuin työasioista. Mutta valitettavasti vaikka jutustelu oli pääosin pinnallisesti ystävällistä ja kohteliasta, niin kun henkilö käänsi selkänsä, häntä arvosteltiin, hänestä juoruttiin, ja esitettiin ilkeitä spekulaatioita. Työpaikkakiusaamistakin oli paria vähän eri tyylistä henkilöä kohtaan kuin enemmistön naiset.  Nyt olen miesvaltaisella alalla, ja ai että on ihanaa että täällä ei kukaan puhu muuta kuin työasiaa! En todellakaan kaipaisi tänne sellaista ihmisten yksityisasioiden puinti- ja juoruilukulttuuria kuin mitä oli entisellä alallani. En yleensäkään ymmärrä miksi työkaverien kanssa pitäisi kaveerata. Itse ainakin pidän  yksityiset ihmissuhteeni erillään, työpaikan ulkopuolella. Työkavereiden kanssa vaan teen töitä. [/quote] Sama. Ei kiinnosta tietää mitä jonkun työkaverin kumminkaimanserkun elämään kuuluu. Tauolla haluan syödä ja lukea lehteä rauhassa enkä kuunnella turhanpäiväisiä jorinoita.

[/quote]

Mikset tee töitä etänä? Miksi ihmeessä vaivaudut toisten ihmisten ilmoille?

[/quote]

Teen etänä sen verran kuin voin, 1-2 päivää vikossa. Saan paremmin tehtyä töitä nimittäin kotona kuin hälyisessä avokonttorissa. 

Mutta sinänsä kysymys on hassu, että ei minulla mitään sinänsä ihmisiä vastaan ole, vaikken halua töissä heidän kanssaan muuta kuin työasiaa puhuakaan. Meillä on töissä tosi rento ja hyvä henki, vaikkei kukaan koskaan ylimääräistä puhukaan. Mutta työasioissa ovat aina valmiita auttamaan ja yhteistyöhön.

Mehevimmät juorut työkavereista olen kuullut työpaikan miehiltä, ja sitä kiusaamista ja väheksymistäkin on tullut nähtyä, että aivan en usko enää tuohon että miesten kanssa on niin paljon kivempaa työskennellä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:19"]

No mun työtoveri kertoo liikaa yksityiskohtia vatsansa toiminnasta, TOISTUVASTI. Ja turha sanoa, että älä kerro, en haluaisi tietää, koska siitä vasta todelliset vaikeudet alkaisi.. :/ joten yhdeltä kantilta ymmärrän tapakouluttajan näkemyksen.

[/quote]

Meillä on töissä myös tällainen. Eläkeikää lähestyvä mies, joka on todellinen jaarittelija. Tulee istumaan viereen ihan vaan jaaritellakseen esim. vatsan toiminnasta, peräpukamistaan, viimeisimmästä leikkauksestaan tai sairaudestaan, mökkinsä pihapuiden kaatamisesta, vaimonsa tv-ohjelmamausta jne. Ja kaiken tämän kertoo äärimmäisen yksityiskohtaisesti ja aikaa vievästi. Hienovaraiset keinot kuten se että näpyttää konettaan koko ajan osoittaakseen että on kiire, ei auta, tyyppi jaarittelee vaan vaikka ei kommentoisi mitään ja tekisi töitä koko ajan. 

Voisin lyödä vetoa, että tämä Valonen tulee itse perheestä, jossa "jokainen hoitaa itse omat asiansa" eli mistään tärkeästä ei puhuta, korkeintaan säästä ja perunankylvöstä. 

Eksäni tuli juuri tällaisesta perheestä. Omia asioita ei saanut puhua, murheet pidettiin itsellä ja iloisista asioista kertominen oli kehumista. Olivat myös todella maalaisia. Eksäni mielestä mistään ei saanut vähääkään avautua. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:39"]Voisin lyödä vetoa, että tämä Valonen tulee itse perheestä, jossa "jokainen hoitaa itse omat asiansa" eli mistään tärkeästä ei puhuta, korkeintaan säästä ja perunankylvöstä. 

Eksäni tuli juuri tällaisesta perheestä. Omia asioita ei saanut puhua, murheet pidettiin itsellä ja iloisista asioista kertominen oli kehumista. Olivat myös todella maalaisia. Eksäni mielestä mistään ei saanut vähääkään avautua. 
[/quote] Etkö oikeasti näe mitään ero TYÖkavereiden ja perheen välillä?

EroA

Meillä töissä on nainen, joka puhuu kaikki tauot lapsistaan. Koko ajan, isolla äänellä. Kaikki yksityiskohdat raportoidaan pisimmän kaavan kauta ja moneen kertaan. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:24"]

Mua ärsytti eräässä työpaikassa se,että kahvipöydässä oli paljon porukkaa jotka kyllä kuunteli korvat höröllä jos pari puheliaampaa kertoili mitä ovat vaikka vloppuna puuhailleet (yrittivät edes jtn puheenaihetta sada,minusta on tosi noloa istua 15-30 minuuttia hiljaisuudessa vaikka kahviporukka oli vähintään 10 henkeä),mutta sanaakaan eivät ikinä puhuneet mitä heille kuului!Myöskään mitään muuta eivät osanneet keskusteluihin lisätä kuin paskan letkautuksen pienten naurujen toivossa.Pitemmän päälle kaiken kontekstin puuttuminen heidän puheistaan alkoi vituttaa. Ärsyttävää suomalainen työyhteisö.Välillä toivon että osaisin hankkia kunnon duunipaikan jostain muusta maasta jossa on töissäkin kavereita..(oon kuullu tarinoita muilta paremmasta ja siksi harmittaa..)

[/quote]Useimmat meistä on töissä ihan vain sen työn takia, et saa rahaa ja saa tehdä ehkä sellaista työtä, josta saa tyydytystä. Hyvä ja asiallinen ilmapiiri auttaa työn tekemistä. Kaltaisesi kavereita työpaikoilta etsivät tyypit ovat usein niitä vihoviimeisiä kollegoita. Juoruillaan, paheksutaan, tuodaan omaa nuhruista yksityiselämää framille ja vaaditaan, et muiden pitää tehdä samoin, muuten olet kyllä ärsyttävä ja outo. Kerätään ympärille samanhenkistä kuppikuntaa ja arvostellaan niitä, jotka eivät tällaisesta välitä. Sama meno siis kuin jossain peruskoulun ala-asteella. Ja sama meno jatkuu vissiin vielä vanhainkodissakin.

Mun mielestä noi ohjeet oli varsin hyvät. Kohtelias ja kunnioittava ja toiselle rauhan ja tilaa antava käytös työpaikoilla on toivottavaa. Itselläni kipupiste on ruokailu: haluan syödä rauhassa ja lukea samaan aikaan esim. lehteä, mut valitettavasti tämä harvoin onnistuu, vaikka yritän valita ruokailuhetkeni mahdollisimman eri aikaan kuin muut. Aina kuitenkin joku työntyy seuraan juttelemaan. No, se on pieni harmi ja ei maailmaani kaada, mutta jos itse saisin valita, söisin yksin ilman juttuseuraa.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:24"]

Mua ärsytti eräässä työpaikassa se,että kahvipöydässä oli paljon porukkaa jotka kyllä kuunteli korvat höröllä jos pari puheliaampaa kertoili mitä ovat vaikka vloppuna puuhailleet (yrittivät edes jtn puheenaihetta sada,minusta on tosi noloa istua 15-30 minuuttia hiljaisuudessa vaikka kahviporukka oli vähintään 10 henkeä),mutta sanaakaan eivät ikinä puhuneet mitä heille kuului!Myöskään mitään muuta eivät osanneet keskusteluihin lisätä kuin paskan letkautuksen pienten naurujen toivossa.Pitemmän päälle kaiken kontekstin puuttuminen heidän puheistaan alkoi vituttaa. Ärsyttävää suomalainen työyhteisö.Välillä toivon että osaisin hankkia kunnon duunipaikan jostain muusta maasta jossa on töissäkin kavereita..(oon kuullu tarinoita muilta paremmasta ja siksi harmittaa..)

[/quote]Useimmat meistä on töissä ihan vain sen työn takia, et saa rahaa ja saa tehdä ehkä sellaista työtä, josta saa tyydytystä. Hyvä ja asiallinen ilmapiiri auttaa työn tekemistä. Kaltaisesi kavereita työpaikoilta etsivät tyypit ovat usein niitä vihoviimeisiä kollegoita. Juoruillaan, paheksutaan, tuodaan omaa nuhruista yksityiselämää framille ja vaaditaan, et muiden pitää tehdä samoin, muuten olet kyllä ärsyttävä ja outo. Kerätään ympärille samanhenkistä kuppikuntaa ja arvostellaan niitä, jotka eivät tällaisesta välitä. Sama meno siis kuin jossain peruskoulun ala-asteella. Ja sama meno jatkuu vissiin vielä vanhainkodissakin.

Mun mielestä noi ohjeet oli varsin hyvät. Kohtelias ja kunnioittava ja toiselle rauhan ja tilaa antava käytös työpaikoilla on toivottavaa. Itselläni kipupiste on ruokailu: haluan syödä rauhassa ja lukea samaan aikaan esim. lehteä, mut valitettavasti tämä harvoin onnistuu, vaikka yritän valita ruokailuhetkeni mahdollisimman eri aikaan kuin muut. Aina kuitenkin joku työntyy seuraan juttelemaan. No, se on pieni harmi ja ei maailmaani kaada, mutta jos itse saisin valita, söisin yksin ilman juttuseuraa.

Riippuu työpaikasta. Entisessä udeltiin kaikki, juoruttiin ja kätyrit kertoi kaikki toimitusjohtajalle. Nykyisessä kysytään yleisellä tasolla mutta kukaan ei utele yhtään mitään. Kukin kertoo mitä haluaa. Kiva työpaikka!

Olen saanut negatiivista palautetta työharjoittelussa, kun en osallistunut ohjaajan mielestä riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.. Vaikea on osallistua, jos ei tykkää juoruilusta eikä edes tiennyt keitä ne keskustelun kohteena olleet henkilöt oli. Ihme meininkiä. Samoin se, että ohjatulla harrastustunnilla pälätetään omia asioita ja kulutetaan kallisarvoista aikaa.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:39"]Voisin lyödä vetoa, että tämä Valonen tulee itse perheestä, jossa "jokainen hoitaa itse omat asiansa" eli mistään tärkeästä ei puhuta, korkeintaan säästä ja perunankylvöstä.  Eksäni tuli juuri tällaisesta perheestä. Omia asioita ei saanut puhua, murheet pidettiin itsellä ja iloisista asioista kertominen oli kehumista. Olivat myös todella maalaisia. Eksäni mielestä mistään ei saanut vähääkään avautua.  [/quote] Etkö oikeasti näe mitään ero TYÖkavereiden ja perheen välillä?

[/quote]

Höhö. Tottakai näen. Mutta lapsuudenperheen asenteet välittyvät myös työkäyttäytymiseen, etkö SINÄ näe sitä?Avoimet ihmiset ovat avoimia myös työpaikallaan, vai väitätkö muuta? Jos väität, niin voit puolestani pitää mielipiteesi, mä pidän omani. Itse kärsin, jos mistään merkitsevästä ei puhuta. Omassa tiimissäni on pelkästään näitä sulkeutuneita. Ihmettelen, että miten jaksavat istua 8h tietokoneen ääressä puhuen pelkästään työasioista. Niistäkin vain muutaman lauseen päivässä. Mä tulisin sillä konstilla ihan hulluksi :O on heillä mahtanut olla tylsää, kun mä olen ollut äitiysvapaalla töistä.... :) on tainnut heidän yksi suuri huvi olla meikäläisen puheiden arvosteleminen :D heh, pitäköön tunkkinsa. 

Kyllä meillä työpaikalla jutellaan kaikenlaista, mutta kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu että ei puhuta uskonnosta, politiikasta, seksistä eikä mistään liian henkilökohtaisista asioista. Kellään ei ole tarvetta ylenmääräiseen avautumiseen, ja toisaalta ketään ei haluta nolostuttaa typerillä aiheenvalinnoilla esim. oman suolen toiminnasta... Jutellaan mukavia, vaihdetaan kuulumisia yleisellä tasolla ja vietetään taukohetket yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:47"]

Vaikeassa elämäntilanteessa rämpivä kollega saattaa kuitenkin tarvita kuuntelua. Silloin Valonen suosittelee pyytämään työkaveria juttelemaan töiden jälkeen.

[/quote]

Samaa mieltä. Jos rouva tapakouluttaja Valosen läheinen kuolee, pyydän itkemään työajan jälkeen. Aivan turha tulla avautumaan vaikkapa lapsen kuolemasta, kertokoot sitten iltapäivällä, jos vielä haluaa jutella. Mutta ai niin, pitää lähteä hakemaan omaa lasta päiväkodista, ei ehdi. Niin ja se vapaa-aika on yksityisasia, joten en edes kerro Valtoselle, mihin menen.

[/quote]

Meillä tehdään työaikana töitä. Jos jonkun läheinen on kuollut, ei siitä mennä työkaverille avautumaan kesken työpäivän, koska silloin jää kahden työt tekemättä. Millaisissa työpaikoissa te olette, jos on aikaa selittää ummet ja lammet? Kyllä se riittää, että "käytiin siskonpojan rippijuhlissa, mukava nähdä sukua, entä mitä itsellesi kuuluu?" Ei ole tarveta selittää siskonpojan saamia lahjoja, kummitädin typerää puhetta tai sitä, että kakku maistui kummalliselta.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 10:03"][quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:39"]Voisin lyödä vetoa, että tämä Valonen tulee itse perheestä, jossa "jokainen hoitaa itse omat asiansa" eli mistään tärkeästä ei puhuta, korkeintaan säästä ja perunankylvöstä.  Eksäni tuli juuri tällaisesta perheestä. Omia asioita ei saanut puhua, murheet pidettiin itsellä ja iloisista asioista kertominen oli kehumista. Olivat myös todella maalaisia. Eksäni mielestä mistään ei saanut vähääkään avautua.  [/quote] Etkö oikeasti näe mitään ero TYÖkavereiden ja perheen välillä?

[/quote]

Höhö. Tottakai näen. Mutta lapsuudenperheen asenteet välittyvät myös työkäyttäytymiseen, etkö SINÄ näe sitä?Avoimet ihmiset ovat avoimia myös työpaikallaan, vai väitätkö muuta? Jos väität, niin voit puolestani pitää mielipiteesi, mä pidän omani. Itse kärsin, jos mistään merkitsevästä ei puhuta. Omassa tiimissäni on pelkästään näitä sulkeutuneita. Ihmettelen, että miten jaksavat istua 8h tietokoneen ääressä puhuen pelkästään työasioista. Niistäkin vain muutaman lauseen päivässä. Mä tulisin sillä konstilla ihan hulluksi :O on heillä mahtanut olla tylsää, kun mä olen ollut äitiysvapaalla töistä.... :) on tainnut heidän yksi suuri huvi olla meikäläisen puheiden arvosteleminen :D heh, pitäköön tunkkinsa. 
[/quote] Ne on varmaan ollu onnellisia siitä, että on saanu vihdoinkin keskittyä olennaiseen ilman että joku keskeyttää kokoajan työnteon turhalla höpinällä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:39"]Voisin lyödä vetoa, että tämä Valonen tulee itse perheestä, jossa "jokainen hoitaa itse omat asiansa" eli mistään tärkeästä ei puhuta, korkeintaan säästä ja perunankylvöstä.  Eksäni tuli juuri tällaisesta perheestä. Omia asioita ei saanut puhua, murheet pidettiin itsellä ja iloisista asioista kertominen oli kehumista. Olivat myös todella maalaisia. Eksäni mielestä mistään ei saanut vähääkään avautua.  [/quote] Etkö oikeasti näe mitään ero TYÖkavereiden ja perheen välillä?

[/quote]

Höhö. Tottakai näen. Mutta lapsuudenperheen asenteet välittyvät myös työkäyttäytymiseen, etkö SINÄ näe sitä?Avoimet ihmiset ovat avoimia myös työpaikallaan, vai väitätkö muuta? Jos väität, niin voit puolestani pitää mielipiteesi, mä pidän omani. Itse kärsin, jos mistään merkitsevästä ei puhuta. Omassa tiimissäni on pelkästään näitä sulkeutuneita. Ihmettelen, että miten jaksavat istua 8h tietokoneen ääressä puhuen pelkästään työasioista. Niistäkin vain muutaman lauseen päivässä. Mä tulisin sillä konstilla ihan hulluksi :O on heillä mahtanut olla tylsää, kun mä olen ollut äitiysvapaalla töistä.... :) on tainnut heidän yksi suuri huvi olla meikäläisen puheiden arvosteleminen :D heh, pitäköön tunkkinsa. 

[/quote]

Eiköhän ne "sulkeutuneet" ole olleet erittäin tyytyväisiä että olet äitiyslomalla. Kuka nyt tuollaista tyyppiä haluaa tiimiinsä, joka halveksii muita koska he ovat erilaisia kuin hän itse? 

Sinun täytyisi nyt vaan ymmärtää se, että me ihmiset ollaan erilaisia. Sinä olet ilmeisesti hyvin ekstrovertti ja se on ok, mutta sinun täytyisi ymmärtää että myös introverttiys on ok eikä mikään ongelma. Me tyypit, jotka istumme mielellään 8 tuntia koneella tekemässä työtä puhumatta sanaakaan, olemme introverttejä, emmekä me tunne tulevamme hulluksi asiasta, me viihdymme aidosti näin. Sen sijaan liika tarve sosiaalisuuteen rasittaa meitä pahasti.

Työpaikallasi on ilmeisesti paljon näitä introverttejä, koska sanot että "on vain näitä sulkeutuneita". Ymmärräthän, että siellä sinä olet nyt se outo ja erilainen, ja sinun olisi parempi yrittää sopeutua toisten mukaan eikä toisinpäin. Työpaikan kulttuurin kun kuitenkin määrittää se enemmistö. Miksi muuten luulet että ne muut sinun puheitasi arvostelee? Me hiljaiset introvertit emme juuri välitä arvostella puheessa kenenkään juttuja. Meitä voi kyllä hölötys ärsyttää, mutta yleensä kärsimme ärtymyksemme itseksemme tai sanomme suoraan päin naamaa hölöttäjälle että ei ehdi jutella tms, emme juorua takanapäin toisten kanssa. Olemme ihan liian epäsosiaalisia jutellaksemme toisille juorujakaan ;)

"Jos kertoo, missä baarissa on käynyt ja mitä on tehnyt, jutut lähtevät helposti kiertämään monisäikeisinä. Työpaikalla käy niin erilaisia ihmisiä, että se on kuin ruutitynnyri".

Minusta tuo ohje on hyvä.

Jos elää diipadaapalla sosiaalisesti niin sitten ei kerrota mitään ja kaikilla "kaikki on aina hyvin". Olisipa ahdistavaa.

Siperia on opettanut tämän hoitoalalla työskentelevän ystävällisen ja sosiaalisen ihmisen sulkemaan suunsa työpaikalla omasta elämästään.Kateus naisvaltaisella alalla vie kalatkin vesistä..Olen erehtynyt ennen ottamaan myös työkavereita fb-kavereiksi ja kertonut statuksessa työpaikkani.Ja kutsunut alaiseni mökillemme viettämään tykypäivää ym. Enää en sitä en tee-Pidän yksityisyyteni.

Ikävää,että työpaikoista on tullut taistelukenttiä,joilla vain kaikkeista narsistisimmat ja epäempaattisimmat persoonat pärjäävät. Muut ajetaan siihen pisteeseen,että luottamus menee kaikkiin ihmisiin ja itsetunto nollaan.Itse olen ollut nyt viime kesästä asti työpaikkakiusaamisen vuoksi sairauslomalla.Uusi työpaikka haussa ja minua pelottaa,toistuuko kaikki taas uudestaan.

Eli pointtinsa on tässä jutussa-Mutta niin asiat eivät saisi olla.Jotain on tosi pahasti pielessä.......