Tapakouluttaja: Älkää kertoko vapaa-ajastanne työpaikoilla

On todella kamalaa olla puhelias ja iloinen ihminen Suomessa. Se on oikeasti HIRVEÄÄ.

Onneksi on aina muutama itseään täynnä oleva puhekone-tyrkky. Näiltä ei tarvitse edes kysyä mitään, alkaa kone laulaa kuivista limakalvoista yöhikoiluun ja lapsenlapsen ihanuuteen (tai nuoremmalla versiolla viikonlopun panemisesta ja ryyppäämmisestä). Saa istua rauhassa ja lukea lehden, kunhan nyökkää muutaman kerran.

Huvittaa toki tällaiset ihmiset, jotka luulee, että heidän elämä on pikkupiirtoa myöten niin mielenkiintoista, että ketään kiinnostaa kuunnella siitä. Mutta saapahan olla rauhassa, kun antaa näiden oman elämänsä sankareiden pälistä. Ei niitä jaksa edes kiinnostaa muiden elämä, huutavat vain päälle, jos jotain yrittää sanoa.

Oikeat jutut jutellaan sitten pienemmällä porukalla työpisteissä, jos on aikaa. Kahvitauot menee näiden sosiaalisten oman elämän sankareiden huutamiseen. Naureskellaankin aina, että ei niille saisi edes suunvuoroa, joten ihan sama lukea kahvitauolla lehteä tai selailla kännykkää, kun ei ne edes huomaa, että ketään ei kiinnosta

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:10"]

Siitä kahvitauon hiljaisuudesta:mitä järkeä on omilta työpisteiltä kasautua istumaan hiljaa vartiksi pöydän ääreen?Mieluummin rupattelen aivoja tuulettaakseen työkavereiden kanssa,kyselen kuulumisia projekteista yms.Firma oli iso ja kasvava,ja jossa kuulutettiin sitä että olkaa aktiivisia ja verkostoitukaa niin tulee tuhannen hengen talossa ihmiset tutuiksi.Monesti sitten meninkin muille osastoille puheliaiden ihmisten seuraan kahvittelemaan.Tuo on myös todella töykeää jos kahvipöydässä on useita uusia työntekijöitä ja kesätyöntekijöitä, ei varmasti ole kovin tervetullut fiilis.Eli kyllä, kertoo minusta sitä että haluan olla aktiivinen,kommunikoida,oppia muiden hommista ja sen keneltä voi apua kysyä tarvittaessa.Tuppisuuna ei tuommoinen onnistu.Siellä taas kotimamma vaan kommentoinut kun on kateellinen suomalainen tuppisuu,ei tuommoisella asenteella yletä töissä eikä saada luottamustoimia!

[/quote]

Mun työ taas on ihan päinvastaista. Työtä tehdessä kommunikoidaan jatkuvasti, pitää olla kiinnostunut toisesta ja kysellä, selvittää, neuvotella, toimia nopeasti.

Tauon tullen pieni hiljaisuus ja rauha on kuin raikas tuulahdus ja kirjaimellisesti lepohetki. Mulle siis se hiljaisuus antaa voimaa hoitaa työni paremmin.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:10"]

Siitä kahvitauon hiljaisuudesta:mitä järkeä on omilta työpisteiltä kasautua istumaan hiljaa vartiksi pöydän ääreen?Mieluummin rupattelen aivoja tuulettaakseen työkavereiden kanssa,kyselen kuulumisia projekteista yms.Firma oli iso ja kasvava,ja jossa kuulutettiin sitä että olkaa aktiivisia ja verkostoitukaa niin tulee tuhannen hengen talossa ihmiset tutuiksi.Monesti sitten meninkin muille osastoille puheliaiden ihmisten seuraan kahvittelemaan.Tuo on myös todella töykeää jos kahvipöydässä on useita uusia työntekijöitä ja kesätyöntekijöitä, ei varmasti ole kovin tervetullut fiilis.Eli kyllä, kertoo minusta sitä että haluan olla aktiivinen,kommunikoida,oppia muiden hommista ja sen keneltä voi apua kysyä tarvittaessa.Tuppisuuna ei tuommoinen onnistu.Siellä taas kotimamma vaan kommentoinut kun on kateellinen suomalainen tuppisuu,ei tuommoisella asenteella yletä töissä eikä saada luottamustoimia!

[/quote]

Jos verkostoituminen on oleellista työssä niin sosiaalisuus varmasti kannattaa. Mutta kai verkostoitua voi ilman, että täytyy purkaa henkilökohtaisia asioitaan kovin syvällisesti suuren ihmijoukon ympäröimänä. Ihminen joka on hiljainen ei toki välttämättä edes hakeudu välttämättä kovin aktiivista verkostoitumista vaativaan ammattiin.

Ei mun mielestä kyllä pitäisi lähteä laatimaan samoja ohjeita koskemaan kaikkia työpaikkoja, koska asia mikä jossain työpaikassa on hyödyksi voi toisessa olla haitaksi ja päinvastoin.

Meillä on niin kiva työporukka, että me ainakin juttelemme viikonloput tapahtumat yhdessä. Minua kiinnostaa, mitä muut puuhasivat ja olen siinä käsityksessä, että heitäkin kiinnostaa, mitä itse puuhasin. Viikko alkaa tällä tavoin mukavasti kahvimukin ääressä jutellen ja kaikilla on kivaa.

Vanhemmilta tädeiltä ja sediltä tiedustelen esim. kävivätkö nauttimassa kauniista ulkoilmasta, tai vaikka onko eräänkin tädin koiran korvatulehdus jo parantunut. Nuoremmilta sinkkumiehiltä taas tiedustelen, kävivätkö ulkona juhlimassa, tapahtuiko mitään erikoista tai hassua, saiko kukaan pinppiä yms.

Itse taas voin lähinnä kertoa aktiviteeteistani ja perheen kanssa vietetystä ajasta, koska pienen lapsen isukkina ei kauheasti tule ulkona enää rellestettyä. Verstaalla korkeintaan rakentelen, kuuntelen äänilevyjä ja juon vodkaa itsekseni. Mutta sekin tuntuu useimpia kiinnostavan. Eräs setä tilasi minulta tänä aamuna neljä erikokoista linnunpönttöä ja toisen iäkkäämmän herrasmiehen kanssa juteltiin lätkäharrastuksestani. Naisia tuntuu kiinnostavan vauvakuulumiset.

Taidan olla onnekas, koska minulla on ensinnäkin vakaa työpaikka ja vieläpä täynnä mukavia työkavereita. Vain yksi on täysi mulkku, mutta ei se mitään.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:00"]

Kaikilla sekä puheliailla, että hiljaisilla pitäisi olla oikeus olla omia itsejään ilman, että aletaan arvostella toisia. Siloin kun on aikaa, sosiaaliset voi rupatella keskenään mitä haluaa, mutta hiljaisten pitäisi myös saada olla omassa rauhassa mikäli kyse on omasta tahdosta eikä siitä, että ihminen on haluamattoon joutunut eristetyksi.  Riippuu aivan varmasti valtavasti työpaikasta ja työyhteisöstä kuinka häiritsevää turhanpäiväinen läpätys on tai kuinka hyödyllistä syvempi tuntemus työkavereiden kesken on. Ihmisten pitäisi ylipäätään osata katsoa omaa pientä piiriään ja tapojaan kauemmas ja ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset sosiaaliset tarpeet. Jos joku selkeästi käytöksellään kuitenkin häiritsee työnteon sujuvuutta tai suorastaan heikentää työilmapiiriä, pitäisi asiaan silloin puuttua.

[/quote]

Olet ilmiselvä tosikko!

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 10:28"]Siperia on opettanut tämän hoitoalalla työskentelevän ystävällisen ja sosiaalisen ihmisen sulkemaan suunsa työpaikalla omasta elämästään.Kateus naisvaltaisella alalla vie kalatkin vesistä..Olen erehtynyt ennen ottamaan myös työkavereita fb-kavereiksi ja kertonut statuksessa työpaikkani.Ja kutsunut alaiseni mökillemme viettämään tykypäivää ym. Enää en sitä en tee-Pidän yksityisyyteni.

Ikävää,että työpaikoista on tullut taistelukenttiä,joilla vain kaikkeista narsistisimmat ja epäempaattisimmat persoonat pärjäävät. Muut ajetaan siihen pisteeseen,että luottamus menee kaikkiin ihmisiin ja itsetunto nollaan.Itse olen ollut nyt viime kesästä asti työpaikkakiusaamisen vuoksi sairauslomalla.Uusi työpaikka haussa ja minua pelottaa,toistuuko kaikki taas uudestaan.

Eli pointtinsa on tässä jutussa-Mutta niin asiat eivät saisi olla.Jotain on tosi pahasti pielessä.......
[/quote]

Niin ja työskentelin esimiehenä. Päästin alaiset liian lähelle ja halusin olla kaikkien kaveri,vaikken kenenkään kaveri. Ja päästin alaiset myös fb-kavereikseni. Joulutervehdyskuva Lapista oli liikaa. Takaisin töihin palatessani sain puhelinsoiton ahdistuneelta alaiseltani vapailta: Luottamusmieheen on oltu yhteydessä ja kaikki ns. syytteet minua kohtaan osoittautuivat perättömiksi,taustalla kateus.No,saivat minut työkyvyttömäksi ja tälle pitkälle sairauslomalle,jolla olen harjoitellut kaventamaan elämäni jatkossa vain omaan elämääni. Kauniita ihmisiä. Ja hyvällä,et saa aikaiseksi hyvää johtamisessa.Se on opittu ja nyt ymmärrän, miksi hoitoalan esimiehet eivät ole sieltä mukavimmasta päästä-Niin on pakko tehdä.Itse en enää toista kertaa itseäni samaan tilanteeseen aio laittaa.

Minulle jäi lapsuuden harrastuksesta sellainen epämiellyttävä katku muutaman kaverin isistä, jotka toteuttivat loppuun saakka omaa mottoaan "pidetään huoli vain omista asioistamme". Harrastus toi meidät kaikki lapset yhteen jopa päivittäin vuoden ympäri yli kymmeneksi vuodeksi. Aktiivisimmat isät tulivat todella tutuiksi, turvallisiksi ja läheisiksi, mikä oli todella hienoa koska tuollaisen harrastuksen sosiaalinen rikkaus on parasta yhteisöllisyyttä mitä voi olla. Edelleenkin ihmettelen näitä kahta tapausta, jotka pitivät aina sellaisen etäisyyden mikä voi työelämässä olla hyvinkin perusteltua, mutta tuollaisessa vapaa-ajan vapaaehtoisessa toiminnassa tuntuu kylmältä kyydiltä.

Eli teillä kaikilla on aikaa juoruta syvällisellä tasolla työaikana? Meillä tehdään töitä ja hyvä jos ehtii päällimmäiset  kuulumiset vaihtaa! Siihenhän valtonen kannustaa. Suomalaisilla on vaikeuksia ymmärtää käytöstapoja ja sitä, että omien asioiden vuodatus ei nyt vaan sovi kuin ystävien kesken tai muussa sopivassa seurassa, sopivan rauhallisessa, vapaamuotoisessa tilanteessa. Työaikana pitää antaa työrauha muille! Teen luovaa työtä ja mulle olisi kauhistus jos naapuri alkaisi hapattamaan vaikka anopistaan deadlinen painaessa päälle..

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:00"]

Kaikilla sekä puheliailla, että hiljaisilla pitäisi olla oikeus olla omia itsejään ilman, että aletaan arvostella toisia. Siloin kun on aikaa, sosiaaliset voi rupatella keskenään mitä haluaa, mutta hiljaisten pitäisi myös saada olla omassa rauhassa mikäli kyse on omasta tahdosta eikä siitä, että ihminen on haluamattoon joutunut eristetyksi.  Riippuu aivan varmasti valtavasti työpaikasta ja työyhteisöstä kuinka häiritsevää turhanpäiväinen läpätys on tai kuinka hyödyllistä syvempi tuntemus työkavereiden kesken on. Ihmisten pitäisi ylipäätään osata katsoa omaa pientä piiriään ja tapojaan kauemmas ja ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset sosiaaliset tarpeet. Jos joku selkeästi käytöksellään kuitenkin häiritsee työnteon sujuvuutta tai suorastaan heikentää työilmapiiriä, pitäisi asiaan silloin puuttua.

[/quote]

Olet ilmiselvä tosikko!

[/quote]

No jos tosikkuus on toisten ihmisten kunnioittamista ja työilmapiirin sujuvuuteen tähtäämistä niin sitten.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 13:16"]Mikään ei ole tylsempää kuin työkaveri joka vaan puhuu työjutuista lounaalla. Vapaa ajasta on kiva puhua, kai nyt kaikki tajua jättää ne pahimmat kännisekoilut pois.
[/quote]

Niin samaa mieltä. En millään jaksa jatkaa lounaalla joka päivä työasioiden vääntämistä. Joskus se on toki ok, mutta välillä on mukava puhua muustakin. Sen ei vaan tarvitse olla hirveän henkilökohtaista, mutta kyllä maailmaan niitä mukavia suht neutraalejakin jutunaiheita mahtuu.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:21"]

Meillä on niin kiva työporukka, että me ainakin juttelemme viikonloput tapahtumat yhdessä. Minua kiinnostaa, mitä muut puuhasivat ja olen siinä käsityksessä, että heitäkin kiinnostaa, mitä itse puuhasin. Viikko alkaa tällä tavoin mukavasti kahvimukin ääressä jutellen ja kaikilla on kivaa.

Vanhemmilta tädeiltä ja sediltä tiedustelen esim. kävivätkö nauttimassa kauniista ulkoilmasta, tai vaikka onko eräänkin tädin koiran korvatulehdus jo parantunut. Nuoremmilta sinkkumiehiltä taas tiedustelen, kävivätkö ulkona juhlimassa, tapahtuiko mitään erikoista tai hassua, saiko kukaan pinppiä yms.

[/quote]

!?? :D

Ketään ei pidä rangaista hänen persoonastaan. Ei voida vaatia sosiaalisia "puhekoneita" olemaan hiljaa. Kun ei voida hiljaisiakaan pakottaa puhumaan tauotta.

Noi on oikeasti sellaisia asioita ihmisessä, jolle ei hirveästi itse mitään mahda.

Puheliaalle ihmiselle hiljaisuus voi olla oikeasti silkkaa kidutusta. (ja hiljaisella ilmeisesti puhuminen)

Pitäis vaan sietää toinen toistamme.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:37"]

Ketään ei pidä rangaista hänen persoonastaan. Ei voida vaatia sosiaalisia "puhekoneita" olemaan hiljaa. Kun ei voida hiljaisiakaan pakottaa puhumaan tauotta. Noi on oikeasti sellaisia asioita ihmisessä, jolle ei hirveästi itse mitään mahda. Puheliaalle ihmiselle hiljaisuus voi olla oikeasti silkkaa kidutusta. (ja hiljaisella ilmeisesti puhuminen) Pitäis vaan sietää toinen toistamme.

[/quote]

Näin, mutta kummallekaan ihmityypille ei olisi tilannetaju ja kykenevyys kompromissiin haitaksi.

nuori työntekijä hoitoalalle saa ainakin heti epävakaan leiman ottaansa jos kertoo että viikonloppuna aikoo radalle

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:21"]

Meillä on niin kiva työporukka, että me ainakin juttelemme viikonloput tapahtumat yhdessä. Minua kiinnostaa, mitä muut puuhasivat ja olen siinä käsityksessä, että heitäkin kiinnostaa, mitä itse puuhasin. Viikko alkaa tällä tavoin mukavasti kahvimukin ääressä jutellen ja kaikilla on kivaa.

Vanhemmilta tädeiltä ja sediltä tiedustelen esim. kävivätkö nauttimassa kauniista ulkoilmasta, tai vaikka onko eräänkin tädin koiran korvatulehdus jo parantunut. Nuoremmilta sinkkumiehiltä taas tiedustelen, kävivätkö ulkona juhlimassa, tapahtuiko mitään erikoista tai hassua, saiko kukaan pinppiä yms.

[/quote]

!?? :D

[/quote]

Hyvä kommentti oli, mutta luin ensin naisen kirjoittamana. Miksi siitä tuli härskimpi sävy kuin siinä, että mies kysyy työkavereiltaan "No irtosko piparia"? :D Toki ei nyt naisena tulisi mieleenkään kysyä vastakkaiselta sukupuolelta saati työkaverilta viikonlopun saantisaldoa, mutta ei kyllä naiseltakaan. "Moi Irma, irtosko parrua viikonloppuna"?

No, härskit jutut ompi ilomme.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:21"]

Meillä on niin kiva työporukka, että me ainakin juttelemme viikonloput tapahtumat yhdessä. Minua kiinnostaa, mitä muut puuhasivat ja olen siinä käsityksessä, että heitäkin kiinnostaa, mitä itse puuhasin. Viikko alkaa tällä tavoin mukavasti kahvimukin ääressä jutellen ja kaikilla on kivaa.

Vanhemmilta tädeiltä ja sediltä tiedustelen esim. kävivätkö nauttimassa kauniista ulkoilmasta, tai vaikka onko eräänkin tädin koiran korvatulehdus jo parantunut. Nuoremmilta sinkkumiehiltä taas tiedustelen, kävivätkö ulkona juhlimassa, tapahtuiko mitään erikoista tai hassua, saiko kukaan pinppiä yms.

[/quote]

!?? :D

[/quote]

Joo-o! Se katsokaas kiinnostaa minua. Olen hieman utelias persoona ja nyt kun itse olen vakiintunut, huvitan itseäni muiden minua nuorempien hassuttelijoiden tarinoilla. Olen myös aidosti iloinen heidän puolestaan, mikäli ovat viettäneet railakkaan viikonlopun. 86.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:21"]

Meillä on niin kiva työporukka, että me ainakin juttelemme viikonloput tapahtumat yhdessä. Minua kiinnostaa, mitä muut puuhasivat ja olen siinä käsityksessä, että heitäkin kiinnostaa, mitä itse puuhasin. Viikko alkaa tällä tavoin mukavasti kahvimukin ääressä jutellen ja kaikilla on kivaa.

Vanhemmilta tädeiltä ja sediltä tiedustelen esim. kävivätkö nauttimassa kauniista ulkoilmasta, tai vaikka onko eräänkin tädin koiran korvatulehdus jo parantunut. Nuoremmilta sinkkumiehiltä taas tiedustelen, kävivätkö ulkona juhlimassa, tapahtuiko mitään erikoista tai hassua, saiko kukaan pinppiä yms.

Itse taas voin lähinnä kertoa aktiviteeteistani ja perheen kanssa vietetystä ajasta, koska pienen lapsen isukkina ei kauheasti tule ulkona enää rellestettyä. Verstaalla korkeintaan rakentelen, kuuntelen äänilevyjä ja juon vodkaa itsekseni. Mutta sekin tuntuu useimpia kiinnostavan. Eräs setä tilasi minulta tänä aamuna neljä erikokoista linnunpönttöä ja toisen iäkkäämmän herrasmiehen kanssa juteltiin lätkäharrastuksestani. Naisia tuntuu kiinnostavan vauvakuulumiset.

Taidan olla onnekas, koska minulla on ensinnäkin vakaa työpaikka ja vieläpä täynnä mukavia työkavereita. Vain yksi on täysi mulkku, mutta ei se mitään.

[/quote]

Kuka utelee työkaverilta, että saitko pillua viikonloppuna- Huh huh

Meidän työporukka käy yhdessä ryyppäämässäkin vapaa-ajalla. Jokainen elää niinkuin parhaaksi katsoo, siinä ei tapakouluttajan eikä muidenkaan besserwissereiden ohjeet hetkauta suuntaan eikä toiseen. Pääasia ettei vahingoita muita eikä itseään. Jokainen tehkööt elämästään itsensä näköisen.

Mikä ihmeen oletus on, että ekstrovertti on aina typerä hölösuu ja työpaikkakiusaaja ja introvertti hienotunteinen ja sosiaalisesti taitavampi? Entäs jos ekstovertimpi tykkääkin olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja osaa jutella muiden kanssa ja introvertti taas on tahallaan hiljaa ja vastaamatta kun haluaa loukata ja osoittaa etteivät toisten asiallisetkaan asiat kiinnosta?

Vastakkainasettelu on sitä paitsi aika hedelmätöntä: meissä kaikissa on molempia. Itse pidän seurasta työpäivisin, mutta illalla olen mielelläni yksin. Puhelias ja ystävällinen olen kaikille ja osaa se varmasti ärsyttää, mutta en usko että suurin osa töissä uskoisi minun olevan herkkä pohdiskelija sisimmässäni. Eikä niiden tarvitsekaan tietää.