Tapakouluttaja: Älkää kertoko vapaa-ajastanne työpaikoilla

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:57"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:13"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 14:21"]

Meillä on niin kiva työporukka, että me ainakin juttelemme viikonloput tapahtumat yhdessä. Minua kiinnostaa, mitä muut puuhasivat ja olen siinä käsityksessä, että heitäkin kiinnostaa, mitä itse puuhasin. Viikko alkaa tällä tavoin mukavasti kahvimukin ääressä jutellen ja kaikilla on kivaa.

Vanhemmilta tädeiltä ja sediltä tiedustelen esim. kävivätkö nauttimassa kauniista ulkoilmasta, tai vaikka onko eräänkin tädin koiran korvatulehdus jo parantunut. Nuoremmilta sinkkumiehiltä taas tiedustelen, kävivätkö ulkona juhlimassa, tapahtuiko mitään erikoista tai hassua, saiko kukaan pinppiä yms.

Itse taas voin lähinnä kertoa aktiviteeteistani ja perheen kanssa vietetystä ajasta, koska pienen lapsen isukkina ei kauheasti tule ulkona enää rellestettyä. Verstaalla korkeintaan rakentelen, kuuntelen äänilevyjä ja juon vodkaa itsekseni. Mutta sekin tuntuu useimpia kiinnostavan. Eräs setä tilasi minulta tänä aamuna neljä erikokoista linnunpönttöä ja toisen iäkkäämmän herrasmiehen kanssa juteltiin lätkäharrastuksestani. Naisia tuntuu kiinnostavan vauvakuulumiset.

Taidan olla onnekas, koska minulla on ensinnäkin vakaa työpaikka ja vieläpä täynnä mukavia työkavereita. Vain yksi on täysi mulkku, mutta ei se mitään.

[/quote]

Kuka utelee työkaverilta, että saitko pillua viikonloppuna- Huh huh

[/quote]

Minä esimerkiksi. Mikä siinä on omituista? Työyhteisöjä on varmasti monenlaisia. Joissakin on rennompaa, kun taas joissakin on kovinkin konservatiivista ja jäykkää. Esimerkiksi ravintola-alalla on hyvin erilainen työilmapiiri, jos vertaa vaikka tilitoimistoon.

[/quote]

Kiva paneskella jonkun kanssa, joka sitten maanantaina työpaikalla rehvastelee, että sainpa revaa siltä viikonloppuna. Tai sepä antoi mulle mulkkua viikonloppuna.

Onko joku teinipaikka kenties. Kyllä mulle ainakin panemiset on yksityisasia, joka ei työkaverille kuulu

[/quote]

En minäkään kaikille työkavereilleni asioitani jaa, mutta niille kaikista kivimmille. Työpaikalla on myös naisia jotka juttelevat asioistaan kovinkin avoimesti, ja musta se on vaan mukavaa:) Jäykkikset hakeutuu omiin jutteluporukoihinsa, ja hyvä niin.

[/quote]

Eli jos et levittele seksielämääsi työkaverille, hänen kysyessään maanantaina, saitsää piparii viikonloppuna, on jäykkis :P

Mun mielestä lapselliset ja keskenkasvuiset teinit levittelee seksielämänsä kaikille. 

[/quote]

Olet siis jäykkis. Isolla äällä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:39"]Voisin lyödä vetoa, että tämä Valonen tulee itse perheestä, jossa "jokainen hoitaa itse omat asiansa" eli mistään tärkeästä ei puhuta, korkeintaan säästä ja perunankylvöstä.  Eksäni tuli juuri tällaisesta perheestä. Omia asioita ei saanut puhua, murheet pidettiin itsellä ja iloisista asioista kertominen oli kehumista. Olivat myös todella maalaisia. Eksäni mielestä mistään ei saanut vähääkään avautua.  [/quote] Etkö oikeasti näe mitään ero TYÖkavereiden ja perheen välillä?

[/quote]

Vastaan, vaikka en olekaan se, jolta kysyt. Tottakai siinä on eroa. Mutta fakta on sekin, että vietän työkavereiden kanssa arkisin vähintään sen 8 tuntia päivässä. Se on enemmän kuin perheenjäseniäni ehdin näkemään hereillä. Kamala ajatus, ettei kenenkään kanssa saisi työpaikalla lähentyä niin, että voisin kertoa yksityiselämästäni. Etenkin, kun olen osa hyvin tiivistä neljän hengen tiimiä. En suoraan sanottuna usko ollenkaan, että se tehostaisi työn tekoa millään tavalla. Sen sijaan se, että tiedämme kutakuinkin, mitä toistemme yksityiselämässä tapahtuu, auttaa monessakin asiassa. Jos kuulen, että yhdellä on lapsi sairastumassa, voidaan hoitaa tiettyjä asioita pois listalta jo tänään, siltä varalta, että toinen joutuu jäämään huomenna kotiin sitä lasta hoitamaan. On sitä paitsi kiva tulla töihin, kun voi olla ihan oma itsensä, eikä tarvitse koko ajan miettiä, että älä tee niin tai älä sano sitä tai tätä...

[/quote]

Tämä! Olen töissä suurimman osan hereilläoloajastani. Jos siellä pitää koko ajan esittää jotain roolia ja varoa jokaista sanaansa, missä se oikea elämä eletään?

Töissä ollaan töissä ja omat kuulumiset voi kertoa vapaalla. Miksi kahvitauot pitäisi käyttää jonkun suupaltin kehujen kuunteluun.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:54"]

Olen ollut työelämässä 32 vuotta ja ei ole onneksi tullut vastaan työkavereita, jotka näyttelee valokuvia remonteistaan ja lapsistaan :D

Muuten jutustellaan kahvitauoilla kaikkea kivaa, mutta kukaan ei ole tullut avautumaan yksityiselämästään onneksi työpaikoillani.

[/quote]

Ajattelen myös näin. Jos minun pitäisi työkavereille tuoda valokuvia pilteistäni tai vessaremontista, alkaisin miettiä, onko minulla lainkaan omaa elämää.

[/quote]

Eihän niitä kuvia mihinkään erikseen tarvitse tuoda. Siinä ne puhelimessa kulkevat mukana ihan itsestään ;)

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 09:12"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 08:54"]

Olen ollut työelämässä 32 vuotta ja ei ole onneksi tullut vastaan työkavereita, jotka näyttelee valokuvia remonteistaan ja lapsistaan :D

Muuten jutustellaan kahvitauoilla kaikkea kivaa, mutta kukaan ei ole tullut avautumaan yksityiselämästään onneksi työpaikoillani.

[/quote]

Ajattelen myös näin. Jos minun pitäisi työkavereille tuoda valokuvia pilteistäni tai vessaremontista, alkaisin miettiä, onko minulla lainkaan omaa elämää.

[/quote]

Eihän niitä kuvia mihinkään erikseen tarvitse tuoda. Siinä ne puhelimessa kulkevat mukana ihan itsestään ;)

[/quote]

Totta! Ja videot myös nykypäivänä. Viikko sitten maanantaina työkaverini näytti kahvitauolla videon, jossa kiksauttaa viikonloppuna baari-illan jälkeen naista takaapäin niin kovaa, että siltä lentää purkka suusta. Ei haitannut. Musta se oli hauskaa ja kivaa.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:24"] Työkavereidenko takia siellä töissä käydään? Luulin, että työnteko ja palkka olis ne tärkeimmät syyt.

[/quote]

Hyvät työkaverit auttaa kestämään työtä, johon on kyllästynyt. Kivakin työ muuttuu karseaksi, jos ei porukassa viihdy. 

[quote author="Vierailija" time="17.03.2015 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:24"] Työkavereidenko takia siellä töissä käydään? Luulin, että työnteko ja palkka olis ne tärkeimmät syyt.

[/quote]

Työ pitää ottaa työnä. Siitä tulee työpaikkakiusaamista, jos keskenään vieraiden ja erilaisten ihmisten ei anneta olla rauhassa töissä vaan ruvetaan vaatimaan kaveripiiriytymisiä.

Hyvät työkaverit auttaa kestämään työtä, johon on kyllästynyt. Kivakin työ muuttuu karseaksi, jos ei porukassa viihdy. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:24"]

Ärsyttävää suomalainen työyhteisö.Välillä toivon että osaisin hankkia kunnon duunipaikan jostain muusta maasta jossa on töissäkin kavereita..(oon kuullu tarinoita muilta paremmasta ja siksi harmittaa..)

[/quote]Sivistyneen yhteiskunnan tunnistaa siitä, miten siellä kohdellaan lapsia ja vanhuksia. Paratiisia maan päältä ei kyllä löydy mistään, joka paikassa on omat ongelmansa. Jumalan valtakunnassa on sitten paremmin :)

Mitäs se tapakouluttaja pystyy toisten työpaikkojen kulttuuria ohjailemaan? Hän on vain yksi mielipide monien joukossa. Eiköhän edelleen yritys tai muu julkishallinnon työpaikka päätä itse miten toimitaan. Aina on ollut ja tulee olemaan rääväsuut, hiljaisemmat ja sovittelijat.

Mikään ei ole tylsempää kuin työkaveri joka vaan puhuu työjutuista lounaalla. Vapaa ajasta on kiva puhua, kai nyt kaikki tajua jättää ne pahimmat kännisekoilut pois.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 10:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 08:47"]

Vaikeassa elämäntilanteessa rämpivä kollega saattaa kuitenkin tarvita kuuntelua. Silloin Valonen suosittelee pyytämään työkaveria juttelemaan töiden jälkeen.

[/quote]

Samaa mieltä. Jos rouva tapakouluttaja Valosen läheinen kuolee, pyydän itkemään työajan jälkeen. Aivan turha tulla avautumaan vaikkapa lapsen kuolemasta, kertokoot sitten iltapäivällä, jos vielä haluaa jutella. Mutta ai niin, pitää lähteä hakemaan omaa lasta päiväkodista, ei ehdi. Niin ja se vapaa-aika on yksityisasia, joten en edes kerro Valtoselle, mihin menen.

[/quote]

Meillä tehdään työaikana töitä. Jos jonkun läheinen on kuollut, ei siitä mennä työkaverille avautumaan kesken työpäivän, koska silloin jää kahden työt tekemättä. Millaisissa työpaikoissa te olette, jos on aikaa selittää ummet ja lammet? Kyllä se riittää, että "käytiin siskonpojan rippijuhlissa, mukava nähdä sukua, entä mitä itsellesi kuuluu?" Ei ole tarveta selittää siskonpojan saamia lahjoja, kummitädin typerää puhetta tai sitä, että kakku maistui kummalliselta.

[/quote]

Lähäreitä vanhainkodeissa. Juuri näitä naisia, jotka istuu kahvihuoneessa kakut edessä ja tirskutaan tunteja viikonlopun ryyppyjuhlia ja Eino-sedän tyttären lakkiaisjuhlia ja työt jää tekemättä.

Olen ollut hoitoalalla ja se on juuri tuollaista, että työt jää maanantaina tekemättä, kun pälistään syvällisesti jokainen tapahtuma viikonlopun ajalta. Jos et halunnut avautua kaikesta, mitä teit, jouduit työpaikkakiusatuksi. Työnteko oli sivuseikka. Työpaikka oli monelle akalle sosiaalisten suhteiden hoitamispaikka.

Kahvitunnin hölösuut on rasittavia.

Ei siksi että hölöttävät tekemisiään, hyvä että hölöttävät jos heillä on tarve tulla kuulluksi ja kuulua, vaan siksi että he vaativat samaa kaikilta! Niiltäkin jotka eivät niin halua toimia.

Eli vaativat ymmärrystä itselleen mutta eivät ymmärrä tippaakaan toisten erilaisuutta. Ja jostain ihmeen syystä monella työpaikalla on vielä harha että tuo on sitä Sosiaalisuutta! Ei ole. Se on ihan kaikkea muuta kuin monologia itsestään. 

Entisessä työpaikassa minulla oli ongelma ko. ihmistyypin kanssa, koska hölötti aina ja koko ajan, kertoi avoimesti kaiken itsestään ja vaati sitä myös muilta.

Ongelma oli siinä että henkilön toiminta oli mielestäni törkeää, asiatonta ja muita ihmisiä loukkaavaa (toisten arvostelua, haukkumista, kiukuttelua, vitsejä aina jonkun kustannuksella joka ei ollut paikalla jne.) enkä missään nimessä halua avata elämääni tuollaiselle henkilölle.

Sitten minut leimattiin "sulkeutuneeksi hissukaksi, joka ei koskaan kerro mitään." Koska se joka huutaa kovimmin jne.

Onneksi paikassa oli myös muutama mukava ja reilu työkaveri, jonka kanssa sitten juteltiinkin enemmän. :)

Vinkki tästä sille turhautuneelle hölösuulle, jolle kukaan ei kerro elämästään kahvitauolla: Pohdi aidosti oletko helposti lähestyttävä, onko sinut helppo nähdä luotettavana ja reiluna, jolloin avautuminen on normaalia. Sinut voidaan kokea myös toisin. :)

Mielestäni on hyvä, jos työpaikalla tuo vähän esiin persoonaansa.  Oikeasti se, että voi esim. lounastauolla jutella niitä näitä on vain eduksi uralla. Vaikka työkavereiden kanssa ei vapaa-ajalla olisikaan tekemisissä, niin kevyt ystävyys kannattaa. Ei aina kannata olla ryppyotsainen pelkistä työasioista puhuja. Toisaalta liika on liikaa, ja kannattaa harkita, mitä asioita kertoo. Itse en kerro mitään kovin henkilökohtaista, mutta yleisellä tasolla kertoilen viikonlopun puuhista, lemmikkien edesottamuksista, matkoista, kommelluksista ja mitä näitä nyt onkaan. Oikeasti olen introvertti ja melkein mieluummin viettäisin lounaani yksin, mutta se nyt vaan ei kannata. 

Ihan asiaahan tapakouluttaja puhuu. Maailmanlaajuisesti työelämässä rento keskustelu on juurikin small talk -tasoa, ei suinkaan yksityiselämän yksityiskohtaista tilittämistä työkaverille. 

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 09:21"]

Siis kaikki te olette tosiaan niitä työpaikkahäirikköjä? Minkälaista porukkaa näillä palstoilla oikein liikkuu?

[/quote]sairasta porukkaa :D

Minusta on aina ollut tosi hauskaa kuunnella työkavereiden elämästä. Lasten toilailuista, lapsenlapista, remonteista, perhejuhlista. Olen varmaan tosi outo, mutta minusta on myös kivaa katsella muiden valokuvia vaikken tuntisi kuvista ketään. Mutta sen olen huomannut, että kukaan ei kysele minulta ikinä mitään ja kukaan ei tiedä minusta juuri mitään. Omasta elämästäni en välitä kertoa kenellekään. Eikä kukaan kyllä kyselekään, kaikki on niin fiiliksissä kun pääsee kertomaan itsestään.

Kaikilla sekä puheliailla, että hiljaisilla pitäisi olla oikeus olla omia itsejään ilman, että aletaan arvostella toisia. Siloin kun on aikaa, sosiaaliset voi rupatella keskenään mitä haluaa, mutta hiljaisten pitäisi myös saada olla omassa rauhassa mikäli kyse on omasta tahdosta eikä siitä, että ihminen on haluamattoon joutunut eristetyksi.  Riippuu aivan varmasti valtavasti työpaikasta ja työyhteisöstä kuinka häiritsevää turhanpäiväinen läpätys on tai kuinka hyödyllistä syvempi tuntemus työkavereiden kesken on. Ihmisten pitäisi ylipäätään osata katsoa omaa pientä piiriään ja tapojaan kauemmas ja ymmärtää, että ihmisillä on erilaiset sosiaaliset tarpeet. Jos joku selkeästi käytöksellään kuitenkin häiritsee työnteon sujuvuutta tai suorastaan heikentää työilmapiiriä, pitäisi asiaan silloin puuttua.

Minä en keskustele työpaikallani kuin työstäni, siitäkin mahdollisimman vähän. Mieluiten käyn lounaallakin yksin, mutta en halua puhua vapaa-vapaa-ajastani edes lounaalla. Työ työnä.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2015 klo 13:58"]Minusta on aina ollut tosi hauskaa kuunnella työkavereiden elämästä. Lasten toilailuista, lapsenlapista, remonteista, perhejuhlista. Olen varmaan tosi outo, mutta minusta on myös kivaa katsella muiden valokuvia vaikken tuntisi kuvista ketään. Mutta sen olen huomannut, että kukaan ei kysele minulta ikinä mitään ja kukaan ei tiedä minusta juuri mitään. Omasta elämästäni en välitä kertoa kenellekään. Eikä kukaan kyllä kyselekään, kaikki on niin fiiliksissä kun pääsee kertomaan itsestään.
[/quote] Ihmisten lomakuvat on kyllä kuvien aatelia! Ihan järjettömän mielenkiintoisia.

Siitä kahvitauon hiljaisuudesta:mitä järkeä on omilta työpisteiltä kasautua istumaan hiljaa vartiksi pöydän ääreen?Mieluummin rupattelen aivoja tuulettaakseen työkavereiden kanssa,kyselen kuulumisia projekteista yms.Firma oli iso ja kasvava,ja jossa kuulutettiin sitä että olkaa aktiivisia ja verkostoitukaa niin tulee tuhannen hengen talossa ihmiset tutuiksi.Monesti sitten meninkin muille osastoille puheliaiden ihmisten seuraan kahvittelemaan.Tuo on myös todella töykeää jos kahvipöydässä on useita uusia työntekijöitä ja kesätyöntekijöitä, ei varmasti ole kovin tervetullut fiilis.Eli kyllä, kertoo minusta sitä että haluan olla aktiivinen,kommunikoida,oppia muiden hommista ja sen keneltä voi apua kysyä tarvittaessa.Tuppisuuna ei tuommoinen onnistu.Siellä taas kotimamma vaan kommentoinut kun on kateellinen suomalainen tuppisuu,ei tuommoisella asenteella yletä töissä eikä saada luottamustoimia!