Työpaikan lahjakeräykset, työpaikkakiusaamisen muoto?
Miten teidän työpaikoilla hoidetaan lahjakeräykset? Millaisissa asioissa työkaverit teillä toisiaan muistavat ja millaisin summin? Muistetaanko kaikkia tasapuolisesti, vai pelkästään niitä näkyvimpiä hahmoja?
Olen yli 20 vuotta seurannut näitä keräyksiä ja osallistunut kaikkiin, mutta en ole koskaan itse ollut keräyksen kohteena. Olen saanut kolme lasta, eikä yhdelläkään kerralla ole muistettu mitenkään, vaikka samoihin aikoihin lapsia saaneet kollegat ovat saaneet satojen eurojen lahjakortteja. Edes korttia en ole saanut. Olen täyttänyt pyöreitä vuosia, vaihtanut työpaikan sisällä tiimiä toiseen kaupunkiin, jne. Koskaan minua ei ole muistettu millään tavoin.
Tänään alkoi työpaikalla keräys henkilölle, joka on vaihtamassa työpaikkaa. Ensimmäistä kertaa tuli olo, että en enää halua osallistua. Sitten tuli paha olo, että tällainenkö ihminen minä olen, että osallistun vaan siinä toivossa, että minuakin joskus vastavuoroisesti muistettaisiin. Inhimillisiä tunteita, mutta koko lahjakeräyskuvio on alkanut ärsyttää ja harmittaa. Ehkä eniten siksi, että se ei ole ollenkaan tasapuolista.
Myös esimiehet osallistuvat keräyksiin ja ovat usein kiitoksin ja puhein lahjoja antamassa.
Kommentit (94)
Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä.
Onpas ikävä työpaikka, suorastaan myrkyllinen. Vaihda työpaikkaa kun vielä pystyt. Minusta olisi tosi epistä aamulla lähteä töihin tuollaiseen lafkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä.
Tästä huolimatta, aivan ehdottomasti, keräysten pitäisi kohdistua tasapuolisesti. Vaikka on kuinka vapaaehtoista ja ihmisistä itsestään lähtevää, niin jos on kyse työpaikasta, pitäisi kohdistua kaikkiin.
Ap, voisitko puhua asiasta jonkun kanssa? Luottamushenkilön, esimiehen?
Saakos enää kerätä viitaten yksityisyydensuojaan? Kumppanin työpaikalla ei ainakaan enää kerätä ettei kenenkään ikä tms. paljastu. Toki jos joku mainostaa itse että täyttää esim. 60-vuotta niin sitten voidaan kerätä jos halua löytyy.
On työpaikkakiusaamista, jos rahat kelpaavat, mutta seura ei, eikä vastavuoroisuutta ole ollenkaan.
Sama tilanne, joka laukaisi vaikean masennuksen, siitä diabeteksen ja sydänsairauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä.
Tästä huolimatta, aivan ehdottomasti, keräysten pitäisi kohdistua tasapuolisesti. Vaikka on kuinka vapaaehtoista ja ihmisistä itsestään lähtevää, niin jos on kyse työpaikasta, pitäisi kohdistua kaikkiin.
Ap, voisitko puhua asiasta jonkun kanssa? Luottamushenkilön, esimiehen?
Miksi pitäisi kohdistua kaikkiin? Ne kerää ketkä haluaa, he osallistuvat ketkä haluavat.
En minä kahville tai lounaallekaan pyydä kuin niitä ihmisiä kenen kanssa haluan olla ylimääräistä tekemisissä.
Oon huomannut saman. Meillä vielä iso työnantaja ja tänä vuonna vielä oli ”paras” kollega äänestys ja sinne sai laittaa kehuja työkaverista. Tuskin sain yhden yhtäkään vaikka kaikkien kanssa tulen toimeen, autan ja yritän olla positiivinen. Aina ne kaikista äänekkäimmät, persoonallisimmat ja hauskimmat saavat kaiken huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä.
Tästä huolimatta, aivan ehdottomasti, keräysten pitäisi kohdistua tasapuolisesti. Vaikka on kuinka vapaaehtoista ja ihmisistä itsestään lähtevää, niin jos on kyse työpaikasta, pitäisi kohdistua kaikkiin.
Ap, voisitko puhua asiasta jonkun kanssa? Luottamushenkilön, esimiehen?
Miksi pitäisi kohdistua kaikkiin? Ne kerää ketkä haluaa, he osallistuvat ketkä haluavat.
En minä kahville tai lounaallekaan pyydä kuin niitä ihmisiä kenen kanssa haluan olla ylimääräistä tekemisissä.
Koska on kyse työpaikasta. Työpaikka ei ole se missä ollaan vain oman kaverin kanssa tekemisissä, vaan kaikkien työkaverien. Kasva aikuiseksi.
:-( kirjoitti:
On työpaikkakiusaamista, jos rahat kelpaavat, mutta seura ei, eikä vastavuoroisuutta ole ollenkaan.
Sama tilanne, joka laukaisi vaikean masennuksen, siitä diabeteksen ja sydänsairauden.
Jos seura ei kelpaa, niin kyse on enemmänkin osaamattomuudesta.
Meillä jokainen halukas (lähes kaikki) laittaa 20 e vuodessa yhteiseen ”rahastoon”. Tällä rahastolla sitten vastuuhenkilöt (vaihtuvat vuosittain) ostavat kukat joka ikiselle lähtijälle, lapsen saajalle, naimisiin menevälle, pyöreitä täyttävälle, omaisensa menettäneelle jne. koko työyhteisön puolesta. Mitään muita lahjakeräyksiä ei enää järjestetä. Hyvin toimii!
Vierailija kirjoitti:
Koska on kyse työpaikasta. Työpaikka ei ole se missä ollaan vain oman kaverin kanssa tekemisissä, vaan kaikkien työkaverien. Kasva aikuiseksi.
Jos kyse olisi työnantajan tavasta palkita esim. 50v täyttävää, niin toki sen tulee kohdistua kaikkiin. Jos kyseessä työkaverien oma keräys kollegalle, niin se on tasan niiden juttu, jotka haluavat järjestää ja osallistua.
Kaikki firman ihmiset eivät ole mitään tuttujani, joita minun tulisi huomioida. Isoa osaa en tunne ollenkaan. Saatamme kohdata käytävällä tuntematta toisiamme mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä.
Tästä huolimatta, aivan ehdottomasti, keräysten pitäisi kohdistua tasapuolisesti. Vaikka on kuinka vapaaehtoista ja ihmisistä itsestään lähtevää, niin jos on kyse työpaikasta, pitäisi kohdistua kaikkiin.
Ap, voisitko puhua asiasta jonkun kanssa? Luottamushenkilön, esimiehen?
Ajattelen, että aiheesta puhuminen olisi jotenkin pikkumaista, että miksi minua ei huomioida, kun muitakin. Pitäisi olla aikuinen ja ajatella, että olen kuitenkin ollut tuottamassa iloa muille, kun olen osallistunut keräyksiin. Ja jos nostaisin asiasta hirveän hälyn ja sitten minua muistettaisiin, se vasta kurjalta tuntuisikin.
Ehkä tähän ei ole mitään järkevää ratkaisua, sillä kyse on vain epäreiluuden tunteesta.
Aiemmassa työpaikassa toimipisteen päällikkö osti työpaikasta lähteville kavereilleen hienot läksiäislahjat firman rahoilla mutta muita työntekijöitä ei vaivaudu edes kättelemään.
Ikisinkuilla on näissä maksajan rooli, jos kerätään kolehtia naimisiinmenon ja perhetapahtumien yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokainen halukas (lähes kaikki) laittaa 20 e vuodessa yhteiseen ”rahastoon”. Tällä rahastolla sitten vastuuhenkilöt (vaihtuvat vuosittain) ostavat kukat joka ikiselle lähtijälle, lapsen saajalle, naimisiin menevälle, pyöreitä täyttävälle, omaisensa menettäneelle jne. koko työyhteisön puolesta. Mitään muita lahjakeräyksiä ei enää järjestetä. Hyvin toimii!
Tämä kuulostaa tasapuoliselta ja reilulta tavalta hoitaa homma.
Vierailija kirjoitti:
:-( kirjoitti:
On työpaikkakiusaamista, jos rahat kelpaavat, mutta seura ei, eikä vastavuoroisuutta ole ollenkaan.
Sama tilanne, joka laukaisi vaikean masennuksen, siitä diabeteksen ja sydänsairauden.
Jos seura ei kelpaa, niin kyse on enemmänkin osaamattomuudesta.
Omassa tapauksessani kyse oli enemmänkin ku***äisyydestä, ja kiusaamisestakin.
Kuvitella montako satasta vuosien aikana meni noihin kaikenmaailman kissanristijäiskeräyksiin. Sitten kun itse häivyin 15 vuoden jälkeen niin eipä sitä kauheasti noteerattu, jonkun firman käsipyyhkeen sain ja sekin varmaan käytetty.
Jätätvaan osallistumatta, ap. Miksi olet maksumiehenä muiden lahjoihin, jos et niitä itse koskaan saa?
Meillä on keräys ja muistaminen työkaverin jäädessä eläkkeelle.
Itselläni on tismalleen sama tilanne. Olen ollut tässä työpaikassa 15 vuotta, ei ole muistettu häiden, lapsien syntymien tai pyöreiden kautta. Muille on ostettu aina lahja, kun ovat täyttäneet pyöreitä, on se sitten 30, 40, 50 tai 60. Minulle ei. Muiden häistä ja lapsista muistetaan. Minun ei. Teen työni hyvin ja olen pidetty asiakkaiden toimesta, mikä taas saa työkaverit ilmeisesti inhoamaan minua.