Lue keskustelun säännöt.
Työpaikan lahjakeräykset, työpaikkakiusaamisen muoto?
Introvertti ja hiljainen, mutta kaikille ystävällinen
09.12.2021 |
Miten teidän työpaikoilla hoidetaan lahjakeräykset? Millaisissa asioissa työkaverit teillä toisiaan muistavat ja millaisin summin? Muistetaanko kaikkia tasapuolisesti, vai pelkästään niitä näkyvimpiä hahmoja?
Olen yli 20 vuotta seurannut näitä keräyksiä ja osallistunut kaikkiin, mutta en ole koskaan itse ollut keräyksen kohteena. Olen saanut kolme lasta, eikä yhdelläkään kerralla ole muistettu mitenkään, vaikka samoihin aikoihin lapsia saaneet kollegat ovat saaneet satojen eurojen lahjakortteja. Edes korttia en ole saanut. Olen täyttänyt pyöreitä vuosia, vaihtanut työpaikan sisällä tiimiä toiseen kaupunkiin, jne. Koskaan minua ei ole muistettu millään tavoin.
Tänään alkoi työpaikalla keräys henkilölle, joka on vaihtamassa työpaikkaa. Ensimmäistä kertaa tuli olo, että en enää halua osallistua. Sitten tuli paha olo, että tällainenkö ihminen minä olen, että osallistun vaan siinä toivossa, että minuakin joskus vastavuoroisesti muistettaisiin. Inhimillisiä tunteita, mutta koko lahjakeräyskuvio on alkanut ärsyttää ja harmittaa. Ehkä eniten siksi, että se ei ole ollenkaan tasapuolista.
Myös esimiehet osallistuvat keräyksiin ja ovat usein kiitoksin ja puhein lahjoja antamassa.
Kommentit (94)
Hyvä AP ja muut keräyslahjoja saamattomat! Hankkikaa itsellenne omilla varoillanne isohko peili ja katsokaa sitä. Siellä teitä katsoo juuri se henkilö, jonka syytä on se, ettete ole ilmeisetikään saanut niitä muistolahjoja, joita työkaverinne ovat saaneet! Teidä itsenne tarttis varmaan tehdä jotakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni riittäisi hyvin, jos eläkkeelle jääville ja työpaikasta lähteville annettaisiin jotakin pientä lahjaa/muistoa. Ihan älytöntä, että kihlajaisia, naimisiinmenoa ja lasten saamisia työpaikalla muistetaan. Nehän on täysin jokaisen henkilökohtaisia asioita eikä liity työhön millään tavalla. Ehkä 50-vuotispäivä voisi olla muistamisen arvoinen, mutta siitäkään ei synttärisankari välttämättä tykkää. Olen isossa organisaatiossa ja olisi varmasti jatkuvasti keräyksiä, jos kaikki kissanristiäisiin kerättäisiin rahaa, huh.
Muistan kun olin yhdessä työpaikassa sairaanhoitajana 2 vuotta, ja kun jäin pois, en saanut mitään läksiäislahjaa. Sitten taas eräs lääkäri, joka oli myös ollut työpaikassa 2 vuotta, vaihtoi työpaikkaa, sai hän kukkakimpun.
Vierailija kirjoitti:
Saakos enää kerätä viitaten yksityisyydensuojaan? Kumppanin työpaikalla ei ainakaan enää kerätä ettei kenenkään ikä tms. paljastu. Toki jos joku mainostaa itse että täyttää esim. 60-vuotta niin sitten voidaan kerätä jos halua löytyy.
60 vuotiaat ovat aika harvinaisia työpaikoilla. Jos joku on onnistunut niin vanhaksi asti pitämään työpaikkansa, ei varmasti mainosta vanhenemistaan.
Vierailija kirjoitti:
muistetaan pelkästään näkyvämpiä hahmoja ja sen ydinporukan ihmisiä. Kaikki hiljaisemmat jäävät muistamisista paitsi ja jos ehdottaa vaikka joululahjakeräystä monistushuoneen makelle (esimerkki keksitty), niin sanotaan tyyliin "kuka make?" "ei kai hän nyt mitään tarvitse".
Otin itse aikoinaan sellaisen kannan, että heti kun lahjakeräykset kattavat tasapuolisesti kaikki työntekijät ja jos sille suosiosiirille ostetaan syntymäpäivälahja vuosittain ja kerätään rahaa, niin sitten pitää kaikille muillekin työntekijöille ostaa syntymäpäivälahja vuosittain. Lahjakeräyksessä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun ympäristönä on työpaikka, niin niihin on ikäänkuin pakko kuitenkin osallistua, vaikka miten sanotaan, että on täysin vapaaehtoista.
Otin omalla työpaikallani tämän esiin ja koko käytäntö kiellettiin. En ole koskaan välittänyt mistään suosioringeistä, joten minua ei pelottanut ajatus, että jso joudun epäsuosioon. jälkenepäin monet ovat kiitelleet minua siitä, että uskalsin ottaa asian esiin.
Tällä hetkellä meillä on yleiskeräys, jolla ostetaan kaikille joululahjat ja kaikki tykkäävät tästä systeemistä. Kaikki saavat lahjat, myös ne työpaikan kaikista arimmat ja ujoimmat ihmiset.
Siis työntekijät keräävät rahaa työpaikalla että saavat ostaa itselleen joululahjan?!
Säälittävää. Ei voi olla kyseessä kuin päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen osallistunut näihin, mutta rajoitetusti, eli omalle tiimille (5 henkilöä) annoin, mutta en koko talolle. ja sitten se, että osallistun, jos työkaveri saa lapsen, mutta en silloin, jos jonkun lapsi pääsee ylioppilaaksi tms. eli joku rajanveto. ja minä ehkä tekisin ap:n tapauksessa niin, että rajaisin osallistumiseni, ja jos joku ihmettelee, niin ilmoitan rajani, ja millä perusteella osallistun keräyksiin. yleensä ihmisistä tykätään ja kunnoitetaan, kun ei mihin tahansa suostu, ja olisi parempi ratkaisu kuin olla kokonaan osallistumatta mihinkään.
kiinnostaa sellainen, että miten te, joita ei muisteta keräyksin, viihdytte työpaikoillanne noin muuten? jos istutte yksin jossain, liittyykö joku seuraan ennemmin tai myöhemmin? onko aamuisin sellainen olo, että on ok mennä töihin?
Meille ilmestyi kerran ”kehu työkaveria” lappu kahvihuoneen pöydälle esimiehen aloitteesta. Työpaikallamme on vajaa 20 henkeä.
Olin ainoa, ketä ei kehuttu mistään. Lappu venyi ja virui pöydällä viikkoja kunnes revin sen ja heitin roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmillisesti nuo keräykset on vähänniinkuin pakollisia jos on edes hehhehhee-tasolla siinä työyhteisössä, muuten aletaan katsomaan nenänvartta pitkin että onpas kuspäinen pihistelijä joka ei nyt Marja-Liisan aviottoman lapsen syntymän johdosta lahjoita 5 euroa kuten muut. Ja sitten hetken päästä kerätään taas kun sama kakara aloittaa päiväkodin, yläasteen ja lukion ja saa ajokortin. Unohtamatta itse Marja-Liisan pyöreitä täyttämiset joille kerätään sitten tietenkin myös.
jos tosiaan on niin, ettei esim. 20 vuoteen ole muistettu mitenkään, vaikka kaikkia muita muistetaan, herää kysymys, huonontuuko se oma tilanne työyhteisössä jos ei noihin enää osallistu?
Vierailija kirjoitti:
olen osallistunut näihin, mutta rajoitetusti, eli omalle tiimille (5 henkilöä) annoin, mutta en koko talolle. ja sitten se, että osallistun, jos työkaveri saa lapsen, mutta en silloin, jos jonkun lapsi pääsee ylioppilaaksi tms. eli joku rajanveto. ja minä ehkä tekisin ap:n tapauksessa niin, että rajaisin osallistumiseni, ja jos joku ihmettelee, niin ilmoitan rajani, ja millä perusteella osallistun keräyksiin. yleensä ihmisistä tykätään ja kunnoitetaan, kun ei mihin tahansa suostu, ja olisi parempi ratkaisu kuin olla kokonaan osallistumatta mihinkään.
kiinnostaa sellainen, että miten te, joita ei muisteta keräyksin, viihdytte työpaikoillanne noin muuten? jos istutte yksin jossain, liittyykö joku seuraan ennemmin tai myöhemmin? onko aamuisin sellainen olo, että on ok mennä töihin?
Käyn töisdä että saan laskut maksettua, viihtyminen on toissijaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kaikilla työpaikoilla joku, jota ei koskaan muisteta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiemmassa työpaikassa toimipisteen päällikkö osti työpaikasta lähteville kavereilleen hienot läksiäislahjat firman rahoilla mutta muita työntekijöitä ei vaivaudu edes kättelemään.
Näkyvimmät ja aikaansaavimmat joukkuepelaajat jäävät mieleen ja se vaan on sen dynaamiikan idea että asioita tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kerättiin myös johtajalle ja kahdelle ylimmälle esimiehelle lahjat yhteiskeräyksellä, ja keräyksestä vastaava laitoi ihan listaan ylös kuka oli antanut ja minkä verran. Lopulta tämä oli näytteillä kaikille ja ne joilta ei ollut saanut mitään oli korostuskynällä vedetty yli NIMI ja 0 e.
Työpaikka oli täynnä klikkejä ja uusia simputettiin porukalla ja jätettiin tahallaan neuvomatta, joskus haukuttiin asiakkaiden edessä.
En ollut töissä kun 3 vk, tarjosivat vakituista mutta lopetin kesken koeajan. Oli niin kamala paikka ettei minimipalkalla kannattanut jäädä, enemmin otin karenssia sen kolme kuukautta ja etsin muita töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa sellainen, että miten te, joita ei muisteta keräyksin, viihdytte työpaikoillanne noin muuten? jos istutte yksin jossain, liittyykö joku seuraan ennemmin tai myöhemmin? onko aamuisin sellainen olo, että on ok mennä töihin?
AP: Viihdyn työssäni hyvin. Tulen työkavereitteni kanssa toimeen hyvin. Olen ystävällinen, työasiat hoituvat nekin hyvin kaikkien kanssa. Olen asiallinen ja rauhallinen.
En ole äänekäs, enkä tilaa ottava persoona, vaan sellainen hiljaisempi. Juttelen mielelläni työasioista kahvitauoilla, mutta mihinkään juoruiluun ja sellaiseen toisten henkilökohtaisten asioiden puimiseen en ryhdy. Kuuntelen kyllä ja ehkä vaihdan aihetta, jos pystyn. Ajattelen, että töissä tullaan kaikkien kanssa toimeen ja tehdään töitä.
Töihin on kiva mennä. Teen asiantuntijatyötä, jota teen pääasiassa koneellani yksin, kuten kaikki muutkin. Kahvitauoilla jutellaan ja muutenkin vaihdetaan työhön liittyviä kuulumisia pitkin päivää. Työpaikan tunnelma on hyvä.
Meillä lähti työntekijä, firma tilasi buffan (salaatit, kalaa, kakkua), koko firma kutsuttiin. Pidettiin puheita, firma osti lahjakortin, Kalevala korun, muut keräsi jotain Iiittalaa. Seuraava lähtijä, ei edes kahvia. Tuli viimeisenä päivänä töihin, ja päivän päätyttyä lähti kotiin. Toksista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti työntekijä, firma tilasi buffan (salaatit, kalaa, kakkua), koko firma kutsuttiin. Pidettiin puheita, firma osti lahjakortin, Kalevala korun, muut keräsi jotain Iiittalaa. Seuraava lähtijä, ei edes kahvia. Tuli viimeisenä päivänä töihin, ja päivän päätyttyä lähti kotiin. Toksista.
Ja tasan samantyön tekijöitä, 100% samasta asemasta.
AP: Lisään vielä edelliseen kommenttiini, että minun on vaikea uskoa, että tässä olisi kyse mistään sellaisesta, että olisi jotenkin päätetty, ettei minulle koskaan kerätä mitään. Ehkä se keräys on vaan aina jäänyt aloittamatta, kun kukaan ei aloita.
Tällaiset äänestykset ja kehu kaveria-kampanjat on mielestäni aika kauheita ja tuottaa helposti pahaa mieltä vaikka tarkoitus on tietenkin hyvä. Näkyvimmät hauskuuttajat ja suositut keräävät kehuja. Työbestisten toistensa kehuminen on myös aina silmiinpistävää.