Työpaikan lahjakeräykset, työpaikkakiusaamisen muoto?

Vakkarit kerää esimiehelle lahjoja keräyksin. Millon on synttärit, työsuhteen merkkipäivä, hyvä esihenkilö -päivä, joulu tai pomon hääpäivä.

Kellekkään muulle ei kerätä mitään, mutta kaikkien pitäisi osallistua.

Kyllä se pitäisi nostaa kissa pöydälle kun on saanut sen leiman otsaansa että on tuolla tavalla hiljaa muiden toimesta kuin kiusattu siten että rahat kelpaa keräyksiin muttei saa muilta mitään takaisin.

En antaisi tuossa tilanteessa enää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Jätätvaan osallistumatta, ap. Miksi olet maksumiehenä muiden lahjoihin, jos et niitä itse koskaan saa?

Ryhmäpaine vaikuttaa ainakin osin. Keräyksestä kerrotaan yleensä viestiketjussa, johon kaikki sitten vastaavat, että ovat osallistuneet. Tai osallistuneet ovat saaneet laittaa nimen korttiin. Kai siinä ajattelee, että haluaa olla osa omaa työyhteisöä. Välillä myös kerääjät kysyvät ihmisisltä, että olettehan jo osallistuneet. Ja aina tähän mennessä olen osallistunut.

Nyt ei todellakaan tekisi enää mieli.

Vierailija kirjoitti:

Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä. 

Meillä keräykset pistää alulle työryhmän assistentti, jos ei erikseen itse kiellä.

Harmillisesti nuo keräykset on vähänniinkuin pakollisia jos on edes hehhehhee-tasolla siinä työyhteisössä, muuten aletaan katsomaan nenänvartta pitkin että onpas kuspäinen pihistelijä joka ei nyt Marja-Liisan aviottoman lapsen syntymän johdosta lahjoita 5 euroa kuten muut. Ja sitten hetken päästä kerätään taas kun sama kakara aloittaa päiväkodin, yläasteen ja lukion ja saa ajokortin. Unohtamatta itse Marja-Liisan pyöreitä täyttämiset joille kerätään sitten tietenkin myös.

Introvertti ja hiljainen, mutta kaikille ystävällinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jokainen halukas (lähes kaikki) laittaa 20 e vuodessa yhteiseen ”rahastoon”. Tällä rahastolla sitten vastuuhenkilöt (vaihtuvat vuosittain) ostavat kukat joka ikiselle lähtijälle, lapsen saajalle, naimisiin menevälle, pyöreitä täyttävälle, omaisensa menettäneelle jne. koko työyhteisön puolesta. Mitään muita lahjakeräyksiä ei enää järjestetä. Hyvin toimii!

Tämä kuulostaa tasapuoliselta ja reilulta tavalta hoitaa homma.

Kuulostaako todella, jos yhtä ei muisteta tai huomioida ollenkaan. Minusta aivan yhtä paha.

Minä en osallistu mihinkään rahankeräyksiin.

:-( kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:-( kirjoitti:

On työpaikkakiusaamista, jos rahat kelpaavat, mutta seura ei, eikä vastavuoroisuutta ole ollenkaan.

Sama tilanne, joka laukaisi vaikean masennuksen, siitä diabeteksen ja sydänsairauden.

Jos seura ei kelpaa, niin kyse on enemmänkin osaamattomuudesta.

Omassa tapauksessani kyse oli enemmänkin ku***äisyydestä, ja kiusaamisestakin.

Vääriä rekrytointeja.

Vierailija kirjoitti:

Introvertti ja hiljainen, mutta kaikille ystävällinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jokainen halukas (lähes kaikki) laittaa 20 e vuodessa yhteiseen ”rahastoon”. Tällä rahastolla sitten vastuuhenkilöt (vaihtuvat vuosittain) ostavat kukat joka ikiselle lähtijälle, lapsen saajalle, naimisiin menevälle, pyöreitä täyttävälle, omaisensa menettäneelle jne. koko työyhteisön puolesta. Mitään muita lahjakeräyksiä ei enää järjestetä. Hyvin toimii!

Tämä kuulostaa tasapuoliselta ja reilulta tavalta hoitaa homma.

Kuulostaako todella, jos yhtä ei muisteta tai huomioida ollenkaan. Minusta aivan yhtä paha.

Olisit lukenut ennen kommentointia. Siinähän sanottiin, että joka ikiselle lähtijälle, lapsen saajalle jne. Minustakin tuo systeemi on hyvä. 

Omassa työpaikassani on huippu esimies. Jos jonkun merkkipäivää varten ei kaverit aloita keräystä, esimies tekee sen itse (siis keräyksen käynnistämisen). Kukaan ei ole meiltä vaihtanut työpaikkaa, täyttänyt 50:tä, saanut lasta tms. ilman että työyhteisö olisi jotenkin muistanut.

Vierailija kirjoitti:

:-( kirjoitti:

On työpaikkakiusaamista, jos rahat kelpaavat, mutta seura ei, eikä vastavuoroisuutta ole ollenkaan.

Sama tilanne, joka laukaisi vaikean masennuksen, siitä diabeteksen ja sydänsairauden.

Jos seura ei kelpaa, niin kyse on enemmänkin osaamattomuudesta.

Noin, tuli tykkäyksiä, eli täällä on ihan älykästäkin sakkia joka ymmärtää asian oikein.

Vierailija kirjoitti:

Oon huomannut saman. Meillä vielä iso työnantaja ja tänä vuonna vielä oli ”paras” kollega äänestys ja sinne sai laittaa kehuja työkaverista. Tuskin sain yhden yhtäkään vaikka kaikkien kanssa tulen toimeen, autan ja yritän olla positiivinen. Aina ne kaikista äänekkäimmät, persoonallisimmat ja hauskimmat saavat kaiken huomion.

Jos meillä olisi tuollainen paras kollega-äänestys, en äänestäisi parasta työkaveria, vaan sellaista joka on kaikille ystävällinen, avulias ja tekee hommansa hyvin. Yksi tälläinen on jäänyt jo eläkkeelle (ikävä on niin hyvää tyyppiä), muutama on vielä talossa. Toki se jonka kanssa eniten vietän aikaa, on myös mukava mutta kaikkein solidaarisimmat eivät ole niin läheisiä kanssani, vaikka heitä äänestäisinkin.

Huh, toivottavasti itse vältyn tuollaiselta lahjomisen kohteeksi joutumiselta. Ei sillä, että haittaisi , että ohmisille selviää mun asiat, mut enpä välittäisi tuosta huomiosta.

Osallistun kyllä aina keräyksiin, ei niitä nyt niin usein ole. Kiva, kuntyökaverit lisääntyy. Ne lapsethan meidän lapsettomien eläkkeet kustantaa. Ei kannata olla katkera.

Ihmiset on niin erilaisia, eikä kukaan varmaan tieten tahtoen pahaa tarkoita. Tai vaikka joku tarkoittaisikin, niin itseäni ei kyllä voisi vähempää hetkauttaa. Jos kerätään jollekin, josta en YHTÄÄN pitäisi (minkähänlainen ihminen sekin olisi, suhtaudun kollegoihin asiallisesti), niin jättäisin osallistumatta. Mitä sitten, jos joku sen panee merkille?

Itse en vain osalllistu niihin keräyksiin, joiden kohdetta en kunnolla tunne. Toki en sit tuppaa esim. eläkekahveillekaan, koska se olisi erkträin noloa. Mut omat tiimiläiset/osaatolaiset, miksen muistaisi? Niiltäkin eläkkeelle jääjiltä olen oppinut paljon siitä, mitä osaan. Ja myös nuoremmilta, ne tuo uusia juttuja.

Apteekkialan hierarkiaa: valmistuin työn ohessa farmanomiksi (ammattitutkinto). Samaan aikaan työkaveri (farmaseutti, alempi korkeakoulututkinto) kihlautui. Lahjat jaettiin samassa palaverissa, minä sain pienen Panda-suklaarasian, työkaveri sai kukkia, suklaata ja shamppajapullon. Kihlautuminen oli suurempi juttu kuin valmistuminen.

Olin työn ohella koulutuksessa, ja samaan aikaan oli meidän yksiköstä kaksi muuta henkilöä eri koulutuksessa. Valmistuttiin yhtä aikaa, nämä kaksi muuta sai ruusut ja kakkukahvit, minä en mitään. Silloin tunsin oloni todella näkymättömäksi.

Meillä oli töissä kolme naista yhtä aikaa raskaana. Äitiysvapaille jäivät kaikki kuukauden sisään. Kahdelle ostettiin kukat ja lahjakortit, kerättiin rahat, annettiin aamukokouksissa. Kolmas vaan unohdettiin.

Oli ihan kamala aamukokous (tämä oli ennen koronaa), kun istuttiin saman pöydän ympärillä ja tämä kolmas nainen kertoi iloisesti, että hän jää sinä päivänä äitiysvapaalle. Tuli ihan jäätävä hiljaisuus, kun hoksattiin, ettei hänelle muistettukaan kerätä mitään.

Eipä siinä. Esimies toivotti hyvää äitiyslomaa hymyillen ja sitten siirryimme keskustelemaan päivän agendasta. Sen naisen hämmentynyttä ilmettä en unohda ikinä.

Eikä siinä ollut mitään henkilökohtaista. En ollut alullepanijana aiemmissakaan keräyksissä, annoin vaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Harmillisesti nuo keräykset on vähänniinkuin pakollisia jos on edes hehhehhee-tasolla siinä työyhteisössä, muuten aletaan katsomaan nenänvartta pitkin että onpas kuspäinen pihistelijä joka ei nyt Marja-Liisan aviottoman lapsen syntymän johdosta lahjoita 5 euroa kuten muut. Ja sitten hetken päästä kerätään taas kun sama kakara aloittaa päiväkodin, yläasteen ja lukion ja saa ajokortin. Unohtamatta itse Marja-Liisan pyöreitä täyttämiset joille kerätään sitten tietenkin myös.

Laitat vaan sopivassa välissä nimen johonkin vihkoon että maksettu on. Ei niitä pennejä sieltä kukaan ala laskemaan, ellei sitten ole kahden-kolmen ihmisen työporukka.

Problem solved.

Ei muakaan ole koskaan muistettu, mutta toisaalta ei ole ollut juhliakaan. Ei ole lapsia, en ole mennyt naimisiin, olen vielä myös sen verran nuori et ei ole isoja kymmeniäkään. Silti koen, että minua arvostetaan töissä ihan riittävästi tullakseni kuulluksi ja ymmärretyksi, kun minulla on asiaa. Pidin kyllä sinkkukaverille bileet sen sinkkuuden kunniaksi lahjoin, kun siihen oli mahdollisuus. Kiva muistaa heitä, keille se ei ole niin syliin tulossa perinteisemmin (perheen perustamiseen liittyvät muistamiset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerääminenhän on täysin vapaaehtoista ja yleensä ihmiset aloittaa keräyksen kaverilleen. Ellet ole riittävän kaveria kenenkään kanssa, niin kukaan ei sinulle aloita keräystä. 

Tästä huolimatta, aivan ehdottomasti, keräysten pitäisi kohdistua tasapuolisesti. Vaikka on kuinka vapaaehtoista ja ihmisistä itsestään lähtevää, niin jos on kyse työpaikasta, pitäisi kohdistua kaikkiin.

Ap, voisitko puhua asiasta jonkun kanssa? Luottamushenkilön, esimiehen?

Miksi pitäisi kohdistua kaikkiin? Ne kerää ketkä haluaa, he osallistuvat ketkä haluavat. 

En minä kahville tai lounaallekaan pyydä kuin niitä ihmisiä kenen kanssa haluan olla ylimääräistä tekemisissä.

Koska on kyse työpaikasta. Työpaikka ei ole se missä ollaan vain oman kaverin kanssa tekemisissä, vaan kaikkien työkaverien. Kasva aikuiseksi.

Juuri näin. Hyvä työntekijä tulee toimeen myös niiden kanssa, joista ei pidä, koska siellä ollaan tekemässä töitä saman asian eteen. Muulla tavalla ajatteleva on liian lapsellinen työelämään. 

Pienen työpaikan hyviä puolia jälleen kerran, kun on ainoa ulkopuolinen työntekijä, ei tarvitse tällaisiakaan asioita stressata. Joululahjakin on palkallinen vapaapäivä joka vuosi, joskus kaksikin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä kolme naista yhtä aikaa raskaana. Äitiysvapaille jäivät kaikki kuukauden sisään. Kahdelle ostettiin kukat ja lahjakortit, kerättiin rahat, annettiin aamukokouksissa. Kolmas vaan unohdettiin.

Oli ihan kamala aamukokous (tämä oli ennen koronaa), kun istuttiin saman pöydän ympärillä ja tämä kolmas nainen kertoi iloisesti, että hän jää sinä päivänä äitiysvapaalle. Tuli ihan jäätävä hiljaisuus, kun hoksattiin, ettei hänelle muistettukaan kerätä mitään.

Eipä siinä. Esimies toivotti hyvää äitiyslomaa hymyillen ja sitten siirryimme keskustelemaan päivän agendasta. Sen naisen hämmentynyttä ilmettä en unohda ikinä.

Eikä siinä ollut mitään henkilökohtaista. En ollut alullepanijana aiemmissakaan keräyksissä, annoin vaan rahaa.

Tiedätkö, tämä on niitä kommentteja, ettei like eikä dislike tunnu hyvältä. Harmittaa tuon kolmannen puolesta myös, mutta huomaan kommentoijaa harmittaneen myös, vaikka tilanne oli täysin tahaton. Ikävää :/

muistetaan pelkästään näkyvämpiä hahmoja ja sen ydinporukan ihmisiä. Kaikki hiljaisemmat jäävät muistamisista paitsi ja jos ehdottaa vaikka joululahjakeräystä monistushuoneen makelle (esimerkki keksitty), niin sanotaan tyyliin "kuka make?" "ei kai hän nyt mitään tarvitse".

Otin itse aikoinaan sellaisen kannan, että heti kun lahjakeräykset kattavat tasapuolisesti kaikki työntekijät ja jos sille suosiosiirille ostetaan syntymäpäivälahja vuosittain ja kerätään rahaa, niin sitten pitää kaikille muillekin työntekijöille ostaa syntymäpäivälahja vuosittain.  Lahjakeräyksessä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun ympäristönä on työpaikka, niin niihin on ikäänkuin pakko kuitenkin osallistua, vaikka miten sanotaan, että on täysin vapaaehtoista.

Otin omalla työpaikallani tämän esiin ja koko käytäntö kiellettiin. En ole koskaan välittänyt mistään suosioringeistä, joten minua ei pelottanut ajatus, että jso joudun epäsuosioon. jälkenepäin monet ovat kiitelleet minua siitä, että uskalsin ottaa asian esiin.

Tällä hetkellä meillä on yleiskeräys, jolla ostetaan kaikille joululahjat ja kaikki tykkäävät tästä systeemistä. Kaikki saavat lahjat, myös ne työpaikan kaikista arimmat ja ujoimmat ihmiset.