Suhde ulkomaalaiseen

Varoitus kirjoitti:

Jos on muslimi, niin herättäisi minussa ajatuksia, joihin en olisi halukas sitoutumaan.

Meistä Suomalaisista on vaikea ymmärtää nätä uskonto asioita, miten vakavamielisesti varsinkin muslimit suhtautuvat tähän ja heidän asenne mailmansa muihin.

Ei se varmasti vielä näy, kun alussa kujertelua.

On muslimeita ja muslimeita. Minulla sellaiseksi syntynyt 35 vuotta, syo porsaankyljyksia ja juo konjakkia. 

Saudien kanssa olisin varovainen, ovat kaikkein vanhoillisimpia. Jos on Euroopassa tai USAssa koulutettu niin ovat yleensa vapaamielisia.

Vierailija kirjoitti:

Suhde pierunväriseen ihmiseen tuo aina ongelmia.

Sitten kai suomalaiset ovat niita pierunvarisia koska ei ole ollut muuta kuin ongelmia niiden kanssa. Kaytostavat puuttuvat taysin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tapaillut kahteen otteeseen ulkomaalaisen naisen kanssa ja huomaan törmääväni kielimuuriin. Puhun hyvää englantia ja ymmärrän sitä siinä määrin hyvin, että olen selvinnyt vaativista asiantuntijatehtävistä kansainvälisessä organisaatiossa. En kuitenkaan pysty rentoutumaan eikä englanti ole tunnekieleni. Olen aina pyrkinyt englanninkielen suhteen täydellisyyteen ja se vie liikaa energiaa ja huomiotani. Lisäksi tunnen, että vain osa persoonallisuudestani välittyy englanniksi. Onko kellään vastaavia kokemuksia?

Ymmärrän mitä tarkoitat. On ollut. Ja on varmaan vieläkin sama kokemus kuin sinulla. 

Asun ulkomailla jo hyvin pitkään ja samoin vaativissa asiantuntijatehtävissä, ja huomaan että ajattelen englanniksi, mutta samoin lapsena ja nuorena suomen kielellä opittu tunneilmaisu ei oikein käänny englanniksi.

Kaikki maailman maat eivät ole samanlaisia. Ei ole vain "Suomi" ja sitten joku mystinen "ulkomaat". Riippuu ihan minkä maan asukasta tapailet.

Olen suomalainen nainen ja seurustellut muun muassa eritrealaisen ortodoksin kanssa ja marokkolaisen muslimin kanssa. Eritrealainen osasi kunnioittaa naista, oli fiksu ja kulttuurierot eivät tuottaneet ongelmia, mutta hän oli vähän liian vietävissä. Baarielämää yms, luultavammin sitoutumiskammoa. Marokkolainen taas oli liiankin hyvää ollakseen totta, eli alun ihanuus vaihtui lopun helvetiksi. Ikinä elämässäni en ole tavannut epävarmempaa ja enemmän manipuloivaa ihmistä, kulttuurierot olivat erittäin suuria ja elämää hankaloittavia. Kaikkea muuta mitä olen muista muslimeista oppinut. Eli molempi parempi, kolmas mielessä..

Vierailija kirjoitti:

Saksalaisen kanssa ei ollut mitään "eroja" suomalaiseen.Irakilaisen kanssa olisin varovainen mm mustasukkaisuuden kanssa.

Kulttuuri on kuitenkin niin erilainen.

Tuon maalainen naapurissa pahoinpiteli vaimonsa säännöllisin väliajoin.  Vaimo kuulemma liian länsimaistunut Suomessa. No mitä he sitten täällä tekevät???  😳 

Kreikkalainen mies. Aivan ihana ja tunteellinen. Otti vastuuta heti alusta alkaen todella paljon. 6kk kohdilla alkoi näkyä muutosta. Alkoi tulla mustasukkaisuus riitoja. Mihinkään ei saanut enää mennä yksin tai kaverien kanssa. Vuoden kohdilla olin jo täysin eristetty seksilelu.