Milllaista oli elää neuvostoliiton aikaaan kun oli vain 3 televisio kanavaa?

Muistan vieläkin kuinka mahtavaa oli kun saatiin se kolmas kanava.

Aluksi sen toimintaa oli rajoitettu, mutta myöhemmin saivat alkaa toimimaan vapaammin.

Ei sitä silloin lapsena edes tajunnut kuinka suljettu maa Suomi oli.

Koulussa vaan välillä ihmetytti se valtava Neuvostoliiton ihannointi. Opettaja puhui siitä oikein silmät hehkuen.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se hienoa, että oli peräti kolme kanavaa.  Sitä ennen oli vain kälyset kaksi kanavaa.

Muistan kun TV2 tuli pohjoiseen. Sitä ennen vain TV1 ja STV1 ja STV2.

TV2:lla oli lasten ohjelmat.

Helsingissä oli jo ainakin 80-luvun alussa kaapelikanava HTV ja sen kylkiäisenä maksullinen Viihdekanava. Näitä tuli töllötettyä aika ahkerasti alaluokkalaisena.

Silloin myös odotti sarjoja eri tavalla. Television ääressä oltiin Galactican, Ritari Ässän ym. aikoihin. Videonauhuria ei ollut joka taloudessa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieläkin kuinka mahtavaa oli kun saatiin se kolmas kanava.

Aluksi sen toimintaa oli rajoitettu, mutta myöhemmin saivat alkaa toimimaan vapaammin.

Ei sitä silloin lapsena edes tajunnut kuinka suljettu maa Suomi oli.

Koulussa vaan välillä ihmetytti se valtava Neuvostoliiton ihannointi. Opettaja puhui siitä oikein silmät hehkuen.

Meillä koulussa kyllä opetettiin että virallinen puhe oli yhtä ja epävirallinen toista ja että se on sellainen kaikkien aikuisten tekemä sopimus.

Kerrottiin jo 80-luvun puolivälissä että USA ja Neuvostoliitto hajoaa aikanaan, mutta että Neuvostoliitto hajoaa paljon aikaisemmin. Kerrottiin että USA on hyvin vanhanaikainen monella tapaa, mutta teollisuus on huippua. Neuvostoliitto oli päinvastainen.

Silloin ei ollut uusintoja. Katsoit silloin kun se tuli, tai jätit katsomatta.

Ja kun NL:n kolme johtavaa muumiota vuorollaan lyhyen ajan sisään 1980-luvun alussa menehtyi, tuli Suomenkin TV:sta vain suruohjelmaa.

Tänne Imatralle se  kakkoskanavakin tuli vasta joskus muistaakseni 1973, tai -74 ja sen näkymiseksi tarvitsi ostaa katolle oman lisäantennin johtoineen  + ns. konvertterin ,eli sellaisen pienen matkaradion kokoisen lisälaitteen kanavan hakemiseksi.

Jännittävin hetki oli se sen virittäminen silloin !

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä oli jo ainakin 80-luvun alussa kaapelikanava HTV ja sen kylkiäisenä maksullinen Viihdekanava. Näitä tuli töllötettyä aika ahkerasti alaluokkalaisena.

Silloin myös odotti sarjoja eri tavalla. Television ääressä oltiin Galactican, Ritari Ässän ym. aikoihin. Videonauhuria ei ollut joka taloudessa.

Kaapeli-tv:n aloitettua meillä tuolla lännessä (Raumalla) ilmestyi televisioomme valtakunnallisten tv1:n ja tv2:n lisäksi Kolmonen sekä liuta ulkomaisia kanavia. Tuli mm. katseltua superchannelilta lastenohjelmia, kuten Inspector gadget. Music television eli se "ulkomainen MTV" tuli myös kaapelista. 1980-luvun puoliväliä elettiin.

Vierailija kirjoitti:

Silloin arvosti uutisia ja nuorten ohjelmia ihan eri tavalla kuin nyt. Radiosta tuli kerran viikossa nuoriso musiikkiohjelma. En muista mikä se oli nimeltään. Se oli hienoa. Sitä kuunneltiin ja oltiin innoissaan uusista biiseistä ja siitä että tuli tunti hyvää musiikkia. Ja TV levyraadissa oli aina yksi nuorisobiisi mukana. Yleensä jonkun videon kanssa ja se oli hienoa. Sitä yhtä biisiä odotettiin kielipitkällä.

Jos sinulta olisi tuolloin kysytty, haluatko kaksi nuorten ohjelmaa viikossa vai yhden, niin takuulla olisit valinnut kaksi, etkä ruvennut lässyttämään, että vain yhden, koska se on hienompaa ja arvostetumpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olihan se hienoa, että oli peräti kolme kanavaa.  Sitä ennen oli vain kälyset kaksi kanavaa.

Ja vielä aikaisemmin vain yksi kanava.

En silti muista, että olisi koskaan aika tullut pitkäksi.

Kolmen kanavan aikaan tuli x-files eikä paljon muuta. Nyt tulee kova laki eikä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Silloin tuli noin miljoona kertaa parempaa tvohjelmaa.

Mutta nyt on satoja kanavia valita mitä sontaa katselisi.

80-luvun puoleen väliin asti oli vain 2 kanavaa.

Oletko ap todella sitä mieltä, että tv-kanavien lukumäärä oli jotenkin sidoksissa Neuvostoliittoon? Vaikka niitä kanavia olisi 30 tai 300 ti 3000, niin vain yhtä pystyy katsomaan kerrallaan. Kun olin keski-Euroopassa kesätöissä ja opiskelijavaihdossa ennen Neuvostoliiton hajoamista, törmäsin usein kauhistukseen, kun kerroin olevani kotoisin Itä-Suomesta ja että kotoani oli linnuntietä alle sata kilometriä itärajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin tuli noin miljoona kertaa parempaa tvohjelmaa.

Mutta nyt on satoja kanavia valita mitä sontaa katselisi.

Minulle riittää Yle Areena,josta tv-ohjelmat valitsen  ja läppäri ,josta niitä  nykyisin  katson.

Nytkään ohjelmia ei ole enempää, mutta roskaa tulee tuutin täydeltä. Laatuelokuvatkin ovat harvinaista herkkua.

Tv1 ja Yle Areena ovat ok.

Silloin ei oltu koko ajan nenä kiinni telkkarissa.

Arvioisin, että television elokuvaohjelmisto oli monipuolisimmillaan ajanjaksolla 1985-1995. Silloin uusintoja esitettiin aika harvoin, ja yleensä niin, että edellisestä esityksestä oli kulunut aikaa jo useita vuosia. (Muistan kuinka joskus 80-luvun loppupuolella televisio-kriitikko vielä saattoi valittaa sitä, jos esitettiin elokuva, joka oli edellisen kerran tullut telkkarista 5-6 vuotta sitten.) Kaupalliset kanavat luonnollisesti keskittyivät amerikkalaiseen elokuvaan, mutta niidenkin ohjelmistosta näkyi, että hankinnoista vastaavat henkilöt ovat "filmihulluja", välillä oli mukana mielenkiintoisia erikoisuuksia, ja myös jonkinlaista rimaakin esitettävissä elokuvissa yritettiin pitää, eli ihan täyttä roskaa ei telkkarista siihen juurikaan aikaan nähty.

Oli kyllä aika skeidaa se elämä silloin.

Olihan se hienoa kun kolmoselta pääsi katsomaan bätmäniä mutta välillä kuuli huhuja siitä että joillakin stadissa oli htv kaapeli jossa näkyi kymmeniä kanavia. Ja kaverin kaveri toimitti aina välillä piirettyjä jotka olivat nauhoitettu sky ja super channeilita. Ne kanavat näkyvät vaan kaapeliverkossa.

Se vasta oli kova juttu kun pääsin jenkkeihin vaihtariksi. Siellä oli kaapelitv jossa oli melkein sata kanavaa. Kyllä kokemus katsoa 50" projektiotelkulta seinfeldiä, frendejä ja mad about you:ta ekaa kertaa. Suomessa suurin telkku mitä kenelläkään tavallisella duunarilla oli siihen aikaan oli 28". Joku grundig 32" oli porvaperheille. Tuntui kun olisi mennyt 10-20v tulevaisuuteen kun pääsi jenkkeihin.

Noista seinfeldeistä ym sarjoista ei kukaan suomessa ollut siihen aikaan kuullutkaan.