Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Olen 58-vuotias. Mieskunto alkaa tosiaan heikkenemään. Ei jaksa kuin kerran päivässä ja maratoniin menee jo yli 4 tuntia. Liikunta on lääke eli pitäkää nyt ihmiset itsestänne huolta. Jos ei liiku ja syö huonosti liikaa niin varmasti on ikävä vanhuus edessä.
Elämä on hyvä ja elän nyt itselleni elettyäni 56 vuotta ensin vanhemmilleni, sitten työnantajalle ja lapsilleni.
Olen terve, vakavarainen ja pääkin toimii.
Tänään 55v. Jotenkin tuntuu, että alan nuoreta… tarpeeksi ikää siihen?
Onkohan se tämä joulu vai mikä, mutta ei tunnu pahalta. Tuntuu hyvältä.
Ilolla!
Syntymävuosi -66 ja ikää 55:)
Mitä te valitatte täällä. Minä teen niin kuin nykyajan naiset Laura ja Krista ja suunnittelen raskautta, täytän parin vuoden päästä 50 ja aioin työnnellä vauvanvaunuja kadulla enkä odottaa kuolemaa kuten te.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te valitatte täällä. Minä teen niin kuin nykyajan naiset Laura ja Krista ja suunnittelen raskautta, täytän parin vuoden päästä 50 ja aioin työnnellä vauvanvaunuja kadulla enkä odottaa kuolemaa kuten te.
Kaikin mokomin. Mulle riittää tämä jo. Olen elänyt ja nähnyt riittävästi.
Jos tämä maailmanmeno jatkuu tällaisena kuin nyt on, en jää kaipaamaan tätä.
Omat fiilikset on ristiriitaiset. Täytin tänä vuonna 50 (nainen).
Elämässä plussia ovat:
- Taloudellisesti olen hyvässä tilanteessa. Mulla on ihan hyväpalkkainen ja mielekäs työ, ensi vuodelle tiedossa oleva vielä hyväpalkkaisempi työ kansainvälisessä organisaatiossa, asuntolainat maksettu.
- Mun lapset on maailmalla kokeilemassa omien siipien kantavuutta. Ja hyvin näyttävät pärjäävän, mistä olen todella onnellinen ja ylpeä.
- Muutama ystäväkin löytyy, ja heille aikaa.
- Olen myös pitänyt aivotoiminnan virkeänä opiskelemalla ahkerasti uutta.
- Koska en ole ikinä ollut kaunotar tai mallin mitoissa, oman ulkonäön muuttuminen ei pelota, olen sinut itseni kanssa (vaikka peilistä tuijottaakin orastava mummeli).
Elämässä miinuksia ovat:
- tuore avioero, jonka johdosta yksinäisyys hetkittäin vaivaa. Seksiäkin kaipaan joskus, mutta en pelkkää suorittamista, vaan nautintoa, jossa on mukana myös henkinen yhteys "vastapeluriin".
- pelko oman terveydentilan heikkenemisestä. Oon laiska liikkumaan ja pikkuhiljaa tämä alkaa näkyä/tuntua.
- ikänäkö ärsyttää, ja silmäleikkaus on suunnitteilla, kun joskus ehtisi/saisi aikaiseksi
- oman rajallisuuden tajuaminen kauhistuttaa hetkittäin. Elämässä haluaisin kokea vielä monenlaista, mutta en usko, että ihan kaikkeen enää aika riittää, esim. uuden työuran aloittaminen kokonaan muussa ammatissa.
- Epäilen ja ehkä pelkäänkin jääväni koko loppuelämäkseni yksin, koska en halua lähteä Tinderin lihatiskille ja tässä iässä uuden ihmisen löytäminen on aika vaikeaa. Ehkä vaan opettelen nauttimaan tästä uudesta vapaudesta, kun ei ole enää vanhempiakaan, joista tarvitsisi huolehtia.
Hienolta, on rahaa ja hyvä ammatti. Suunnittelen juuri vauvan tekemistä. Kiva tässä iässä työnnellä vaunuja ja nauttia kaikessa rauhassa äitiyden onnesta. Ehkäpä saan Krista Kiurusta mammakaverin.
Olen 46-v mies. Kaikesta fyysisestä suorittamisesta palautuminen on tosi hidasta verraten 20 v. sitten. Ei oikein jaksa enää naisistakaan innostua, oikeastaan hyvin harva on sen arvoinen, että jaksaisi lähteä omaa elämäntapaa vieraan ihmisen tapoihin sopeuttamaan.
Täytin just 61. Ove tammikuun alusta. Ihanaa laiskottelua. Osa-aikatyö, jos korona joskus helpottaa...
Reilun vuoden oon ollut vapaalla...
Tosi mukavaa aikaa
Nautin ulkoilusta, käsitöistä yms. Marjastus, eväsretket... Jess!
No en koe vielä ajan loppuvan, pidän tätä ikää uuden alkuna. Ainoa mikä harmittaa on, kun aika kultaa muistot. Kävin juuri muistelemassa kouluajan musiikintunnilla laulettuja lauluja enkä muistanut kuin murto-osan 🥺.
Ironman kirjoitti:
Olen 58-vuotias. Mieskunto alkaa tosiaan heikkenemään. Ei jaksa kuin kerran päivässä ja maratoniin menee jo yli 4 tuntia. Liikunta on lääke eli pitäkää nyt ihmiset itsestänne huolta. Jos ei liiku ja syö huonosti liikaa niin varmasti on ikävä vanhuus edessä.
Voi poikanen, oletpas päästänyt itsesi huonoon kuntoon.
Itse olen 68v ja me jumpataan emännän kanssa makuuhuoneessa joka vuorokausi vähintään kolmesti.
Maratonin juoksen reilussa 3 tunnissa.
Minulle tulee mieleen muistojen Bulevardi.
Menköön tämä elämä nyt näin,
ensi kerralla selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
No, pääseepä täältä pian pois.
Mä en jaksa enää tätä hullutusta. Kohta 2 vuotta elämästä pilalla koronan takia ja uutisissa vaan pelotellaan lisää.Mulle alkaa riittää. Haluan tavallisen elämän taksaisin! Rajoitukset pois ja pelottelu myös.
Elämä on kuitenkin vielä jäljellä,kiitos rajoitusten ja rokotusten,siitä voi olla kiitollinen.
Kannattaa hommata syntymälahjana mielisairaus niin ei tule ikääntyminen muuttamaan mitään muuta kun peiliä.
Yhtä sekavaa tällä viidenkympin paremmalla puolella kun 7- vuotiaana.
Ei tämä tästä miksikään tule muuttumaan, sama vuoristorata jatkuu.
Kauhu ja täydellinen onni. Nyt on ollu pisempi jakso siä kauhun puolella. Toivottavasti tänä vuonna tuntis jotain muutakin...
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on mieskunnon menetys iso asia ikääntyessä.
Ei se 50 v. vielä saa olla menetetty, lääkäriin kipin kapin .Ylipainoa ?
Mieskunto alkaa heikentymään jo neljänkympin korvilla ja vaikka silloin vielä jotenkuten hommasta suoriutuukin, viisikymppisenä huomattavan iso osa miehistä tarvitsee jo lääkitystä, vaikkei mitään perussairauksia olisikaan.
Yllättäen taas miesvihaa.
Onhan se ikävää, kun lapset ovat näppärämpiä. Oma äitini on tippunut kelkasta vuosia sitten ja mietin toltako minäkin näytän.
Töissä en saa sisäistä siirtoa ikinä.
Oon nuorempana matkustanut paljon ja omaisutta on. Siinäpä ne
No, pääseepä täältä pian pois.
Mä en jaksa enää tätä hullutusta. Kohta 2 vuotta elämästä pilalla koronan takia ja uutisissa vaan pelotellaan lisää.
Mulle alkaa riittää. Haluan tavallisen elämän taksaisin! Rajoitukset pois ja pelottelu myös.