Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
PAKSU LOMPAKKO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus (ikövuodet 13-25) on ihmisen parasta aikaa. Sen jälkeen alkaa keho rappeutua, asiat eivät tunnu enää miltään, mitään ei jaksa tehdä ja arki muuttuu tasaisen harmaaksi. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä frendien kaa bilettämään niin eipä onnistu enää
Voi kun olisivat olleetkin.
Ikävuosina 13...19 olin koulukiusattu. Se alkoi yläasteella ja päättyi penkkareihin. Sen jälkeen stressasin opiskelupaikan saamisesta ja armeijasta. Kun sitten sain ensiksi mainitun ja toiseksi mainitun läpäisin, kipuilin vielä vanhoja kiusaamismuistojani, ja etsin epätoivoisesti tyttöystävää. Opiskeluvuodet olivat todella kuluttavia köyhyyden takia. En uskaltanut ottaa paljonkaan lainaa, joten elämä oli tosi niukkaa.
Parisuhde toi elämääni valoa - se tuli onneksi oikeaan aikaan, eli juuri silloin, kun aloin olla sille valmis.
Ehkä ne muutamat vuodet valmistumisen jälkeen, onnellisessa parisuhteessa ja oman alan työpaikankin saaneena olivat loppujen lopuksi sitä parasta aikaa.. kunnes lapsiraukkani syntyi. Stressaantunut, ahdistunut isä, joka yritti tempoilla ja suorittaa parasta mahdollista isyyttä punaisine taloineen ja perunamaineen kaikkineen. Lapseni kasvoi samanlaiseksi, epävarmaksi jännittäjäksi.
Tätä ahdistusta jatkui 40-vuotiaaksi asti, jota sitten seurasi hiljalleen oma kypsymiseni ja ahdistukseni helpottaminen, lapsen kasvaminen ja elämän yleinen seesteytyminen - kunnes parisuhde kriisiytyi ja oma terveys kärsi siinä samalla. Tätä seurasi avioero, pakkomuuttaminen pois omasta rakkaasta kodista, vuoroviikkovanhemmuus kriisiytyneen teinin isänä, eikä tässä iässä ole oikein mistään onnellisuudesta jäljellä yhtään mitään. Ainoastaan taloudellisesti elämäni on vakaalla pohjalla.
Uutta parisuhdetta en enää uskalla etsiä, olen niin monella tavalla elämän haavoittama, että en kestäisi enää sillä saralla pettymyksiä, vaikka ystävyyssuhde tai parisuhde ikäiseni kypsän naisen kanssa olisi emotionaalisesti lottovoitto. Kaipaan edelleen kosketusta ja toisen ihmisen läheisyyttä, mutta en rikkinäisenä ihmisenä voi enää etsiä parisuhdetta, koska rikkoisin sen toisenkin ihmisen.
Uskon, että pikku hiljaa eheydyn. Ehkä silloin koen taas olevani kokonainen ja valmis parisuhteeseen, jos elämä vielä tästä jatkuu. Olisi upeaa olla vielä kerran tunne-elämältään tasapainossa, kykenevä aidosti ja pyyteettömästi rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan - ilman elämänmittaisten sitoutumisen pakkoa, mutta kuitenkin toisen ihmisen kanssa rinnakkain kulkien ja kädestä kiinni pitäen.
OLetko hoikka pitkä ja leveäharteinen?
Ovatko hiuksesi tummat ja tuuheat...?
Sinne vaan tinderiin...tarjontaa on:)
Olen lyhyt, lihava , kalju rillipää:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PAKSU LOMPAKKO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus (ikövuodet 13-25) on ihmisen parasta aikaa. Sen jälkeen alkaa keho rappeutua, asiat eivät tunnu enää miltään, mitään ei jaksa tehdä ja arki muuttuu tasaisen harmaaksi. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä frendien kaa bilettämään niin eipä onnistu enää
Voi kun olisivat olleetkin.
Ikävuosina 13...19 olin koulukiusattu. Se alkoi yläasteella ja päättyi penkkareihin. Sen jälkeen stressasin opiskelupaikan saamisesta ja armeijasta. Kun sitten sain ensiksi mainitun ja toiseksi mainitun läpäisin, kipuilin vielä vanhoja kiusaamismuistojani, ja etsin epätoivoisesti tyttöystävää. Opiskeluvuodet olivat todella kuluttavia köyhyyden takia. En uskaltanut ottaa paljonkaan lainaa, joten elämä oli tosi niukkaa.
Parisuhde toi elämääni valoa - se tuli onneksi oikeaan aikaan, eli juuri silloin, kun aloin olla sille valmis.
Ehkä ne muutamat vuodet valmistumisen jälkeen, onnellisessa parisuhteessa ja oman alan työpaikankin saaneena olivat loppujen lopuksi sitä parasta aikaa.. kunnes lapsiraukkani syntyi. Stressaantunut, ahdistunut isä, joka yritti tempoilla ja suorittaa parasta mahdollista isyyttä punaisine taloineen ja perunamaineen kaikkineen. Lapseni kasvoi samanlaiseksi, epävarmaksi jännittäjäksi.
Tätä ahdistusta jatkui 40-vuotiaaksi asti, jota sitten seurasi hiljalleen oma kypsymiseni ja ahdistukseni helpottaminen, lapsen kasvaminen ja elämän yleinen seesteytyminen - kunnes parisuhde kriisiytyi ja oma terveys kärsi siinä samalla. Tätä seurasi avioero, pakkomuuttaminen pois omasta rakkaasta kodista, vuoroviikkovanhemmuus kriisiytyneen teinin isänä, eikä tässä iässä ole oikein mistään onnellisuudesta jäljellä yhtään mitään. Ainoastaan taloudellisesti elämäni on vakaalla pohjalla.
Uutta parisuhdetta en enää uskalla etsiä, olen niin monella tavalla elämän haavoittama, että en kestäisi enää sillä saralla pettymyksiä, vaikka ystävyyssuhde tai parisuhde ikäiseni kypsän naisen kanssa olisi emotionaalisesti lottovoitto. Kaipaan edelleen kosketusta ja toisen ihmisen läheisyyttä, mutta en rikkinäisenä ihmisenä voi enää etsiä parisuhdetta, koska rikkoisin sen toisenkin ihmisen.
Uskon, että pikku hiljaa eheydyn. Ehkä silloin koen taas olevani kokonainen ja valmis parisuhteeseen, jos elämä vielä tästä jatkuu. Olisi upeaa olla vielä kerran tunne-elämältään tasapainossa, kykenevä aidosti ja pyyteettömästi rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan - ilman elämänmittaisten sitoutumisen pakkoa, mutta kuitenkin toisen ihmisen kanssa rinnakkain kulkien ja kädestä kiinni pitäen.
OLetko hoikka pitkä ja leveäharteinen?
Ovatko hiuksesi tummat ja tuuheat...?
Sinne vaan tinderiin...tarjontaa on:)
Olen lyhyt, lihava , kalju rillipää:(
Ota lomalento thaimaan patong beatchille.
Tuo 20 vuotias söpö tyttö emännäksi suomeen:)
Ei kalu kestänyt sen 20v nymfon vauhdissa. 5-6 kertaa päivässä olis pitänyt tampata joka asennosta ja meisseli oli suussa heti, kun pienikin tauko tuli. Kyllä sitä 1,5v jaksoi, mutta ei kauempaa...
Vähintään 15 vuotta vielä eläkeikäänkin aikaa. Ei tunnu vielä yhtään vanhalta
Täytän pian 50 vuotta. Tunnen itseni nuoreksi: jaksan yhä urheilla ja harrastaa. Töissä olen päässyt sellaiseen asemaan ja tehtäviin, joihin olen tähdännytkin.
Lapset ovat jo itsenäistymässä. Elän elämäni parasta aikaa :-)
n49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt vanhoiksi ruvetko vaan tehkää niin kuin Laura Malmivaara ja se joku toinen, eli raskaaksi vaan ja vauvan hoitoon.
Kolme syytä miksi minun naisystäväni ovat merkittävästi nuorempia. Olen 48 ja naiset 21-36.
1) Koska mä voin. Toisin sanoen, kysyntää nuorempien naisten taholta riittää.
2) Fyysisesti +/- 40 naiset eivät enää ole naisellisia. Ei sytytä mummo.
3) Hyvin nuoret eivät ole yleensä laskelmoivia, kyynisiä, jne. kuten vanhemmat ”prinsessat” joten heidän kanssaan on mukava olla.
Pysyvää suhdetta olen etsinyt ja nykyinen 22v näyttää siltä että homma toimii. Molemmat saavat siitä jotakin, aivan kuten muissakin suhteissa. Se mitä nuori nainen saa ei välttämättä ole raha tms. kuten kateelliset ovat hyvin usein valmiita leimaamaan, vaan ihan muut asiat.
On kiva huomata etteivät ihmiset mitenkään tuomitse tai hämmästele vaan suhtautuvat suhteeseemme aivan kuten kenen tahansa muun kahden aikuisen väliseen.
Toki itse vaikutan varmasti sen kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta mutta silti.
Ja sitten se tulevaisuus, niin, kuinka monen samanikäisen liitto kestää ja kuinka pitkää, kuka sairastuu kenelle käy mitäkin? Nauttikaamme siis tästä hetkestä, ken voi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkisesti terävimmilläni ja ymmärtänyt elämän tarkoituksen. Katselen nuorempia hieman säälien, koska heillä usein elämä hakusessa; mutta kyllä se siitä sitten kokemuksen kartuttua paranee.
Vierailija kirjoitti:
Kolme syytä miksi minun naisystäväni ovat merkittävästi nuorempia. Olen 48 ja naiset 21-36.
1) Koska mä voin. Toisin sanoen, kysyntää nuorempien naisten taholta riittää.
2) Fyysisesti +/- 40 naiset eivät enää ole naisellisia. Ei sytytä mummo.
3) Hyvin nuoret eivät ole yleensä laskelmoivia, kyynisiä, jne. kuten vanhemmat ”prinsessat” joten heidän kanssaan on mukava olla.Pysyvää suhdetta olen etsinyt ja nykyinen 22v näyttää siltä että homma toimii. Molemmat saavat siitä jotakin, aivan kuten muissakin suhteissa. Se mitä nuori nainen saa ei välttämättä ole raha tms. kuten kateelliset ovat hyvin usein valmiita leimaamaan, vaan ihan muut asiat.
On kiva huomata etteivät ihmiset mitenkään tuomitse tai hämmästele vaan suhtautuvat suhteeseemme aivan kuten kenen tahansa muun kahden aikuisen väliseen.
Toki itse vaikutan varmasti sen kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta mutta silti.
Ja sitten se tulevaisuus, niin, kuinka monen samanikäisen liitto kestää ja kuinka pitkää, kuka sairastuu kenelle käy mitäkin? Nauttikaamme siis tästä hetkestä, ken voi!
No voit olla kiitollinen, jos tyttöystävääsi sytyttää kaltaisesi vanha vitjapalli, joka kuvittelee olevansa vielä nuori. Itseäni ei näin nuorena naisena sytytä isäni ikäiset vanhukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme syytä miksi minun naisystäväni ovat merkittävästi nuorempia. Olen 48 ja naiset 21-36.
1) Koska mä voin. Toisin sanoen, kysyntää nuorempien naisten taholta riittää.
2) Fyysisesti +/- 40 naiset eivät enää ole naisellisia. Ei sytytä mummo.
3) Hyvin nuoret eivät ole yleensä laskelmoivia, kyynisiä, jne. kuten vanhemmat ”prinsessat” joten heidän kanssaan on mukava olla.
Pysyvää suhdetta olen etsinyt ja nykyinen 22v näyttää siltä että homma toimii. Molemmat saavat siitä jotakin, aivan kuten muissakin suhteissa. Se mitä nuori nainen saa ei välttämättä ole raha tms. kuten kateelliset ovat hyvin usein valmiita leimaamaan, vaan ihan muut asiat.
On kiva huomata etteivät ihmiset mitenkään tuomitse tai hämmästele vaan suhtautuvat suhteeseemme aivan kuten kenen tahansa muun kahden aikuisen väliseen.
Toki itse vaikutan varmasti sen kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta mutta silti.
Ja sitten se tulevaisuus, niin, kuinka monen samanikäisen liitto kestää ja kuinka pitkää, kuka sairastuu kenelle käy mitäkin? Nauttikaamme siis tästä hetkestä, ken voi!
Mitähän ihmeen palvottavaa 'ihmeellisyttä' ap. sitten kuvittelee itsessään omaavansa sinä itsetuntonsa 'katteena' ?
Ainakaan mitään kovin suuria älynlahjoja ei tuollaisen keskustelunaloituksen täällä kirjoittaminen ei vaadi,eikä ilmennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53, ja tein juuri toisen ammattitutkinnon eri alalta, ja harjoitan tointa sivutoimisesti. Opiskelu kesti kaksi vuotta ja oli tosi antoisaa, työn ohessa. Itse työ on todella kiinnostavaa.
Päätin pari vuotta sitten, että minä en ole yksi niistä jotka vaan laskee vuosia eläkeikään. Lapsetkin on vasta teinejä, en rupea vielä mummoilemaan.
Aloin käydä säännöllisesti kuntosalilla, se on tehnyt hyvää. Lisää voimaa ja virtaa!
Eli ei valittamista.
Täällä toinen +50 v, joka opiskelee uutta alaa. Koronalla on osuutta asiaan, sillä työt väheni pandemian myötä. Tällä hetkellä tuntuu että elämä hymyilee ja aikaakin on eri tavalla kuin nuorempana. Nautin arjen pienistä asioista ja itseni haastamisesta. Fyysisesti olen hyvässä kunnossa, olen aina pitänyt kunnostani huolta.
Summa summarum: toiset porskuttavat viiskymppisinä täysissä voimissaan uutta opiskellen, hyvillä mielin ja elämänkokemuksestaan nauttien, kun toiset valmistelevat vaivojaan voivotellen hautaanmenoaan. Näin se varmaan menee nuoremmillakin, toiset vihaavat elämäänsä suunnilleen jo syntymästään.
Tällä palstalla nämä kaksi elämänasennetta näkyvät hätkähdyttävän kärjistyneenä.
Näinhän se menee. Meillä kaikilla yli viisikymppisillä on "toinen jalka haudassa". Ero vain on siinä, kumpaan jalkaan kukakin keskittyy, siihenkö, joka on haudassa vai siihen toiseen, joka on haudan ulkopuolella.
Nuoruus ennen nettiaikaa. Jos silloin olisi ollut se tieto mikä nyt löytyy helposti, aikaa ei olisi mennyt kompasteluun, traumoihin, siihen ettei tietoa mahdollisuuksista vain ollut.
Mutta nyt vain odotan että korona on ohi ja pääsen reissuun. Niin kauan pitää mennä kuin voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruus päättyi 45-vuotiaana, vanhuus alkaa 55-vuotiaana joten tiiviitä vuosia. Outoja.
Jossain lehdessä oli ikäliite 55+.
N55
Menopaussi ohi. Välillä virtsatietulehduksia. Muuten elämä mukavan rauhallista eikä tarvi enää miellyttää ketään. Ihmiset joko hyväksyvät minut tällaisena tai sitten eivät ole kanssani tekemisissä.
Ei miltään! Pukeudun yhä kuin 20v naiset, melkein mahtuen kolttuihini. Ooon tosi huumorintajuinen, heleä nauruni täyttää kaikki tilat kun ollaan 'tytyjen' kaa vähän viihteellä! Uskoakseni se saa kaikki iloiseksi, joten nauran vähän vielä kovemmin. Huhhei ja pissa haesoo!
PAKSU LOMPAKKO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus (ikövuodet 13-25) on ihmisen parasta aikaa. Sen jälkeen alkaa keho rappeutua, asiat eivät tunnu enää miltään, mitään ei jaksa tehdä ja arki muuttuu tasaisen harmaaksi. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä frendien kaa bilettämään niin eipä onnistu enää
Voi kun olisivat olleetkin.
Ikävuosina 13...19 olin koulukiusattu. Se alkoi yläasteella ja päättyi penkkareihin. Sen jälkeen stressasin opiskelupaikan saamisesta ja armeijasta. Kun sitten sain ensiksi mainitun ja toiseksi mainitun läpäisin, kipuilin vielä vanhoja kiusaamismuistojani, ja etsin epätoivoisesti tyttöystävää. Opiskeluvuodet olivat todella kuluttavia köyhyyden takia. En uskaltanut ottaa paljonkaan lainaa, joten elämä oli tosi niukkaa.
Parisuhde toi elämääni valoa - se tuli onneksi oikeaan aikaan, eli juuri silloin, kun aloin olla sille valmis.
Ehkä ne muutamat vuodet valmistumisen jälkeen, onnellisessa parisuhteessa ja oman alan työpaikankin saaneena olivat loppujen lopuksi sitä parasta aikaa.. kunnes lapsiraukkani syntyi. Stressaantunut, ahdistunut isä, joka yritti tempoilla ja suorittaa parasta mahdollista isyyttä punaisine taloineen ja perunamaineen kaikkineen. Lapseni kasvoi samanlaiseksi, epävarmaksi jännittäjäksi.
Tätä ahdistusta jatkui 40-vuotiaaksi asti, jota sitten seurasi hiljalleen oma kypsymiseni ja ahdistukseni helpottaminen, lapsen kasvaminen ja elämän yleinen seesteytyminen - kunnes parisuhde kriisiytyi ja oma terveys kärsi siinä samalla. Tätä seurasi avioero, pakkomuuttaminen pois omasta rakkaasta kodista, vuoroviikkovanhemmuus kriisiytyneen teinin isänä, eikä tässä iässä ole oikein mistään onnellisuudesta jäljellä yhtään mitään. Ainoastaan taloudellisesti elämäni on vakaalla pohjalla.
Uutta parisuhdetta en enää uskalla etsiä, olen niin monella tavalla elämän haavoittama, että en kestäisi enää sillä saralla pettymyksiä, vaikka ystävyyssuhde tai parisuhde ikäiseni kypsän naisen kanssa olisi emotionaalisesti lottovoitto. Kaipaan edelleen kosketusta ja toisen ihmisen läheisyyttä, mutta en rikkinäisenä ihmisenä voi enää etsiä parisuhdetta, koska rikkoisin sen toisenkin ihmisen.
Uskon, että pikku hiljaa eheydyn. Ehkä silloin koen taas olevani kokonainen ja valmis parisuhteeseen, jos elämä vielä tästä jatkuu. Olisi upeaa olla vielä kerran tunne-elämältään tasapainossa, kykenevä aidosti ja pyyteettömästi rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan - ilman elämänmittaisten sitoutumisen pakkoa, mutta kuitenkin toisen ihmisen kanssa rinnakkain kulkien ja kädestä kiinni pitäen.
OLetko hoikka pitkä ja leveäharteinen?
Ovatko hiuksesi tummat ja tuuheat...?
Sinne vaan tinderiin...tarjontaa on:)
Miksi hiusten pitää olla tummat? Mikä tää juttu on?
Ihan kivalta. En haikaile nuoruutta, sain silloin omat mahdollisuuteni ja nyt on nuorempien vuoro. Olen onnellinen, että olen edelleen hengissä ja kohtuullisissa voimissa. Olen saanut nähdä ja kokea paljon, harrastaa, tutustua monenlaisiin ihmisiin. Olen saanut syntyä Suomeen, joka on tarjonnut runsaasti mahdollisuuksia esim. opiskeluun verrattuna vaikkapa johonkin kehittyvään maahan. Kaikki toiveeni ja tavoitteeni elämän suhteen eivät ole toteutuneet mutta suuri osa on.
Olen myös kiitollinen siitä, että sain elää nuoruuteni ennen tätä ilmastonmuutosta ja pandemiaa. Kyllä silloinkin puhuttiin saastumisesta ja luonnonsuojelusta, mutta perspektiivi oli aivan toinen kuin nykyisin. Koen myötätuntoa nykyhetken lapsia ja nuoria kohtaan, heidän maailmansa näyttää aivan erilaiselta, mm. vertailut somessa heikentävät monien hyvinvointia.
Mutta kyllähän sen tietää, että tässä vaiheessa suurempi osa elämää on todennäköisesti takana kuin edessä. Joten katson tarkemmin, mihin aikani ja energiani käytän. Jumalasta ja muista uskovista on paljon iloa, ollut jo nuoruudesta asti. Ajattelen niin, että mitä en ehdi täällä maan päällä tehdä, niin voin jatkaa ehkä taivaassa. Jos se sitten enää kiinnostaa. Mutta sittenhän sen näkee :).
Vierailija kirjoitti:
Kolme syytä miksi minun naisystäväni ovat merkittävästi nuorempia. Olen 48 ja naiset 21-36.
1) Koska mä voin. Toisin sanoen, kysyntää nuorempien naisten taholta riittää.
2) Fyysisesti +/- 40 naiset eivät enää ole naisellisia. Ei sytytä mummo.
3) Hyvin nuoret eivät ole yleensä laskelmoivia, kyynisiä, jne. kuten vanhemmat ”prinsessat” joten heidän kanssaan on mukava olla.Pysyvää suhdetta olen etsinyt ja nykyinen 22v näyttää siltä että homma toimii. Molemmat saavat siitä jotakin, aivan kuten muissakin suhteissa. Se mitä nuori nainen saa ei välttämättä ole raha tms. kuten kateelliset ovat hyvin usein valmiita leimaamaan, vaan ihan muut asiat.
On kiva huomata etteivät ihmiset mitenkään tuomitse tai hämmästele vaan suhtautuvat suhteeseemme aivan kuten kenen tahansa muun kahden aikuisen väliseen.
Toki itse vaikutan varmasti sen kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmalta mutta silti.
Ja sitten se tulevaisuus, niin, kuinka monen samanikäisen liitto kestää ja kuinka pitkää, kuka sairastuu kenelle käy mitäkin? Nauttikaamme siis tästä hetkestä, ken voi!
Aika katkeralta kuulostat.
Osta peni koira!
Ihmiset pysähtyy ihailemaan muppea!
Saat huomiota!