Lue keskustelun säännöt.
Miltä teistä muista yli 50v. tuntuu vanheneminen?
Elämä täällä on niin lyhyt, aika tuntuu juoksevan niin ettei perässä meinaa pysyä.
Alkaa luopumisen opettelu.
Toisaalta niin surullista mutta toisaalta kaunista...
Kommentit (910)
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus (ikövuodet 13-25) on ihmisen parasta aikaa. Sen jälkeen alkaa keho rappeutua, asiat eivät tunnu enää miltään, mitään ei jaksa tehdä ja arki muuttuu tasaisen harmaaksi. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä frendien kaa bilettämään niin eipä onnistu enää
Jaahas
Minä otin kasvojen ja kaulan kohotuksen 20000 eur
menin thaikkuihin 3 viikon lomalle.
Ens vuonna lontooseen keikoille.
Kaverit löytyy..mutta tykkään jutella ihan ventovieraillekin.
käytän tiukkoja vaatteita ja tykkään seksistä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä istun autossa , oon kaksisuuntainen nainen. Toinen lapsistani teki itsemurhan kauan sitten.
Mulla on mies ja aikuinen lapsi. Rakastin heitä. Ihanat eläimeni ovat kuolleet.
En löydä tarkoitusta enkä merkitystä. Viina vie,
Kuka mua tai ketään muuta muistaa? Elämä oli mauton vitsi.
Onko sulla asunto?
Nyt alkaa pakkaset.
Vierailija kirjoitti:
Kauneus rapistuu joten täytyy olla muuta.
Kyllä..olen haalinut paljon rahaa
On kallista näyttää upealta yli 50 vuotiaana.
Seuraavaksi menen rasvaimuun:)
Vierailija kirjoitti:
Etsin kymmenen kertaa päivässä silmälaseja, ja ne silmälasit ärsyttävät muutenkin. Oikeastaan kokijan ärsyttää pienesti jokin asia, vaikka se että unohtelen asioita, myös työasioita, enemmän kuin ennen. Olen alkanut kirjoittaa muistilappuja, mutta -uskokaa tai älkää- jotenkin unohdan lukea niitäkin toisinaan. Työssä yritän pysyä kärryillä uusista asioista, mutta se on ponnistelun takana, ja muutenkin kaikki uudet järjestelmät jne .. noh, ärsyttää. Tykkäsin ennen kestitä vieraita kotona, nyt sekin on kauhea stressi ja ponnistus, että jaksaako. Hyvä puoli on, että iltaisin saa olla rauhassa, kun lapset eivät enää asu kotona 😁
Eirassa voidaan laseroida silmät hintaan 1900+alv/silmät.
Et enää tarvii laseja
MITÄ? oot köyhä?
Voisin vanheta nopeamminkin. Siitähän seuraisi se, että lapseni aikuistuisivat nopeammin. Sitten voisin vaikka kuolla pois. Tai jos en kuolisikaan, voisin tehdä mitä haluan, eikä tarvitsisi ottaa huomioon lasten tarpeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 51vee. Fysiikka onneksi pelaa yhä hyvin, pää ehkä jopa paremmin. Ei mitään lääkitystä.
Sielupuolella ovat ne haasteet. Kyynisyys painaa välillä päälle kuin pommikonelaivue. En ajattele toisista ihmisistä enää kovin kauniisti. Toisaalta olen avoimempi itseni suhteen, mitä tässä enää näyttelemään.
En haluaisi uudelle kierrokselle, jos pitäisi vauvana jatkaa siitä mihin loppui. Maailma on muuttunut mielettömästi elämäni aikana. En jaksa enää yhtään muutosta, olen kokenut sitä jo liikaa. En halua tietää enää mistään uudesta yhtään mitään. Olen YYA-Suomen lapsi. Ikään kuin DDR-lapsi. Sitä perintöä kannan ylpeänä ja nauran ajan hengelle. Kaikki mielipiteeni ovat vääriä. Se on täysin ok, sanon itselleni. Minun ei tarvitse enää nyökytellä kenellekään, kompata ketään. Minua ei kiinnosta enää pätkääkään mitä mieltä minusta ollaan. Tässä iässä ei enää tarvitse toisia ihmisiä peiliksi, joiden katseesta määrittelisi arvonsa.
Nuorena sitä oli herkkä, halusi kelvata ja olla pidetty, hyvässä maineessa, hyväksytty. Ei enää.
Hyvä
Leikkaa keesi
Laita kiljua kypsymään ämpäriin.
Mene kampin torille verkkosukkahousuissa lukemaan vaginamonologeja
Ala tupakoimaan ja kiroilemaan
Myy netissä vanhoja alushousujasi nuoren tytön kuvalla.
Minun ei tarvitse enää nyökytellä kenellekään, kompata ketään.
Minua ei kiinnosta enää pätkääkään mitä mieltä minusta ollaan.
Tässä iässä ei enää tarvitse toisia ihmisiä peiliksi, joiden katseesta määrittelisi arvonsa.
Nuorena sitä oli herkkä, halusi kelvata ja olla pidetty, hyvässä maineessa, hyväksytty. Ei enää.
Tuntee itsensä vielä reippaaksi mutta verenpaine jo hiukan koholla mikä ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema kannattaa ottaa vain pakollisena välietappina, mahdollisuutena huilata ennen uusia haasteita. Käsittääkseni Antti Rinne menehtyi Espanjassa 2018, mutta ei antanut sen estää nousuaan pääministeriksi, saati vappusatasen lanseerausta. Sittemmin myös Heta näyttää liittyneen kalmokerhoon ja ilmeisesti rakkauskin kukoistaa. Keith Richardsilla taas ei ole ollut pulssia sitten 1970-luvun, eikä vaikuttaisi vieläkään menoa haittaavan.
Kirjoitin jo aiemmin wanhuuden syntilistaa tänne... 95 % on negatiivisia asioita ikääntymisessä.
Aina hyve taitaa olla rikastuminen.
Lisättävä on siis,
Näkö huononee
Ulkonäkö huononee
Polvien kunto huononee
Suorituskyky huononee
Palautuminen hidastuu...
Terkuin kohta 50 w...
Ja paras ikä...se on 13...35.v eläkää täysillä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä iässä tajuaa, että koronapasseilla ym. ei ole mitään väliä, kunhan niissä ei lue että federaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53, ja tein juuri toisen ammattitutkinnon eri alalta, ja harjoitan tointa sivutoimisesti. Opiskelu kesti kaksi vuotta ja oli tosi antoisaa, työn ohessa. Itse työ on todella kiinnostavaa.
Päätin pari vuotta sitten, että minä en ole yksi niistä jotka vaan laskee vuosia eläkeikään. Lapsetkin on vasta teinejä, en rupea vielä mummoilemaan.
Aloin käydä säännöllisesti kuntosalilla, se on tehnyt hyvää. Lisää voimaa ja virtaa!
Eli ei valittamista.
Täällä toinen +50 v, joka opiskelee uutta alaa. Koronalla on osuutta asiaan, sillä työt väheni pandemian myötä. Tällä hetkellä tuntuu että elämä hymyilee ja aikaakin on eri tavalla kuin nuorempana. Nautin arjen pienistä asioista ja itseni haastamisesta. Fyysisesti olen hyvässä kunnossa, olen aina pitänyt kunnostani huolta.
Summa summarum: toiset porskuttavat viiskymppisinä täysissä voimissaan uutta opiskellen, hyvillä mielin ja elämänkokemuksestaan nauttien, kun toiset valmistelevat vaivojaan voivotellen hautaanmenoaan. Näin se varmaan menee nuoremmillakin, toiset vihaavat elämäänsä suunnilleen jo syntymästään.
Tällä palstalla nämä kaksi elämänasennetta näkyvät hätkähdyttävän kärjistyneenä.
On tuo sinunkin kommenttisi aika "hätkähdyttävä kärjistys"
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus (ikövuodet 13-25) on ihmisen parasta aikaa. Sen jälkeen alkaa keho rappeutua, asiat eivät tunnu enää miltään, mitään ei jaksa tehdä ja arki muuttuu tasaisen harmaaksi. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä frendien kaa bilettämään niin eipä onnistu enää
Voi kun olisivat olleetkin.
Ikävuosina 13...19 olin koulukiusattu. Se alkoi yläasteella ja päättyi penkkareihin. Sen jälkeen stressasin opiskelupaikan saamisesta ja armeijasta. Kun sitten sain ensiksi mainitun ja toiseksi mainitun läpäisin, kipuilin vielä vanhoja kiusaamismuistojani, ja etsin epätoivoisesti tyttöystävää. Opiskeluvuodet olivat todella kuluttavia köyhyyden takia. En uskaltanut ottaa paljonkaan lainaa, joten elämä oli tosi niukkaa.
Parisuhde toi elämääni valoa - se tuli onneksi oikeaan aikaan, eli juuri silloin, kun aloin olla sille valmis.
Ehkä ne muutamat vuodet valmistumisen jälkeen, onnellisessa parisuhteessa ja oman alan työpaikankin saaneena olivat loppujen lopuksi sitä parasta aikaa.. kunnes lapsiraukkani syntyi. Stressaantunut, ahdistunut isä, joka yritti tempoilla ja suorittaa parasta mahdollista isyyttä punaisine taloineen ja perunamaineen kaikkineen. Lapseni kasvoi samanlaiseksi, epävarmaksi jännittäjäksi.
Tätä ahdistusta jatkui 40-vuotiaaksi asti, jota sitten seurasi hiljalleen oma kypsymiseni ja ahdistukseni helpottaminen, lapsen kasvaminen ja elämän yleinen seesteytyminen - kunnes parisuhde kriisiytyi ja oma terveys kärsi siinä samalla. Tätä seurasi avioero, pakkomuuttaminen pois omasta rakkaasta kodista, vuoroviikkovanhemmuus kriisiytyneen teinin isänä, eikä tässä iässä ole oikein mistään onnellisuudesta jäljellä yhtään mitään. Ainoastaan taloudellisesti elämäni on vakaalla pohjalla.
Uutta parisuhdetta en enää uskalla etsiä, olen niin monella tavalla elämän haavoittama, että en kestäisi enää sillä saralla pettymyksiä, vaikka ystävyyssuhde tai parisuhde ikäiseni kypsän naisen kanssa olisi emotionaalisesti lottovoitto. Kaipaan edelleen kosketusta ja toisen ihmisen läheisyyttä, mutta en rikkinäisenä ihmisenä voi enää etsiä parisuhdetta, koska rikkoisin sen toisenkin ihmisen.
Uskon, että pikku hiljaa eheydyn. Ehkä silloin koen taas olevani kokonainen ja valmis parisuhteeseen, jos elämä vielä tästä jatkuu. Olisi upeaa olla vielä kerran tunne-elämältään tasapainossa, kykenevä aidosti ja pyyteettömästi rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan - ilman elämänmittaisten sitoutumisen pakkoa, mutta kuitenkin toisen ihmisen kanssa rinnakkain kulkien ja kädestä kiinni pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo aiemmin wanhuuden syntilistaa tänne... 95 % on negatiivisia asioita ikääntymisessä.
Aina hyve taitaa olla rikastuminen.
Lisättävä on siis,
Näkö huononee
Ulkonäkö huononee
Polvien kunto huononee
Suorituskyky huononee
Palautuminen hidastuu...Terkuin kohta 50 w...
Ja paras ikä...se on 13...35.v eläkää täysillä silloin.
Olet saanut paskat geenit...:( voi sinua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus (ikövuodet 13-25) on ihmisen parasta aikaa. Sen jälkeen alkaa keho rappeutua, asiat eivät tunnu enää miltään, mitään ei jaksa tehdä ja arki muuttuu tasaisen harmaaksi. Ja vaikka kuinka haluaisi lähteä frendien kaa bilettämään niin eipä onnistu enää
Voi kun olisivat olleetkin.
Ikävuosina 13...19 olin koulukiusattu. Se alkoi yläasteella ja päättyi penkkareihin. Sen jälkeen stressasin opiskelupaikan saamisesta ja armeijasta. Kun sitten sain ensiksi mainitun ja toiseksi mainitun läpäisin, kipuilin vielä vanhoja kiusaamismuistojani, ja etsin epätoivoisesti tyttöystävää. Opiskeluvuodet olivat todella kuluttavia köyhyyden takia. En uskaltanut ottaa paljonkaan lainaa, joten elämä oli tosi niukkaa.
Parisuhde toi elämääni valoa - se tuli onneksi oikeaan aikaan, eli juuri silloin, kun aloin olla sille valmis.
Ehkä ne muutamat vuodet valmistumisen jälkeen, onnellisessa parisuhteessa ja oman alan työpaikankin saaneena olivat loppujen lopuksi sitä parasta aikaa.. kunnes lapsiraukkani syntyi. Stressaantunut, ahdistunut isä, joka yritti tempoilla ja suorittaa parasta mahdollista isyyttä punaisine taloineen ja perunamaineen kaikkineen. Lapseni kasvoi samanlaiseksi, epävarmaksi jännittäjäksi.
Tätä ahdistusta jatkui 40-vuotiaaksi asti, jota sitten seurasi hiljalleen oma kypsymiseni ja ahdistukseni helpottaminen, lapsen kasvaminen ja elämän yleinen seesteytyminen - kunnes parisuhde kriisiytyi ja oma terveys kärsi siinä samalla. Tätä seurasi avioero, pakkomuuttaminen pois omasta rakkaasta kodista, vuoroviikkovanhemmuus kriisiytyneen teinin isänä, eikä tässä iässä ole oikein mistään onnellisuudesta jäljellä yhtään mitään. Ainoastaan taloudellisesti elämäni on vakaalla pohjalla.
Uutta parisuhdetta en enää uskalla etsiä, olen niin monella tavalla elämän haavoittama, että en kestäisi enää sillä saralla pettymyksiä, vaikka ystävyyssuhde tai parisuhde ikäiseni kypsän naisen kanssa olisi emotionaalisesti lottovoitto. Kaipaan edelleen kosketusta ja toisen ihmisen läheisyyttä, mutta en rikkinäisenä ihmisenä voi enää etsiä parisuhdetta, koska rikkoisin sen toisenkin ihmisen.
Uskon, että pikku hiljaa eheydyn. Ehkä silloin koen taas olevani kokonainen ja valmis parisuhteeseen, jos elämä vielä tästä jatkuu. Olisi upeaa olla vielä kerran tunne-elämältään tasapainossa, kykenevä aidosti ja pyyteettömästi rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan - ilman elämänmittaisten sitoutumisen pakkoa, mutta kuitenkin toisen ihmisen kanssa rinnakkain kulkien ja kädestä kiinni pitäen.
OLetko hoikka pitkä ja leveäharteinen?
Ovatko hiuksesi tummat ja tuuheat...?
Sinne vaan tinderiin...tarjontaa on:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53, ja tein juuri toisen ammattitutkinnon eri alalta, ja harjoitan tointa sivutoimisesti. Opiskelu kesti kaksi vuotta ja oli tosi antoisaa, työn ohessa. Itse työ on todella kiinnostavaa.
Päätin pari vuotta sitten, että minä en ole yksi niistä jotka vaan laskee vuosia eläkeikään. Lapsetkin on vasta teinejä, en rupea vielä mummoilemaan.
Aloin käydä säännöllisesti kuntosalilla, se on tehnyt hyvää. Lisää voimaa ja virtaa!
Eli ei valittamista.
Täällä toinen +50 v, joka opiskelee uutta alaa. Koronalla on osuutta asiaan, sillä työt väheni pandemian myötä. Tällä hetkellä tuntuu että elämä hymyilee ja aikaakin on eri tavalla kuin nuorempana. Nautin arjen pienistä asioista ja itseni haastamisesta. Fyysisesti olen hyvässä kunnossa, olen aina pitänyt kunnostani huolta.
Summa summarum: toiset porskuttavat viiskymppisinä täysissä voimissaan uutta opiskellen, hyvillä mielin ja elämänkokemuksestaan nauttien, kun toiset valmistelevat vaivojaan voivotellen hautaanmenoaan. Näin se varmaan menee nuoremmillakin, toiset vihaavat elämäänsä suunnilleen jo syntymästään.
Tällä palstalla nämä kaksi elämänasennetta näkyvät hätkähdyttävän kärjistyneenä.
On tuo sinunkin kommenttisi aika "hätkähdyttävä kärjistys"
Täällä se rikas, leikelty ja onnellinen.
Jos on rahaa on maailma auki
jo pappani sanoi: pakko on köyhän kuolla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo aiemmin wanhuuden syntilistaa tänne... 95 % on negatiivisia asioita ikääntymisessä.
Aina hyve taitaa olla rikastuminen.
Lisättävä on siis,
Näkö huononee
Ulkonäkö huononee
Polvien kunto huononee
Suorituskyky huononee
Palautuminen hidastuu...Terkuin kohta 50 w...
Ja paras ikä...se on 13...35.v eläkää täysillä silloin.
Älä nyt, pyöräytä vauva, niin saat muuta ajateltava. Niin tekee sinun ikäisesi naiset nykyään.
Suurin osa 50 vuotiaista on IHAN ITSE valinnut:
Olla lihavia= tätejä marimekon kaavussa
rillipäitä=leikkaus on keksitty
vanhan näköisiä=kasvojen kohotus on keksitty
köyhiä ,koska ovat tehneet lapsia
IHAN OMA SYY..yhyyyy
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuki ikäkriisi vasta lähellä 60v ikää parin loukkaantumisen ja niitä seuranneen kunnon (niin fyysisen kuin henkisenkin) heikkenemisen myötä. Vuosikymmenten unettomuuskin alkaa vaikuttamaan epäsuotuisasti mutta onneksi pääsin lopulta tk eläkkeelle keväällä. Nyt saa nauttia elämästä omaan tahtiin. Vanhukseksi en sentään aio alkaa vielä vuosiin, nyt suunnittelemme mieheni kanssa osavuotista muuttoa ulkomaille, hänellä onneksi työ kulkee mukana.
50-57 vuodet oli ihania!
Oliko ne ihania, vaikka kärsit unettomuudesta? Minun oli vaikea nauttia elämästä silloin kuin unettomuus vaivasi, olin aivan uupunut ja näännyksissä koko ajan. Onneksi helpotti itsestään kun stressi väheni.
Hyvä
Leikkaa keesi
Laita kiljua kypsymään ämpäriin.
Mene kampin torille verkkosukkahousuissa lukemaan vaginamonologeja
Ala tupakoimaan ja kiroilemaan
Myy netissä vanhoja alushousujasi nuoren tytön kuvalla.