Lue keskustelun säännöt.
Mies avautuu pahaa oloaan, kun ei muutakaan paikkaa
13.03.2015 |
Anteeksi etukäteen. Olen hirvittävä ihmispaska varmasti, mutta kukaan harvoista ystävistäni ei ole kuuntelijana.
On niin, että olen pitkässä avoliitossa. Aika onnellisesti. Minulla on hyvä perhe ja puitteet kunnossa. Olemme olleet avokin kanssa yhdessä hyvin pitkään. Töiden kautta olen tutustunut naiseen, jonka kanssa olen viettänyt ruokatunteja jne. Nainen on toki hyvännäköinen, sen voi varattukin varmaan todeta. Muutaman sattuman kautta olemme vuodattanut toisillemme toistemme taustojen ja arkielämän vaikeuksia. Se on tuntunut luontevalta, kun toinen on toisaalta samasta viiteryhmästä ja luotettava, mutta samalla tarpeeksi etäinen. Olen ollut hyvin tarkka siitä, että pidän tällaisessa ystävyydessä tunteet kurissa, ettei menisi vaikeaksi. Tähän asti.
Eilen kävi niin, että tämä ystäväni soitti minulle kotiin (jossa olin yksin) ja pyysi minut lasilliselle ulos, hänellä oli kuulemma seurasta pula. Vastasin tähän, että valitettavasti en pääse kun olen sopinut vaimon kanssa menoa (varatun olisi ehkä pitänyt vastata toisin, mutta en vain saanut sitä suustani). Hän otti tästä selvästi itseensä. Tänään töissä hän ei ollut enää oma iloinen itsensä, vältteli minua ja vastaili vain yhden sanan lauseilla.
Kaikki hyvin? No muuten kyllä, mutta tällä hetkellä sisälläni on aivan kamala, repivä tunne. Jokin perkele olkapäälläni kyselee: Entä jos? Mitä sitten olisi voinut tapahtua? Millaista elämä voisi tulevaisuudessa olla, mikäli olisit lähtenyt? Minua korventaa sisältä myös se, jos nainen ei halua olla ystäväni enää. Mitä tämän pitäisi varattua kiinnostaa?
Kysymys: miten tällaista tunnetta pitäisi käsitellä? Olinko hölmö, kun en särkenyt perhettäni ja lähtenyt katsomaan, mitä elämällä olisi ollut tarjota tämän ihanan ihmisen kanssa? Vai onko kyse välttämättömästä uhrauksesta, jolla säilytin liittoni toisen rakkaan ihmisen kanssa? Sattuu sisälle.
Kommentit (74)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 02:40"]
Avokki vai vaimo? Kannattaa pysyä linjassa.
[/quote]whats the difference?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mitataan miestä. Tottakai näitä ihastumisia tulee eteen elämän varrella, kun "vanha" liitto on vähän laimentunut. Ei kannata lähteä tilannetta romantisoimaan, mutta ei myöskään huijata itseään näillä "ystävyys" puheilla.
Jos sinusta todella tuntuu, että avoliittosi on niin huono, että haluat hajottaa perheesi ja lähteä uuteen suhteeseen (joka sekin laimenee ajan myötä), niin ensin keskityt lopettamaan vanhan suhteesi ja sitten alat haikailemaan uutta.
Molempia et voi saada, nyt täytyy käyttäytyä kuten aikuinen ettet loukkaa omaa selkärangattomuuttasi ketään.
Kaikella ystävyydellä.
Kokeileppa ajatella asiaa niin päin, että et pohdi, mitä saatoit menettää tuossa naisessa, vaan sitä, mitä varmasti menettäisit jos hyppäisit suhteeseen ja rikkoisit perheesi. Siinä menisi pitkäaikainen elämänkumppani, myös suhde lapsiin muuttuisi tavalla tai toisella. Mitä tapahtuisi asunnolle ja muulle omaisuudelle? Miten suhteet sukulaisiin, yhteisiin ystäviin ja myös työkavereihin muuttuisivat? Uusikin suhde laimenisi, ehkä nopeastikin. Sitten istuisitkin jo yksin poikamiesyksiössä, kun uusi nainen lähtisi ja lähipiiri olisi ottanut etäisyyttä petturisikaan. Kivaa?
Miksi et osaa olla kiitollinen siitä, mitä sinulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin kertoa mitä olisi voinut tapahtua. Mun mies lähti sinne "lasilliselle". Siitä seurasi sivusuhde, ihastuminen. Nyt on kolme rikkinäistä ihmistä. Toinen nainen joka ihastui ja jäi lopulta yksin. Minä joka tulin petetyksi, satutetuksi enkä tiedä voinko koskaan luottaa. Mies jolla on huono omatunto siitä kun satutti kahta naista ja ehti myös ihastua naiseen joten tuntui vaikealta myös lopettaa suhde.
..
Nyt on sydän rikki, lapset pieniä ja arkea pyöritetään. En tiedä tuleeko meidän parisuhde enää kuntoon mutta yritetään. Käymme terapiassa. Puhumme paljon.
..
Pettäminen saattoi johtaa siihen että mies pilasi itseltään kaksi suhdetta. Meidän avioliiton ja myös tämän mahdollisen uuden suhteen . Joko pitäisi ensin erota ja miettiä uusia juttuja tai sitten keskittyä omaan nykyiseen parisuhteeseen ja sen parantamiseen siihen suuntaan kun toivoo.
Hienoa kun sinä.et lähtenyt.
..
Se asioiden jakaminen. Koita jakaa niitä asioita nyt enemmän avopuolisolle. Ei liian läheisiä välejä muihin.
Harvinaisen yksimielisiä vastaukset ovat taas. Päättelepä ap siis jo siitä asiasta jotakin. Jos minä asetun tuon työpaikan naisen kenkiin ja ajattelen tilannetta niin kuin ajattelen, olisin ollut sinulle yhtä hyvä työkaveri vielä kiellon jälkeenkin. Jos siis olisin soittanut sinulle, pyytänyt lasilliselle ja olisit sanonut, että nyt ei käy, olen sopinut avovaimon kanssa muuta. Siinä vaiheessa olisin työkaverina ja ystävänä sanonut, että ok, mukavaa iltaa, nähdään töissä taas! Työpaikalla olisin jutellut kanssasi ja hymyillyt niin kuin ennenkin, en todellakaan murjottanut ja nakellut niskojani. Tietäähän työkaverisi tilanteesi ja tuskinpa hän voi olettaa, että hänen naispuoliset ystävätkään pääsevät joka kerta hänen kanssaan treffeille kun sitä ehdottaa.
Onko tällä naisella muuten edes naisia ystävinä? Miten muut työpaikan naiset häneen suhtautuvat? Jos nainen ei kunnioita sinun yksityisasioitasi ollenkaan niin ota se vahvana varoituksena. Hänestä tulee sinulle todellinen riippakivi ja saat tuntea monet mustasukkaisuushepulit mitä hän keksii järjestää. Sinulla on historiasi, mutta se tulee jäämään ikuisiksi ajoiksi pimentoon jos tämän naisen valitset. Hän tuskinpa hyväksyy kipuiluasi avokin ja vanhan suhteesi perään jos hänet valitset. Suhteestanne ei tulisi ikinä kahden aikuisen normaalia suhdetta, näethän sen nyt itsekin kun mietit tuota käytöstä. Nyt siis mies lopetat juuri tähän paikkaan itsesäälin ja ne ihme puheet mitä tuolla kirjoitit. Ole mies, ei mikään kurja hiiri. T.10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä se taas nähdään. Nainen ja mies ei vaan voi olla vain ystäviä. Siinä on aina se seksuaalinen lataus takana ja ennemin tai myöhemmin käy juuri noin jomman kumman aloitteesta. Siksi mulla ei ole mieskavereita ja miehelläni ei ole naiskavereita.
Kiitos vastauksista kaikille. Hyviä perusteluja. Vaihdossa otetaan pää, joka ei jää junnaamaan toisiin naisiin ja heidän hymyynsä, vaikkei edes tahtoisi näin tehdä. T-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 07:55"]Tässä se taas nähdään. Nainen ja mies ei vaan voi olla vain ystäviä. Siinä on aina se seksuaalinen lataus takana ja ennemin tai myöhemmin käy juuri noin jomman kumman aloitteesta. Siksi mulla ei ole mieskavereita ja miehelläni ei ole naiskavereita.
[/quote]
Samma här. On sitä itsekin tullut satuiltua muille, ollaan vaan ystäviä vaikka taustalla on ollut seksuaalinen vire. En ole koskaan sitten pettänyt, mutta tiedän kyllä ettei ole aidosti sellaista asiaa kuin miehen ja naisen ystävyys. Ehkä serkusten välillä joo, tai ystävyydessä joka kestänyt lapsuudesta, mutta jos se töissä vasta aloittanut Mirkka tai Markku on nopeessa tahdissa tullut huipputyypiksi, kyllä siellä ihan muut feromonit kuin ystävyys, aaltoilevat.
Käy tuikkaamassa, se helpottaa ja sitten ei ehkä niin paljon enää kiinnostakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 07:07"]Minä voin kertoa mitä olisi voinut tapahtua. Mun mies lähti sinne "lasilliselle". Siitä seurasi sivusuhde, ihastuminen. Nyt on kolme rikkinäistä ihmistä. Toinen nainen joka ihastui ja jäi lopulta yksin. Minä joka tulin petetyksi, satutetuksi enkä tiedä voinko koskaan luottaa. Mies jolla on huono omatunto siitä kun satutti kahta naista ja ehti myös ihastua naiseen joten tuntui vaikealta myös lopettaa suhde.
..
Nyt on sydän rikki, lapset pieniä ja arkea pyöritetään. En tiedä tuleeko meidän parisuhde enää kuntoon mutta yritetään. Käymme terapiassa. Puhumme paljon.
..
Pettäminen saattoi johtaa siihen että mies pilasi itseltään kaksi suhdetta. Meidän avioliiton ja myös tämän mahdollisen uuden suhteen . Joko pitäisi ensin erota ja miettiä uusia juttuja tai sitten keskittyä omaan nykyiseen parisuhteeseen ja sen parantamiseen siihen suuntaan kun toivoo.
Hienoa kun sinä.et lähtenyt.
..
Se asioiden jakaminen. Koita jakaa niitä asioita nyt enemmän avopuolisolle. Ei liian läheisiä välejä muihin.
[/quote]
On selkeä merkki, kun "avautuminen" jollekin "ystävälle" kiinnostaa - silloin vaara sivusuhteelle on todellinen. Sinun on siis aika tehdä ryhtiliike ja hakea läheisyyttä vaimoosi. Se voi alkaa esim niin, että muistelet niitä asioita joihin hänessä aikanaan ihastuit. "Kaiva" esiin alkuaikojen huuma ja tuoreus - se on mahdollista ja pitkässä juoksussa parempi vaihtoehto kuin hajottaa nykyinen paletti!
Onhan siis olemassa sekin vaihtoehto, että kyse olisi ollut todella vain lasillisesta. Ja nainen olisi nyt vaivaantunut ja loukkaantunut siitä, että ilmiselvästi luulit muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 08:57"]Onhan siis olemassa sekin vaihtoehto, että kyse olisi ollut todella vain lasillisesta. Ja nainen olisi nyt vaivaantunut ja loukkaantunut siitä, että ilmiselvästi luulit muuta.
[/quote]
Kuka fiksu nainen ehdottelee ILTAtapaamista VARATULLE, jos on puhtaat jauhot pussissa?!
Tuosta vaimolle avautumisesta. Se onkin nykysuhteeni ainoita minua vaivaavia asioita. Vaimoani ei kiinnosta kuulla minun tunnepuolen asioitani. Joko vain kuuntelee ja ynähtelee kännykkä kädessä tai jos haluaisin puhua suhteestamme, niin ottaa sen aina hyökkäyksenä itseään vastaan. Varmaan sen takia tämä naispuolinen ystävä tuntuu niin hyvältä, kun on joku jolle purkaa tuntojaa ilman että seurauksena on joko välinpitämättömyys tai mykkäkoulu. Ap
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:15"]
Anteeksi etukäteen. Olen hirvittävä ihmispaska varmasti, mutta kukaan harvoista ystävistäni ei ole kuuntelijana. On niin, että olen pitkässä avoliitossa. Aika onnellisesti. Minulla on hyvä perhe ja puitteet kunnossa. Olemme olleet avokin kanssa yhdessä hyvin pitkään. Töiden kautta olen tutustunut naiseen, jonka kanssa olen viettänyt ruokatunteja jne. Nainen on toki hyvännäköinen, sen voi varattukin varmaan todeta. Muutaman sattuman kautta olemme vuodattanut toisillemme toistemme taustojen ja arkielämän vaikeuksia. Se on tuntunut luontevalta, kun toinen on toisaalta samasta viiteryhmästä ja luotettava, mutta samalla tarpeeksi etäinen. Olen ollut hyvin tarkka siitä, että pidän tällaisessa ystävyydessä tunteet kurissa, ettei menisi vaikeaksi. Tähän asti. Eilen kävi niin, että tämä ystäväni soitti minulle kotiin (jossa olin yksin) ja pyysi minut lasilliselle ulos, hänellä oli kuulemma seurasta pula. Vastasin tähän, että valitettavasti en pääse kun olen sopinut vaimon kanssa menoa (varatun olisi ehkä pitänyt vastata toisin, mutta en vain saanut sitä suustani). Hän otti tästä selvästi itseensä. Tänään töissä hän ei ollut enää oma iloinen itsensä, vältteli minua ja vastaili vain yhden sanan lauseilla. Kaikki hyvin? No muuten kyllä, mutta tällä hetkellä sisälläni on aivan kamala, repivä tunne. Jokin perkele olkapäälläni kyselee: Entä jos? Mitä sitten olisi voinut tapahtua? Millaista elämä voisi tulevaisuudessa olla, mikäli olisit lähtenyt? Minua korventaa sisältä myös se, jos nainen ei halua olla ystäväni enää. Mitä tämän pitäisi varattua kiinnostaa? Kysymys: miten tällaista tunnetta pitäisi käsitellä? Olinko hölmö, kun en särkenyt perhettäni ja lähtenyt katsomaan, mitä elämällä olisi ollut tarjota tämän ihanan ihmisen kanssa? Vai onko kyse välttämättömästä uhrauksesta, jolla säilytin liittoni toisen rakkaan ihmisen kanssa? Sattuu sisälle.
[/quote]
Jos ihannenainen veti tuosta pultit niin ei se ollutkaan ihannenainen. Paljasti vain todelliset karvansa.
t. mies 46
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:09"]Tuosta vaimolle avautumisesta. Se onkin nykysuhteeni ainoita minua vaivaavia asioita. Vaimoani ei kiinnosta kuulla minun tunnepuolen asioitani. Joko vain kuuntelee ja ynähtelee kännykkä kädessä tai jos haluaisin puhua suhteestamme, niin ottaa sen aina hyökkäyksenä itseään vastaan. Varmaan sen takia tämä naispuolinen ystävä tuntuu niin hyvältä, kun on joku jolle purkaa tuntojaa ilman että seurauksena on joko välinpitämättömyys tai mykkäkoulu. Ap
[/quote]
Sinun pitää muuttaa taktiikkaa. Puhu vaimollesi kauniisti, osoita arvostusta, kosketa. Hän on jostakin syystä vetäytynyt kuoreensa ja tarvitsee lämpöä tullakseen pois kuorestaan. "Haluan puhua meidän suhteesta/ mulla on paha mieli" eivät ole tapoja, joilla saat hänet henkisesti lähelle.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:09"]
Tuosta vaimolle avautumisesta. Se onkin nykysuhteeni ainoita minua vaivaavia asioita. Vaimoani ei kiinnosta kuulla minun tunnepuolen asioitani. Joko vain kuuntelee ja ynähtelee kännykkä kädessä tai jos haluaisin puhua suhteestamme, niin ottaa sen aina hyökkäyksenä itseään vastaan. Varmaan sen takia tämä naispuolinen ystävä tuntuu niin hyvältä, kun on joku jolle purkaa tuntojaa ilman että seurauksena on joko välinpitämättömyys tai mykkäkoulu. Ap
Sä olet lankeamassa niin vanhanaikaiseen. Etsit nyt vaimokkeestasi vikoja saadaksesi oikeutuksen sivusuhteelle. Jos suhteessanna on vikaa, keskity sen korjaamiseen. Toista on vaikea muuttaa, mutta muuta ensin omaa suhtautumistasi liittoon ja puhu rehellisesti puolisollesi.
Nyt oikeasti, ei sinun pääsi tahdoton ole ja kääntyile muitten naisten perään. Tee tietoinen valinta suhteesi kanssa, on selkärangatonta antaa asioiden "vai tapahtua" ja etsiä siihen syytä avopuolisostasi.
edelleen ystävyydellä
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:25"][quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:09"]Tuosta vaimolle avautumisesta. Se onkin nykysuhteeni ainoita minua vaivaavia asioita. Vaimoani ei kiinnosta kuulla minun tunnepuolen asioitani. Joko vain kuuntelee ja ynähtelee kännykkä kädessä tai jos haluaisin puhua suhteestamme, niin ottaa sen aina hyökkäyksenä itseään vastaan. Varmaan sen takia tämä naispuolinen ystävä tuntuu niin hyvältä, kun on joku jolle purkaa tuntojaa ilman että seurauksena on joko välinpitämättömyys tai mykkäkoulu. Ap
[/quote]
Sinun pitää muuttaa taktiikkaa. Puhu vaimollesi kauniisti, osoita arvostusta, kosketa. Hän on jostakin syystä vetäytynyt kuoreensa ja tarvitsee lämpöä tullakseen pois kuorestaan. "Haluan puhua meidän suhteesta/ mulla on paha mieli" eivät ole tapoja, joilla saat hänet henkisesti lähelle.
[/quote]
Olet oikeassa. Johtuu hänen kasvatuksestaan, anoppi on aivan hirveä naarassaatana, joka on pitänyt tehtävänään vaimoni ja hänen sisarustensa itsetunnon jyräämisen heidän koko lapsuus- ja nuoruusajan. Tuo kauniisti puhuminen yms toimii meillä hyvin - romantiikkaa on jne. Mutta vaikeita asioita ei käsitellä.
Avokki vai vaimo? Kannattaa pysyä linjassa.