Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Asutaan mieheni kanssa vanhassa puutalossa. Laittia natisee ja paukku huolella kun liikun talossa. Miehen alta kuuluu vain pientä natinaa tietyissä kohdissa :( Aluksi en edes huomannut, nyt en paljo muuta ajattelekaan kun "liikutaan yhdessä talon läpi".
Laihiskuuri menossa.. -5kg jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitsu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, voin samaistua joihinkin juttuihin täällä ja sitten taas toisaalta olen ajatellut joissain, että näköjään minuakin lihavempia on. Sairaalassa olen itsekin joutunut noloihin tilanteisiin sairaalavaatteiden kanssa, kerran keuhkoröntgeniin mennessä piti pukea sairaalakamppeet ja siellä ei ollut muita kuin niitä vaaleanpunaisia. Lampsin sitten reippaana sinne tissit vilkkuen paidan sisältä, kun eihän se mahtunut kiinni läheskään.
Minulle yleensä myös annetaan liian pienet sairaalavaatteet, en ymmärrä miksi eivät näe etten todellakaan mahdu niihin. Muutenkin on aina kamalaa kun jossain pitää pukea turvaliivit tai muut talon omat vermeet, eihän ne koskaan mulle mahdu päälle. Lääkärit kommentoivat myös aina hanakasti painostani, ainakin epikriisissä jos ei suoraan ääneen. PAPA on sentään aina saatu otettua, tai ainakaan kukaan ei ole maininnut että se olisi ollut vaikeaa. Mahan päältä tunnusteleminen kyllä on tuottanut vaikeuksia, sillä olen omenalihava. Onneksi mahduin myös magneettiputkeen.
Neuvolassa ei kyllä ollut kivaa kun olin viimeisilläni ja mies oli mukana ja näki että painoin 110 kg. Onneksi ei kommentoinut asiaa, olin muutenkin herkkä raskauden takia ja häpesin sitä että olin lihonut raskauden aikana 18 kg vaikka ei olisi saanut lihoa ollenkaan.Epikriisissä mainitaan aina potilaan koko, oli se sitten lihava, normaali tai hoikka.
No ei kyllä mainita. Paino ja pituus kyllä joo, mutta ei "kokoa" mitenkään erikseen.
Epikriisissä on usein myös sana obeesi.
Olin sukulaiseni kaasona. Mekko, kengät yms hankittu hyvissä ajoin ja sovitettu. Sukkahousut tuli ostettua hätäisesti, nappasin pari pakettia pluskokoisia (koko vielä yläkanttiin) enkä sen kummemmin sovitellut. Noh, sitten koitti hääpäivä ja tulimme kiirellä kampaajalta/meikkaajalta.. Heitin nopeasti mekon päälle ja olin laittamassa sukkahousuja jalkaan kun tajusin......ei helv..aivan liian pienet!! Mekko oli polvi/pohjepituinen jotan ilman en voinut olla. Aikaa ei ollut ostaa uusia (varsinkin vieraassa kaupungissa) oli lähdettävä 10 min päästä kirkolle. Vedin sukkikset väkisin niin korkealle kun sain (suunnilleen reisien puoliväliin) ja lähdin kirkolle.. Voi luoja sitä epämukavuutta ja ahdistusta..piti kuitenkin kävellä morsiamen edellä alttarille ja seistä siellä kirkon edessä koko seremonian ajan.
Vierailija kirjoitti:
Kummastuttaa nämä naiset, jotka häpeävät painon paljastumista omalle miehelle. Ihan kuin se lihavuus jotenkin olisi piilossa niin kauan kuin mies ei tiedä vaa'an lukemaa... Kyllähän hän nyt silmillään näkee millainen olet. Ei se vaakalukema mitään muuta.
Mua taas naurattaa, kun mun mies luulee mun painavan 15 kg vähemmän kuin oikeasti painan. Olen aina painanut enemmän kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. 160 cm ja 116 kg ja onhan näitä sattunut, tuoleja rikkoutunut alta jne.
Viimeisin lauantaina espoolaisessa kauppakeskuksessa, jossa poikkesin ravintolaan buffet-lounaalle. Kun istahdin pöytään, muovinen tuoli tuntui jotenkin vähän huteralta, mutta tuntui sitten kuitenkin kantavan joten istuin - mitä muutakaan tehdä, kun muunlaisia tuoleja ei ollut. Jossain vaiheessa kuitenkin tuoli petti: ei edes katkennut ne jalat vaan vääntyi alta mutkalle niin että huomasin istuvani lattialle. Lisäksi en omin avuin päässyt ylös eikä kukaan halunnut edes auttaa, ehkä koska Koronan takia pitäisi pitää etäisyyttä eikä mulla ollut edes maskia koska olin juuri ollut syömässä. Siinä ihmiset katsoi ringissä kun varmaan vartin taistelin itseäni ylös sieltä maasta. Hyvä ettei sentään taputtaneet kun lopulta onnistuin.
En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.
Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.
Anteeksi, mutta en ymmärtänyt, miten saat persvakoon paperia, mutta et kuitenkaan pysty pyyhkimään pyllyäsi? Työnnätkö sormenpäillä, jotenkin kurottamalla ja hivuttamalla paperia sinne vai miten ihmeessä pyyhkiminen ei onnistu vaikka paperin saat maaliin asti?
En ole tuo henkilö, jolta kysyt, eikä ole ollut ko. operaatiolle tarvetta vaikka lihava olenkin, mutta tulee mieleen sellainen vaihtoehto, että vielä pöntöllä istuessa sujauttaisi moninkertaisen paperisuikaleen alemmas jalkojen väliin (esim. polvien kohdalta), pitäisi sitä käsin kiinni sekä edestä että takaa, jolloin se pystyyn noustessa hilautuisi kohti persvakoa. Edellyttää tietysti, että pääsee pystyyn käsin auttamatta.
Mutta epäilen kyllä koko tarinan todenperäisyyttä.
Apua. Haluaisin piirtää sarjakuvan, jossa kertoja lukee probleeman, pohtii sitä kieli hampaiden välissä, testaa seisten pöydän ääressä käyttäen pipoa apuna ja kirjoittaa sitten ratkaisun palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. 160 cm ja 116 kg ja onhan näitä sattunut, tuoleja rikkoutunut alta jne.
Viimeisin lauantaina espoolaisessa kauppakeskuksessa, jossa poikkesin ravintolaan buffet-lounaalle. Kun istahdin pöytään, muovinen tuoli tuntui jotenkin vähän huteralta, mutta tuntui sitten kuitenkin kantavan joten istuin - mitä muutakaan tehdä, kun muunlaisia tuoleja ei ollut. Jossain vaiheessa kuitenkin tuoli petti: ei edes katkennut ne jalat vaan vääntyi alta mutkalle niin että huomasin istuvani lattialle. Lisäksi en omin avuin päässyt ylös eikä kukaan halunnut edes auttaa, ehkä koska Koronan takia pitäisi pitää etäisyyttä eikä mulla ollut edes maskia koska olin juuri ollut syömässä. Siinä ihmiset katsoi ringissä kun varmaan vartin taistelin itseäni ylös sieltä maasta. Hyvä ettei sentään taputtaneet kun lopulta onnistuin.
En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.
Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.
Anteeksi, mutta en ymmärtänyt, miten saat persvakoon paperia, mutta et kuitenkaan pysty pyyhkimään pyllyäsi? Työnnätkö sormenpäillä, jotenkin kurottamalla ja hivuttamalla paperia sinne vai miten ihmeessä pyyhkiminen ei onnistu vaikka paperin saat maaliin asti?
Jos oikeasti joku on niin lihava, ettei tämä onnistu niin tässä erittäin pitkäselkäisen lyhytraajaisen toimiva vinkki: sinulla on myös etupuoli. Mene sellaiseen "hätälasku lentokoneessa" asentoon, pää polviin, polvet haralleen, käsi sinne etukautta ja löydät kyllä ns. oikean osoitteen. Muista vain siinäkin "edestä taakse" eli älä hommaa pöpöjä ja tulehduksia vaikka operoit poikkeavasti etukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala mä en uskalla kyllä lähteä huvipuistoon ennenkuin paino on laskenut heittämällä (nyt menossa 115kg, -5kg lähtenyt!), enhän mä varmaan pääsis yhteenkään laitteeseen!
Mahtava ketju, naurussa on pitelemistä!
Itse olen 130 kg ja mahduin kyllä ihan hyvin kaikkiin laitteisiin.
Mulla tosin paino jakautunut suht tasaisesti ympäri kroppaa, eli olen tasapaksu normiläski.
Jos on todella poikkeuksellisen rintava tai mahakas, niin silloin ei välttämättä aina turvakaaret mene alas. Ja esim. Taigassa on myös pituudella yläraja. Eli iskokokoinen ei aina tarkoita läskiä, vaan ihan jos kroppa on muutenkin tosi kookas, esim. joku 2 metrinen painonnostajamies.
Kaksimetriset painonnostajat on harvassa. Painonnosto on pienten miesten laji.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla järjestettiin aikana ennen koronaa kesäjuhlat ja yllätysnunerona oli soutua sellasella pitkällä veneellä. Oli pakko tahdissa soutaa muiden kanssa ja oikeasti olin aivan hätää kärsimässä. Reitti oli todella pitkä ja "leikkimielinen " kisa minulle aivan helvettiä. Sain polvivamman tuosta keikasta, sama polvi vaivannut siitä saakka että kiitti vaan yllätysnumerosta. Minulle vakuutettiin että on aivan lyhyt matka ja kun tajusin mikä rääkki kyseessä olin jo järven selällä. Koska kesäjuhlien piti olla kevyttä kivaa yhdessäoloa enkä todellakaan läskeineni sauno työkavereiden nähden olin loppuillan hieltä lemuten nalkissa polvi särkien. Vieläkin ottaa päähän miten mut nalkitettiin sinne purkkiin. Meidän joukkue luonnollisesti hävisi koska en pystynyt soutamaan tasatahtia. Hieno ilta :(
Mitenkähän tämän saisi muutettua, että näitä työpaikkojen tapahtumia järjestävät tajuaisivat ettei kaikilla ole samanlaista intoa esim. fyysiseen ponnisteluun? Todella huonosti järjestetty - kai annoit palautetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli mieleen yks nolo tapaus. Oltiin sovittu ,että lähdetään siskon kanssa ostoksille kaupunkiin.Siskoni lupas tulla hakemaan Mua.Olin juuri pukemassa ensin soi puhelin. Sitten melkein heti perään ovikello. Menin siinä samalla avaamaan ovea . Mulla ei ollut paitaa ja farkutkin oli auki ja maha pursus . Siellä olikin naapurin mies keräämässä yhteisvastuukeräystä. Kyllä hävetti . Mies sanoi että tulee myöhemmin uudestaan . Minä nolostuin niin etten saanut sanottua mitään. Hävettää vieläkin kun näkee sitä miestä kun tulee autolla vastaan.
Ha! Laitan paremmaksi. Mies lähti harrastukseensa, aloin vaihtaa vaatteita. Samantien ovikello soi, joten tietysti luulin miehen siellä hakevan jotain unohtunutta tavaraa ilman et jaksaa avainta kaivaa laukustaan. Joten ryntäsin ovelle pelkässä t-paidassa ja alushousuissa. Siinä sitten katselin kaupustelijaa, jolla oli kädessä "olen kuurosokea ja perheeni ei saa ruokaa" -lappu ja yritin hinata ahteriani oven taakse piiloon.
Opetus: älä mene avaamaan ovea koskaan jos et ole pukeutunut, paitsi jos asunnossa on tulipalo tai zombi ajaa takaa.
Kuurosokea? Eikö ole ihan sama mitä on päällä?
Vierailija kirjoitti:
Olin mäkin tavallaan "lihava" steroidikuurilla kun oli lihasta ja nestepöhöä ja painoa vain 110kg mut oli suuria vaikeuksia pyyhkiä persusta kun oli selkälihas tiellä. Siinä vaiheessa mietin että onko tässä järkeä? ;)
Järkeä? Bullin tilanne on varoittava esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sellainen tilanne että tapasin ihanan miehen ja päädyimme muutaman kk tapailun jälkeen harrastamaan seksiä. Siitä ei vaan ei tullut mitään koska hänen peniksensä ei ulottunut emättimeeni sen takia että siellä alakerrassa minulla oli likaa läskiä. Oli kyllä nolo ja hävettävä hetki. Sen jälkeen päätin että nyt laihdutan välittömästi. Nyt on kuitenkin käynyt niin että olenkin lihonut lisää ihan kamalasti. Enää en varmaan enää koskaan uskalla harrastaa seksiä ainakaan miesten kanssa :(
liidia kirjoitti:
Itsellä oli sellainen tilanne että tapasin ihanan miehen ja päädyimme muutaman kk tapailun jälkeen harrastamaan seksiä. Siitä ei vaan ei tullut mitään koska hänen peniksensä ei ulottunut emättimeeni sen takia että siellä alakerrassa minulla oli likaa läskiä. Oli kyllä nolo ja hävettävä hetki. Sen jälkeen päätin että nyt laihdutan välittömästi. Nyt on kuitenkin käynyt niin että olenkin lihonut lisää ihan kamalasti. Enää en varmaan enää koskaan uskalla harrastaa seksiä ainakaan miesten kanssa :(
Mitäpä jos mies paukuttaisi takaapäin, onnistuisko siten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin normaalipainoinen, itse asiassa normaalipainon alarajalla. Läheinen työkaveri onnitteli vapaa-ajalla raskaudestani, sillä töissä oli työvaatteet löysät, eikä vatsapömppöäni siellä näkynyt.
Toisessa työpaikassa kaksi kertaa ratkennut työhousut haarasta, kun XL-kokoa ei ole ollut ja olen joutunut laittamaan vuokrateksteeleistä liian pienet. Myönnän, BMI on ollut yli 30 ja se jatkuva kumartelu hikisenä: Kräääts.
Ei innostuisi takaapäin, kuin vähän aikaa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Kahvilat joissa kovin heppoisen näköiset tuolit.
2. Upottavat sohvat kyläpäikassa
3. Sairaudet. Ylipainoinen kun sairastaa mitä vaan kaikki johtuu ylipainosta.Upottavista sohvista tuli mieleen.. kaikki epätavalliset, yleensä trendikkäät huonekalut. Esim. matalat sohvat, neuvotteluhuoneessa / kahviossa pienet rimpulakeinut, jumppapallot, säkkituolit. Laitetaanpa nämä konttorilla vaikka sellaiseen korotettuun tilaan, mihin joudut astumaan nousemalla standardiporrasta korkeammalle astumalla, kädessä latte ja mietit tuskaisesti mistä oudosta härvelistä sinun on mahdollista juoda latte ilman, että kylvet siinä ja ennen kaikkea, mistä pääset ylös? Käytät kaikki tahdonvoimasi ja reisilihaksesi huutaa hallelujaa kun astut korokkeelle ja sitten sukellat säkkituoliin latet rinnuksilla.
Oikeasti tällaiset on ihan kamalia, ei vain lihaville vaan myös vanhemmille/huonokuntoisille. Olen itse punnertanut tuollaiselle koroketasolle korkokengät jalassa ja oli lähellä, etten päässyt. Kauhukseni myös alas laskeutuminen oli kamalaa ja heijasin polviparan varassa kuin vanha ruosteinen auto ja ähkäisin.
Mihin ne esteettömyysvaatimukset ovat kadonneet? Eikö kaikkien pitäisi päästä kaikkialle pyörätuolillakin?
Taannoin uudessa hoivakodissa oli suunnittelijan ideoimat hoitajien taukotilan kalusteet. Pöydät olivat pieniä korkeita baaripöytä, joiden ääressä piti kököttää baarijakkaroilla. Maksimoidun epämukavuuden tarkoitus varmaan oli pitää tauot lyhyinä (ihan kuin taukoja olisi ehtinyt aina edes pitää). Pienillä jakkaroilla vaappuminen kiikkerien pöytien ääressä loppui lyhyeen ja kalliit trendikalusteet katosivat vähin äänin kellariin. Suunnittelijalle haistatan p@skat näin jälkikäteen! Häpeä olkoon hänen, joka halusi kiusata muutenkin raskasta työtä tekeviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Hoitsu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, voin samaistua joihinkin juttuihin täällä ja sitten taas toisaalta olen ajatellut joissain, että näköjään minuakin lihavempia on. Sairaalassa olen itsekin joutunut noloihin tilanteisiin sairaalavaatteiden kanssa, kerran keuhkoröntgeniin mennessä piti pukea sairaalakamppeet ja siellä ei ollut muita kuin niitä vaaleanpunaisia. Lampsin sitten reippaana sinne tissit vilkkuen paidan sisältä, kun eihän se mahtunut kiinni läheskään.
Minulle yleensä myös annetaan liian pienet sairaalavaatteet, en ymmärrä miksi eivät näe etten todellakaan mahdu niihin. Muutenkin on aina kamalaa kun jossain pitää pukea turvaliivit tai muut talon omat vermeet, eihän ne koskaan mulle mahdu päälle. Lääkärit kommentoivat myös aina hanakasti painostani, ainakin epikriisissä jos ei suoraan ääneen. PAPA on sentään aina saatu otettua, tai ainakaan kukaan ei ole maininnut että se olisi ollut vaikeaa. Mahan päältä tunnusteleminen kyllä on tuottanut vaikeuksia, sillä olen omenalihava. Onneksi mahduin myös magneettiputkeen.
Neuvolassa ei kyllä ollut kivaa kun olin viimeisilläni ja mies oli mukana ja näki että painoin 110 kg. Onneksi ei kommentoinut asiaa, olin muutenkin herkkä raskauden takia ja häpesin sitä että olin lihonut raskauden aikana 18 kg vaikka ei olisi saanut lihoa ollenkaan.Epikriisissä mainitaan aina potilaan koko, oli se sitten lihava, normaali tai hoikka.
No ei kyllä mainita. Paino ja pituus kyllä joo, mutta ei "kokoa" mitenkään erikseen.
Epikriisissä on usein myös sana obeesi.
Nyt on pakko kysyä - miksi siellä pitää mainita tällainen, jos pituus ja paino on kuitenkin tiedossa? Typerää. Minulla ei ole kyllä koskaan mainittu, vaikka olen ollut leikkauksissakin ja paino pitänyt kertoa. Olen bmi 35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli mieleen yks nolo tapaus. Oltiin sovittu ,että lähdetään siskon kanssa ostoksille kaupunkiin.Siskoni lupas tulla hakemaan Mua.Olin juuri pukemassa ensin soi puhelin. Sitten melkein heti perään ovikello. Menin siinä samalla avaamaan ovea . Mulla ei ollut paitaa ja farkutkin oli auki ja maha pursus . Siellä olikin naapurin mies keräämässä yhteisvastuukeräystä. Kyllä hävetti . Mies sanoi että tulee myöhemmin uudestaan . Minä nolostuin niin etten saanut sanottua mitään. Hävettää vieläkin kun näkee sitä miestä kun tulee autolla vastaan.
Ha! Laitan paremmaksi. Mies lähti harrastukseensa, aloin vaihtaa vaatteita. Samantien ovikello soi, joten tietysti luulin miehen siellä hakevan jotain unohtunutta tavaraa ilman et jaksaa avainta kaivaa laukustaan. Joten ryntäsin ovelle pelkässä t-paidassa ja alushousuissa. Siinä sitten katselin kaupustelijaa, jolla oli kädessä "olen kuurosokea ja perheeni ei saa ruokaa" -lappu ja yritin hinata ahteriani oven taakse piiloon.
Opetus: älä mene avaamaan ovea koskaan jos et ole pukeutunut, paitsi jos asunnossa on tulipalo tai zombi ajaa takaa.
Kuurosokea? Eikö ole ihan sama mitä on päällä?
Se, mitä lapussa lukee, ei ole aina totta.
Kyllähän lyhyt nainen voi ylipainoinen 80-100 kg painavana, mutta jos aikuisille tarkoitettu tuoli/sänky/mikä tahansa hajoaa sellaisesta painosta, niin vika on siinä esineessä.
Alue: Aihe vapaa
Niin tuttua! Ostin kerran terassilla mozzarellatikkuja joista vatsani turposi aivan valtavaksi, tiukaksi palloksi ja se näkyi erittäin hyvin ihonmyötäisen trikoomekon läpi, sain todella pahoja katseita lonkero kädessä ja tupakka suussa. Nykyään en uskalla syödä mitään jos otan alkoholia, paitsi kotona jossa saan turpoilla rauhassa.