Noloin tilanteesi ylipainon takia?

Vierailija kirjoitti:

Menimme porukalla mökille, jossa oli sellainen vanhanko soutuvene. Sen pohja näytti mielestäni aika huteralta, mutta painostuksen vuoksi minun oli pakko osallistua souturetkelle. No olin tietysti niin lihava, että laihikset menivät ensin veneeseen maista ja notkein liikkein polkaisivat sen veneen veteen. Minä sitten odotin laiturilla että he saisivat veneen siihen viereen ja minä kyytiin. Näin tapahtuikin, paitsi että heti kun astuin veneeseen jalka meni pohjasta LÄPI ja koko veneretki jäi kaikkien osalta siihen. Laihikset sitten yrittivät puhua, että "mikähän siinä pohjassa oli, varmaan mädäntynyt", mutta he tiesivät sen yhtä hyvin kuin minäkin, että se oli se 130 kiloa joka osui pienelle alalle eikä vene kestänyt sitä. 

Kyllä kunnollisen puisen soutuveneen pitää kestää raskaitakin taakkoja, ihmisiä ja tavaroita. Huonosti tehty tai lahonnut, jos jalka menee pohjasta läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Sympaattisia tarinoita. Vähän kyllä ihmetystä herättää kun joissain painoa ei ole uskallettu tai kehdattu kertoa miehelle. Kai se mies kuitenkin näkee minkä kokoisia te olette? Ei kai se miksikään muutu jos se saa tietää tarkan painon. Ette te sen takia isomman näköiseksi sen miehen edessä muutu.

Minä en tiedä paljonko painan, mutta mieheni tietää.

Eräs mies, joka kaikin tavoin ilmaisi, että olen liian lihava, yritti saada minut pois porukasta, joka oli lähdössä jatkoille eräälle kesämökille. Puhui jotain epätasapareista. Sanoin, että sopii minulle. En vain kertonut, että se jatkopaikkamökki oli minun. Kaikki muut, paitsi se mies, lähdettiin jatkamaan iltaa. Nolo tyyppi silloin ja edelleenkin.

Hoplopissa kerran näin kun vähän isompi nainen oli laskemassa sellaisessa jyrkässä liukumäessä. Edellä menneet lapset sujahtivat hienosti alas ja kipusivat uudelle kierrokselle. No sitten tuli tämä nainen, jonka paino kiihdytti vauhtia aivan eri lailla kuin aiemmin laskeneilla, niin paljon, että hän liukui mäen edessä olevaan turvaverkkoon, joka oli pingotettu seinäksi. Tai oikeammin sen läpi. Tuli sellainen myötähäpeä, että käänsin katseeni pois ja yritin esittää etten ollut todistamassa sitä tapahtumaa. Nainenkin oli häkeltynyt ja lähti vaivihkaa pois kertomatta henkilökunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin yhtenä talvena ostamassa suksia aloittaakseni pitkästä aikaa hiihtämisen. Sitten luin jostain mainoksesta, että suksivälineitä ostaessa asiakkaalta nykyisin (siitä on vuosikymmeniä kun olen hiihtänyt) kysytään paino.

Se harrastus jäi sikseen. En todellakaan mene kauppaan kailottamaan painoani jollekin myyjälle, jotta voin ostaa "lihavien tyttöjen sukset" tms. Olin tuolloin niin lihava etten kertonut painoani edes miehelle. Hän olisi tullut myös ostamaan sukset.

Lisäksi monien kauppojen suksivalikoima ei edes ole kovin laaja, että sellaisen jolla on 10-15kg ylipainoa tekee jo tiukkaa löytää sopiva pari. Luistelusukset vielä pahemmat. Tai painavemmillekin ihmisille löytyy suksia, mutta ei niistä edullisista tai keskihintaisista..

Ostin viime talvena itselleni sukset. XXL katselin suksia ja totesin tämän paino ongelman. Sitten kuitenkin päätin ottaa yhteyttä oikein kunnon suksiliikkeeseen jota käsittääkseni pyörittää vanha kilpahiihtäjä. Kerroin kuinka paljon on painoa ja pituutta että mahtaako mitään löytyä mulle.

Sanoivat että tule paikanpäälle. Siellä myyjä totesi heti että kyllä me sulle sukset saadaan ja niin saatiin. Sukset ja monot 300€ en pitänyt pahana.

Olin Aasiassa menossa lentokoneeseen, ja lentoemäntä intti vaikka kuinka pitkään ja kovaan ääneen, että olenko raskaana. Ei uskonut, kun sanoin etten ole. Kaikkien kuullen moneen kertaan vielä kailotti, että raskaudesta pitää kertoa matkustamohenkilökunnalle. En muista edes monta kertaa jouduin kiistämään asian. Ja puoli lentokonetta tuijotti.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:01"]

Tulen hissiin viimeisenä ja alkaa se ylikuorman hälytys piippaamaan, joudun poistumaan ja voin lukea muiden ajatukset heidän katseistaan :(

Voi ei... Sympatiani!

Itselleni sattui kerran vaatekaupan sovituskopissa, että kokeilemani mekko oli liian pieni ja jäin jumiin. Yrittäessäni kiskoa sitä päältä mekko repesi saumasta ja jätin sen vähin äänin sovituskoppiin... Ja tämä oli silloin kun en edes ollut mitenkään _hirveän_ lihava, lievästi ylipainoinen vain. Nykyään painan yli sata kiloa ja vaatteet ovat mallia teltta, joten ei pelkoa hajoamisesta.

Toinen nolo tilanne sattui lentokoneessa jokin aika sitten, en meinannut saada vyötä kiinni vaan ähisin siinä ties miten kauan. Hävetti joo. Mutta häpeä ei toimi mulla motivaattorina laihtumiseen.

Toimisiko terveys ja hyvinvointi motivoinnista?

Eikö sairauksien pelko toimi? Itse aiheutetut elintapasairaudet…

En ole kauhean iso(164/80) mutta erittäin omenalihava ja tämän oletun raskauden takia on tullut noloja tilanteita

" Ei kuule kannata tuossa tilassa mennä kyytiin" (ventovieras nainen vuoristoradan jonossa)

"Eikö yhtään hävetä!" ( ventovieras nainen kun join olutta ja poltin tupakkaa baarin terassilla)

"Pitääkin moittia Kerttua että tälläisen asian pimittänyt, onneksi olkoon!" (tätini Prismassa, Kerttu on siis äitini)

Vierailija kirjoitti:

Minäkin näytän hoikemmalta, mitä lukema oikeasti on. Mies osti minulle pelastusliivit, jotka on tarkoitettu 40-60 kiloisille, mutta painan oikeasti 72kg. En oikaissut miestä, että painan vain 8kg vähemmän kuin hän eli olisi voinut ostaa samanlaiset liivit minulle kuin itselleenkin.

Hukut mieluummin kuin paljastat painosi. Se on jo noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Olin jemmannut rintsikoihin vauhdikkaan baariillan ajaksi luottokortin ja  sytkärin , myöhemmin en löytänyt sytkää enää mistään. Silloinen poikakaveri löysi sen selkäpoimun välistä ja ihmetteli, että "etkö sinä tuntenut tätä?"

Vilpittömin mielin ja mielenkiinnosta kysyn tästä: eikö tosiaan tunne asioita iholla samalla tavalla kuin vähemmän rehevänä? Joku kirjoitti istuneensa pitkään lapsen käden päällä, onko tosiaan niin ettei alla tai poimuissa olevia ylimääräisiä möykkyjä aisti?

Hyvin muistuu mieleen ajalta vuosia sitten kun olin lihavimmillani, olin kaverin kanssa puistossa hengailemassa ja äkättiin, että kaupunkiin on saapunut tivoli. Ex tempore päätettiin sitten, että käydään yhdessä laitteessa huvikseen ja päädyttiin en muista mihin laitteeseen, mutta kuitenkin sellaiseen jossa istutaan hytissä ja vedetään se turvatanko alas. No arvatkaa menikö se tanko alas asti. Kaveri nyki ja nyki ja ihmetteli mikä täs on vialla ja mä tietty ongelman jo honanneena hulluna yritin vetää vatsaa sisään ettei henki kulkenut. Kyl siinä sit tuli seinä vastaan kun ei sitä läskiä saanut määräänsä enempää taittua pois ja noustiin punasena ulos. Se kyl herätti todellisuuteen kokemuksena mut vieläkin karmii muistella..

Voi tätä myötätunnon sekä myötäHÄPEÄN määrää näitä kirjoituksia luetessa :D

Itselläkin aina ollut vaikeuksia painon kanssa (N30+)...jojoilua lapsesta asti. Tällä hetkellä mitat 165cm/109kg eli kauniisti sanottuna läski.

Kumma kyllä, kertaakaan minua ei ole luultu raskaaksi. Olenko sitten niin tasapaksu.

Koko ajan on ollu tilanteita missä on saanut hävetä mutta varmaan pahin mikä on jäänyt mieleen oli liitovarjohyppy. Silloininkin painoin yli 100kg.. Oli iso porukka ja hyppäämiset kesti monta tuntia.

Hlö jonka kanssa lähdin (kelle minä olin päivän järjestänyt) hyppäsi ekana ja minä viimeisenä, kaikki muut (tuntemattomat) siinä välissä.

Syy siihen oli että piti vaihtaa jotku spesiaalivarusteet minua varten. Ja siinä missä muiden liidot kesti monta minuuttia, ihanasti atlantin kauniin rannikon yllä liitäen, minun hyppy kesti ehkä 30 sek, sellaisella kierreliikkeellä kalliolta alas. Muut pääsivät liitämään takaisin ylös, minä jouduin kiipeämään kallionjyrkänteeltä ylös takaisin hyppypaikalle. Se kiipeily itsessään oli aiva hirveää (jotku kangastossut jalassa) ja olisi tehnyt mieli vain kuolla häpeästä ja uupumisesta. Kuulin kun toinen ohjaaja sanoi toiselle että tekee tuolle ainakin hyvää, lähtee pari kiloa heti pois.

Ennen itse hyppyä muista kuinka menin syrjään itkemään kun hävetti niin kovaa.

Ei sattunut itselleni, mutta nuoruusvuosina ystävälläni oli erittäin pahasti ylipainoinen tyttöystävä, jonka pienen tunturin kokoinen maha tarttui baarissa pöytään hänen noustessa seisomaan. Koko pöytä meni nurin, juomat ja tuhkakupit muiden syliin. Tuntui pahalta hänen puolestaan.. myötähäpeää myös osittain.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:53"] Viime kesänä kun menin magneettikuvaukseen hoitaja halusi ottaa musta mitat. Mietti mahdunko putkeen. Mahduin, mutta eihän siinä paljon jäänyt tyhjää tilaa.Olen 157cm pitkä ja painoin 98kg

Mä mahdun magneettiputkeen ja olen 164 cm ja 120 kg.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:10"]

Suostuisin maksamaan jopa vähän extraa siitä, että lentokoneessa ei tarvitsisi istua penkkinsä yli vyöryvän läskin vieressä. Lentomatkustaminen nyt ei muutenkaan mitään kovin miellyttävää ole, mutta hikoileva ja vyöryvä läski vieressä tekee siitä lähes sietämätöntä.

Kokeile business-luokkaa, kun kerta olet valmis maksamaan ekstraa?

On meitä läskejä sielläkin. :D Euroopan lyhyemmillä lennoilla businessluokka ei ole sen kummempi kuin normipaikatkaan, oma wc koneen etuosassa ja palvelu (ilmaiset ruoat ja alkoholit) vain erona.

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapeutti testasi lihaskuntoa enkä saanut tehtyä yhtään vatsalihasliikettä.

Älä huoli, olin koulussa lievästi alipainoinen ja olen edelleen enkä saanut minäkään tehtyä yhtään vatsalihasliikettä. Huono kunto voi olla kaiken kokoisilla. :)

Piti käydä ottamassa jalasta magneettikuva. Ei meinannut paksu polvi mahtua siihen "puristustelineeseen". Sanoin hoitajalle että paina kiinni vain! No, sehän meni kiinni mutta puristi niin s******sti. Tietty kun hoitaja kysyi onko ok niin sanoin vain joojoo kyllä. Sitten makoilin siinä loukattu jalka puristuksissa sen 20min :)))

Oltiin alkukesästä miehen kanssa kylpylälomalla. Kummallekaan ei sopinut majoituksen kylpytakit ja isompia ei saatu kun käytiin respassa kysymässä. No oltiin niin kuin ei mitään sitten mutta kyllä molempia vähän harmitti. Ihmetytti myös se että ihan selvästi isommilla ihmisillä oli sopivan näköiset kylpytakit mutta olivat kalliimmassa majoituksessa. Mahtoiko siellä olla sitten reilummat koot.. Ei annettu tapauksen pilata lomaa, sai sinne kylpylän pukkariin mennä ihan omissakin vaatteissa ja niin moni tekikin.

Olen. 160 cm ja 116 kg ja onhan näitä sattunut, tuoleja rikkoutunut alta jne.

Viimeisin lauantaina espoolaisessa kauppakeskuksessa, jossa poikkesin ravintolaan buffet-lounaalle. Kun istahdin pöytään, muovinen tuoli tuntui jotenkin vähän huteralta, mutta tuntui sitten kuitenkin kantavan joten istuin - mitä muutakaan tehdä, kun muunlaisia tuoleja ei ollut. Jossain vaiheessa kuitenkin tuoli petti: ei edes katkennut ne jalat vaan vääntyi alta mutkalle niin että huomasin istuvani lattialle. Lisäksi en omin avuin päässyt ylös eikä kukaan halunnut edes auttaa, ehkä koska Koronan takia pitäisi pitää etäisyyttä eikä mulla ollut edes maskia koska olin juuri ollut syömässä. Siinä ihmiset katsoi ringissä kun varmaan vartin taistelin itseäni ylös sieltä maasta. Hyvä ettei sentään taputtaneet kun lopulta onnistuin.

En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.

Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Olen. 160 cm ja 116 kg ja onhan näitä sattunut, tuoleja rikkoutunut alta jne.

Viimeisin lauantaina espoolaisessa kauppakeskuksessa, jossa poikkesin ravintolaan buffet-lounaalle. Kun istahdin pöytään, muovinen tuoli tuntui jotenkin vähän huteralta, mutta tuntui sitten kuitenkin kantavan joten istuin - mitä muutakaan tehdä, kun muunlaisia tuoleja ei ollut. Jossain vaiheessa kuitenkin tuoli petti: ei edes katkennut ne jalat vaan vääntyi alta mutkalle niin että huomasin istuvani lattialle. Lisäksi en omin avuin päässyt ylös eikä kukaan halunnut edes auttaa, ehkä koska Koronan takia pitäisi pitää etäisyyttä eikä mulla ollut edes maskia koska olin juuri ollut syömässä. Siinä ihmiset katsoi ringissä kun varmaan vartin taistelin itseäni ylös sieltä maasta. Hyvä ettei sentään taputtaneet kun lopulta onnistuin.

En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.

Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.

Anteeksi, mutta en ymmärtänyt, miten saat persvakoon paperia, mutta et kuitenkaan pysty pyyhkimään pyllyäsi? Työnnätkö sormenpäillä, jotenkin kurottamalla ja hivuttamalla paperia sinne vai miten ihmeessä pyyhkiminen ei onnistu vaikka paperin saat maaliin asti?