Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli mieleen yks nolo tapaus. Oltiin sovittu ,että lähdetään siskon kanssa ostoksille kaupunkiin.Siskoni lupas tulla hakemaan Mua.Olin juuri pukemassa ensin soi puhelin. Sitten melkein heti perään ovikello. Menin siinä samalla avaamaan ovea . Mulla ei ollut paitaa ja farkutkin oli auki ja maha pursus . Siellä olikin naapurin mies keräämässä yhteisvastuukeräystä. Kyllä hävetti . Mies sanoi että tulee myöhemmin uudestaan . Minä nolostuin niin etten saanut sanottua mitään. Hävettää vieläkin kun näkee sitä miestä kun tulee autolla vastaan.
Ha! Laitan paremmaksi. Mies lähti harrastukseensa, aloin vaihtaa vaatteita. Samantien ovikello soi, joten tietysti luulin miehen siellä hakevan jotain unohtunutta tavaraa ilman et jaksaa avainta kaivaa laukustaan. Joten ryntäsin ovelle pelkässä t-paidassa ja alushousuissa. Siinä sitten katselin kaupustelijaa, jolla oli kädessä "olen kuurosokea ja perheeni ei saa ruokaa" -lappu ja yritin hinata ahteriani oven taakse piiloon.
Opetus: älä mene avaamaan ovea koskaan jos et ole pukeutunut, paitsi jos asunnossa on tulipalo tai zombi ajaa takaa.
No huh, onneksi kaupustelija oli kuuroSOKEA ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä olin kaverin kanssa baarissa, ja tupakkakopissa mulle tuli juttelemaan noin 50-vuotias nainen. Hän kertoi olevansa poikansa kanssa liikenteessä ja tämä on kuulemma koko illan minua katsellut ja puhunut äidilleen että tuossa on kyllä niin kaunis nainen. Hymähtelin ja kiittelin näteistä sanoista, kunnes tämä nainen parahtikin, hyvä ettei itkua vääntäen, että mitä hän on tehnyt väärin kun lapsensa tykkää lihavista naisista?! Varsinkin kun äiti itse oli sanomansa mukaan ollut aina hoikka. En osannut sanoa oikein mitään, jotain taisin tyhmänä tuijottaen mutista että jaa-a, nyt kyllä pahan menit kysymään... Toivottavasti kyseinen nainen on päässyt yli tapahtuneesta, ja toivottavasti jos miniä on löytynyt niin se on hoikka jos ei muuta.
Ekan kerran kun olimme kyläilemässä miesystäväni äidillä, oli talvi. Siirryimme viinilasien kanssa tupakalle pakkaseen, ja olin kaivamassa omaa takkiani eteisestä, kunnes anoppi keskeytti touhuni ja suorastaan vaati että ottaisin erään hänen takkinsa lainaksi. Muuten kiva, mutta anoppini on kokoa 36 ja minä 48. En kehdannut sanoa mitään vaan asettelin pikkuisen takin harteilleni ja painelin anopin kanssa pihalle. Siellä seistessämme anoppini vielä kehui takin olleen hänellä jo 70-luvulla ja edelleen mahtuu hänen päällensä. Jäi vahva tunne että kyseinen hetki oli tarkoitettu puhtaaksi piikittelyksi :D
Nämä edellämainitut tilanteet eivät olleet nyt mitenkään noloja mulle, mutta huvittavia sattumuksia kuitenkin. On se vain osalle niin ihmeellistä toisten lihavuus.
Vierailija kirjoitti:
Olin Aasiassa menossa lentokoneeseen, ja lentoemäntä intti vaikka kuinka pitkään ja kovaan ääneen, että olenko raskaana. Ei uskonut, kun sanoin etten ole. Kaikkien kuullen moneen kertaan vielä kailotti, että raskaudesta pitää kertoa matkustamohenkilökunnalle. En muista edes monta kertaa jouduin kiistämään asian. Ja puoli lentokonetta tuijotti.
Tuohan on järkyttävän kamala tilanne ja tosi tyhmästi toimittu lentoemännältä. Laitoitko palautetta lentoyhtiölle?
Tämä ei ole oma nolo kokemus, olen normaalipainoinen. Kerron kuitenkin.
Olin jenkeissä Atlantassa töissä. Toimistolla tuntui siltä, kuin olisin ollut Wall-E -leffassa. Naisten keskipaino oli varmaan 150 kg, miehillä yli kahdensadan. 50 hengen toimistossa suunnilleen normipainoisia oli vain muutama.
Tuota elämäntapaa seuranneena huomasin, että normipainossa pysyminen riippuu melko pienistä valinnoista: Tarvitseeko kaikkea salaattia hukuttaa kastikkeeseen? Voisiko lounaaksi syödä muutakin kuin pizzaa? Onko pakko tilata joka kokoukseen donitseja? Voisiko kävellä 100 m lyhyemmät matkat?
Vierailija kirjoitti:
Voi tätä myötätunnon sekä myötäHÄPEÄN määrää näitä kirjoituksia luetessa :D
Itselläkin aina ollut vaikeuksia painon kanssa (N30+)...jojoilua lapsesta asti. Tällä hetkellä mitat 165cm/109kg eli kauniisti sanottuna läski.Kumma kyllä, kertaakaan minua ei ole luultu raskaaksi. Olenko sitten niin tasapaksu.
Koko ajan on ollu tilanteita missä on saanut hävetä mutta varmaan pahin mikä on jäänyt mieleen oli liitovarjohyppy. Silloininkin painoin yli 100kg.. Oli iso porukka ja hyppäämiset kesti monta tuntia.
Hlö jonka kanssa lähdin (kelle minä olin päivän järjestänyt) hyppäsi ekana ja minä viimeisenä, kaikki muut (tuntemattomat) siinä välissä.Syy siihen oli että piti vaihtaa jotku spesiaalivarusteet minua varten. Ja siinä missä muiden liidot kesti monta minuuttia, ihanasti atlantin kauniin rannikon yllä liitäen, minun hyppy kesti ehkä 30 sek, sellaisella kierreliikkeellä kalliolta alas. Muut pääsivät liitämään takaisin ylös, minä jouduin kiipeämään kallionjyrkänteeltä ylös takaisin hyppypaikalle. Se kiipeily itsessään oli aiva hirveää (jotku kangastossut jalassa) ja olisi tehnyt mieli vain kuolla häpeästä ja uupumisesta. Kuulin kun toinen ohjaaja sanoi toiselle että tekee tuolle ainakin hyvää, lähtee pari kiloa heti pois.
Ennen itse hyppyä muista kuinka menin syrjään itkemään kun hävetti niin kovaa.
Todella asiaankuulumaton kommentti siltä ohjaajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näätijä kirjoitti:
Miksi tämän pitäisi kiinnostaa MINUA? Mieti nyt vähän.
En mieti. Mitä sinä täällä mesoat jos ei kiinnosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jemmannut rintsikoihin vauhdikkaan baariillan ajaksi luottokortin ja sytkärin , myöhemmin en löytänyt sytkää enää mistään. Silloinen poikakaveri löysi sen selkäpoimun välistä ja ihmetteli, että "etkö sinä tuntenut tätä?"
Vilpittömin mielin ja mielenkiinnosta kysyn tästä: eikö tosiaan tunne asioita iholla samalla tavalla kuin vähemmän rehevänä? Joku kirjoitti istuneensa pitkään lapsen käden päällä, onko tosiaan niin ettei alla tai poimuissa olevia ylimääräisiä möykkyjä aisti?
En ole edes ylipainoinen, mutta kyllä mun on helppo uskoa, että joku ihopoimun sisällä jo pitempään ollut esine, kuten vaikka sytkäri, ei enää tunnu kun siihen on tottunut. En mä itse ainakaan mitenkään erityisemmin noteeraa vaikkapa housun taskuissa olevia esineitä, jotka saattaa jopa painaa ihoon sellaiset painaumakuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nappi irtosi farkuista koulussa ala-asteella. Nolotti. Kouluavustaja ompeli paikalleen.
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala mä en uskalla kyllä lähteä huvipuistoon ennenkuin paino on laskenut heittämällä (nyt menossa 115kg, -5kg lähtenyt!), enhän mä varmaan pääsis yhteenkään laitteeseen!
Mahtava ketju, naurussa on pitelemistä!
Itse olen 130 kg ja mahduin kyllä ihan hyvin kaikkiin laitteisiin.
Mulla tosin paino jakautunut suht tasaisesti ympäri kroppaa, eli olen tasapaksu normiläski.
Jos on todella poikkeuksellisen rintava tai mahakas, niin silloin ei välttämättä aina turvakaaret mene alas. Ja esim. Taigassa on myös pituudella yläraja. Eli iskokokoinen ei aina tarkoita läskiä, vaan ihan jos kroppa on muutenkin tosi kookas, esim. joku 2 metrinen painonnostajamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummastuttaa nämä naiset, jotka häpeävät painon paljastumista omalle miehelle. Ihan kuin se lihavuus jotenkin olisi piilossa niin kauan kuin mies ei tiedä vaa'an lukemaa... Kyllähän hän nyt silmillään näkee millainen olet. Ei se vaakalukema mitään muuta.
Hain kassamyyjän töitä eräästä tehdasmyymälästä. Kutsuttiin tekemään työnäyte sitten paikan päälle.
Potentiaalinen esimies haki työvaatteet ja jäi hollille katsomaan puhuessaan samalla työpuhelua. Eteen heitettiin yksi paita ja sai valita kahdesta eri kokosesta housusta (näytti olevan M ja L-koot).
Paita meni päälle, mutta housut eivät tietenkään menneet. Esihenkilö näytti ärtyneeltä ja teki ns. face palmin, kun yritin ahtaa housuja päälle 🤦🏻♀️
No enpä päässyt sitten tekemään työnäytettä, kun kuulemma firman työvaatteet oli pakollisia (piti mennä myymälään tehtaan kautta)...
Nykyään onneks hyvässä ja siistissä toimistotyössä, jossa saa pukeutua omiin vaatteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.
Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.
No NYT ymmärrän, miksi niin monet läskit lemuavat kauhealle!
Ei se paperi hajua kätke. Vinkkinä: Käy veskissä vain kotona ja/tai alapesusuihkulla varustetuissa paikoissa!
Työpaikalla järjestettiin aikana ennen koronaa kesäjuhlat ja yllätysnunerona oli soutua sellasella pitkällä veneellä. Oli pakko tahdissa soutaa muiden kanssa ja oikeasti olin aivan hätää kärsimässä. Reitti oli todella pitkä ja "leikkimielinen " kisa minulle aivan helvettiä. Sain polvivamman tuosta keikasta, sama polvi vaivannut siitä saakka että kiitti vaan yllätysnumerosta. Minulle vakuutettiin että on aivan lyhyt matka ja kun tajusin mikä rääkki kyseessä olin jo järven selällä. Koska kesäjuhlien piti olla kevyttä kivaa yhdessäoloa enkä todellakaan läskeineni sauno työkavereiden nähden olin loppuillan hieltä lemuten nalkissa polvi särkien. Vieläkin ottaa päähän miten mut nalkitettiin sinne purkkiin. Meidän joukkue luonnollisesti hävisi koska en pystynyt soutamaan tasatahtia. Hieno ilta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikymppisenä olin kaverin kanssa baarissa, ja tupakkakopissa mulle tuli juttelemaan noin 50-vuotias nainen. Hän kertoi olevansa poikansa kanssa liikenteessä ja tämä on kuulemma koko illan minua katsellut ja puhunut äidilleen että tuossa on kyllä niin kaunis nainen. Hymähtelin ja kiittelin näteistä sanoista, kunnes tämä nainen parahtikin, hyvä ettei itkua vääntäen, että mitä hän on tehnyt väärin kun lapsensa tykkää lihavista naisista?!
Oisin varmaan lohkaissut jotain että "jaa-a, varmaan se sama juttu, joka saa hänet ottamaan äitinsä mukaan turvaksi baarireissuille". Tuskinpa flaksi käy, kun mutsinsa kanssa baareilee.
Vierailija kirjoitti:
Hain kassamyyjän töitä eräästä tehdasmyymälästä. Kutsuttiin tekemään työnäyte sitten paikan päälle.
Potentiaalinen esimies haki työvaatteet ja jäi hollille katsomaan puhuessaan samalla työpuhelua. Eteen heitettiin yksi paita ja sai valita kahdesta eri kokosesta housusta (näytti olevan M ja L-koot).
Paita meni päälle, mutta housut eivät tietenkään menneet. Esihenkilö näytti ärtyneeltä ja teki ns. face palmin, kun yritin ahtaa housuja päälle 🤦🏻♀️
No enpä päässyt sitten tekemään työnäytettä, kun kuulemma firman työvaatteet oli pakollisia (piti mennä myymälään tehtaan kautta)...
Nykyään onneks hyvässä ja siistissä toimistotyössä, jossa saa pukeutua omiin vaatteisiin.
Onpa törkeää käytöstä ollut! Ilmi vaan tuollainen paikka.
En ymmärrä miksi usein firmoilla on niin niukat työvaatteet ja rajatut koot, erityisesti vielä naisten ja miesten vaatteet erikseen. Usein sanon, että hankin housut itse, juuri tuosta syystä, että ikinä ne mallit ei sovi omalle kropalle. Viimeksi otin paidan miesten mallistosta, koska naisten paidassa rinnat ei mahtunut mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, voin samaistua joihinkin juttuihin täällä ja sitten taas toisaalta olen ajatellut joissain, että näköjään minuakin lihavempia on. Sairaalassa olen itsekin joutunut noloihin tilanteisiin sairaalavaatteiden kanssa, kerran keuhkoröntgeniin mennessä piti pukea sairaalakamppeet ja siellä ei ollut muita kuin niitä vaaleanpunaisia. Lampsin sitten reippaana sinne tissit vilkkuen paidan sisältä, kun eihän se mahtunut kiinni läheskään.
Minulle yleensä myös annetaan liian pienet sairaalavaatteet, en ymmärrä miksi eivät näe etten todellakaan mahdu niihin. Muutenkin on aina kamalaa kun jossain pitää pukea turvaliivit tai muut talon omat vermeet, eihän ne koskaan mulle mahdu päälle. Lääkärit kommentoivat myös aina hanakasti painostani, ainakin epikriisissä jos ei suoraan ääneen. PAPA on sentään aina saatu otettua, tai ainakaan kukaan ei ole maininnut että se olisi ollut vaikeaa. Mahan päältä tunnusteleminen kyllä on tuottanut vaikeuksia, sillä olen omenalihava. Onneksi mahduin myös magneettiputkeen.
Neuvolassa ei kyllä ollut kivaa kun olin viimeisilläni ja mies oli mukana ja näki että painoin 110 kg. Onneksi ei kommentoinut asiaa, olin muutenkin herkkä raskauden takia ja häpesin sitä että olin lihonut raskauden aikana 18 kg vaikka ei olisi saanut lihoa ollenkaan.Epikriisissä mainitaan aina potilaan koko, oli se sitten lihava, normaali tai hoikka.
No ei kyllä mainita. Paino ja pituus kyllä joo, mutta ei "kokoa" mitenkään erikseen.
Olen 120 kg/170 cm nainen, eikä kyllä ole koskaan sattunut eteen lähellekkään mitään täällä kuvailtujen tilanteiden kaltaista.
On kyllä värikynää käytetty aika reippaasti monessa postauksessa, kaikki tyyliin jotain: "Olen 65kg/170 cm eli sairaalloisen ylipainoinen, kaaduin kerran maahan enkä päässyt enää ylös, rikoin kaverin lattian kun laskin jalkani siihen ja kaikki ihmiset vaan nauraa minulle kun kävelen kadulla ja maa sortuu jalkojen alta ja joudun pukeutumaan telttaan jne." XD
Kukaan ei ole koskaan kuittaillut painostani aikuisiällä, veriarvot hyvät, mahdun hyvin lentokoneeseen (tarjottimenkin kanssa)/junaan/bussiin/huvipuistolaitteisiin etc., olen ketterämpi liikkeissäni esim. töissä kuin moni minua hoikempi, työvaatteet ei kiristä ja löydän helposti sopivia vaatteita kaupoista. Ehkä elän jossain toisessa ulottuvuudessa.
Vierailija kirjoitti:
- Ommeltiin yläasteen rättikässän tunnilla housuja, ja tietenkään minun valtaisalle takalistolleni ja reisilleni ei löytynyt sopivan kokoista kaavaa. Noh, opettaja pakotti kuitenkin mut ompelemaan isoimmat mahdolliset housut, ja sitten projektin lopuksi kaikkien piti vuorotellen mennä varastoon pukemaan ompelemansa housut päälleen ja esitellä ne luokalle. Mä suunnilleen itkua pidätellen vedin ne housut puoleenreiteen kun ne ei siitä ylemmäs nousseet, ja sit jouduin menemään ulos varastosta koko luokan eteen sanomaan opettajalle et ei nää muuten mahdu mun päälle. Hieman noloa!
Sen opettajan tulisi olla nolo, kun ei osannut muuntaa kaavaa sinulle sopivaksi. Ihan järkyttävää kiusaamista jälleen kerran koulumaailmassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen. 160 cm ja 116 kg ja onhan näitä sattunut, tuoleja rikkoutunut alta jne.
Viimeisin lauantaina espoolaisessa kauppakeskuksessa, jossa poikkesin ravintolaan buffet-lounaalle. Kun istahdin pöytään, muovinen tuoli tuntui jotenkin vähän huteralta, mutta tuntui sitten kuitenkin kantavan joten istuin - mitä muutakaan tehdä, kun muunlaisia tuoleja ei ollut. Jossain vaiheessa kuitenkin tuoli petti: ei edes katkennut ne jalat vaan vääntyi alta mutkalle niin että huomasin istuvani lattialle. Lisäksi en omin avuin päässyt ylös eikä kukaan halunnut edes auttaa, ehkä koska Koronan takia pitäisi pitää etäisyyttä eikä mulla ollut edes maskia koska olin juuri ollut syömässä. Siinä ihmiset katsoi ringissä kun varmaan vartin taistelin itseäni ylös sieltä maasta. Hyvä ettei sentään taputtaneet kun lopulta onnistuin.
En pysty läskin takia myös pyyhkimään persettäni paperilla ollenkaan. Tämä on aiheuttanut kauhua paikoissa joissa ei ole suihkua vessassa. Ei auta kuin sulloa alushousuni ja persvakoon paperia ja toivoa ettei paskajämäy kauheasti sieltä haise.
Ja joo olen yrittänyt laihduttaa yli 10 vuotta mutta käytännössä lihonut koko ajan vaan lisää.
Anteeksi, mutta en ymmärtänyt, miten saat persvakoon paperia, mutta et kuitenkaan pysty pyyhkimään pyllyäsi? Työnnätkö sormenpäillä, jotenkin kurottamalla ja hivuttamalla paperia sinne vai miten ihmeessä pyyhkiminen ei onnistu vaikka paperin saat maaliin asti?
En ole tuo henkilö, jolta kysyt, eikä ole ollut ko. operaatiolle tarvetta vaikka lihava olenkin, mutta tulee mieleen sellainen vaihtoehto, että vielä pöntöllä istuessa sujauttaisi moninkertaisen paperisuikaleen alemmas jalkojen väliin (esim. polvien kohdalta), pitäisi sitä käsin kiinni sekä edestä että takaa, jolloin se pystyyn noustessa hilautuisi kohti persvakoa. Edellyttää tietysti, että pääsee pystyyn käsin auttamatta.
Mutta epäilen kyllä koko tarinan todenperäisyyttä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei varsinaisesti ylipainosta johdu mutta läheltä liippaa joten kerron.
Minulla on ilmeisesti ibs ja vatsa turpoaa tietyistä ruoka-aineista ihan valtavaksi. Olin festareilla ja huppelissa, syötiin siinä ruokaa enkä tajunnut että siinä oli sipulia.
Vatsa turposi nopeasti ihan valtavaksi ja näytin kuin olisin raskaana 18 kuulla vähintään. Ihmiset alkoi katsomaan paheksuen kun vetelin röökiä sidukka nenän edessä, housut oli valunut pingottuneen vatsan alapuolelle ja suht lyhyt toppi tökötti peittäen hädin tuskin enää puoli vatsaa. Hävetti, suututti ja nauratti.
Sain todella ilkeitä kommentteja, ymmärrän kyllä miksi mutta tuntui vähän kohtuuttomalta kun ainut syntini oli sipulin syöminen.