Lue keskustelun säännöt.
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Lapsen päiväkotihoitaja oli se tosilihava, mutta tämä oli vähän noloa meille molemmille.
Lapsellani oli muovinen potkulauta, jolla hän oli mennyt päiväkotiin. Päiväkodin hoitaja yritti ajaa sillä. Jouduin kieltämään ja huomauttamaan, ettei se kestä "aikuisen painoa" - olin tosin itse ajanut sillä aiemmin ja hän näki sen, olen itse juuri sallitun 50 kg sisällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolo tilanne tuli, kun vaimo painaa enemmän kuin minä. Vaimo 128 kiloa ja minä vain 120 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentokoneen tuolit ovat kyllä hyvä mitta omalle keholle.
Juuri näin. Tosin moni normaalipainoinen ja hoikkakin valittaa lentokoneen penkeistä. Pitkillä ei ole tarpeeksi jalkatilaa yms. Voisikohan näiden lentsikoiden suunnittelijat mitenkään ottaa huomioon sitä että suuri osa väestöstä on ylipainoisia ja vaikka ei olisikaan niin monilla on liikuntavamma, raskaus, jne.
Jos haluaa matkustaa mukavasti, voi ostaa lipun ykkösluokasta.
Ei sekään takaa oikotietä onnelaan. Takavuosina olin tulossa käymään Suomessa, jo portilla herätti huomioni iso ja todella lihava mies pienen vaimonsa kanssa. Mies häsläsi ykkösluokan lipustaan (minulla on se! minun pitää päästä ensin!). Ja koneeseen päästyäni näin lentoemon asettelevan jatkokappaletta ykkösluokkalaisen vyöhön.
Koko ukko otti minua päähän niin paljon, että perille päästyämme aamuyöllä näin rouvan pujahtavan samaan leidiesiin edelläni. Pidin kovaäänisen yksinpuhelun eriössä sikamaisista miehistä ja hiljaa kuunteli rouva viereisessä eriössä.
Terveisiä vaan, Herra Sian rouva, jos satut tätä lukemaan!
Siis mitä noloa miehelle kävi tässä? Sekö ettei lentokoneen vyö riittänyt ilman jatkopaikkaa? Siksihän ne jatkopalat on olemassa. Vai että halusi palvelua mistä oli maksanut kovan hinnan ykkösluokan lipussaan? Ja mitä pahaa miehen vaimo oli tehnyt, kun hänet halusit nolata?
Koko ukko inhotti minua - oli ostanut kalliin lipun vain mahtuakseen kunnolla koneeseen ja ihmiset naureskelivat ohittaessaan jatkokappaleen kanssa ähisevään lentoemoon. Satuin myös kuulemaan, kuinka halvalla pani vaimoaan. Vaimo - miksi se oli tuollaisen sian valinnut ja kuunteli vielä kiltisti äijän mutinaa?
- ykkösluokan lippu ostetaan yleensä kun halutaan parempi paikka ja on varaa panostaa. Se on luksusta
- ykkösluokan matkustajat päästetään usein ensin tai ihan erikseen koneeseen. He ovat VIP-asiakkaita
- on täysin normaalia lisätä jatkopala turvavyöhön tarvittaessa. Ja se "äheltäminen" on lentohenkilökunnan työtä
Sinä kuulostat raskaalta, kateelliselta ja vastenmieliseltä ihmiseltä. Rouva varmasti itki pahaa mieltään siellä kopissa. Sika katsoo sinua peilistä.
Itse törmäsin tai havahduin tähän "kahden kerroksen väen" (normaalipainoisten ja Amerikan-mallin sairaalloisen ylipainoisten) eri maailmoihin ensimmäisen kerran 90-luvulla Pohjois-Amerikan sisäisellä lennolla, kun minua nuorena ja hoikkana pyydettiin vaihtamaan paikkaa todella ylipainoisen, itseäni ehkä kymmenen vuotta vanhemman 30+ naisen viereen, jotta hän mahtuisi siis paremmin istumaan (osin minun puolelle). Minä puolestani pääsin käytäväpaikalta ikkunapaikalle ja sain ilmaisen kuoharilasillisen. Hänelle sitten soviteltiin noita jatkopaloja.
Minulla oli niin paha mieli hänen puolestaan! Näki, että tämä operaatio sovittaa hänet siihen lentokoneen penkkiriviin siinä koko koneellisen seuratessa touhotusta otti todella koville, hän oli tolataan ja noloissaan ja ihan itkun partaalle ja kukapa ei olisi, kaikki sympatiat hänelle. Meillä oli sitten edessä kolmen tunnin lento vieruskavereina ja oli paha paikka. Halusin totta kai piristää häntä ja jutella niitä näitä jostakin ihan muusta, että hän unohtaisi tuon julkisen nöyryytysshown, mutta mitä siinä sitten sanot? "Lennätkö tätä reittiä useinkin?" Olin siellä urheilureissussa, joten tuntui, että ihan mikä tahansa neutraaliaihe kääntyi väkisinkin alleviivaamaan sitä meidän koko eroa.
Vierailija kirjoitti:
Nolo tilanne tuli, kun vaimo painaa enemmän kuin minä. Vaimo 128 kiloa ja minä vain 120 kiloa.
On tosiaan noloa että sinä joka todennäköisesti olet pitempi ja saat muutenkin syödä enemmän kuin nainen lihomatta, olet yhtä lihava kuin naisesi.
Vierailija kirjoitti:
Hääpuvussani oli tiukka korsettimainen yläosa, tietty kiristetty piukeaksi. Olin hääpäivänä kävelemässä alttaria kohti isäni saattamana ja kaikki katsoivat minua. Kuului kova paukahdus, kuin autorenkaan puhkeaminen, ja yläosa ratkesi koko matkalta kyljestä jolloin koko hääpuku valahti lattialle jättäen minut puolialasti molempien sukujen silmien alle. Sen piti olla elämäni päivä :(
No mutta olihan se! Hieman eri syystä tosin kuin mitä olit suunnitellut! * symp *
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rintsikat ratkesivat edestä kesken koulupäivän. Liian isot tissit.
En ymmärrä. Miten tissit voivat olla liian isot?
1. Jonkun lintsin laitteen turvakinnitys ei mennyt kiinni vaikka työntekijä painoi sitä kokopainollaan alas ja kävelin kaikkien edessä pois
2. Runkopatjan alarimat räpsähti irti kesken seksin
3. Hierojan pöytä nytkyi alaspäin jatkuvasti kesken hieronnan ja hieroja kyseli paljonko painan ja voi olla että pöytä menee rikki (HÄvetti niin vietävästi). Onneksi tätä ei ole tapahtunut muilla hierojilla.
4. Semmoset rintsikkakutsut tuttavan luona. Piti kokeilla niitä ja kun hirveästi ei ollut vapaaehtoisia, kaikki kutsuttiin vuorotellen makkariin kokeilemaan. Yllättäen minulle ei löytynyt sopivaa kuppikokoa ja sain ohjeen mennä Lindexiin. Kiitos vain, näin olen jo tehnyt vuosia. Enää en mene tuollaisille kutsuille.
5. Lentokoneen välikaude ei mene aina alas ja kyllä maksan busineksen aina kun saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen päiväkotihoitaja oli se tosilihava, mutta tämä oli vähän noloa meille molemmille.
Lapsellani oli muovinen potkulauta, jolla hän oli mennyt päiväkotiin. Päiväkodin hoitaja yritti ajaa sillä. Jouduin kieltämään ja huomauttamaan, ettei se kestä "aikuisen painoa" - olin tosin itse ajanut sillä aiemmin ja hän näki sen, olen itse juuri sallitun 50 kg sisällä..
En usko tapahtuneeksi. Ei hoitajia kiinnosta lasten potkulaudat.
Minua (128 kiloa) luultiin viisitoista vuotta vanhemman isosiskoni (ulkonäkö, tälläytyminen kaikki kaikessa) äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Kahvilat joissa kovin heppoisen näköiset tuolit.
2. Upottavat sohvat kyläpäikassa
3. Sairaudet. Ylipainoinen kun sairastaa mitä vaan kaikki johtuu ylipainosta.
Olimme siskoni kanssa lomalla Kreikassa, tuhteja tyttöjä kumpainenkin. Pysähdyimme herttaisen rantakahvilan edustalle ja pohdimme josko poikkeaisimme siellä. Lähestyessämme pöytää, vitsailimme suureen ääneen miten tuoliparoille mahtaa käydä rysäyttäessämme valtavat ahterimme niiden syleilyyn.
Nauttiessamme kahvilan antimia jatkoimme vitsailua oman painomme kustannuksella. Mietimme päästäisiinkö ylös tuoleistamme vai lähdetäänkö kävelemään tuoli perseessä niinkuin kotilot.
Kun tarjoilija tuli tuomaan laskua, hän kyseli mistä olemme kotoisin ja me kerroimme ontuvalla englannillamme olevamme suomalaisia. "Voi miten mukavaa, niin on tuo vieressänne istuva pariskuntakin!" tarjoilija huudahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon naureskellut näille hauskoille jutuille mutta aamulla ei kyllä naurattanut yhtään. Löysin kaapistani kivan topin, mitä en ole aikoihin käyttänyt. Sujautin topin päälleni ja peilikuvahan ei miellyttänyt yhtään, sitten iskikin paniikki ja pakokauhu kun en saanut toppia pois päältäni. Oli pakko saksia se makkarankuori riekaleiksi, että pääsin vapauteen. Onneks mies ei ollut kotona, riitti että koira toljotti touhujani.
Marraskuussa lihavuusleikkaus. Mutta siis jooz esim. huvipuistolaitteen kiinnityshihna ei mennyt kiinni. Lentokoneen vyö ei mennyt kiinni. En päässyt yhden polkupyörän selkään. Junan pikkupöytä ei mene alas, kun maha. Eikä lentokoneen. Bussissa noloa, kun joku istuu viereen, ei hirveästi tilaa. Pitkillä lenkeillä jään täysin jälkeen muista. Hikoilu. Puuskuttaminen kun lenkillä. Jumpassa monta asentoa joihin ei kykene. Nolo uima-allasjuttu, piti huojuvaa telinettä kiivetä ylös jotta pääsis altaaseen, ystäväni työnsi ja auttoi minua. Läskiroikot esim uimahallin suihkussa. Ei mahdu kapeita käytäviä. Mekko revennyt. Tuoli meni epäkuntoon alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-äijä valitti, aina kun kävelin telkkarin ja sohvan välistä, jossa hän röhnötti, että
hän tipahtaa elokuvan juonesta.
Vierailija kirjoitti:
1. Kahvilat joissa kovin heppoisen näköiset tuolit.
2. Upottavat sohvat kyläpäikassa
3. Sairaudet. Ylipainoinen kun sairastaa mitä vaan kaikki johtuu ylipainosta.
Upottavista sohvista tuli mieleen.. kaikki epätavalliset, yleensä trendikkäät huonekalut. Esim. matalat sohvat, neuvotteluhuoneessa / kahviossa pienet rimpulakeinut, jumppapallot, säkkituolit. Laitetaanpa nämä konttorilla vaikka sellaiseen korotettuun tilaan, mihin joudut astumaan nousemalla standardiporrasta korkeammalle astumalla, kädessä latte ja mietit tuskaisesti mistä oudosta härvelistä sinun on mahdollista juoda latte ilman, että kylvet siinä ja ennen kaikkea, mistä pääset ylös? Käytät kaikki tahdonvoimasi ja reisilihaksesi huutaa hallelujaa kun astut korokkeelle ja sitten sukellat säkkituoliin latet rinnuksilla.
Oikeasti tällaiset on ihan kamalia, ei vain lihaville vaan myös vanhemmille/huonokuntoisille. Olen itse punnertanut tuollaiselle koroketasolle korkokengät jalassa ja oli lähellä, etten päässyt. Kauhukseni myös alas laskeutuminen oli kamalaa ja heijasin polviparan varassa kuin vanha ruosteinen auto ja ähkäisin.
Olin yhtenä talvena ostamassa suksia aloittaakseni pitkästä aikaa hiihtämisen. Sitten luin jostain mainoksesta, että suksivälineitä ostaessa asiakkaalta nykyisin (siitä on vuosikymmeniä kun olen hiihtänyt) kysytään paino.
Se harrastus jäi sikseen. En todellakaan mene kauppaan kailottamaan painoani jollekin myyjälle, jotta voin ostaa "lihavien tyttöjen sukset" tms. Olin tuolloin niin lihava etten kertonut painoani edes miehelle. Hän olisi tullut myös ostamaan sukset.
Minua luullaan jatkuvasti raskaana olevaksi.
Painoa ei ole paljoa, ei ylipainoksi saakka. Mutta etureppu on ja pysyy. Päivittäinen säännöllinen lenkkeily pitää vartalon sutjakkaana mutta mahaan se ei vaikuta yhtään. Näytän tosiaan sporttiselta naiselta 20 raskausviikolla.
Olin laittanut sellaisen valkoisen vatsanlitistäjäkorsettialkkarin ja istuin baarissa. Kun nousin ylös, niin paitani oli noussut niskaan ja paljasti sen kauniin, seksikkään, upean, imartelevan "korsettialushousun" sieltä :))))) Hävetti ihan sikana.
olin onnistunut laihtua satakiloisesta ehkä 5-kiloa mutta en huomannut sitä juurikaan.
käytin siis samaa hametta kuin isompana.
kaupassa ollessani se jotenkin luiskahti alas pepun kohdalta.
onneksi ei ihan nilkkoihin asti ja paitani peitti osan takamuksestani.
hävetti kuitenkin, kun en heti huomannut tapahtunutta ja saatoin paljastella useammankin minuutin kanssa ihmisilleni.
Lihavuus itsessään tekee ihmisestä kömpelön. Ei koske kaikkia lihavia, mutta itsellä oma huonokuntoisuus+ huomattava massa tekee kaikesta liikkumisesta vähän epävarmaa ja loukkaantumisriskistä. En ollut edes omevartaloinen, mutta vähän kuin olisi viimeisillään raskaana koko ajan ja massaa on muuallakin.
Itse sentään jouduin hyötyliikkumaan, mutta minulla on myös lihavuuden vuoksi lähes invalidisoitunut tuttava. Ei selviäisi hissittömässä talossa, yhden porrasvälin nousu oli lähes mahdoton. Hän myös kävelee huonommin ja hitaammin kuin yhdeksänkymppinen mummoni. Ei hän silti ole Amerikan-tyyliin lihava ja tiedän samankokoisia, joilla on liikuntaharrastuksia.