Lue keskustelun säännöt.
Noloin tilanteesi ylipainon takia?
13.03.2015 |
Tuttavapariskunta oli tehnyt kylppäriremontin. Wc-pöntön liima oli kuulema lähes kuivunut. Olivat itse jo käyttäneet sitä, mutta kehottivat istumaan varovasti. Noh, niinhän siinä kävi, että koko pönttö rojahti nurin ja etureuna halki. Voi jumalauta kun hävetti! Nyt alkaa dieetti! Onko muilla läskeillä ollut noloja tilanteita?
Kommentit (924)
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että niin monen mielestä nämä ovat hauskoja juttuja.
Minusta on surullista ja ahdistavaa olla lihava ja kohdata sen myötä ikäviä tilanteita. Uskoisin, että näiden "hupaisien tarinoiden" taustalla on paljon masennusta ja häpeää, jota yritetään peittää huumorilla.
Mutta, jos itseironia ja komiikan löytäminen tilanteista yhtään auttaa kestämään, niin hyvä kai sitten.
Itse en pysty!
No mene pois. Tämä ketju ei ole sinua varten sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 23:47"]Menin tehdasvierailulle jonne piti pukea päälle sellainen kertakäyttöpuku suojaksi. Olivat kaikki samassa korissa josta puvut piti nappailla päällepantavaksi - ihana tunne huomata että korissa on vain kokolappua one size... Kävelin sitten koko tehdaskierroksen läpi ainoana työryhmästä, kenellä oli napit auki mahan ja lantion kohdalta ja oma paita pursotti haalarista... Jee. Kierroksen vetäjä oli vähän hassun näköinen mutta ei alkanut nipottamaan onneksi hygieniasäännöistä tms. Toisen kerran mentiin porukalla ylläriksi moottorikelkkailemaan ja joutuivat hakemaan mulle pilkkihaalarin jostain "alavarastosta" kun muut valkkasivat haalarinsa itse siitä perusrekistä...
Ei ole hauskaa vaan sikanoloa.
Kaikki ketkä järjestätte jotain aktiviteetteja työ- tai kaveriporukalle ja joukossa on läskejä tai vanhoja tai ujoja - älkää ottako sitä seikkailupuiston akrobaattirataa tms. ohjelmanumeroksi vaikka itse olisittekin maraton -kunnossa. Kaikkien perse ei myöskään ihan noin fyysisesti mahdu siihen karting -auton penkkiin tai kajakkiin ja jonkun liukuradan tai ratsastuksen painoraja jos on 90 kg niin isojen ei ole kiva seisoa jonossa ja huomata painorajoitusta vasta kun oma vuoro koittaa... Läskiys näkyy onneksi päällepäin mutta jokin jalkavamma tms. joka rajoittaa myös liikkumista, ei näy. Ja kaikki eivät halua selittää tilanteita. Eli pelisilmää ja empatiaa. Ja toki läskien pitäisi myös laihduttaa.
Niin tai jospa vaan laihduttaisit niin säästyisit tuolta stressiltä yms näyttäisit normaalilta.
Ole nyt vaan hiljaa, kun asia ei mitenkään sinulle kuulu. Sinä et järjestä yhtään mitään, sen tiedän jo kommenttisi lukemalla. Tämä ketju ei ole sinua varten.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 08:13"]
Olimme mieheni kanssa pienimuotoisella vaellusretkellä lähimetsässä. Eteen tuli oja (korkeintaan metrin leveä). En päässyt yli vaan jäin toiselle puolelle mieheni hypätessä (lue astuessa)ketterästi ja jatkaen matkaansa. Pulleat poskeni täyttyivät kyynelistä kun katselin mieheni loittoavaa selkää. Näimmme myöhemmin parkkialueella ja ajoimme kotiin 400 metrin päähän. Hain lohtua lähi Siwasta.
Myötähäpeää olen aiheuttanut tilanteissa, joissa olen kertonut maistelevani vähän ja kalorini jäävät päivätasolla noin. 1500 Kcal paikkeille. Vaikuttaahan se epäuskottavalta kun mittaa on alle 160 cm ja painoa lähemmäs 150 kg. Luut painavat. Lisäksi urheilullisena omaan lihaksia, jotka nekin painavat.T. Pirjo Porvoost
Kyllä paksukaisilla aina niitä tekosyitä riittää.
Sinulla on todella paha olo. Käy puhumassa terveyskeskuksessa. Älä pilaa elämääsi ja aja itseäsi sosiaalisesti eristyksiin selvittämättömien ongelmiesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En mahtunut ystävän autoon. Yritin etupenkille pelkääjänpaikalle.
Takana istui lapsi, jonka selkä menosuuntaan-istuimen takia etupenkkiä ei saanut aivan taakse. Häpesin niiiin.
Kaveri ihmetteli, että miehensä mahtuu vaikka on yhtä pitkä kuin minä. Ei tajunnut että mies on puolet kapeampi.
Mun puolison ystävä ei meinaa enää mahtua meidän autoon, apukuskin paikalle mahtuu juuri ja juuri kun vetää penkin ihan taakse :/
Kaveri oli ostanut kauniin, katoon ripustettavan rottinkituolin ja kehotti kokeilemaan "En mä tiedä, kai näissä on joku painoraja?!" "no höpö höpö, jos se kesti Mikaa se kestää sinutkin!" Istahdin, kuului paukaus ja makasin siinä samassa kuistin lattialla. Tuoli, joka oli kestänyt kaverin raavasta puolisoa oli pettänyt kiinnikkeistään minun allani.
Olin jemmannut rintsikoihin vauhdikkaan baariillan ajaksi luottokortin ja sytkärin , myöhemmin en löytänyt sytkää enää mistään. Silloinen poikakaveri löysi sen selkäpoimun välistä ja ihmetteli, että "etkö sinä tuntenut tätä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saavutin kerran painon että en oikein enää ylettynyt pyyhkimään kakkosta selän kautta, googletin jo apuvälineitä siihen, siltikään ei pysynyt laihduttamaan...niin kova on addiktio (sittemmin, ihan eri syistä on löytynyt motivaatio enkä ole enään noissa mitoissa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan anorektikollakin vaatteet revitä jos se pistää liian pienet vaatteet. Se v*ttu soikoon mistään painosta kiinni ole. Käyttäkää nyt järkeänne.
Et taida olla ollut koskaan läski? Se paine, mikä vaatteeseen kohdistuu, on lihavalla paljon suurempi ja repeäminen tapahtuu paljon helpommin. Lisäksi läski/liha pusertuu sitä saumaa vasten, eihän anorektikolla ole löysää, mikä pakkautuu repimään sitä saumaa.
Olen eri, ja olen ollut hyvin lihava.
Liian pienet vaatteet on revenneet ihan samalla tavalla normaalipainoisena ja lihavana. Varmasti anoreksiassa pätee ihan samat fysiikan lait. Läskit pusertuivat saumaa vasten ja vetskarit/napit poksui ainoastaan silloin, kun änkesin itseni pari kokoa liian pieniin vaatteisiin. Farkut tietysti kului haaroista puhki nopeammin kuin normaalipainoisena.
Oikeastiko ihmiset luulevat, että läski/löysä liha jotenkin pakkautuu repimään saumoja? Tällä logiikallahan pullukoiden vauvojen vaatteet repeilisivät alvariinsa.
Älkää ahtako itseänne liian pieniin vaatteisiin. Ne on epämukavia, eivätkä ne luo mitään pienentävää efektiä. Legginsit ja kaapu ei myöskään hämää edes paria kiloa pois, mutta onhan ne mukavampia. Valokuvat, joissa on muitakin ihmisiä, näyttävät todellisuuden. Itse ainakin tajusin vasta valokuvista, ettei ole normaalia.
Mulla ei ole mitään hauskaa tarinaa kerrottavana, vältellyt tilanteita joissa niitä olisi voinut sattua. Olen lukenut tarinoita puoliksi surullisena ja puoliksi tummahkolla huumorilla.
Ohiksena, onnittelen valtavasti kaikkia, jotka ovat onnistuneet pudottamaan painoaan ja parantamaan elämänlaatuaan. Tsemppaan niitä, jotka haluavat muutosta niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 08:13"]
Olimme mieheni kanssa pienimuotoisella vaellusretkellä lähimetsässä. Eteen tuli oja (korkeintaan metrin leveä). En päässyt yli vaan jäin toiselle puolelle mieheni hypätessä (lue astuessa)ketterästi ja jatkaen matkaansa. Pulleat poskeni täyttyivät kyynelistä kun katselin mieheni loittoavaa selkää. Näimmme myöhemmin parkkialueella ja ajoimme kotiin 400 metrin päähän. Hain lohtua lähi Siwasta.
Myötähäpeää olen aiheuttanut tilanteissa, joissa olen kertonut maistelevani vähän ja kalorini jäävät päivätasolla noin. 1500 Kcal paikkeille. Vaikuttaahan se epäuskottavalta kun mittaa on alle 160 cm ja painoa lähemmäs 150 kg. Luut painavat. Lisäksi urheilullisena omaan lihaksia, jotka nekin painavat.T. Pirjo Porvoost
Kyllä paksukaisilla aina niitä tekosyitä riittää.
Sinulla on todella paha olo. Käy puhumassa terveyskeskuksessa. Älä pilaa elämääsi ja aja itseäsi sosiaalisesti eristyksiin selvittämättömien ongelmiesi vuoksi.
No tämä ei ymmärtänyt lukemaansa, kun komppasi kirjoittajaa joka jopa allekirjoitti provoavansa (oli kyllä muutenkin selkeä ivailu)?
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus aiheuttaa mulle pissalla ramppaamista, kun läskit painavat rakkoa. Tajusin lomalla Aasiassa, kun laskeuduin vuorelta paikallisbussilla ja bussia piti vaihtaa, että mulla iski yllättäen aivan kauhea vessahätä ja jouduin juoksemaan lähimmän urheilukentän laidalle vessaan, jonne tosin oli matkaa pieniä kujia pitkin. Erotuin varmasti hyvin joukosta juostessani hätäpäissäni asuinalueen poikki, eikä se vessakaan tainnut olla kovin monen turistin käytössä. Ehdin vessaan, mutta missasin bussin ja päätin kävellä seuraavalle pysäkille, joka oli onneksi kävelymatkan päässä. Onneksi olin hankkinut matka-simin, niin vessakin löytyi nopeasti mapsin avulla.
Toinen nolo oli Suomessa kalassa onkiveneellä. Minulle oli tarjolla pelastusliivit vain 70 kg painorajalla, joka paukkui yli. Jouduin kysymään, että mitäs jos painan yli 70 kg? Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut kuin ottaa ne liivit. Olin ihan varma, että hukun sillä reissulla, jos vene kaatuu. Onneksi järvi oli peilityyni ja meillä oli kokenut soutaja.
Eikö pelastusliivejä ole miehille ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 23:47"]Menin tehdasvierailulle jonne piti pukea päälle sellainen kertakäyttöpuku suojaksi. Olivat kaikki samassa korissa josta puvut piti nappailla päällepantavaksi - ihana tunne huomata että korissa on vain kokolappua one size... Kävelin sitten koko tehdaskierroksen läpi ainoana työryhmästä, kenellä oli napit auki mahan ja lantion kohdalta ja oma paita pursotti haalarista... Jee. Kierroksen vetäjä oli vähän hassun näköinen mutta ei alkanut nipottamaan onneksi hygieniasäännöistä tms. Toisen kerran mentiin porukalla ylläriksi moottorikelkkailemaan ja joutuivat hakemaan mulle pilkkihaalarin jostain "alavarastosta" kun muut valkkasivat haalarinsa itse siitä perusrekistä...
Ei ole hauskaa vaan sikanoloa.
Kaikki ketkä järjestätte jotain aktiviteetteja työ- tai kaveriporukalle ja joukossa on läskejä tai vanhoja tai ujoja - älkää ottako sitä seikkailupuiston akrobaattirataa tms. ohjelmanumeroksi vaikka itse olisittekin maraton -kunnossa. Kaikkien perse ei myöskään ihan noin fyysisesti mahdu siihen karting -auton penkkiin tai kajakkiin ja jonkun liukuradan tai ratsastuksen painoraja jos on 90 kg niin isojen ei ole kiva seisoa jonossa ja huomata painorajoitusta vasta kun oma vuoro koittaa... Läskiys näkyy onneksi päällepäin mutta jokin jalkavamma tms. joka rajoittaa myös liikkumista, ei näy. Ja kaikki eivät halua selittää tilanteita. Eli pelisilmää ja empatiaa. Ja toki läskien pitäisi myös laihduttaa.
Niin tai jospa vaan laihduttaisit niin säästyisit tuolta stressiltä yms näyttäisit normaalilta.
Ole nyt vaan hiljaa, kun asia ei mitenkään sinulle kuulu. Sinä et järjestä yhtään mitään, sen tiedän jo kommenttisi lukemalla. Tämä ketju ei ole sinua varten.
Mulle ei ikinä tullut mieleen vaatia erityiskohtelua tai että muut tasoittelisi maailmaa ettei mulle tulisi paha olo siitä että olen lihava. Itse hankin kiloni, itse kannoin kiloni.
Ei kai ne toiset sitä tajua ettei lihava pysty, jos lihava ei itsekään tajua, ettei mahdu eikä pysty, eikä hevonen jaksa kantaa? Varsinkin jos itse mainostaa että urheilee kovasti? 🤦♀️
Normaalia kohteliaisuutta toivoin, ei ne kilot minua epäihmiseksi tehnyt, mutta en odottanut että ihmiset olisi teeskennellyt ettei ne huomaa kun olen kahden tai kolmen ihmisen kokoinen. Tai olleet hienotunteisempia kuin toisilleen.
Moni ajattelee, että lihava ei oikeasti tajua että voisi laihduttaa. Usealle joka "voi syödä mitä vaan eikä liho" tyypille käy niin, että äkkilihovat keski-ikäisenä ja järkyttyvät pahasti. Sitten he luulevat, että tiukka dieetti auttaa, ja sen jälkeen kaikki on kunnossa. Ja uusi jojottelija syntyi taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, että niin monen mielestä nämä ovat hauskoja juttuja.
Minusta on surullista ja ahdistavaa olla lihava ja kohdata sen myötä ikäviä tilanteita. Uskoisin, että näiden "hupaisien tarinoiden" taustalla on paljon masennusta ja häpeää, jota yritetään peittää huumorilla.
Mutta, jos itseironia ja komiikan löytäminen tilanteista yhtään auttaa kestämään, niin hyvä kai sitten.
Itse en pysty!No mene pois. Tämä ketju ei ole sinua varten sitten.
Miksi? Hänellehän nimenomaan tekisi hyvää löytää iloa ja naurua ja itsehyväksyntää. Pitääkö sitä olla läski oikealla asenteella, että mahtuu tänne muiden läskien sekaan? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattui silloin kun en vielä edes ollut ylipainoinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin lihava ystäväni pelkää hysteerisesti liukastumista talvella. Viestittelemme päivittäin ja kyselee aina olenko käynyt ulkona ja oliko liukasta. Olen ihmetellyt tätä, mutta johtuuko tuo pelko siitä, että hän ei mahansa takia näe mihin astuu? Tämä tuli mieleen edellä olevasta kommentista, vaikka olikin täysin ohis. Itsellänikin on ylipainoa, ja nolointa on ollut, kun on kuvitellut mahtuvansa johonkin nuoruuden vaatteeseen, joka sitten repeääkin tai läskit tursuvat ulos kamalalla tavalla.
Harva kai kävellessään varpaitaan tuijottaa, eiköhän se pelko ole ettei pääse ylös maasta.
Ei pelkästään. Huono tasapaino ja kehonhallinta. Motoriikka ei vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme vuotta sitten lomamatkalla meidän hotellihuoneen terassin muovinen tuoli petti mun alta. Hävetti, vaikka näitähän sattuu kaiken kokoisille, vastaavanlainen oli vuotta aiemmin puutarhajuhlissa hajonnut hoikan ystäväni alta. Loppumatkan istuin suosiolla terassin aitauksen päällä. Se oli betonia niin ei ollut murtumisriskiä :D
Pahan lihomisen vuoksi välttelin huvipuistoja useamman vuoden. Tänä vuonna pudotettuani painoani 117 kg - 100 kg uskaltauduin viimein kokeilemaan että mahdunko vai en. Jännitti vuoristorataa enemmän se että meneekö turvakaari kiinni. Onneksi meni. Ei kyllä yhtään kookkaampana olisi varmasti mennyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus aiheuttaa mulle pissalla ramppaamista, kun läskit painavat rakkoa. Tajusin lomalla Aasiassa, kun laskeuduin vuorelta paikallisbussilla ja bussia piti vaihtaa, että mulla iski yllättäen aivan kauhea vessahätä ja jouduin juoksemaan lähimmän urheilukentän laidalle vessaan, jonne tosin oli matkaa pieniä kujia pitkin. Erotuin varmasti hyvin joukosta juostessani hätäpäissäni asuinalueen poikki, eikä se vessakaan tainnut olla kovin monen turistin käytössä. Ehdin vessaan, mutta missasin bussin ja päätin kävellä seuraavalle pysäkille, joka oli onneksi kävelymatkan päässä. Onneksi olin hankkinut matka-simin, niin vessakin löytyi nopeasti mapsin avulla.
Toinen nolo oli Suomessa kalassa onkiveneellä. Minulle oli tarjolla pelastusliivit vain 70 kg painorajalla, joka paukkui yli. Jouduin kysymään, että mitäs jos painan yli 70 kg? Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut kuin ottaa ne liivit. Olin ihan varma, että hukun sillä reissulla, jos vene kaatuu. Onneksi järvi oli peilityyni ja meillä oli kokenut soutaja.
Eikö pelastusliivejä ole miehille ollenkaan?
Tää oli yksityinen mökki, jossa pelastusliivit 90 kg rajalla oli ilmeisesti hankittu ajatuksella, että miehet käyttää niitä, ja naisten oletettiin menevän niihin 70 kg painorajan pelastusliiveihin.
Vierailija kirjoitti:
Kerran oon lisävyön lentokoneessa saanut. T:150kg
Aaahhahahhahaaa, the elephant belt :DD
Kyllä tällaisten tilanteiden luulisi viimeistään olevan reality check ja motivoivan elämäntapamuutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Huh, voin samaistua joihinkin juttuihin täällä ja sitten taas toisaalta olen ajatellut joissain, että näköjään minuakin lihavempia on. Sairaalassa olen itsekin joutunut noloihin tilanteisiin sairaalavaatteiden kanssa, kerran keuhkoröntgeniin mennessä piti pukea sairaalakamppeet ja siellä ei ollut muita kuin niitä vaaleanpunaisia. Lampsin sitten reippaana sinne tissit vilkkuen paidan sisältä, kun eihän se mahtunut kiinni läheskään.
Minulle yleensä myös annetaan liian pienet sairaalavaatteet, en ymmärrä miksi eivät näe etten todellakaan mahdu niihin. Muutenkin on aina kamalaa kun jossain pitää pukea turvaliivit tai muut talon omat vermeet, eihän ne koskaan mulle mahdu päälle. Lääkärit kommentoivat myös aina hanakasti painostani, ainakin epikriisissä jos ei suoraan ääneen. PAPA on sentään aina saatu otettua, tai ainakaan kukaan ei ole maininnut että se olisi ollut vaikeaa. Mahan päältä tunnusteleminen kyllä on tuottanut vaikeuksia, sillä olen omenalihava. Onneksi mahduin myös magneettiputkeen.
Neuvolassa ei kyllä ollut kivaa kun olin viimeisilläni ja mies oli mukana ja näki että painoin 110 kg. Onneksi ei kommentoinut asiaa, olin muutenkin herkkä raskauden takia ja häpesin sitä että olin lihonut raskauden aikana 18 kg vaikka ei olisi saanut lihoa ollenkaan.
Epikriisissä mainitaan aina potilaan koko, oli se sitten lihava, normaali tai hoikka.
Olimme eräässä huvipuistossa ja olimme pitkään jonottaneet erääseen hurjaan laitteeseen. Edellä jonotti ylipainoinen nuori nainen poikaystävän kanssa. Kun oli aika siirtyä laitteeseen turvakaari ei mahtunut hänellä kiinni. Siihen tuli vielä henkilökuntaa survomaan turvakaarta kiinni. Turvakaari ei mennyt kiinni ja nainen jo punasena häpeissään pyysi, ettei enää tarvitse yrittää ja hän jää laitteesta pois. Poikaystävä lähti kanssa.
Ja jono oli siis pitkä ja kulki niin, että kaikki näkivät tämän epäonnisen lastaustapahtuman.
Työmatkalla jenkeissä oli yksi 220kg kaveri joka putosi konttorin edessä olevan laudoituksen lävitse. Valitti vielä että terassi oli heikkotekoinen. Sama kaveri nosti mekkalan kun ei pöössyt auton kyydissä oikealla ovelle ja piti kävellä ylimääräinen 100m omalle työpisteelleen. Huomasin siinä kävellessämme, että olin puhunut seinille melkein koko matkan, kun en kyennyt kävelemään niin hitaasti kuin tämä kaveri.