Noloin tilanteesi ylipainon takia?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:34"]

Jouduin yöksi vuodeosastolle. Ei löytynyt tarpeeksi isoa paitaa päälle ja läski vilkkui nappien välistä. Painoa on noin 105 kiloa. Pitääköhän minua lihavammat omat vaatteet päällä tai ehkä silloin isot koot pyykissä...

[/quote]

Onpa kummallista. MInulle menee ihan hyvin naisten vihreä koko. Vyötärönympärykseni on 108cm.

108kg

Up. Lisää? Nää on mahtavia! Sympatiani teille kaikille. <3

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:34"]

Jouduin yöksi vuodeosastolle. Ei löytynyt tarpeeksi isoa paitaa päälle ja läski vilkkui nappien välistä. Painoa on noin 105 kiloa. Pitääköhän minua lihavammat omat vaatteet päällä tai ehkä silloin isot koot pyykissä...

[/quote]

Onpa kummallista. MInulle menee ihan hyvin naisten vihreä koko. Vyötärönympärykseni on 108cm.

108kg

[/quote]

whaat sinulle hyvin naisten vihreä koko? Olen usein sairaalassa ja minulla on aina vihreä koko, ja ei ole mitenkään löysä. T: 168cm/80kg

Mulla on käyny tuo sama amme-juttu hotellissa! En meinannu mitenkään päästä ylös! Vihdoin pääsin pyörähtämään mahalleni ja siitä sitten kontilleen ja ylös. En vieläkään tajua sitä, miten oli niin hankalaa!

Ei kai tämä meinaa upota. Lisää näitä. :D

Saako kertoa jos on entinen läski, joka joutui tilanteeseen joka olisi tuntunut ihan hirveältä jos olisin samoissa mitoissa kuin ennen?

Olen tehnyt keikkatyötä eri ravintoloissa opintojen ohella. Työasuja sijaisia varten ei tietenkään ole pilvin pimein. Muissa paikoissa on yleensä ollut vähintään kolme kokoa, esim. 36, 44 ja 50, jotta mahdollisimman moni saisi edes jotenkin sopivan vaatteen itselleen, mutta viimeksi minua ei viety mihinkään vaatevarastoon vaan minut ohjattiin työntekijöiden vaatekaapeille, josta piti sitten valita jonkun työntekijän vaatteet. Sairaana olevat neitoset olivat kokoa 34, 36 ja 38. 

38 menee minulle nykyään, mutta olin joitain vuosia sitten vielä kokoa 44. Olisin hävennyt silmät päästäni kun olisimme joutuneet menemään miesten puolelle vaatekerjuulle! Työkaveri vielä nauroi vieressä kun jännitin että saanko housut mahtumaan, että "minullapa ei noita ongelmia ole kun olen kokoa 34!"

Tämä nyt ei varsinaisesti ollut hirveän noloa, koska kukaan ei nähnyt, mutta toimi ihan hyvin herätyksenä... Kyykistyin vessassa ottamaan pyykkejä pyykkikoneesta (edestätäytettävä kone ja vessanpyttyä vastapäätä suoraan), perseeni kuitenkin kyykistyessä osui isoudessaan pytyn reunaan ja paiskauduin naama edellä päin pesukonetta. Ja se sattuikin aivan hemmetisti! En ilmeisesti oikein osannut hahmottaa todellisia ulottuvuuksiani -_- 

Yritin pussyta robinia fanitapaamises mut maha esti hih

Voi, te olette ihania! Se on ihana piirre ihmisissä että osaa nauraa itselleen.

T: mies jolle sattuu ja tapahtuu

En kai osaa hävetä mitään, kun en muista mitään erityisen noloja tilanteita ;)

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 13:01"]

Kaikkein noloiinta on mielestäni tavata tuttuja, jotka ovat viimeksi nähneet minut hoikana. Ihmiset ovat kyllä hienotunteisia ja kukaan ei tähän mennessä ole mitään kommentoinut. Ilmeet vaihtelevat kuitenkin hämmennyksestä kauhuun ja tajuan sen. 

Olemus muuttuu hyvinkin radikaalisti 40 kg:n painonnousun myötä. Eli kuudenkympin hoikasta olemuksestani olen vaihtanut sadankilon kieppeille. 

[/quote]

Joo... joku minut viimeksi teininä nähnyt ei ollut varma, että olenko minä minä, ja lipsautti että En ollut tuntea, oletko vähän pyöristynyt... Tai siis niinhän niitä kiloja lasten myötä tulee, ei siinä mitään.. hän yritti korjata lipsautustaan. Hänen ilmeestään näki, että oli ihan kauhuissaan, kun ei tiennyt mitä sanoa. Ja olihan niitä kiloja tosiaan tullut enemmän kuin laki sallii...

Hei, mullakin on muutaman kerran revenneet housut persauksista vaikka painan 60 kg, ei se siis välttämättä ole painosta kiinni :) Oon myös juuttunut ahteristani kiinni lasten keinuun, tää tapahtui kun mulla oli housuissa ketjuja ja kun sain perseeni irtoamaan jäin vielä ketjuista kiinni...

Gynellä oli huomattavia vaikeuksia papakokeen ottamisessa. Epäilen syyksi ylipainoa, mutta lääkäri fiksusti piti suunsa kiinni asiasta...

Tulee mieleen ainakin se kun terkkari ei saanut verenpainettani mitattua kun mansetti ei yltänyt olkavarren ympäri. Piti hakea joku xxxxxl-mansetti muualta.

Se kun vaatteista loppuvat koot kaupassa, on aika noloa ja ahdistavaakin. Varsinkin kun alushousuista ei enää löydä niin suuria, että jalkaan mahtuisi.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]

Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.

Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.

Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!

Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa.  Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(

[/quote]

En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin.

[/quote]

Kyllä tämä tarina on tosi, ikävä kyllä. Kaveri välttelee portaita kuin ruttoa, eikä taida liikunta muutenkaan maistua.

[/quote]

Saattoi olla jalatkin kipeät.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:17"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]

Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.

Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.

Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!

Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa.  Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(

[/quote]

En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin.

[/quote]

Kyllä tämä tarina on tosi, ikävä kyllä. Kaveri välttelee portaita kuin ruttoa, eikä taida liikunta muutenkaan maistua.

[/quote]

Ylipainoinen työkaverini puhkui ja puuskutti ja oli aivan punainen jo yksistä portaista. Henki oikein vinkui. Joutui lepäämään kerrosväleissä.

Kyseisellä naisella on keuhkojen toimintaan vaikuttava rappeuttava pitkäaikaissairaus joka johtaa lopulta kuolemaan. Tämä "laiska, liikuntaa välttelevä läski" halusi kuitenkin viimeiseen asti käydä töissä, koska työntekijät olivat flunssiensa kanssa kotona ja meillä oli valtava työntekijäpula. 

Hauskaa, mutta samalla surullista luettavaa. Halaukset teille, ootte ihania.

http://www.martela.fi/koulukalusteet/oppilastuolit/aktiv-koulutuoli

Joskus lukioiässä istuin lyttyyn tuon tyyppisen tuolin. Istuinosan alla olevat metallit antoivat periksi.

Rippikoulussa tein jonkinasteisen laihtumisen ennätykseni, laihduin kahden viikon leirillä 8kg. Muut valittelivat sitä että koko ajan syötiin, itse kärsin koko ajan nälästä. Nolous tuli siitä kun rippileiri loppui eikä minulle löytynyt riittävän isoa albaa josta olisi saatu kaulus kiinni. Jollain hakaneulasysteemillä se saatiin pysymään riittävän hyvin. Tämä siitä huolimatta että olin laihtunut 8kg.

Olen M45, nykyisin nornipainoinen.

up