Noloin tilanteesi ylipainon takia?

En mahtunut puoliinkaan Linnanmäen laitteista sillä turvakaari ei mahtunut kiinni, edelliskesänä oli vielä mennyt. Samoin kun työpaikalla sovitin kaksia eri työhousuja ja kumpikaan ei sopinut ja jouduin selittämään työnantajalle ettei minun kokoani taida olla.. Jätettiin asia siihen ja sain pitää omia housuja :D

En kyllä ymmärrä mitä surettavaa näissä jutuissa muka olisi, siis muuten kuin ihmisten puolesta jotka ovat kokeneet tilanteet surettaviksi. Minä ainakin nauroin näille jutuille ja nauran nykyään kaikille tasapuolisesti, ratkeaa se tuoli sitten hoikan tai pullean alta tai jos joku pitkä kajauttaa päänsä johonkin oven karmiin. Ja nauran omille kaatumisilleni myös. En toki sitten naura jos joku oikeasti satuttaa itsensä ja sen verran olen saanut hillittyä, etten tuntemattomille ole nauranut vaan kääntynyt ja mennyt pois naureskelemaan muualle jos oikeasti naurattanut tai saanut hillittyä itseni. Mutta se on kauhea tilanne kun jokin tilannekomiikka alkaa naurattamaan ja ei saisi nauraa. Joskus tulee sellaisia "naurukohtauksia" ja kun jokin näyttää hauskalle niin todella vaikea pitää pokkaa.

Esimerkiksi kaupassa aloin nauramaan kerran miehen kanssa jollekin Seiskan kansijutulle, vaikka yleensä en noteeraa niitä edes kummemmin, siinä on sitten pakkaamassa ostoksia kun hihittelee samalla yksinään kun mies kassalla maksamassa... Tai kerran koulussa kun odotettiin vuoroa yhteen luokkaan erityisoppilaiden jälkeen ja yksi poika kaatui kuin jossain komediassa ja pomppasi kuin vieteri pystyyn, niin se oli niin koomisen näköistä. Mutta ei voinut silloin nauraa kun joku olisi voinut ajatella että nauraa erityisoppilaalle tai hänen rajoitteilleen, eikä toki ole korrektia nauraa päin naamaa ihmisille muutenkaan... Se on kuitenkin tavallaan silti aina hyväntahtoista kun naurattaa, että ei naura jollekin ihmiselle vaan ihan sille mille se näyttää, en pahastu siitäkään jos joku nauraa sille kun itse vaikka liukastun kadulla. Vähän sama kuin katsoo jotain Doc Martinia ja nauraa kun se kalauttaa päänsä johonkin, ei näillä ole ainakaan itselläni mitään tekemistä ulkonäön kanssa :)

[quote author="Vierailija" time="14.03.2015 klo 09:07"]

Mun on pakko laihduttaa... siis tietysti monestakin syystä, mutta viimeisin oli, kun lähdettiin lentomatkalle ja sain turvavyön juuri ja juuri kiinni ilman sitä jatkopalaa. Oikeasti ehdin jo säikähtää, että joudunko pyytämään sitä lentoemoilta. Ja sama sen pöydän kanssa. Vedän mahaa sisään, niin saan kiilattua sen läskieni, anteeksi muotojeni, väliin. Siis pöydän reuna on makkaran sisällä. JES! Aikamoinen herätys siitä, että jotain tars tehdä.:(

[/quote]

Pöydän reuna makkaran SISÄLLÄ.... *tikahtuu!* :'D t. Lihava minäkin!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 17:19"]Ei ollut silminnäkijöitä, mutta aika silmät avaava hetki oli se, kun en hotellin kylpyhuoneessa meinannut millään päästä ammeesta ylös. Kierin siellä vain kuin joku hylje.
[/quote] lensi kahvit suusta kun repesin tälle.
[/quote]
Mua rupes naurattamaan mielikuva av-mammasta palstailemassa rauhallisesti ja yhtäkkiä kuin tykinkuula kahvit pärskähtää suusta päin vastakkaista seinää. :`D

Tilasin kirjoja kirjastoautoon. Olipahan kapeat ovet ja jouduin kulkemaan sivuttain. Lauma ipanoita suut auki ihmetteli näkyä.

Ei niin järkyttävän noloja mutta kerronpa minäkin. Olin ulkomailla isäni kanssa, ja rannalla oma aurinkotuolini vajosi hiekkaan painoni myötä täysin, isäni ihmetteli että miten tuoli oli niin rikki (hänen tuolinsa ei siis vajonnut mihinkään). Noloa painaa enemmän kuin oma isänsä -.- Ja mieleeni tuli myös se, kun olin porukoilla yötä ja jouduin nukkumaan ilmapatjalla, mutta se tyhjeni painoni ansiosta lähes saman tien...

Niin ja puhumattakaan siitä miten alasti nukkuessa läskit lässähtää äänekkäästi kylkeä kääntäessä!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:12"]

Hikosin niin paljon tuolilla istuessa kylässä että kaveri kysyi kuka tähän pissasi..

[/quote]

Todella kuvottavaa. kuinka usein sä peseydyt?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:12"]

Hikosin niin paljon tuolilla istuessa kylässä että kaveri kysyi kuka tähän pissasi..

[/quote]

Todella kuvottavaa. kuinka usein sä peseydyt?

[/quote] Päivittäin, usko tai älä. Tosin en kärsi tuosta ongelmasta enää näin normaalipainoisena.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:12"]

Hikosin niin paljon tuolilla istuessa kylässä että kaveri kysyi kuka tähän pissasi..

[/quote]

Todella kuvottavaa. kuinka usein sä peseydyt?

[/quote] Päivittäin, usko tai älä. Tosin en kärsi tuosta ongelmasta enää näin normaalipainoisena.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:12"]

Hikosin niin paljon tuolilla istuessa kylässä että kaveri kysyi kuka tähän pissasi..

[/quote]

Todella kuvottavaa. kuinka usein sä peseydyt?

[/quote] Päivittäin, usko tai älä. Tosin en kärsi tuosta ongelmasta enää näin normaalipainoisena.

[/quote]

Normaalipaino eli..

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:25"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 14:12"]

Hikosin niin paljon tuolilla istuessa kylässä että kaveri kysyi kuka tähän pissasi..

[/quote]

Todella kuvottavaa. kuinka usein sä peseydyt?

[/quote] Päivittäin, usko tai älä. Tosin en kärsi tuosta ongelmasta enää näin normaalipainoisena.

[/quote]

Normaalipaino eli..

[/quote] 64kg, vaikea uskoa että lihava jaksaisi laihduttaa? :)

Hyppäsin kerran innoissani kaverin pikkuveljen trampoliinille ja yksi jousi lensi kaaressa naapurin pihaan asti. Toinen tapahtui kaverille, ei meinannut päästä liikatunnilla uima-altaasta ylös niin liikunnanope tuli kiskomaan uimapuvun olkaimista ylös. Näky oli aika uskomaton kun uimapuvuthan ovat aika venyviä. On näitä noloja tilanteita aina välillä muitakin sattunut, esim. yhdellä hoitajalla käydessäni hän aina työnsi kaksi sellaista muutenkin leveää tuolia yhteen kun tulin paikalle. Mielenosoituksellisesti istuin hyvin selvästi yhdellä tuolilla. Mutta joka kerta hän työnsi ne tuolit yhteen. Viimeisellä hoitokerralla sain suuni auki ja sanoin, että kyllä mahdun ihan yhdelle tuolille. Olipa siinä nolona kerrankin hoitaja. Perusnolous on kun tissi pulpahtaa rintsikoista jossain ruokakaupassa ja yrität sitä vaivihkaa työntää takaisin liiveihin.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]

Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee.

Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin.

Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista!

Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa.  Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :(

[/quote]

En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin.
[/quote]

Hyvin ainakin täällä menee näin lähemmäs 110 kiloisena (pituus 166 cm) rappuset kolmanteen kerrokseen 8 kg kissanhiekkasäkin, 3 kg kissanruokasäkin ja kahden painavan kauppakassin kanssa. Kotona vähän puuskuttaa, mutta välissä ei tarvitse pysähtyä vaikka eihän tuon tavaramäärän mukana raahaaminen hauskaa ole, ainakin saa motivaatiota laihduttamiseen - meneppä samat rappuset ja tavaramäärät sylissä vielä painavempana.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:26"]

Mä sain miesten vaatteet Töölön sairaalassa. Muuten ihan samanlaiset, isommat vain kooltaan ja naisten sairaalakamppeet oli muistaakseni marjapuuron väriset ja miesten siniset. Eli kaikki muut sitten kyllä tiesi, että olin miesten vaatteissa. Jouduin myös itse työntämään sänkyni leikkaussaliin tippapullossa kiinni jo ollessani, mikä tuntui kyllä oikeesti vähän liioittelulta, kun hoitsuja oli 2 ja mun paino oli siihen aikaan kumminkin alle 100 kg, jossain 90 kg kieppeillä.

[/quote]

Eihän tuo ole mahdollista, koska ennen leikkausta annetaan esilääkitys ja sen jälkeen ei kyllä saa enää missään käyskennellä. 

Tämä ei sattunut itselle, mutta jäänyt mieleen lapsuudesta. Ala-asteella viettiin opettajat vastaan oppilaat pesäpallomatsia. Eräs hyvin pullea naisopettaja oli lyömävuorssa, ja löikin erittäin hyvin ja pitkälle. Epäonnekseen kuitenkin kaatui lähtiessään juoksemaan ykköspesälle. Omenavartaloisena jäi jotenkin killumaan siihen mahansa päälle, siis kädet ja jalat vain niukin naukin koskivat maata ja tarvittiin neljä joukkuetoveria häntä ylös nostamaan.. Voitte kuvitella kuinka pitkään ope parka sai kuulla kuittailua kahdeltasadalta esiteiniltä jotka olivat ottelua seuraamassa. No, onneks oli huumorintajuinen nainen ja selvitti tilanteen hienosti.

itsekin olen varsinainen nolojen tilanteiden nainen, jolle sänkyjen hajoamisrt ja vaatteiden ratkeamiset julkisella paikalla ovat tuttua huttua, nolompaakin on tullut tehtyä.  Ylipainoinen en ole, joten varsinaisesti tähän ketjuun ei kuulu, mutta kerron silti oman mieleenpainuvimman mokan.. 47kg painoisena hippiäisenä onnistuin paskantamaan hotellin vessan tukkoon. Ei siinä mitään, mutta oltiin ensimmäistä kertaa uuden poikaystävän kanssaluksushotellissa kuhertelulomaa viettämässä. Plnttö tietysti jumahti niin pahasti että henkilökunnalta jouduttiin pyytämään apua. Luulivat tietysti miehen tehneen tukoksen, äkkiseltään ei nimittäin kukaan uskoisi että tällaisesta kirpusta voi tulla niin paljon tavaraa :D

[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 01:33"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:17"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"] Kaveri on se ylipainoinen, mutta koska tilanne oli nolo myös mulle, niin tässä tulee. Hyvä kaverini siis tuli vierailulle kotiini viikon ajaksi. Hän asuu nykyään kaukana, ja oltiin pitkän erossa olon jälkeen molemmat iloisia ja innoissamme, kun saataisiin viettää muutama päivä yhdessä. Järkkäilin kotona kaverille vierashuoneen nätiksi, poika keräsi kukkiakin vaasiin. Kaveri on aina ollut ylipainoinen. Me asutaan kolmannessa kerroksessa, ei hissiä. Osasin ennakoida, että portaiden ylösnousu voisi olla hitusen työlästä, joten menin alas vastaan kantamaan matkalaukun ylös. Mutta en ikinä olisi aavistanut, kuinka *hirveä* prosessi se portaiden nousu hänelle oli! Eihän se tosiaan matkalaukkuaan olisi jaksanut kantaa, kun ei omaa kehoaankaan. Hurja puuskutus, ähinä, hikoilu, pari pieruakin taisi päästä matkan varrella - lepotauko piti pitää henkihieverissä joka puolen kerroksen välillä. Hän yritti urheana jutella ja naureskella siinä tyyliin että eihän tässä mitään, ja mä kanssa koitin onnettomana jutella hilpeitä, vaikka sydän syrjälläni pelkäsin, että se saa vielä sydänkohtauksen... Olin NIIN nolo hänen puolestaan - ja omastankinin, kun en tyhmä osannut ennakoida moista! Viikko siinä sitten kärvisteltiin lähinnä sisätiloissa kolmannessa kerroksessa.  Käytiin muutama kerta ulkona, mutta aina suunittelin päivän menot siten (ja kaverikin varmasti mielessään!), että portaiden ramppauskerrat jäivät minimiin. Kaveri ei ole tämän reissun jälkeen enää koskaan käynyt mun kotona kylässä... :( [/quote] En usko tätä...ylipainoinenkin voi olla hyväkuntoinen eikä 3 kerros ole kovin korkealla, eri juttu esim. 5 kerros tms. Eri juttu jos on joku 200 kg...mutta normiläskille ei 3 kerros ole juttu eikä mikään vaikka vähän puuskuttaisikin. [/quote] Hyvin ainakin täällä menee näin lähemmäs 110 kiloisena (pituus 166 cm) rappuset kolmanteen kerrokseen 8 kg kissanhiekkasäkin, 3 kg kissanruokasäkin ja kahden painavan kauppakassin kanssa. Kotona vähän puuskuttaa, mutta välissä ei tarvitse pysähtyä vaikka eihän tuon tavaramäärän mukana raahaaminen hauskaa ole, ainakin saa motivaatiota laihduttamiseen - meneppä samat rappuset ja tavaramäärät sylissä vielä painavempana.

[/quote]

Nyt taitaa olla vähän lapinlisää..

Minäkin näytän hoikemmalta, mitä lukema oikeasti on. Mies osti minulle pelastusliivit, jotka on tarkoitettu 40-60 kiloisille, mutta painan oikeasti 72kg. En oikaissut miestä, että painan vain 8kg vähemmän kuin hän eli olisi voinut ostaa samanlaiset liivit minulle kuin itselleenkin.

Up

Menin tehdasvierailulle jonne piti pukea päälle sellainen kertakäyttöpuku suojaksi. Olivat kaikki samassa korissa josta puvut piti nappailla päällepantavaksi - ihana tunne huomata että korissa on vain kokolappua one size... Kävelin sitten koko tehdaskierroksen läpi ainoana työryhmästä, kenellä oli napit auki mahan ja lantion kohdalta ja oma paita pursotti haalarista... Jee. Kierroksen vetäjä oli vähän hassun näköinen mutta ei alkanut nipottamaan onneksi hygieniasäännöistä tms. Toisen kerran mentiin porukalla ylläriksi moottorikelkkailemaan ja joutuivat hakemaan mulle pilkkihaalarin jostain "alavarastosta" kun muut valkkasivat haalarinsa itse siitä perusrekistä...

Ei ole hauskaa vaan sikanoloa.

Kaikki ketkä järjestätte jotain aktiviteetteja työ- tai kaveriporukalle ja joukossa on läskejä tai vanhoja tai ujoja - älkää ottako sitä seikkailupuiston akrobaattirataa tms. ohjelmanumeroksi vaikka itse olisittekin maraton -kunnossa. Kaikkien perse ei myöskään ihan noin fyysisesti mahdu siihen karting -auton penkkiin tai kajakkiin ja jonkun liukuradan tai ratsastuksen painoraja jos on 90 kg niin isojen ei ole kiva seisoa jonossa ja huomata painorajoitusta vasta kun oma vuoro koittaa... Läskiys näkyy onneksi päällepäin mutta jokin jalkavamma tms. joka rajoittaa myös liikkumista, ei näy. Ja kaikki eivät halua selittää tilanteita. Eli pelisilmää ja empatiaa. Ja toki läskien pitäisi myös laihduttaa. 

uppista