Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Jos vauvan kanssa ei saa tehtyä kotitöitä niin tässä neuvo, jonka olisin halunnut kuulla:
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KUUNTELE TÄÄLLÄ NEUVOJA. Suomi vilisee yksinpärjäämisen eetoksella varustettuja vahvuuteen sairastuneita yksilöitä. Älä. Kuuntele. Heitä. Kuuntele itseäsi: jos et jaksa ja pärjää, tarvitset apua.
Älä siis mieti että miten saisit vauvan kanssa tehtyä kotityöt vaan että miten saisit enemmän lepoa ja mistä saisit apua. Jos sinulla on puoliso, vastaus on helppo: hän ottakoot isomman vastuun. Tai sitten palkkaatte ulkopuolista apua.
Anna puhelin käteen,ei edes huomaa muuta maailmaa, näinhän nyky maailmassa toimitaan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jo kauan ollut sitä mieltä, että jotkut trooppisten saarten selviytyjät -realityt on ihan diipadaapaa sen rinnalla, että yrittää vauvan / taaperon kanssa vaihtaa lakanoita, sulattaa pakastinta tai pestä ikkunoita.
Minkä ihmeen takia vauvan kanssa tarvitsisi sulattaa pakastin tai pestä ikkunat? Vauva-aika kestää noin vuoden, sen aikaa voi olla likaisin ikkunoin ja jäisemmälläkin pakastimella, jos vaan ovi menee kiinni. Sen jälkeenkään varsinkaan ikkunoiden pesemisellä en näe mitään kiirettä + molemmat hommat ovat noin kerran vuoteen tehtäviä juttuja, säästä ja palkkaa lastenvahti/ikkunanpesijä, jos isää/mitään turvaverkkoja ei ole ja ikkunat on saatava pestyä.
Kun tein töitä keittiössä lapsi oli sitterissä vieressä ja kun pesin pyykkiä sitteri siirrettiin kylppärin ovelle. Ei niitä kotitöitä tule tehtyä kun välttämättömät.
Jr kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni ei viihtynyt muualla kuin sylissä ensimmäiset 3kk, joten opettelin tekemään kotityöt yhdellä kädellä kun pidin toisella kädellä vauvaa olkapäätä vasten. Hidastahan se oli mutta minkäs teet. Ainut mitä en oppinut oli juuston höylääminen, mutta sen ratkaisin ostamalla valmiiksi siivutettua juustoa
Hymyilytti tuo juustojuttu! :) Täälläkin kokemusta sylissä viihtyvästä vauvasta! Juustoakin jopa saanut yhdellä kädellä jotenkin höylättyä. :D Joku ehkä miettii, että kyllä siksi aikaa voi vauvan sylistä laskea, mutta jos on jo laskenut vessakäynnin ajaksi toisen itkemään lohduttomasti, niin sitten se juusto höylätään yhdellä kädellä tai ollaan höyläämättä. Ei kovin pieniä voi koko aika itkettää.
Kolmesta lapsesta kaksi olleet ihan sylivauvoja.
Erikoinen päivärytmi, jos vessassa käyminen + juuston höylääminen = koko ajan
Tekemällä. Se on juuri niin yksinkertaista ja vauvakin tottuu kyllä.
Ei se vauva rikki mene, jos ei koko ajan sylissä ole. Laita sitteriin ja syö ruokasi. Laita sitteriin ja siivoa. Eikä se vauva kuole itkuunsakaan.
Ihme uusavutonta pelleilyä. Tuolla menolla kasvatat lapsen joka ei viihdy yksin sekuntiakaan ja eikä opi koskaan olemaan ilman viihdykkeitäkään.
Vauva tarvitsee tekemistä laita se kuorimaan perunat,nuorena se on oppi saatava.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva rikki mene, jos ei koko ajan sylissä ole. Laita sitteriin ja syö ruokasi. Laita sitteriin ja siivoa. Eikä se vauva kuole itkuunsakaan.
Ihme uusavutonta pelleilyä. Tuolla menolla kasvatat lapsen joka ei viihdy yksin sekuntiakaan ja eikä opi koskaan olemaan ilman viihdykkeitäkään.
Normaalille ihmiselle se vauvan huutaminen käy korviin ja sieluun.
Vierailija kirjoitti:
Ei se vauva rikki mene, jos ei koko ajan sylissä ole. Laita sitteriin ja syö ruokasi. Laita sitteriin ja siivoa. Eikä se vauva kuole itkuunsakaan.
Ihme uusavutonta pelleilyä. Tuolla menolla kasvatat lapsen joka ei viihdy yksin sekuntiakaan ja eikä opi koskaan olemaan ilman viihdykkeitäkään.
Minä selvisin vauvojen kans ilman sitteriä. On vihoviimeinen kapistus!
Toimii juuri päinvastoin. Kun pieni lapsi oppii luottamaan, että hänen tarpeisiinsa reagoidaan, hänestä tulee tyytyväinen sillä olo on turvallinen. Toki synnynnäisestä temperamentista riippuu, onko silti vaativa ja hankala. Mutta se vaativakin lapsi olisi vaativampi, jos olo on turvaton.
Vähän isompaa lasta voi sitten alkaa karaisemaan, vauva on liian pieni sellaiseen.