Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Mullakin oli sylissä viihtyvä vauva joka oli kaiken kaikkiaan hyvin tyytymätön elämäänsä suurimman osan hereilläoloajastaan. Tavallaan lohduttaa kuulla että muilla ollut samaa, lähipiiriin kun ei ole sattunut muita ja siksi en oikein ole tukea kavereilta saanut. Koska olihan se raskasta.
Mun arkea helpotti robotti-imuri. Sitä vauva jossain vaiheessa tykkäsi jopa katsellakin sen muutaman minuutin poissa sylistä ja itkemättä. Ja toinen missä viihtyi pois sylistä oli kun sai sitterissä katsella kun joku oli suihkussa tai isoveli kylvyssä. Meillä oli kylppärissä sitteri sitä varten.:D
Joku huomautti että odottakaas vaan kun napero oppii kävelemään, että sitten ei ainakaan saa mitään tehtyä. Mulla kävi tässä toisin, sylivauva on myös hyvin osallistuva taapero ja esim tiskikoneen tyhjennys sujuu yhteistyöllä mukavasti. Kerää myös mielellään leluja lattialta ja vie likaiset pyykit pyykkikoriin. Puhtaista pyykeistä saa viedä sukat koreihin. Jos teen ruokaa niin taapero saa lajitella muovipurkkeja ja kansia vieressä.
Joten mahdollisesti siitä sylivauvasta kasvaa vielä itsenäinen tyyppi vaikka vauva-aika näyttäisi muulta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli vauvalla Vaavisänky ja Stokken newborn 'istuin' tuoliin. Laitoin vauvan niistä jompaan kumpaan ja tein kotityöt. Ei nyt mitään aikaavieviä juttuja, mutta ruoat sain laitettua, pyykit ja imuroinnin, suihkuunkin pääsin kun otin vauvan penkissään mukaan. Kevyitä siirrellä sen mukaan missä kotitöitä teki.
Juu oli meilläkin kantoliina, kaksi erilaista kantoreppua, kolme erilaista sitteriä, leikkialustaa ym, mutta kun ei se huutamatta viihtynyt missään niistä.
Vasemmassa kädessä oli 2kk iällä jännetupentulehdus ja ranteeseen kehittyi pitkäaikaisen tulehduksen takia kunnon geelipatti. Mutta vauva kun viihtyi vain sylissä niin vaikeaa oli antaa kädelle lepoa.
Paljon tärkeämpää on äidin mielenterveys, että ylipäänsä jaksaa hoitaa lasta. Tottakai lapsen voi laittaa vaikka filtille lelun kanssa eikä tarvitse sylittää koko ajan. Hölmöä opettaa tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Itse Imetin samalla kun söin. Ei ollut hankalaa, monia asioita oppii tekemään yhdellä kädellä. Se aika on loppujen lopuksi nopeasti ohi.
Miten tuo onnistui? Minulla rinnat on sen malliset, että toisella kädellä täytyi tukea rintaa ettei vauva tukehdu. Muutenkin imetykseen meni aikaa tuntikausia vuorokaudessa.
Lyhyt on se aika ja kulkee nopeata. Juttele ja höpöttele tai laulaa luettele. Kotitöiden lomassa vauvalle. Purulelu tutti tai se lempiunilelu vieressä. Viihtyy sitterissä sen hetken ajan. Jos imuriin herää lakaise lattiat useammin ja imuroi harvemmin. Kohta tulee hetki kun taapero jo itse kaivaa imuria kaapista. Kokeile mikä toimii. Älä heti nappaa syliin joskus pelkkä höpötteli riittää. Äidin ääntä kuunnellaan pehmeästi jo kohdusta asti.
Minä odotan sitä aikaa kun lapsi pystyy jo itse tekemään jotain ja saan koulutettua itselleni pikkuapulaisen.
Kyllä tosiaan tulee joskus tunne, että onko äiti itse opettanut vauvansa noille tavoille.Minunkin tuttavapiirissä on äiti, joka herää yöllä antamaan tissiä 2-vuotiaalle pojalle, kun tämä HALUAA sitä. Siis äiti vai poika. Myös tämän ketjun kaltainen äiti on, joka ei voi tehdä mitään, kun vauva ei suostu muuhun kuin sylissä olemiseen. Enpä aikoinaan kuullut tällaisia, vaikka vauvoja oli paljon tuttavapiirissä nuoruusaikoinani. Jotenkin ne vain nukkuivat ja söivät ja elelivät niin, että hommat sai tehtyä, ainakin jotenkuten. Ja silloin isät eivät osallistuneet vauvan hoitoon juurikaan.
Mulla on tämä uusin, neljäs, vauva sellainen, joka herää heti jos vierestä poistun ja hyvin lyhyesti jaksaa olla itsekseen. Onneksi on isosisaruksia, joiden syliin voi laittaa esim. vessareissun ajaksi tai jos on pakko ehtiä pyykkejä tai ruokaa laittamaan. Itselleni teen ruoat valmiiksi myöhään illalla/yöllä, kun mies on tullut töistä kotiin ja pitää omaa yhdessäolohetkeään vauvan kanssa ennen nukkumaanmenoa. Isommat lapset osaavat jo laittaa itse ruokaa ja mieheni kokkaa myös suuria annoksia kerralla, niitä osaavat lapset lämmittää mikrossa itselleen. Viime yönä vessassa käydessäni alkoi vessan likaisuus ärsyttää niin paljon, että aloin sit keskellä yötä sitä siivota, kun vauva nukkuu siis yöt kyllä hyvin (herää vain syömään 1-2 kertaa). Meillä siis isommat lapset tekee osan kotitöistä, esim astianpesukoneen täyttöä/tyhjentämistä, omat pyykkinsä, pöydän pyyhkimistä ja lattian lakaisua ruokailun jälkeen.
Joku sanoi, en muista oliko se joku äiti vai peräti neuvolan hoitaja että ei vauva siihen itkemiseen kuole eikä vahingoitu. Kun jaksaa itkeä, niin on kunnossa. Siis anna vauvan välillä itkeä ja katso mihin se johtaa. Alkaako miettiä mitä muuta tekisi.
Vai herää vauva syömään 1-2 kertaa. Ei vauvan kuulu herätä syömään jos on yli 2 kk vanha. Läskihän siitä tulee.
Voi hyvä sylvi sentään! Joka inahdukseen reagoidaan ja nukutaan päiväunia aikuisiällä. Ei ihme, ettei mitään saa aikaan.
Kyllä vauva saa välillä huutaa, hän ei siitä vahingoitu. Tee hommasi rauhassa, kai sun korvat sen kestää.
Kyllä minun piti tehdä sen kymmenen kotityötä kun lapseni oli vauva. Jos lapsi on rauhaton ja itkee, jokin häntä vaivaa. Nälkä, vatsavaivat tai rauhaton äiti. Säännöllinen rytmi ja oma rauhallisuus auttavat. Jos äiti on sätkä kädessä ja vauva samassa, ei ole hyvä. Kengurureppu on myös hyvä, missä vauva tuntee olonsa turvalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen suuresti kun luen tätä ketjua. Ai, tällaista on nykyinen kasvatus, että vauvaa kannellaan koko ajan sylissä ja viihdytetään. Trauma jos hetken itkee.
Mitenköhän ne äidit ennen lapsilauman kanssa pärjäsi ilman mukavuuksia yksinkertaisissa oloissa, ei edes lämmintä vettä. Siinä ei varmaan ehtinyt viihdyttämään. Silloin ilmeisesti vauvaa keinutettiin kehdossa ja nukkuivat enemmän, että pystyi työt hoitamaan. Tai ilmeisesti sitten itki aikansa.
Miten ovat voineet edelliset sukupolvet saamaan aikaiseksi tämän hyvinvointiyhteiskunnan kun ovat olleet aivan väärin kasvatettuja.Samaa mieltä. Toisaalta ennen on saman katon alla asunut useampi sukupolvi ja yhteisöllisyys (koko kylä kasvattaa) oli silloin normaalia elämää.
Niin tosiaan, ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyisin mahdoton tilanne, että useampi sukupolvi tulisi toimeen keskenään samassa huushollissa. Eivätpä tule oikein se ydinperhekään. Avioerot yleisiä.
Niin, ennen kaikki tuli toimeen keskenään ja yhteisasuminen oli vapaaehtoinen valinta, ei pakon sanelemaa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi syödä sillon kun vauva on hereillä? Mikä estää syömisen? Minkä ikäinen vauva kyseessä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun raskaana oon ja vieras aihe.
Ei sitä lasta voi vaan laittaa johonkin hyllylle odottelemaan sillä aikaa kun haluaa tehdä muuta. Vai minne ajattelit itse lapsesi tuikkasta jos ei viihdy kun sylissä?
Kyllä voi. Ei siitä mitään tule jos joka hiton inahduksesta hyysää.
Ihanan empaattiselta kuulostat... "Joka hiton inahdus" ei myöskään ole ama asia kun "huudata lasta lattialla sen aikaa kun syöt".
Joskus ei vaan ole muita vaihtoehtoja kuin huudattaminen. Vai miten ajattelitte toimittavan perheissä, joissa on muitakin lapsia kuin vauva..? Isommatkin tarvitsevat ruokaa ja huomiota.
Käytän niitä muita vaihtoehtoja, joita todellakin on. Vanhemmat lapset pitää seuraa, kannan lasta yhdellä kädellä, totutan kantoliinaan, hyssyttelen vaikka vaunuissa jalalla heiluttaen jne.
Suurin osa näistä " ongelmavauvoista" on esikoisia/ainokaisia, jotka on noin hankalia, koska vanhemmat on heidät sellaisiksi opettaneet reagoimalla liian nopeasti ja innokkaasti joka asiaan.
Oma esikoisenikin oli ihan tosi vaikea nukuttaa, rullasin rattaita parvekkeella edes takas ja lauloin päivät pääksytysten, jotta pieni pumpernikkelini sai unosensa.
Sitten syntyi toinen lapsi, ja kun laitoin lapsia nukkumaan parevekkeelle rattaisiin, puin ekana vauvan ja laitoin kärryihin. Vauva huusi, mutta ei ollut vaihtoehtoa, kun esikoinenkin piti saada unille. Siinä kohtaa kun olin saanut esikoisenkin vaatteisiin ja rattaisiin, niin kas kummaa, vauva olikin nukahtanut, ilman hyssytystä, keinutusta, laulamista jne.
Veikkaanpa että esikoiseni olisi toiminut ihan samoin, ellen olisi heti ollut hytkyttämässä ja laulamassa.
Sanoisin että, kun et tuollaista pysty tekemään niin minä suosittelisin adoptiota. Tuommoinen on raskasta. Kannattaa laittaa vauvasi adoptioon. :)
Kyllä se lapsi pärjää ilman huomiota vaikka sitä huomioo huutaakin. Mutta onhan tämä kätevä tekosyy että saat pakotettua miehen tekemään kaikki kotityöt kaiken maksamisen lisäksi
Mulla oli vauvalla Vaavisänky ja Stokken newborn 'istuin' tuoliin. Laitoin vauvan niistä jompaan kumpaan ja tein kotityöt. Ei nyt mitään aikaavieviä juttuja, mutta ruoat sain laitettua, pyykit ja imuroinnin, suihkuunkin pääsin kun otin vauvan penkissään mukaan. Kevyitä siirrellä sen mukaan missä kotitöitä teki.