Lue keskustelun säännöt.
Miten vauvan kanssa saa tehtyä kotitöitä?
Meillä on kai vaativa vauva kun se ei viihdy itsekseen viittä minuuttia kauempaa missään sitterissä tai lattialla. Ei suostu olemaan kantoliinassa eikä repussa. Koko ajan pitäisi kanniskella selkä vääränä tai viihdyttää. Nukkuu päiväunia hyvin vain liikkuvissa vaunuissa, sängyssä 30 min. kerralla jos hyvin käy. En ymmärrä missä välissä ne kotityöt pitäisi tehdä. Silloin kun vauvan saa nukahtamaan sänkyyn, ehdin ottaa itse torkut tai tehdä itselleni ruokaa ja syödä. Mikään imurointi tai kolistelua aiheuttava ei käy koska vauva herää rääkymään. Just ja just saa pyykit tai tiskit pesukoneeseen jos siunaantuu sopiva muutaman minuutin hetki ja roskat saa vietyä vaunulenkin yhteydessä.
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Mä viihdytin meidän vaativaa neitiä tekemällä performanssin joka kotityöstä - esim pyykkiä viikatessa tai tiskikonetta tyhjentäessä, musiikki soimaan ja sitten hassusutellen/tanssien/laulaen/runoillen esitetään jokainen vaate tai astia sitterissä pötköttävälle vauvalle.
Kumman hyvin meidän neiti jaksoi katsoa "äiti-showta" ja välillä jopa nukahti torkuille kesken kaiken (taisi tulla yliannostus aisteille).
Ihan tavallinen teini tuosta kasvoi, ja äitikin suhteellisen normaali vielä. XD
Meillä ei ihan noin pitkälle menty, mutta laitoin vauvan sitteriin ja kerroin koko ajan mitä teen: katsopas, nyt äiti ottaa kauhan laatikosta ja sekoittaa sillä puuroa jne...
vauva kuunteli korvat höröllään, ja yllätys, yllätys. lapsi oppi puhumaan poikkeuksellisen aikaisin. Jo 2-vuotiaana pitkiä lauseita sivulauseineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Niin joo… eli jospa laittaisi vastamelu kuulokkeet korville ja vaan söisi. 🤔 Mä koin maailman stressaavimpana asian oman vauvan itkun. Stressaan vieläkin jos lapseni pitää sellaisia ääniä, jotka muistuttaa niiden vauva ajan tyytymättömyyden ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut 4 vauvaa, ja jokainen vähän erilainen vauva. Esikoinen nyt oli vaativa varsinkin, ja hänellä myöhemmin todettiin ADD ja oli koko peruskoulun erityisluokalla. Tissillä oli puolentoista tunnin välein, kunnes siirryttiin kiinteisiin.
Minä menin pikasuihkuun vauva kantokopassa, ei siinä suihkussa mene kuin 2 minuuttia ja jos itkettää, niin olen näkösällä. Tukanpesun voi hoitaa kun puoliso on kotona. Vaatevalinnat oli mallia t-paita ja farkut tai mekko, ne on äkkiä kiskaistu niskaan ja ilman silittämistä. Aika monessa asiassa huomasin olevani suurpiirteisempi kuin ennen.
Ruuanlaitossa piti kehitellä murkinoita, jotka ei vaatineet kovia esivalmisteluja, eli aika usein oli listalla uunikanaa, karjalanpaistia ja kinkkukiusausta. Höyrykattila ja valmiiksi pestyt potut ja porkkanat ja pari purkkia säilyke- lihapullakastiketta tuunattuna on kuulkaa hyvä keksintö!.....mies ei millään meinannut uskoa, että en ehdi tekemään päivän aikana juuri mitään gourmeeta, mutta kun itse jäi hoitovapaalle (hänellä oli isot suunnitelmat mitä kaikkea "lomalla" tekee) ja minä painelin töihin, kuinkas kävikään...? Töistä tullessa mua odotti purkkilihapullakastike ja perunat :)
Robotti-imurikin on kiva olla olemassa.
Pyykkikoneen kyllä ehdin täyttää ja tyhjentää, ja tiskikoneen myös, mutta mitään sen ihmeellisempiä kotitöitä nyt en......silityksen nyt voi täysin unohtaa. Ja siivouksen hoitaa yhdessä tai mies hoitaa lauantaina.
Mitähän sun karjalanpaisti on, jollei se tarvirse esivalmisteluja? Mun karjalanpaisti kyllä vaatii vähintään 1-1,5h esivalmistelua ennen kuin päätyy hautumaan uuniin tai haudutuspataan kolmeksi-neljäksi tunniksi 🤔
No kertokaa ny alapeukuttamisen sijaan. En mä ainakaan tajua, miten karjalanpaistia voi tehdä ilman esivalmisteluja. Valmiista karjalanpaistilihoista tehtynä on vähän nopeampaa, mutta vaikkei tarvitsisi leikellä lihoja, niin silti pitää siistiä lihapalat, kuoria ja pilkkoa lantut ja porkkanat, lajitella possu ja nauta, ruskistaa lihan pinta ja valmistaa liemi ym.
Karjalanpaisti meillä: lihat paketista suoraan pataan, vettä sen verran että peittyy, suolaa, pippuria ja uuniin. Jos on enemmän aikaa, voi ruskistaa lihat ensin, mutta kyllä ne ruskistuu uunissakin. Halutessaan voi lisätä juureksia, mutta eivät ole pakollisia, aina voi lisukkeeksi käyttää pakastejuureksia.
Vauva adoptioon niin ehdit keskittyä siivoamiseen.
Nauti vauvasta, ei ne villakoirat katoa, jos lepäät kun vauvakin.
Vie oman aikansa kun tottuu rytmiin niin vauva kuin sinäkin.
Tulisin auttamaan jos tuntisin sut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko tämä kuinka suosittu mielipide, mutta mielestäni vauvan voi ihan hyvin vain laskea lattialle, sitteriin tms. syömisen ajaksi, viihtyi tai ei. Minusta on vähän sairasta, että jos vauva "ei viihdy", niin sitten vanhempi ei saa syödä kunnolla, peseytyä tai tehdä edes välttämättömiä kotitöitä. Jotenkin siinä on minun korvaani prioriteetit ihan metsässä. Ihan kuin äidillä ei olisi ihmisarvoa yhtään vauvaan verrattuna.
Minusta taas henkensä hädässä huutava vauva saa aikaan sen, että tekee mieli saada se huuto loppumaan.
Omat lapseni ovat jo teinejä, mutta kumpikin oli vauvana sellainen, että itku yltyi hetkessä ihan hysteeriseksi, kyse ei ollut mistään "viihtymättömyydestä". Muistan, kun kuopus oli jotain pariviikkoinen, hän nukkui päivällä ehkä kymmenen minuuttia, yöt yllättävän hyvin. Oli todellakin aikoja, jolloin en pystynyt tekemään MITÄÄN. Lapseni myös heräsivät yhtään mihinkään kolinaan, ja siitä se hysteria taas lähti. Yritin joo totuttaa ohjeiden mukaan nukkumaan äänienkin keskellä, mutta se ei vaan ikinä onnistunut, ei ikinä. Kummastakin on tullut rauhallinen, tasapainoinen nuori :)
Luin, että miten vauva saa tekemään kotitöitä.
Alitajunnassa ilmeisesti olisi normaalia ajatella, että nainen odottaisi ainakin poikavauvan osallistuvan kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Vie hoitoon niin kuin muutkin vie.
Tee heti seuraava perään ja vie hoitoon. Esitä sitten somessa ihanaa perhelaiffia.
Kun tuota mieltä olette ettei vauvojen kanssa voi mitään tehdä,niin miten ennen selvittiin.En nyt puhu mistää 70-50luvuista jotka on teille jo kivikautta vaan ihan oikeasti vanhasta ajasta.
Minunkin isovanhemmat kasvatti 9 lasta,isäni oli heistä toiseksi vanhin.Hänkin joutui jo isompana katsomaan pienempien perään,ei tietenkään kouluaikana,mutta kesällä.Nykyäänhän tuollaista ei ymmärretä ollenkaan.
Mutta mummo myös laittoi nuorimman koppaan pellon laitaan,imetti välillä ja paiski pellolla töitä.
Jos joku katseli Myrskyluodon Maijaa,niin siinä oli mallia perheen hoitamisesta vielä mummoni ajoilta 60 vuotta takaperin.
Maija vielä kuvasi perhettä joilla meni hyvin tuon ajan perheeksi.Isä oli perhekeskeinen ja rauhallinen,rakasti lapsiaan suuresti.Maija oli ihana ihminen mutta surullisen yksinkertainen.
No hyppäsin nyt aiheesta,tästä ajasta puhuttiin.
Muistan liki 40 vuotta sitten kun omani oli vauva.Kerran rupesin leipomaan kun nukkui niin suloisesti.
Heräsi kun alustin pullataikinaa.Ei auttanut kuin keskeyttää ja pestä kädet.Jatkoin sitten kun tyttö naureskeli tyytyväisenä peitollaan.Pulla onnistui hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloinhan niitä kotitöitä tehdään, kun vauva on nukkumassa. Jos on lapsen taustameluun totuttanut, niin eihän tenava joka kolinaan herää. Muuten pitää ottaa vauva viereen tai kantoon, jos on pakko tehdä jotain kotitöitä vauvan hereillä ollessa. Eikä kannata opettaa siihen, että joka huudosta tullaan. Eihän vauvalla sentään joka hetki ole joku pakottava tarve, johon pitää heti vastata. Hetken voi odottaakin, jos ei ole mitään hätää tai vastaavaa tilannetta vauvalla. Anna vauvalle jotain turvallista katseltavaa, kuunneltavaa tai kosketeltavaa siksi aikaa, kun häärit itse muuta.
Niitä on vanhempia, jotka ottavat alusta asti tavakseen mennä heti paikalle, kun kuuluu vähänkin ääntä ja kyllähän siinä lapsi oppii lopulta myös keuhonsa reväyttämään, jos ei sitten aina tullakaan heti paikalle. Se on hyväksi vauvallekin oppia luottamaan, että se vanhempi sieltä kyllä lopulta tulee, jos ei aina ihan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut 4 vauvaa, ja jokainen vähän erilainen vauva. Esikoinen nyt oli vaativa varsinkin, ja hänellä myöhemmin todettiin ADD ja oli koko peruskoulun erityisluokalla. Tissillä oli puolentoista tunnin välein, kunnes siirryttiin kiinteisiin.
Minä menin pikasuihkuun vauva kantokopassa, ei siinä suihkussa mene kuin 2 minuuttia ja jos itkettää, niin olen näkösällä. Tukanpesun voi hoitaa kun puoliso on kotona. Vaatevalinnat oli mallia t-paita ja farkut tai mekko, ne on äkkiä kiskaistu niskaan ja ilman silittämistä. Aika monessa asiassa huomasin olevani suurpiirteisempi kuin ennen.
Ruuanlaitossa piti kehitellä murkinoita, jotka ei vaatineet kovia esivalmisteluja, eli aika usein oli listalla uunikanaa, karjalanpaistia ja kinkkukiusausta. Höyrykattila ja valmiiksi pestyt potut ja porkkanat ja pari purkkia säilyke- lihapullakastiketta tuunattuna on kuulkaa hyvä keksintö!.....mies ei millään meinannut uskoa, että en ehdi tekemään päivän aikana juuri mitään gourmeeta, mutta kun itse jäi hoitovapaalle (hänellä oli isot suunnitelmat mitä kaikkea "lomalla" tekee) ja minä painelin töihin, kuinkas kävikään...? Töistä tullessa mua odotti purkkilihapullakastike ja perunat :)
Robotti-imurikin on kiva olla olemassa.
Pyykkikoneen kyllä ehdin täyttää ja tyhjentää, ja tiskikoneen myös, mutta mitään sen ihmeellisempiä kotitöitä nyt en......silityksen nyt voi täysin unohtaa. Ja siivouksen hoitaa yhdessä tai mies hoitaa lauantaina.
Mitähän sun karjalanpaisti on, jollei se tarvirse esivalmisteluja? Mun karjalanpaisti kyllä vaatii vähintään 1-1,5h esivalmistelua ennen kuin päätyy hautumaan uuniin tai haudutuspataan kolmeksi-neljäksi tunniksi 🤔
No kertokaa ny alapeukuttamisen sijaan. En mä ainakaan tajua, miten karjalanpaistia voi tehdä ilman esivalmisteluja. Valmiista karjalanpaistilihoista tehtynä on vähän nopeampaa, mutta vaikkei tarvitsisi leikellä lihoja, niin silti pitää siistiä lihapalat, kuoria ja pilkkoa lantut ja porkkanat, lajitella possu ja nauta, ruskistaa lihan pinta ja valmistaa liemi ym.
Karjalanpaisti meillä: lihat paketista suoraan pataan, vettä sen verran että peittyy, suolaa, pippuria ja uuniin. Jos on enemmän aikaa, voi ruskistaa lihat ensin, mutta kyllä ne ruskistuu uunissakin. Halutessaan voi lisätä juureksia, mutta eivät ole pakollisia, aina voi lisukkeeksi käyttää pakastejuureksia.
"siistiä lihapalat, kuoria ja pilkkoa lantut ja porkkanat, lajitella possu ja nauta, ruskistaa lihan pinta ja valmistaa liemi ym." Mitä ihmettä mä just luin? Lajitella possu ja nauta? Miksi? Sehän on sen idea että siinä on molempia, mihin ne lajitellaan? Mikä liemi? Karjalanpaistissahan on käytännössä vain vettä se liemi, eli kirkas liemi. Niin ja miksi ne lihanpalat pitää siistiä?
Tee kotitöitä sen verran kuin ehdit. Älä ota niistä stressiä. Yritä vähän lipsua omasta siisteyskäsityksestäsi. Teet niitä sitten taas, kun ehdit ja jaksat. Mutta älä lipsu omasta ruokailusta tai suihkussa käynnistä. Lapsesi voi ihan hyvin istua ruokailusi ajan sitterissä tai syöttötuolissa. Todennäköisesti hän siinä kitisee, mutta se ei ole vakavaa. Hänelle voi jutella rauhallisesti samalla tai antaa jotain leluja/sormisyötävää, riippuu iästä. Vauvatkin kyllä oppivat, että nyt äiti syö eikä ole mitään hätää. Yritä vähän jaksaa kitinää, äläkä heti hätäänny tai ala hyssyttelemään. Jos hän huutaa suoraa huutoa, rauhoittele ja laita uudestaan sitteriin/syöttötuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei voi syödä sillon kun vauva on hereillä? Mikä estää syömisen? Minkä ikäinen vauva kyseessä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun raskaana oon ja vieras aihe.
Riippuu iästä. Jos ei viihdy itsekseen, niin ei sitä voi laittaa lattialle/sitteriin/vaunuihin huutamaan sillä aikaa kun syö. Jos on vähän vanhempi niin käy pöllimässä ruokia lautasella ja huutaa kun syötävä jos ei saa itse maistaa. Tai sitten joutuu minuutin välein käysä nostamassa pois pistorasian vierestä, telkkaria sörkkimästä, koiran ruokakuppia nuolemassa jne jne. On pitkän päälle tosi rankkaa syösä kolme ateriaa päivässä silleen, että ottaa haarukallisen ja juoksee, ottaa toisen varttia myöhemmin ja sit taas juoksee. Äitikin tarvitsee omaa aikaa ja hengähdystauon, niin jaksaa taas olla läsnä vauvan kanssa.
Kyllä syöminen on sillä lailla perustarve, että kyllä vauvan voi antaa huutaa sen aikaa että saa nopeasti ruuan hotkaistua. Jos ei muuta vaihtoehtoa ole. Kamalaahan se on kuunnella vauvan huutoa, mutta ei syömättä jaksa. Ja isomman kanssa kannattaa syödä samalla kuin vauva, eli vauva syöttötuoliin syömään vaikka naksuja siksi aikaa että saa itse syödyksi, itse annoin lasteni sormiruokailla juuri siksi että samalla pystyi itse syömään. Tosin sitten joutui siivoamaan sotkut jälkeenpäin. Siitä olen samaa mieltä, että äitikin tarvitsee päiväänsä hengähdystauon ja kotitöiden tekeminen ei välttämättä vaan onnistu, jos vauva on vaativa. Monta juttua tosin oppii tekemään yhdellä kädellä vauva sylissä.
Monet jutut kyllä onnistuu yhdellä kädellä vauva kainalossa. Ja minä ainakin tein niin, että syötin samalla kun imetin, siinä oli puoli tuntia hyvää aikaa syödä muutaman tunnin välein.
Kaikestahan saa niin vaikeeta kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorin lapseni ei viihtynyt muualla kuin sylissä ensimmäiset 3kk, joten opettelin tekemään kotityöt yhdellä kädellä kun pidin toisella kädellä vauvaa olkapäätä vasten. Hidastahan se oli mutta minkäs teet. Ainut mitä en oppinut oli juuston höylääminen, mutta sen ratkaisin ostamalla valmiiksi siivutettua juustoa
Hymyilytti tuo juustojuttu! :) Täälläkin kokemusta sylissä viihtyvästä vauvasta! Juustoakin jopa saanut yhdellä kädellä jotenkin höylättyä. :D Joku ehkä miettii, että kyllä siksi aikaa voi vauvan sylistä laskea, mutta jos on jo laskenut vessakäynnin ajaksi toisen itkemään lohduttomasti, niin sitten se juusto höylätään yhdellä kädellä tai ollaan höyläämättä. Ei kovin pieniä voi koko aika itkettää.
Kolmesta lapsesta kaksi olleet ihan sylivauvoja.
Ei kotitöitä kuulu tehdä vauvan kanssa koska vauva on vielä liian pieni tekemään mitään töitä.
Itse Imetin samalla kun söin. Ei ollut hankalaa, monia asioita oppii tekemään yhdellä kädellä. Se aika on loppujen lopuksi nopeasti ohi.
Mulla on ollut suht tavalliset vauvat, mutta kyllä niidenkin kanssa on yksikätisenä hääräilty. Imurointi onnistuu yhdellä kädellä helposti, vessassa voi käydä lapsi sylissä, tiskikoneen saa tyhjättyä ja täytettyä, ruokaakin pystyy laittamaan. Veitsen käyttö on vähän hankalaa, mutta ihan pienen kanssa onnistuu kyllä lapsi käsivarrella makoillen ja isomman voi istuttaa työpöydälle. Makaronit ja riisit on helppo keittää ja lihaa paistaa. Syödä voi vauva sylissä, jos nyt ei mitään tulikuumia keittoja yritä lusikoida.
Olen minä kyllä antanut lapsen kitistä sitterissä ja lullannut jalalla sillä välin, kun olen lapioinut ruokaa naamaan. Kahden lapsen kanssa tulee väkisinkin tilanteita, että molemmat parkuu yhtä aikaa.
Riippuu tosi paljon vauvasta. Meillä oli tosi tyytymätön ja needy vauva, ei jaksanut kuin 5min kerrallaan olla ilman seuraa esim. matolla. Tein kotityöt kun vauva nukkui, joskus myös tein aloittamani kotityön loppuun vaikka vauva alkoi kitisemään. Esim jos olin aloittanut keittiön siivouksen niin kyllä vaan hoidin homman loppuun vaikka vauva olisi sillä aikaa kyllästynytkin. Ajattelin että ei vauvalla mitään hätää ole jos se on leikkimatolla vaippa tyhjänä ja masu täynnä kahden metrin päässä minusta ja kitisee vaan tylsyyttään.