Nainen, miltä tuntuu, kun joku mies on ihastunut sinuun?
Vastaavasti haluaisin tietää, miltä teistä naisista tuntuu, kun huomaatte jonkun ihastuneen?
Kommentit (96)
Ahdistavalta. Vaikka olen sinkku ja ihan kaiketi kivannäköinen, en etsi enkä kaipaa mitään suhdekuvioita juuri nyt. Tämä myös ihan yleisesti tuttavapiirissä tiedossa. Silti eräs jaksaa yrittää treffeille. Eli ahdistavaa, kun mun omaa ”tilaa” tässä asiassa ei kunnioiteta.
"Vaikeasti iskettävä mies" ei mun mielestä tarkoita sellaista, joka katselisi muita tai jolla olisi paljon naisia, vaan sellaista joka tietää arvonsa, eikä ryhdy suhteeseen heppoisin perustein.
Itseä lähinnä pelottaa miehenä se, miten ystävyydelle käy jos tunnustaa tunteensa pitkäaikaiselle ystävälle. Toisaalta voi onnistua ja tunne saattaa olla jopa molemmin puoleinen, mutta jos ei ole niin ystävyys taatusti ei ole enää ennallaan tuollaisen ulostulon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
"Vaikeasti iskettävä mies" ei mun mielestä tarkoita sellaista, joka katselisi muita tai jolla olisi paljon naisia, vaan sellaista joka tietää arvonsa, eikä ryhdy suhteeseen heppoisin perustein.
Mulle on ihan sama, minkä takia mies on vaikeasti iskettävä, ei kiinnosta, jos mies ei ole kiinnostunut.
Eräs kollega on ollut ihastunut minuun jo 10 vuotta. Olen ollut itse naimisissa jo 20 vuotta ja hän myös tahollaan. On minua noin 10 vuotta vanhempi, aivan ihana ja hauska tyyppi, mutta valitettavasti en voisi koskaan olla hänestä romanttisesti kiinnostunut, vaikka olisin sinkkukin.
Tämä tuntuu todella kiusalliselta, kun vaimonsa ollessa reissussa on välillä mese täynnä siirappisia viestejä. Olen kertonut tästä myös omalle miehelleni ja tilanne on vähän nolo myös koko työyhteisölle, koska sen todella myös muut huomaavat.
Pelottavalle.
Ja samaan aikaan tuntuu että sulan sen ihailun edessä. Ja miten tässä kuuluu olla?
Sit oon niin jäässä että siihen kuolee sekin sitten kun en saa sanaa suusta.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikeasti iskettävä mies" ei mun mielestä tarkoita sellaista, joka katselisi muita tai jolla olisi paljon naisia, vaan sellaista joka tietää arvonsa, eikä ryhdy suhteeseen heppoisin perustein.
Mulle on ihan sama, minkä takia mies on vaikeasti iskettävä, ei kiinnosta, jos mies ei ole kiinnostunut.
Eli odotat, että mies iskee. Itse en ole siihen tyytynyt, olen halunnut valita itse kenet haluan.
Jos joku pitää minua viehättävänä. Ja tykkää minusta ihmisenä. Mukavaa se on. Liskoaivot ällöttävä minua, joiden ajatukset on vain seksuaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikeasti iskettävä mies" ei mun mielestä tarkoita sellaista, joka katselisi muita tai jolla olisi paljon naisia, vaan sellaista joka tietää arvonsa, eikä ryhdy suhteeseen heppoisin perustein.
Mulle on ihan sama, minkä takia mies on vaikeasti iskettävä, ei kiinnosta, jos mies ei ole kiinnostunut.
Eli odotat, että mies iskee. Itse en ole siihen tyytynyt, olen halunnut valita itse kenet haluan.
En tietenkään. Kyllähän sitä nyt ennen iskemistäkin asioita tapahtuu. Kuulostelen hienovaraisesti, jos tuntuu lämpenevän, niin jatkan vihjailuja. Jos mies ei ole vastaanottavainen, niin se oli sitten siinä. Kunnioitan toisen yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs kollega on ollut ihastunut minuun jo 10 vuotta. Olen ollut itse naimisissa jo 20 vuotta ja hän myös tahollaan. On minua noin 10 vuotta vanhempi, aivan ihana ja hauska tyyppi, mutta valitettavasti en voisi koskaan olla hänestä romanttisesti kiinnostunut, vaikka olisin sinkkukin.
Tämä tuntuu todella kiusalliselta, kun vaimonsa ollessa reissussa on välillä mese täynnä siirappisia viestejä. Olen kertonut tästä myös omalle miehelleni ja tilanne on vähän nolo myös koko työyhteisölle, koska sen todella myös muut huomaavat.
No tuossa nyt ongelma ei ole miehen ihastuminen vaan törkeä ja epäkunnioittava käytös.
Epämiellyttävältä, sillä minuun ihastuvat aina vain sellaiset, jotka eivät minua kiinnosta. Kun huomaan miehen ihastuneen, rukoilen mielessäni ettei lähesty. Harmittavan usein kuitenkin lähestyvät.
En tiedä, kun sellaista ei ole vielä tapahtunut. Todnäk. saisin paniikkikohtauksen.
N46
Ihanaa, jos ihastus molemminpuolinen. Jos toinen ei ole syystä tai toisesta saavutettavissa, niin silloin ihastus voi olla aika tuskallinen. Jos ihastus on yksipuolista, niin voi olla imartelevaa ja myös vaivaannuttavaa, ainakin jos jatkuu pitkään. Riippuu myös miten toinen tuo sen esille.
Kaksi kertaa minulle on käynyt niin, että ihastukseni kohde on myös lämmennyt minulle. Jälkimmäinen ei uskaltanut lähestyä, mutta onneksi olin itse aktiivinen. Silloin kun minuun on ihastunut joku josta en ole kiinnostunut, niin se on tuntunut lähinnä kamalalta. Erittäin häiritsevää on se, jos ihastunut ei meinaa uskoa, että kiinnostusta ei ole, eikä tule. On ollut pakko sanoa pahasti, että saa rauhan. Totta on se, että monet tytöt on kasvatettu miellyttäjiksi ja mullekin on ollut vaikea sanoa, ettei kiinnosta, kun en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä.
En tiedä kun kukaan ei ole koskaan ihastunut. Olen 156 cm ja 80 kg, pallinaama ja rillit.
Jos on ruma tai muutenvaan vastenmielinen mies, ihastumisen huomaaminen lähinnä ällöttää.
Fiksun ja kivannäköisen miehen ihastuksen kohteena olo saa ajatukset sinkoilemaan, kroppa värisee ja ,,,,,,uuh. Olen harmillisesti varattu - vientiä olisi!
Jos ihastus on aitoa aseista riisuvaa, eikä mitään miehille tyypillistä "lääh puuh, oot seksikäs" niin se on kyllä hämmentävän imartelevaa. Sellaista ei kuitenkaan ole minulle tapahtunut elämässäni kuin pari kertaa ja aina jompikumpi on ollut varattu. Onhan se todella hämmentävä tunne huomata, että olen jonkun silmissä kaikin tavoin ihana ihminen. Kuin kukkanen joka halutaan asettaa maailman kauneimpaan vaasiin. Vaikka en itse näe itseäni sellaisena ollenkaan, minähän olen vain tavallinen nainen, joka on täynnä virheitä ja jolla on omat ongelmansa elämässä, kuten kaikilla muillakin. On niin hämmentävää, että joku mies näkee minussa jotain todella erityistä, vaikka omasta mielestäni olen pelkkä tavis paskaläjä.
Ikävältä. Eipä kai kukaan nauti pakkien antamisesta.
Jankutetaanko tästä sitten loppuilta.