Miten saan 18-vuotiaan lähtemään kodistani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerro pojallesi että inttiin mennessä kannattaa olla valmiiksi hyvässä fyysisessä kunnossa, joten kannattaa harrastaa liikuntaa riittävästi että pärjää siellä paremmin kun laiskoina sinne tulleet.

Hyvin pärjäävät, pääsevät pois rivistä AUK:n tai johonkin muuhun erikoiskoilutukseen. Huonokuntoisena niihin pääsy on vaikeampaa.

Jos saat motivoitua poikasi liikkumaan, niin hän saa siitä muuta ajateltavaa ja väsyy treenatessa sen verran, että ei sitten jaksa olla ikävää seuraa sinulle :)

Et tietenkään kerro mitä muita motiiveja sinulla on häntä kehottaa liikkumiseen kun se, että hän pärjäisi intissä.

t. boomeri, jonka intistä on jo pitkä aika mutta on kokenut saman.

Pelaa kiekkoa kilpasarjassa (tunnettu seura)ja käy salilla. Toki nyt ollut treeneistä paljon pois ja miettii lopettamista. Masennusta mietin itsekin..

Ap

Tuo irtaantuminen on oikeasti vaikea vaihe. Omani tapahtui kyllä vaikeasti, muutin omaan kotiin, kävin kyllä työssä, sitten opiskelemassa, muut ajat makasin. Kirjaimellisesti, olin varmasti masentunut, en silloin tiennyt miksi, enkä osannut hakea apua. Nyt ajattelen, että ammatinvalinta, yksinmuutto ja irtaantuminen tutusta oli vaikeaa. Kaverit alkoivat seurustella, itsellä ei ollut ketään ja tunsin oloni yksinäiseksi.

Masennus meni ohi, vuosia kuitenkin vei. Olen päättänyt, että jos huomaan omassa lapsessani samoja oireita tulevaisuudessa, vein lääkäriin. Ja koetan jaksaa ymmärtää ja kuunnella ja olla vaan tukena. 

Ap täällä. Hienoa kun on paljon kirjoiteltu. Tänään hyvä päivä. Nostin asian esille pojan kanssa. Meillä on edelleen hyvä keskusteluyhteys...siis kun herralle sopii. Kyllä sillä järkeä on ja ymmärrystä.

En heitä pihalle, tietenkään, mutta helvetin väsynyt tosiaan välillä olen kun kotona tulee "peetä ja veetä". Urheilusta nyt taukoa loukkaantumisen takia, sekin poikaa pännii.

Tahtoo asua kotona ja se ok, jos täällä ilmapiiri paranee ja saan apua arkeen.

Hirmu hyviä juttuja täällä oli paljon. Luen ne vielä ajatuksella nyt kun olen rauhoittunut ja saanut teiltä näkökulmaa.

Miten kutsunnoissa saa E-paperit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18v ei tarkoita sitä että pitää heittää pihalle jos ei käyttäydy kuten vanhemmat haluaa.

18v on vielä ihan kakara.

Nyt tässä vaiheessa ap:lla on vaarana että mokaa kaikkien vuosien kasvatustyön sillä että häätää poikaansa ulos keskenkasvuisena.

Edes armeijan jälkeen ei välttämättä ole täysin valmis, mutta surin osa alkaa olla.

Vaarana on että ap ahdstaa poikaa ja poika heittää elämänsä pöntöstä alas aloittamalla päihteiden käytön.

Nyt ap:n pitäisi vain sietää huonoa käytöstä ja auttaa kakaraansa aikuisten maailmaan.

Moni tuon ikäisistä pojista ei välttämättä osaa ja kehtaa monia aikuisten asioita ja itsetunto on heikko vaikka muuta esittävätkin. Siihen haetaan sitten lohtua päihteistä.

Nuuska kertoo jo sen merkin että on alettu manipuloida keskushermostoa aineilla.

Jos tästä lähetetään ja ulkoistetaan poika masennusoireista julkiseen hoitoon, niin poika tapaa muita samankaltaisia nuoria ja tutustuu päihteisin 100% varmuudella...

Tärkeintä olisi ylläpitää tuttua kaveripiiriä ja tarkkailla tilannetta. Uusia ystävyyksiä ei mielellään ja uusia ympäristöjä. Suuri vaara on etenkin armeijassa jos tulehdustila jatkuu kotioloissa koko kevään.

Ap:lla on mahdollisuus vetää vessanpöntöstä koko 18v kasvatustyö.

Nyt pitäisi jaksaa ja ottaa vastuuta siitä lapsesta, joka toki on laillisesti täysi-ikäinen, mutta ei oikeasti ole sitä vielä kymmeneen vuoteen.

Mistä vedit tuon kymmenen vuotta? Miksei yhtä hyvin vaikka 20? Tai 30? Mitä jos ap:n lapsi ei täysi-ikäisty koskaan? Ja sinä vain neuvot ap:ta paapomaan lastaan lisää.

Totta. Meillä on sellainen tilanne globaalissa markkinataloudessa, että työnteko ei välttämättä taloudellisessa mielessä kannata ja elätä ihmistä tai perhettäkään.

Siinä mielessä miespuolisten ihmisten on aika hankala integroitua yhteiskuntaan kaiken pakollisen jälkeen.

Pakolliseksi ja puolipakolliseksi lasken esikoulun, peruskoulun, toisenasteen, (rippikoulu), armeija tai sivari.

Näiden jälkeen tuleekin tyhjyys, vaikka olisi ammatti hankittuna.

Työttömyyttä tai pätkätöitä josta palkkaa saa lähes saman mitä tukena saisi tai vähän enemmän.

Ei siinä hankita uutta autoa tai säästetä mihinnkään omaan kotiin. Mies ei miehisty ilman pääomaa ja jää pojan asteelle, kun palkkana tienaa lähinnä "karkkirahoja".

Sama kohtalo on monilla naisillakin. Naiset ovat perinteisesti tottuneet meidän yhteiskunnassa matalimpiin palkkoihin, mutta ei nykyisellä ostovoimalla ihminen kasva henkisesti aikuiseksi nykyisessä yhteiskunnassa, jota sanelee markkkinatalous.

Hyvin vaikea on nykyään nuorten itsenäistyä ja kasvaa aikuisiksi. Usein unohdetaan että perinteisesti itsenäistymiseen tarvitaan rahaa ja taloustilanne säätelee aika pitkälle oman kunnian ja itsenäisyyden sekä niiden mukana tulevat yksilönvapaudet.

Vierailija kirjoitti:

Masennus oireilee juuri noin pojilla.

Hänellä on vaikeinta aikaa ja myös riskiaikaa itsetuhoisuuden suunnalla. Oletko varma ettei hänellä ole tietämättäsi esim masennuslääke käynnissä. Oireet siinäkin tuollaiset.

Lapsen napanuoran katkaisu ei tapahdu noin. Että toinen vaan pihalle.

Terapiaa molemmille. Käytökseen on syynsä.

Hirveää jos äidinrakkaus on kiinni käytöksestä. Ymmärrän väsymyksen mutta 18v on aivan lapsi ja keskushermosto sekaisin. Lapsesi on masentunut selvästi.

Et siis tajua, että äiditkin ovat ihan tavallisia ihmisiä, joilla on tunteet. Jos 18v lapsi v::: tuilee ja on ihan lapamato, ei äitikään voi olla ”että, voi hellalllettas kulta pieni”.

Ei kasva miehiksi eikä naisiksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

18v ei tarkoita sitä että pitää heittää pihalle jos ei käyttäydy kuten vanhemmat haluaa.

18v on vielä ihan kakara.

Nyt tässä vaiheessa ap:lla on vaarana että mokaa kaikkien vuosien kasvatustyön sillä että häätää poikaansa ulos keskenkasvuisena.

Edes armeijan jälkeen ei välttämättä ole täysin valmis, mutta surin osa alkaa olla.

Vaarana on että ap ahdstaa poikaa ja poika heittää elämänsä pöntöstä alas aloittamalla päihteiden käytön.

Nyt ap:n pitäisi vain sietää huonoa käytöstä ja auttaa kakaraansa aikuisten maailmaan.

Moni tuon ikäisistä pojista ei välttämättä osaa ja kehtaa monia aikuisten asioita ja itsetunto on heikko vaikka muuta esittävätkin. Siihen haetaan sitten lohtua päihteistä.

Nuuska kertoo jo sen merkin että on alettu manipuloida keskushermostoa aineilla.

Jos tästä lähetetään ja ulkoistetaan poika masennusoireista julkiseen hoitoon, niin poika tapaa muita samankaltaisia nuoria ja tutustuu päihteisin 100% varmuudella...

Tärkeintä olisi ylläpitää tuttua kaveripiiriä ja tarkkailla tilannetta. Uusia ystävyyksiä ei mielellään ja uusia ympäristöjä. Suuri vaara on etenkin armeijassa jos tulehdustila jatkuu kotioloissa koko kevään.

Ap:lla on mahdollisuus vetää vessanpöntöstä koko 18v kasvatustyö.

Nyt pitäisi jaksaa ja ottaa vastuuta siitä lapsesta, joka toki on laillisesti täysi-ikäinen, mutta ei oikeasti ole sitä vielä kymmeneen vuoteen.

Mistä vedit tuon kymmenen vuotta? Miksei yhtä hyvin vaikka 20? Tai 30? Mitä jos ap:n lapsi ei täysi-ikäisty koskaan? Ja sinä vain neuvot ap:ta paapomaan lastaan lisää.

Totta. Meillä on sellainen tilanne globaalissa markkinataloudessa, että työnteko ei välttämättä taloudellisessa mielessä kannata ja elätä ihmistä tai perhettäkään.

Siinä mielessä miespuolisten ihmisten on aika hankala integroitua yhteiskuntaan kaiken pakollisen jälkeen.

Pakolliseksi ja puolipakolliseksi lasken esikoulun, peruskoulun, toisenasteen, (rippikoulu), armeija tai sivari.

Näiden jälkeen tuleekin tyhjyys, vaikka olisi ammatti hankittuna.

Työttömyyttä tai pätkätöitä josta palkkaa saa lähes saman mitä tukena saisi tai vähän enemmän.

Ei siinä hankita uutta autoa tai säästetä mihinnkään omaan kotiin. Mies ei miehisty ilman pääomaa ja jää pojan asteelle, kun palkkana tienaa lähinnä "karkkirahoja".

Sama kohtalo on monilla naisillakin. Naiset ovat perinteisesti tottuneet meidän yhteiskunnassa matalimpiin palkkoihin, mutta ei nykyisellä ostovoimalla ihminen kasva henkisesti aikuiseksi nykyisessä yhteiskunnassa, jota sanelee markkkinatalous.

Hyvin vaikea on nykyään nuorten itsenäistyä ja kasvaa aikuisiksi. Usein unohdetaan että perinteisesti itsenäistymiseen tarvitaan rahaa ja taloustilanne säätelee aika pitkälle oman kunnian ja itsenäisyyden sekä niiden mukana tulevat yksilönvapaudet.

Pahasti ollaan menty siihen suuntaan että ihmisiä pitää paapoa jopa yhteiskunnan puolelta, kun palkanmaksajat ei maksa palkkoja ja taloustilanne maailmalla ajaa entisestään tähän suuntaan.

Yhdysvalloissahan tilanne on huomattu myös ja todettu että kapitalismi ei enää toimikaan.

Palkkatyö ei kannata taloudellisessa mielessä ja pitäisikin epärealistisesti tehdä kolmeakin työtä päivän aikana että tulisi edes jotenkuten toimeen.

Siinä sitten ollaankin joko yhteiskunnan tukien varassa saadun huonon palkan lisäksi tai sitten sukulaisten senkin lisäksi.

Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa aikuisen tiliä. Itsenäistyminen vaatii rahaa ja suurempia tuloja.

Eikä ihme jos meillä on kakaramaisia kolmekymppisiä jätkiä, joita ei voi miehiksi sanoa, kun ei löydy palkanmaksun halukkuutta.

Tarjotaan vain "karkkirahoja". Mitä mies karkkirahoilla tekee?

Poika ostaa sillä halpaa roskaruokaa ja videopelejä, että kestää herrattomuuden elämää yli nelikymppisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus oireilee juuri noin pojilla.

Hänellä on vaikeinta aikaa ja myös riskiaikaa itsetuhoisuuden suunnalla. Oletko varma ettei hänellä ole tietämättäsi esim masennuslääke käynnissä. Oireet siinäkin tuollaiset.

Lapsen napanuoran katkaisu ei tapahdu noin. Että toinen vaan pihalle.

Terapiaa molemmille. Käytökseen on syynsä.

Hirveää jos äidinrakkaus on kiinni käytöksestä. Ymmärrän väsymyksen mutta 18v on aivan lapsi ja keskushermosto sekaisin. Lapsesi on masentunut selvästi.

Et siis tajua, että äiditkin ovat ihan tavallisia ihmisiä, joilla on tunteet. Jos 18v lapsi v::: tuilee ja on ihan lapamato, ei äitikään voi olla ”että, voi hellalllettas kulta pieni”.

Aamen sanoo Ap !!!

Ennen laitettiin kakarat maailmalle viimeistään kun täyttivät 18. Ei tullut kuuloonkaan elättää nurkissa pyörivää täys-ikäistä tyhjäntoimittajaa. Kyyti rautatie- tai bussiasemalle, matkalaukkuun omaisuus ja omaa elämää rakentamaan. Töihin vain tehtaaseen tai kotiapulaiseksi, omillaan oli pärjättävä.

Jätä se sika...

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan. Tärkein tehtäväsi tässä elämässä on rakastaa ja tukea lastasi. Nyt et tunnu onnistuvan, olet ehkä masentunut tai burn out tms ja tarvitset ammattiapua.

N51

MOLEMMAT JA HETI TERPAPIAAN! Hän on 18v.täysi ikäinen saa: Toimentulotuki. Josta joutu antaman sinulle puolet vuokra,sähkö,kotvakutus.kulut ravinosta ja puhtaudesta! Vai onko hänen tulot se 800e. kk. Minkä saa kun ei koulumaistanut? Lööpit oli kannustin raha 800e. Mikä sinä on täyshoidossa silloin makaa ilmasiksi?

Vierailija kirjoitti:

Armeijaa onneksi ihan odottaa ja on "A"

Kavereita paljon. Sosiaalinen. Semmoinen johtajatyyppi..

Mutta siis täällä kotona äärimmäisen raskasta. Mitään ei tee pl soittaa suutaan ja raivoaa mulle.

Meillä ennen todella hyvät välit, nyt ihan painajaista. Inhottaa oma lapsi

Ap

Sellasta se on teinien kanssa. Pojilla yleensä murrosikä vielä 18v.

Vierailija kirjoitti:

Ei sun sitä tarvii enää elättää, pakkaa kassit ja nakkaa helvettiin ne. En minäkää kattois. Niin lentäis pihalle saatana romuineen päivineen. 

Tuolla opilla eivät myöskään tule jälkeenpäin katselemaan, miten vanhempi voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä teillä kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä tilanne. On koulut, harrastukset ja työt.

Kirjoitin aikaisemmin tuolla, että etsisin lapselle oman kämpän ja E-paperit sai.

Meillä siis ei käyty koulua, ei tehty töitä. Aloitti kaikkea ja kaikki jäi kesken. Pelasi yöt tai oli kavereiden kanssa. Pummaili vain rahaa ja eli täällä täysihoidolla. Kalja haisi aamulla kun itse heräilin lähteäkseni töihin (jos siis edes oli kotona). Lukuisat käynnit kuraattorilla, psyk.sh:llq, terkalla, nuoriso-ohjaajalla jne. Masennustestit jne tehty.

En vain jaksanut itse enää katsella täällä 18v joka ei mitään tee. Hommattiin kämppä tosiaan ja elelkööt siellä kuten haluaa. Ja tämä siis ihan sos.puolen suosituksesta.

Niin ja on siis muitakin lapsia itselläni. Yksi näistä vain tällainen. Surullinen olen ja tässä ei paljon halaukset auttaneet.

Ihan oikein teit. Lapsesi on aikuinen ja hänen on vain otettava oma elämänsä omiin käsiinsä. Ei siinä vanhemmat voi enää määrätä ja käskeä. Oma asunto on tuossa tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Oma ainokaiseni häippäsi omasta halustaan sinä päivänä kun täytti 18v, ja nyt muutama vuosi myöhemmin hän hoitaa ihan normaalisti omat asiansa ja meillä on ihan hyvät välit.

Kiitos sanoistasi. Näin yritän itsekin ajatella. En voi elää elämää lapseni puolesta, voin vain toivoa parasta ja, että hän löytää oman paikkansa. Sukulaiset (siis lapsen isän puolesta, ei minun) ovat syyllistäneet minua siitä, että "heitin" lapseni pihalle. Lapsi asunut aina vain minun kanssani ja häneen isäänsä ei asia kiinnostanut juurikaan, ei ole asunut edes samalla paikkakunnalla. Ja olin ihan loppu, enkä jaksanut enää, mutta minua on helppo syyllistää. No toki olen surullinen, että asiat menivät näin.

Olen auttanut häntä, hommannut huonekaluja, vienyt ruokakasseja ja soittelen usein.

Toivon vain, että "ryhdistäytyisi".

Aina löytyy länkyttäjiä, yritä olla välittämättä. Kyllä muakin syyllistettiin sieltä sun täältä, lapsella oli aika paljon ongelmia, ja syyttävät sormet hakeutuivat minua kohti, mutta tiesin itse mitä olin tehnyt, ja mitä kaikkea mahdollista olin kokeillut. Just näitä "sun pitää sanoa sille että kouluun on mentävä! ja " lapselle pitää opettaa että yöt on nukkumista varten"- rääkyjiä oli vähän joka oksalla, kunnes tajusin kantaa kaiken taakan suu kiinni ja kenellekään kertomatta. 

Aivan hyvin lapsesi kerkeää ryhdistäytyä vielä, ja jos näin ei käy, niin et sinä sille mitään voi. Aikuinen vastaa itse omasta elämästään. Apua voi ja kannattaa tietenkin hakea, mutta aikuinen lapsi päättää itse viimekädessä ottaako hän sitä vastaan vai ei.

Meillä meni esim netti kiinni aina arkisin aina klo 22 Poika jakoi sitten kännystä sitä nettiä. Ja jos ei saanut siitä jaettua, niin häipyi ulos ties mihin. Tai juuri tuo "kouluun on mentävä". Sitä kyllä toisteltiin monta vuotta. Ja se niskapersote ei tällaiseltä 160cm naisihmiseltä onnistunut kun kyseessä lähes 190cm "lapsi". Sitä oikeasti ei tiedä millaista se voi pahimmillaan olla jos sitä ei ole itse kokenut. Ei tämä ollut mitään normaalia teinitaistelua.

Ja missä on lapsen isä? Ei poikia äitien mielipiteet kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä teillä kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä tilanne. On koulut, harrastukset ja työt.

Kirjoitin aikaisemmin tuolla, että etsisin lapselle oman kämpän ja E-paperit sai.

Meillä siis ei käyty koulua, ei tehty töitä. Aloitti kaikkea ja kaikki jäi kesken. Pelasi yöt tai oli kavereiden kanssa. Pummaili vain rahaa ja eli täällä täysihoidolla. Kalja haisi aamulla kun itse heräilin lähteäkseni töihin (jos siis edes oli kotona). Lukuisat käynnit kuraattorilla, psyk.sh:llq, terkalla, nuoriso-ohjaajalla jne. Masennustestit jne tehty.

En vain jaksanut itse enää katsella täällä 18v joka ei mitään tee. Hommattiin kämppä tosiaan ja elelkööt siellä kuten haluaa. Ja tämä siis ihan sos.puolen suosituksesta.

Niin ja on siis muitakin lapsia itselläni. Yksi näistä vain tällainen. Surullinen olen ja tässä ei paljon halaukset auttaneet.

Ihan oikein teit. Lapsesi on aikuinen ja hänen on vain otettava oma elämänsä omiin käsiinsä. Ei siinä vanhemmat voi enää määrätä ja käskeä. Oma asunto on tuossa tilanteessa ainoa oikea ratkaisu. Oma ainokaiseni häippäsi omasta halustaan sinä päivänä kun täytti 18v, ja nyt muutama vuosi myöhemmin hän hoitaa ihan normaalisti omat asiansa ja meillä on ihan hyvät välit.

Kiitos sanoistasi. Näin yritän itsekin ajatella. En voi elää elämää lapseni puolesta, voin vain toivoa parasta ja, että hän löytää oman paikkansa. Sukulaiset (siis lapsen isän puolesta, ei minun) ovat syyllistäneet minua siitä, että "heitin" lapseni pihalle. Lapsi asunut aina vain minun kanssani ja häneen isäänsä ei asia kiinnostanut juurikaan, ei ole asunut edes samalla paikkakunnalla. Ja olin ihan loppu, enkä jaksanut enää, mutta minua on helppo syyllistää. No toki olen surullinen, että asiat menivät näin.

Olen auttanut häntä, hommannut huonekaluja, vienyt ruokakasseja ja soittelen usein.

Toivon vain, että "ryhdistäytyisi".

Aina löytyy länkyttäjiä, yritä olla välittämättä. Kyllä muakin syyllistettiin sieltä sun täältä, lapsella oli aika paljon ongelmia, ja syyttävät sormet hakeutuivat minua kohti, mutta tiesin itse mitä olin tehnyt, ja mitä kaikkea mahdollista olin kokeillut. Just näitä "sun pitää sanoa sille että kouluun on mentävä! ja " lapselle pitää opettaa että yöt on nukkumista varten"- rääkyjiä oli vähän joka oksalla, kunnes tajusin kantaa kaiken taakan suu kiinni ja kenellekään kertomatta. 

Aivan hyvin lapsesi kerkeää ryhdistäytyä vielä, ja jos näin ei käy, niin et sinä sille mitään voi. Aikuinen vastaa itse omasta elämästään. Apua voi ja kannattaa tietenkin hakea, mutta aikuinen lapsi päättää itse viimekädessä ottaako hän sitä vastaan vai ei.

Meillä meni esim netti kiinni aina arkisin aina klo 22 Poika jakoi sitten kännystä sitä nettiä. Ja jos ei saanut siitä jaettua, niin häipyi ulos ties mihin. Tai juuri tuo "kouluun on mentävä". Sitä kyllä toisteltiin monta vuotta. Ja se niskapersote ei tällaiseltä 160cm naisihmiseltä onnistunut kun kyseessä lähes 190cm "lapsi". Sitä oikeasti ei tiedä millaista se voi pahimmillaan olla jos sitä ei ole itse kokenut. Ei tämä ollut mitään normaalia teinitaistelua.

Ja missä on lapsen isä? Ei poikia äitien mielipiteet kiinnosta.

Tämä on vielä ns. avoin kysymys. Siinä oli silloin aikoinaan sellaiset bileet, ja vaihtoehtoja on useampi.

Meillä hieman samanlaista. Poikani on 19- v ja kirjoitti ylioppilaaksi. Kesällä menee inttiin. Yritän saada hänet töihin. Meilläkin jatkuvaa rähinää ja normaalia keskustelua ei tahdo saada aikaan. Kyllä tämä on stressaavaa. Ymmärrän aloittajaa hyvin.

Poikien äitinä olo on hemmetin haasteellista! Uskon, että nuorilla olo on myös vaikea ja korona antaa omat haasteensa. Aikuiseksi kasvaminen on rankkaa.

Huoli-ilmoitusta menemään. Aikuissosiaalityö on olemassa näitä tilanteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Armeijaa onneksi ihan odottaa ja on "A"

Kavereita paljon. Sosiaalinen. Semmoinen johtajatyyppi..

Mutta siis täällä kotona äärimmäisen raskasta. Mitään ei tee pl soittaa suutaan ja raivoaa mulle.

Meillä ennen todella hyvät välit, nyt ihan painajaista. Inhottaa oma lapsi

Ap

Voi olla että tulee maitojunalla kotiin. Tollaset on just ite auktoriteettikammoisia eivätkä kestä, kun intissä alikessu käskee tekemään jotain.

Meilläkin ollut kaikkein vaikeinta just tässä 18-19 vuoden iässä. Sitä ennen ei hirveästi mitään ongelmia. Ihan mikä vaan mitä minä sanon aiheuttaa tunnemyrskyn. Isänsä sanomiset ei. Väsyneenä on tosi kiukkuinen. Kirjoitti ylioppilaaksi keväällä, oli välissä töissä ja nyt armeijassa. Irtautumista luulisin, olen itse huomannut, että minua ärsyttää aikuinen poika, joka rötvää. Itsellä ei vastaavaa mahdollisuutta saman ikäisenä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miten kutsunnoissa saa E-paperit?

Ruoka-aineallergiaa, kuulonalenemaa, onhan näitä.

Kenenkäs ehdoilla se keskusteluyhteys olisikaan ellei nuoren ehdoilla. Pitää olla lähettyvillä ja lähestyttävä, niin kyllä ne jutut sieltä aina joskus tulee. Monet sanovat, että automatkalla esim treeneihin viedessä tai mökkireissussa. Telkkaa katsellessa.