Miten saan 18-vuotiaan lähtemään kodistani

Vierailija kirjoitti:

Rahan antamisen lopetat heti. Täysi-ikäinen hommatkoon omat rahansa. Kun on täysi-ikäinen, on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia.

Äläs puhu peetä. Vanhemmalla on elatusvastuu opiskelevasta nuoresta, vaikka tämä olisi jo 18v. Ei noin vain voi pakkaseen heittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Sai kutsunnoistakin E-paperit joten ei edes sitä edessä. Otin yhteyttä etsivään nuoriso-työhön. Etsin lapselle oman halvan yksiön. Asumistuen jälkeen jäi vuokraa maksettavaa muutama kymppi. En vain jaksanut enää.

Siellä nyt sitten asustelee..

Ilmeisesti vihaat lastasi? Hauskaa kuitenkin oli häntä tehdessä ja nyt kaduttaa? Ryhdistäydy, sinun pitää huolehtia lapsestasi.

Jätä rauhaan.

Vaikuttais nyt vähän siltä, että harjoittelu ja oletetusti vaihtelevat työvuorot ovat saaneet muuten säännölliseen elämään tottuneen lapsesi elämän sekaisin. Taisit kertoa, että poikasi harrastaa jääkiekkoa, ja varmaan aika korkeallakin sarjatasolla iän puolesta. Oma veljeni harrasti jääkiekkoa vielä yläasteella, eikä edes missään isossa sarjassa, ja silti harkkoja oli koko ajan ja taso koveni vuosi vuodelta. Jääkiekon rankkuus yhdistettynä epäsäännölliseen työrytmiin on nyt laittanut pakan sekaisin, ja sekös harmittaa. Samaan aikaan poikaa varmasti jännittää valmistuminen ja se kesällä koittava armeija, ja ylipäänsä hänen oma tulevaisuus.

Koska muutos on näin äkkinäinen, niin asialle on ehkä vielä tehtävissä jotain. Älä kysy miten menee, koska vastaus on todennäköisesti joko "hyvin" tai "v*tt**ks kyselet", vaan kysy mieluummin, että mitä olet tänään tehnyt. Silloin joutuu joko vastaamaan että tein sitä ja tätä, tai en mitään, jolloin voi puuttua siihen, että miksei ole tehnyt mitään. Harmittaako joku, stressaako joku, onko kaveripiirissä ongelmia jne. Ongelma ei varmasti ratkea sillä, että heität ukon pihalle ja omaan kämppään, vaan nyt tarvitaan äidillistä huolenpitoa ja rakkautta. Armeija joka tapauksessa vaikuttaa poikasi elämään, ja sen jälkeen irtautuminen kotoa on todennäköisesti helpompaa. Voi myös olla vaikeampaa, mutta toivotaan silti, että helpompaa.

Kuten sille 18-vuotiaalle voi olla vaikea juttu havaita, ettei täysi-ikäisyys käytännössä muuta mitään asiaa elämässä, niin varmasti sinullakin voi olla vaikeaa huomata, että kaikki eivät muuta 18 vuotta täytettyään omaan kotiin täynnä tarmoa ja loppuelämän mittainen suunnitelma laadittuna. Itse voit aina mennä terapiaan hakemaan apua, ja jos sinun tukesi ei auta poikaasi, niin terapia tai jokin keskusteluyhteys toisen, ehkä tutunkin aikuisen kanssa auttaisi. Voisiko sieltä jääkiekkoseurasta saada esimerkiksi jotain apua tämänkaltaiseen tilanteeseen?

Sano se on nyt sitten moro ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni alapeukuttaa eikä ymmärrä että päänaukomista ja kettuilua sekä valvottamista on mahdoton sietää itse töissä käyvänä. Ei vaan jaksa. Töiden jälkeen pitää saada palautua eikä vääntää jostain kokoajan. Tiedän mistä puhun.

Ap kertoi, että poika on koulun harjoittelussa, ja tekee vuorotyötä. Eli on itsekin työssäkäyvä. Lisäksi harrastaa jääkiekkoa, on sosiaalinen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin viimeksi halasit poikaa ja sanoit, että rakastat häntä? Se pitää tehdä joka päivä!!!

T. Murrosikäisen pojan äiti

Meidän 18v (tyttö) ei nyt juurikaan parasta keskusteluseuraa ole. Mutta aikuistuuhan tuo. Ikinä emme kotoa häntä heittäisi.

18v ei tarkoita sitä että pitää heittää pihalle jos ei käyttäydy kuten vanhemmat haluaa.

18v on vielä ihan kakara.

Nyt tässä vaiheessa ap:lla on vaarana että mokaa kaikkien vuosien kasvatustyön sillä että häätää poikaansa ulos keskenkasvuisena.

Edes armeijan jälkeen ei välttämättä ole täysin valmis, mutta surin osa alkaa olla.

Vaarana on että ap ahdstaa poikaa ja poika heittää elämänsä pöntöstä alas aloittamalla päihteiden käytön.

Nyt ap:n pitäisi vain sietää huonoa käytöstä ja auttaa kakaraansa aikuisten maailmaan.

Moni tuon ikäisistä pojista ei välttämättä osaa ja kehtaa monia aikuisten asioita ja itsetunto on heikko vaikka muuta esittävätkin. Siihen haetaan sitten lohtua päihteistä.

Nuuska kertoo jo sen merkin että on alettu manipuloida keskushermostoa aineilla.

Jos tästä lähetetään ja ulkoistetaan poika masennusoireista julkiseen hoitoon, niin poika tapaa muita samankaltaisia nuoria ja tutustuu päihteisin 100% varmuudella...

Tärkeintä olisi ylläpitää tuttua kaveripiiriä ja tarkkailla tilannetta. Uusia ystävyyksiä ei mielellään ja uusia ympäristöjä. Suuri vaara on etenkin armeijassa jos tulehdustila jatkuu kotioloissa koko kevään.

Ap:lla on mahdollisuus vetää vessanpöntöstä koko 18v kasvatustyö.

Nyt pitäisi jaksaa ja ottaa vastuuta siitä lapsesta, joka toki on laillisesti täysi-ikäinen, mutta ei oikeasti ole sitä vielä kymmeneen vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Sai kutsunnoistakin E-paperit joten ei edes sitä edessä. Otin yhteyttä etsivään nuoriso-työhön. Etsin lapselle oman halvan yksiön. Asumistuen jälkeen jäi vuokraa maksettavaa muutama kymppi. En vain jaksanut enää.

Siellä nyt sitten asustelee..

Ilmeisesti vihaat lastasi? Hauskaa kuitenkin oli häntä tehdessä ja nyt kaduttaa? Ryhdistäydy, sinun pitää huolehtia lapsestasi.

Noinhan ne lapsen isänkin sukulaiset sanoivat. Isää ei kyllä kiinnostanut, mutta hän onkin isä.

Pojalla on vaikeaa. Häntä ei saa nyt hylätä. Se veisi ehkä pohjan koko elämältä, olisi erittäin traumaattinen kokemus. Kaikilla on joskus vaikeaa. Tärkeää silloin on läheisten tuki. Ja perusta on koti. Nyt ei ole omilleen muuton aika. Kylmyys ei kasvata hyvään, vaan lämpö - loppujen lopuksi.

Olet hyvin väsynyt. Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voisit jakaa näitä tuntemuksia? Tai terapeutti, kuten täällä on ehdotettu.

Vierailija kirjoitti:

Heiluta avaimia, nappaa sen kännykkä, heitä kännykkä pihalle, sulje ovi.

Ja saat poliisit ja muut viranomaiset niskaasi. Sinulla on elatusvelvollisuus opiskelevasta nuoresta, vaikka kuinka ilkeä haluaisitkin olla hänelle ja tappaa pakkaseen. Lapsista on huolehdittava, jos niitä tekee. Hae ihmeessä ammattiapua itsellesi, jos et siihen kykene.

Vierailija kirjoitti:

Milloin viimeksi halasit poikaa ja sanoit, että rakastat häntä? Se pitää tehdä joka päivä!!!

T. Murrosikäisen pojan äiti

Tuollaiset pakkohalaajamutsit ovat kamalia…

Vierailija kirjoitti:

18v ei tarkoita sitä että pitää heittää pihalle jos ei käyttäydy kuten vanhemmat haluaa.

18v on vielä ihan kakara.

Nyt tässä vaiheessa ap:lla on vaarana että mokaa kaikkien vuosien kasvatustyön sillä että häätää poikaansa ulos keskenkasvuisena.

Edes armeijan jälkeen ei välttämättä ole täysin valmis, mutta surin osa alkaa olla.

Vaarana on että ap ahdstaa poikaa ja poika heittää elämänsä pöntöstä alas aloittamalla päihteiden käytön.

Nyt ap:n pitäisi vain sietää huonoa käytöstä ja auttaa kakaraansa aikuisten maailmaan.

Moni tuon ikäisistä pojista ei välttämättä osaa ja kehtaa monia aikuisten asioita ja itsetunto on heikko vaikka muuta esittävätkin. Siihen haetaan sitten lohtua päihteistä.

Nuuska kertoo jo sen merkin että on alettu manipuloida keskushermostoa aineilla.

Jos tästä lähetetään ja ulkoistetaan poika masennusoireista julkiseen hoitoon, niin poika tapaa muita samankaltaisia nuoria ja tutustuu päihteisin 100% varmuudella...

Tärkeintä olisi ylläpitää tuttua kaveripiiriä ja tarkkailla tilannetta. Uusia ystävyyksiä ei mielellään ja uusia ympäristöjä. Suuri vaara on etenkin armeijassa jos tulehdustila jatkuu kotioloissa koko kevään.

Ap:lla on mahdollisuus vetää vessanpöntöstä koko 18v kasvatustyö.

Nyt pitäisi jaksaa ja ottaa vastuuta siitä lapsesta, joka toki on laillisesti täysi-ikäinen, mutta ei oikeasti ole sitä vielä kymmeneen vuoteen.

Mistä vedit tuon kymmenen vuotta? Miksei yhtä hyvin vaikka 20? Tai 30? Mitä jos ap:n lapsi ei täysi-ikäisty koskaan? Ja sinä vain neuvot ap:ta paapomaan lastaan lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Sai kutsunnoistakin E-paperit joten ei edes sitä edessä. Otin yhteyttä etsivään nuoriso-työhön. Etsin lapselle oman halvan yksiön. Asumistuen jälkeen jäi vuokraa maksettavaa muutama kymppi. En vain jaksanut enää.

Siellä nyt sitten asustelee..

Ilmeisesti vihaat lastasi? Hauskaa kuitenkin oli häntä tehdessä ja nyt kaduttaa? Ryhdistäydy, sinun pitää huolehtia lapsestasi.

Niinhän se tekikin.

Kanna tavarat ulos ja vaihda lukot. Täysi-ikäisellä ei ole enää mitään asiaa asuntoosi, jos et häntä halua.

Lapsesta."nakkaa helvettiin".rakkaus edellä.

Keskusteluyhteys puuttuu. Kirjoittakaa poika ja äiti ensin hankalat asiat paperille ja sitten kohta kohdalta puhutaan, ei huudeta. Mitäs tehdään. Tulevaisuutta voi pohtia ja kysellä, ei raivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Sai kutsunnoistakin E-paperit joten ei edes sitä edessä. Otin yhteyttä etsivään nuoriso-työhön. Etsin lapselle oman halvan yksiön. Asumistuen jälkeen jäi vuokraa maksettavaa muutama kymppi. En vain jaksanut enää.

Siellä nyt sitten asustelee..

Ilmeisesti vihaat lastasi? Hauskaa kuitenkin oli häntä tehdessä ja nyt kaduttaa? Ryhdistäydy, sinun pitää huolehtia lapsestasi.

Noinhan ne lapsen isänkin sukulaiset sanoivat. Isää ei kyllä kiinnostanut, mutta hän onkin isä.

Näin kahden aikuisen lapsen isänä sanon, että omat lapseni ovat aina tervetulleita asumaan luokseni, jos maailma potkii päähän ja muutenkin. Ei heitä täällä paapota, mutta tietävät, että on yksi paikka maailmassa, jonne aina on tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Sai kutsunnoistakin E-paperit joten ei edes sitä edessä. Otin yhteyttä etsivään nuoriso-työhön. Etsin lapselle oman halvan yksiön. Asumistuen jälkeen jäi vuokraa maksettavaa muutama kymppi. En vain jaksanut enää.

Siellä nyt sitten asustelee..

Ilmeisesti vihaat lastasi? Hauskaa kuitenkin oli häntä tehdessä ja nyt kaduttaa? Ryhdistäydy, sinun pitää huolehtia lapsestasi.

Noinhan ne lapsen isänkin sukulaiset sanoivat. Isää ei kyllä kiinnostanut, mutta hän onkin isä.

Näin kahden aikuisen lapsen isänä sanon, että omat lapseni ovat aina tervetulleita asumaan luokseni, jos maailma potkii päähän ja muutenkin. Ei heitä täällä paapota, mutta tietävät, että on yksi paikka maailmassa, jonne aina on tervetullut.

On hyvä oppia tulemaan toimeen myös omillaan, kun elämä potkii päähän. Ettei aina hae turvaa vanhemmiltaan. Eivät ne vanhemmat voi esteitä poistaa lastensa tieltä. Eri asia tietenkin, jos tulee joku todellinen hätä, mutta ei ole hyvä, jos normaalien vastoinkäymisien vuoksi aina rientää vanhempien luo pakoon.

Aika kultaa muistot kun poika muuttaa ja mietit tätä aikaa vaikka viiden vuoden kuluttua. Mulla oli aikakausi kun itsenäistyminen vaan kiukutti ja vanhempien hyväntahtoisuus ärsytti. Ehkä sillä on tyttöhuolia tai olo vaan riittämätön. Menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän samanlaista. Sai kutsunnoistakin E-paperit joten ei edes sitä edessä. Otin yhteyttä etsivään nuoriso-työhön. Etsin lapselle oman halvan yksiön. Asumistuen jälkeen jäi vuokraa maksettavaa muutama kymppi. En vain jaksanut enää.

Siellä nyt sitten asustelee..

Ilmeisesti vihaat lastasi? Hauskaa kuitenkin oli häntä tehdessä ja nyt kaduttaa? Ryhdistäydy, sinun pitää huolehtia lapsestasi.

Noinhan ne lapsen isänkin sukulaiset sanoivat. Isää ei kyllä kiinnostanut, mutta hän onkin isä.

Näin kahden aikuisen lapsen isänä sanon, että omat lapseni ovat aina tervetulleita asumaan luokseni, jos maailma potkii päähän ja muutenkin. Ei heitä täällä paapota, mutta tietävät, että on yksi paikka maailmassa, jonne aina on tervetullut.

Joo sori, meni vähän tunteisiin. Niin paljon paskaa oon saanut kuulla ympäriltä. Jopa av saa mut kiehumaan.