Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaaminen vei terveyden
07.12.2021 |
Teini makaa, nukkuu sängyssä, ei lähtenyt taaskaan kouluun vaikka kuinka yritettiin. Puolisen vuotta sitten pääsi psyk.polin asiakkaaksi. Jono oli melkoisen pitkä. Todettiin masennus, ahdistuneisuus. Nuori lopetti puhumisen muille ihmisille, paitsi meille läheisille. Ei saa enää koulussa sanaakaan suustansa ulos muiden seurassa, ryhmätöitä ei esim. kykene tekemään. Vaikka uudessa koulussa ei kiusata häntä. Itselläni on harvinainen sairaus joka lähti etenemään vauhdilla jatkuvan stressin, huolen, valvottujen öiden takia. Liikuntakykyni on enää olematon. Lapsi tosiaan joutui lopulta vaihtamaan koulua, sekään ei auttanut tarpeeksi. Vaan päädyimme sitten myymään asuntomme ja muuttamaan kauemmaksi vieraalle paikkakunnalle. Se vasta lopetti kiusaamisen lähes kokonaan, netissä toki vielä välillä yritetään jotain.
Kaikki tämä vain siksi että lasta ei aikanaan, vuosia sitten koulussa uskottu eikä meitä vanhempiakaan. Henkistä väkivaltaa oli jatkuvasti. Silloin vasta kun mustelmia, veristä nenää alkoi näkyä turhan usein niin alkoi tapahtua. Mutta mikään koulun tekemistä toimista ei auttanut. Kiusaajien vanhemmat eivät ilmestyneet koskaan esim. palavereihin. Lapset saivat jatkaa normaalisti koulussa. Hyvin harvoin saivat jälki-istuntoa tms. Me vanhempina olimme yhteydessä ties kuinka moneen tahoon, lapselle kertyi poissaoloja. Mutta selkeää ja riittävää apua ei saatu. Jos tuli parempia päiviä koulussa niin sitten vapaa-ajalla tapahtui ikäviä. Se oli loputon suo.
Nyt uudessa koulussa olisi kaikki kunnossa ja hyvä opiskella, etsiä uusia kavereita. Mutta, nuori on niin rikki ettei kykene oikein mihinkään. Pelottaa ettei parane henkisesti ns. normaaliksi koskaan. Ettei pysty luottamaan ihmisiin. Ei saa edes sitä yhtä ystävää. Terapiasta ei vielä ole ollut apua eikä masennuslääkitystä aloitettu kun punnitaan sen hyötyjä ja haittoja. Murrosiässä eivät lääkkeet ole kuulema mikään hyvä juttu? Lääkäri ja hoitajat ovat olleet kyllä ihan mukavia. Aika näyttää miten meidän käy.
Kommentit (21)
Sympatiani ovat täysin perheenne ja lapsesi puolella. Kun luottamus toisiin ihmisiin menee, sitä on vaikea saada takaisin. On ikävää, että nuori joutuu jo näin varhain ymmärtämään, että maailmassa on todella pahoja ja täysin tunnekylmiä ihmisiä, jotka minkään sisällään liikahtamatta voivat tuhota toisen ihmisen ainutkertaisen elämän. Osa joutuu jo nuorena kokemaan järkyttäviä asioita toisten taholta. Itsekään en ymmärtänyt, miten ihminen voi olla läpeensä paha ja täysin ikään kuin jotain vierasta - kuin käärme ihmisen asussa - ennen kuin jouduin tällaisten ihmisten kohteeksi ja tuhoamaksi.
Lastasi auttaa kuitenkin, että hänellä on selkeästi välittävä perhe. Te rakastatte ja pidätte huolta. Haavat eivät varmasti koskaan täysin parane, mutta toivotaan, että hän löytäisi jostain luotettavan kaverin. Onko olemassa mitään kiusattujen tukiryhmää, nettisivustoa tms., missä voisi tutustua toisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 16-vuotias sai mielialalääityksen, joka tehosi hyvin. Nuorisopsykiatri määräsi.
Hei ja kiitos vastauksista! Tuo lääkitysasia kiinnostaisi. Sain kuulla että lääkkeet voisi tehdä pysyviä vaurioita teinin aivoihin kun aivot kehittyvät juuri tuossa iässä ja kun masennuslääkkeet on vain tehty aikuisia varten. Annettiin ymmärtää että riski on olemassa ja se pitää tajuta jos lääkitys aloitetaan. Kokemuksia? ap
Itse aloitin ahdistuslääkityksen 14-vuotiaana ja söin lääkkeitä 7 vuotta, enkä kyllä ole huomannut mitään aivovaurioon viittaavaa. Onko tämä aivovaurioasia lääkäriltä saatu tieto? Jos on, kuuntelisin, mutta jos tämä on jotain muilta kuultua mutuilua, unohtaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia. Itsekin kiusattuna voin sanoa, että hyvin harvoin tulee koululta mitään apua. Sanottiin vaan, että "ei kai ne nyt nuo kiusaa, hyviä oppilaita ovat". Joo eipä mitään rangaistusta heille koskaan tullut, vain koska heillä oli hyvät numerot. Heidänkään vanhemmat eivät suostuneet palaveriin äitini kanssa, eikä koulu voinut pakottaa. Sanon vaan, että henkisesti parantuminen todella vie aikaa, eikä se oikeastaan koskaan todella parannu. Minulla kävi onni, että uuteen kouluun siirryttyäni sain nopeasti hyviä ystäviä, mutta silti kesti vuosia ns. "hyväksyä" kaikki ja parantua henkisesti. Toivottavasti lapsesi saa tarvitsemansa psykiatrisen avun. Itselle oli todella tärkeää, että vanhemmat oli tukena ja lohtuna.
Minusta on todella törkeää ja käsittämätöntä, ettei koulukiusaamisen hävittämiseksi tehdä kouluissa mitään. Mielestäni se voisi olla jopa poliisille ilmoittamisen paikka, jos lasta kiusataan. Itse olen aina vahvasti ollut lapsen puolella ja tukenut tällaisissa tilanteissa ja näyttänyt että otan todella vakavasti asian. Olen pahoillani, että teillä muitakin haasteita sinun terveytesi kanssa. Ennen masennuslääkkeiden ottoa yrittäisin vielä muita keinoja. Esim. ottaa yhteyttä kiusattujen puhelimeen, järjestää vertaistukea tms. Lääkkeiden syönti ainoastaan turruttaa ja se saattaa johtaa ikävään lääkekierteeseen. Lääkkeiden lopettamisesta saattaa tulla outoja vieroitusoireita ja todella kai suositus on se, ettei mielellään alaikäisille määrätä masennuslääkkeitä. Olisiko lisäksi mahdollista hankkia teille kotieläin tai muuten päästä hoitamaan eläimiä? Eläinten kanssa oleminen voisi helpottaa traumaattisia kokemuksia. Lisäksi voisi olla joku voimaannuttava harrastus? Itse laitoin poikani potkunyrkkeilyyn, mutta joku muu itsepuolustuskurssi voisi olla hyvä. Hänellä kurssi ainakin nosti itsetuntoa, vaikka ei hänen lempiharrastuksensa ollutkaan. Aktiivinen ote voisi olla hyvä sen sijaan että jäädään ns. tuleen makaamaan.
Kovasti voimia teille sinne ja toivottavasti parempaa mieltä pian 🤗!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuori sai masennuslääkkeillä elämänlaatunsa ja-halunsa takaisin. Mieto lääkitys (Citalopram 10 mg), joka toimii. Hyvin yleisesti käytetty, jolla ei tullut sivuvaukutuksia. Ennemmin hoitamaton masennus tuhoaa aivot ja elämän. Nuorisopsykiatri seuraa lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nuori sai masennuslääkkeillä elämänlaatunsa ja-halunsa takaisin. Mieto lääkitys (Citalopram 10 mg), joka toimii. Hyvin yleisesti käytetty, jolla ei tullut sivuvaukutuksia. Ennemmin hoitamaton masennus tuhoaa aivot ja elämän. Nuorisopsykiatri seuraa lääkitystä.
Hyvä. En osaa muuta sanoa lääkkeitä, että luultavasti syön niitä lopun elämääni. Sähköhoitoa aion kokeilla muutaman vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan vielä noista masennuslääkkeistä. Etukäteen ei voi tietää miten nuori reagoi niihin. Ensimmäiset kaksi viikkoa ne usein pahentavat masennusta, mikä voi olla todella pelottava kokemus. Oma poikani otti ssri lääkkeitä ja masennus paheni ja poika muuttui todella vihamieliseksi koska syytti minua siitä, että olin pilannut hänen elämänsä. Lääkkeet määrännyt lääkäri ei millään lailla seurannut pojan tilaa ja kun yritimme ongelmien ilmetessä saada yhteyttä lääkäriin, tämä oli lomilla, eli olimme todella yksin pelottavassa tilanteessa. Itsemurhariskikin kasvaa lääkkeitä aloittaessa, minkä vuoksi tarkka seuranta etenkin nuorella olisi todella tärkeää. Masennuslääke ei ole mikään ihmepilleri, joten omalla kohdallani se olisi nykyään se viimeisin ja äärimmäisin valinta. Lopetimme lääkkeen käytön heti siihen, mutta lääkkeiden aiheuttamat pelot jäivät pitkäksi aikaa. En tiedä olisiko silloin pitänyt vaan jatkaa ja odottaa että turruttava vaikutus alkaa, mutta lääkäriltä emme saaneet apuja ja ohjeita, joten tein oman ratkaisuni silloin.
Voihan sitten olla, että jollekin ne käyvät, kuten tuossa edellä ja kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella törkeää ja käsittämätöntä, ettei koulukiusaamisen hävittämiseksi tehdä kouluissa mitään. Mielestäni se voisi olla jopa poliisille ilmoittamisen paikka, jos lasta kiusataan. Itse olen aina vahvasti ollut lapsen puolella ja tukenut tällaisissa tilanteissa ja näyttänyt että otan todella vakavasti asian. Olen pahoillani, että teillä muitakin haasteita sinun terveytesi kanssa. Ennen masennuslääkkeiden ottoa yrittäisin vielä muita keinoja. Esim. ottaa yhteyttä kiusattujen puhelimeen, järjestää vertaistukea tms. Lääkkeiden syönti ainoastaan turruttaa ja se saattaa johtaa ikävään lääkekierteeseen. Lääkkeiden lopettamisesta saattaa tulla outoja vieroitusoireita ja todella kai suositus on se, ettei mielellään alaikäisille määrätä masennuslääkkeitä. Olisiko lisäksi mahdollista hankkia teille kotieläin tai muuten päästä hoitamaan eläimiä? Eläinten kanssa oleminen voisi helpottaa traumaattisia kokemuksia. Lisäksi voisi olla joku voimaannuttava harrastus? Itse laitoin poikani potkunyrkkeilyyn, mutta joku muu itsepuolustuskurssi voisi olla hyvä. Hänellä kurssi ainakin nosti itsetuntoa, vaikka ei hänen lempiharrastuksensa ollutkaan. Aktiivinen ote voisi olla hyvä sen sijaan että jäädään ns. tuleen makaamaan.
Kovasti voimia teille sinne ja toivottavasti parempaa mieltä pian 🤗!
Kiusaaminen voi olla myös ulkopuolelle jättämistä, johon opettajien on vaikea puuttua. Jostain ihmisestä ei vain tykätä. Minä olin sellainen. Koko yläasteen kuljin yksin. Ei nimittely ollut pahinta vaan yksinäisyys. Lopulta päätin, että en mene enää kouluun. Lisäksi minulle tuli psykosomaattisia oireita, joten käytännössä olin koulukyvytön.
Jotenkin tuntui, että jos opettajat olisi puuttuneet siihen vielä, se olisi ollut nöyryyttävämpää. Halusin vain kestää ja sitten pois kuviosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisopsykiatrian klinikalla ehdotettiin, että olisin mennyt kuudeksi viikoksi tutkimuksiin jonnekin laitokseen. Ei kontaktia sinä aikana perheeseen. Vanhempani pistivät vastaan.
En tiedä, olisiko se auttanut, että olisin saanut sellaista apua. Toisaalta se olisi ollut aika kamalaa olla 15-vuotiaana niin pitkä aika ilman perheen kontaktia.
Jälkeenpäin ajatellen tuo aika on varmasti ollut tosi raskasta myös vanhemmilleni.
Ovatko lapset nykyään herkempiä? Itse sain turpiini koulussa vähän väliä ja opettajatkin nostelivat rinnuksista ylös, huusivat ja löivät karttakepillä sormille. Kotona sai remmistä. Samaa tapahtui monelle muullekin mutta niin vain jatkettiin ilman valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni koulukiusaaminen aikoinaan jätti pysyvät jäljet, nyt käyn psykoterapiassa läpi asioita ja yritän rakentaa itsetuntoani sen sijaan, että inhoaisin itseäni. Omaa lastani on yritetty kiusata ensin eskarissa ja sitten toisessa koulussa 1. luokalla. Eskarissa opettaja yritti ensin puuttua asiaan keskustelemalla kiusaajan kanssa, mutta lopputulos täysi nolla. Sen jälkeen kävelin itse koululle ja sanoin kiusaajalle todella napakasti että katsokin että oli viimeinen kerta kun kiusaat lasta tai tulen seuraavaksi teille kotiin. Kiusaaminen loppui saman tien. Toisella kertaa opettajat puuttuivat heti asiaan eivätkä uskoneet kiusaajan näyteltyjä kyyneleitä ja häntä kiellettiin lähestymästä lastani 30 metriä lähemmäs. Olen todella kiitollinen näille opettajille, että ottivat heti tiukan linjan. Kyseessä pieni kyläkoulu. Se on nyt nähty vuosikymmenien ajan, että lässyttäminen ei auta - omalla kohdallani näitä kiusaajia hieman puhuteltiin, mutta käytännössä sama jatkui. Onneksi edes sen seurauksena olen ymmärtänyt, mikä kiusaajiin tehoaa ja se ei ainakaan ole kaunis puhe.
Tsemppiä ap teille, todella kurja tilanne kun nuoren psyyke on rikki. Tuttavalla 12 -vuotias tytär, joka aloittanut psyykelääkkeen ahdistukseen, joten kyllä niitä voi lapsillekin antaa. Toivottavasti niistä voisi olla apua teidänkin tapauksessanne ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset nykyään herkempiä? Itse sain turpiini koulussa vähän väliä ja opettajatkin nostelivat rinnuksista ylös, huusivat ja löivät karttakepillä sormille. Kotona sai remmistä. Samaa tapahtui monelle muullekin mutta niin vain jatkettiin ilman valittamista.
Minä olen ilmeisesti melkein erityisherkkä. Johtuu siitä. Jotkut ihmiset kestävät enemmän. Oletko myöhemmin purkanut pahaa oloa kurittamisesta? Oireilitko jollakin tavalla?
Luulen, että valitettavasti lapsella menee jollain asteella luottamus myös omiin vanhempiin, jos asiat ei ole muuttuneet, vaikka he olisivat yrittäneet tehdä mitä. Vanhemman tehtävä on suojella lasta ja tässä tapauksessa se ei ole onnistunut :-(
Vierailija kirjoitti:
Itselleni koulukiusaaminen aikoinaan jätti pysyvät jäljet, nyt käyn psykoterapiassa läpi asioita ja yritän rakentaa itsetuntoani sen sijaan, että inhoaisin itseäni. Omaa lastani on yritetty kiusata ensin eskarissa ja sitten toisessa koulussa 1. luokalla. Eskarissa opettaja yritti ensin puuttua asiaan keskustelemalla kiusaajan kanssa, mutta lopputulos täysi nolla. Sen jälkeen kävelin itse koululle ja sanoin kiusaajalle todella napakasti että katsokin että oli viimeinen kerta kun kiusaat lasta tai tulen seuraavaksi teille kotiin. Kiusaaminen loppui saman tien. Toisella kertaa opettajat puuttuivat heti asiaan eivätkä uskoneet kiusaajan näyteltyjä kyyneleitä ja häntä kiellettiin lähestymästä lastani 30 metriä lähemmäs. Olen todella kiitollinen näille opettajille, että ottivat heti tiukan linjan. Kyseessä pieni kyläkoulu. Se on nyt nähty vuosikymmenien ajan, että lässyttäminen ei auta - omalla kohdallani näitä kiusaajia hieman puhuteltiin, mutta käytännössä sama jatkui. Onneksi edes sen seurauksena olen ymmärtänyt, mikä kiusaajiin tehoaa ja se ei ainakaan ole kaunis puhe.
Tsemppiä ap teille, todella kurja tilanne kun nuoren psyyke on rikki. Tuttavalla 12 -vuotias tytär, joka aloittanut psyykelääkkeen ahdistukseen, joten kyllä niitä voi lapsillekin antaa. Toivottavasti niistä voisi olla apua teidänkin tapauksessanne ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuu.
Meillä oli samanlainen tapaus, missä puutuin itse lapsen kiusaamiseen "rankalla kädellä" sen sijaan, että olisin odottanut koulun mahdollisesti tekevän jotain. Kiusaaminen loppui heti ja kiusaaja on itse asiassa nykyään lapsemme parhaita kavereita. Mikäköhän tuossa kommentissa on aiheuttanut alapeukun? Ilmeisesti kiusaajalle olisi pitänyt lässyttää ja toivoa iltarukouksissa, että kiusaaminen loppuu...
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset nykyään herkempiä? Itse sain turpiini koulussa vähän väliä ja opettajatkin nostelivat rinnuksista ylös, huusivat ja löivät karttakepillä sormille. Kotona sai remmistä. Samaa tapahtui monelle muullekin mutta niin vain jatkettiin ilman valittamista.
Ei ole normaalia eikä pitäisi sietää. Väkivalta jättää aina jäljet ja jos ei muuta, niin aiheuttaa ainakin selvästi empatiakyvyttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko lapset nykyään herkempiä? Itse sain turpiini koulussa vähän väliä ja opettajatkin nostelivat rinnuksista ylös, huusivat ja löivät karttakepillä sormille. Kotona sai remmistä. Samaa tapahtui monelle muullekin mutta niin vain jatkettiin ilman valittamista.
Ei ole normaalia eikä pitäisi sietää. Väkivalta jättää aina jäljet ja jos ei muuta, niin aiheuttaa ainakin selvästi empatiakyvyttömyyttä.
Hyvin yleistä toimintaa kasarilla ja ysärillä siitä huolimatta. Osalle jääny traumat, osalle ei.
Voimia sinulle ja lapsellesi. Koulusta ei tosiaan apuja löydy. Olen kokenut saman itsekin, mutta pienemmässä mittakaavassa. On surullista, kun lapsi menettää luottamuksensa aikuisiin. Minusta siihen ei olisi varaa yhdelläkään opettajalla, kuraattorilla tai muullakaan kasvatuksen asiantuntijalla, saati meillä vanhemmilla.