Koulukiusaaminen vei terveyden

Teini makaa, nukkuu sängyssä, ei lähtenyt taaskaan kouluun vaikka kuinka yritettiin. Puolisen vuotta sitten pääsi psyk.polin asiakkaaksi. Jono oli melkoisen pitkä. Todettiin masennus, ahdistuneisuus. Nuori lopetti puhumisen muille ihmisille, paitsi meille läheisille. Ei saa enää koulussa sanaakaan suustansa ulos muiden seurassa, ryhmätöitä ei esim. kykene tekemään. Vaikka uudessa koulussa ei kiusata häntä. Itselläni on harvinainen sairaus joka lähti etenemään vauhdilla jatkuvan stressin, huolen, valvottujen öiden takia. Liikuntakykyni on enää olematon. Lapsi tosiaan joutui lopulta vaihtamaan koulua, sekään ei auttanut tarpeeksi. Vaan päädyimme sitten myymään asuntomme ja muuttamaan kauemmaksi vieraalle paikkakunnalle. Se vasta lopetti kiusaamisen lähes kokonaan, netissä toki vielä välillä yritetään jotain.

Kaikki tämä vain siksi että lasta ei aikanaan, vuosia sitten koulussa uskottu eikä meitä vanhempiakaan. Henkistä väkivaltaa oli jatkuvasti. Silloin vasta kun mustelmia, veristä nenää alkoi näkyä turhan usein niin alkoi tapahtua. Mutta mikään koulun tekemistä toimista ei auttanut. Kiusaajien vanhemmat eivät ilmestyneet koskaan esim. palavereihin. Lapset saivat jatkaa normaalisti koulussa. Hyvin harvoin saivat jälki-istuntoa tms. Me vanhempina olimme yhteydessä ties kuinka moneen tahoon, lapselle kertyi poissaoloja. Mutta selkeää ja riittävää apua ei saatu. Jos tuli parempia päiviä koulussa niin sitten vapaa-ajalla tapahtui ikäviä. Se oli loputon suo.

Nyt uudessa koulussa olisi kaikki kunnossa ja hyvä opiskella, etsiä uusia kavereita. Mutta, nuori on niin rikki ettei kykene oikein mihinkään. Pelottaa ettei parane henkisesti ns. normaaliksi koskaan. Ettei pysty luottamaan ihmisiin. Ei saa edes sitä yhtä ystävää. Terapiasta ei vielä ole ollut apua eikä masennuslääkitystä aloitettu kun punnitaan sen hyötyjä ja haittoja. Murrosiässä eivät lääkkeet ole kuulema mikään hyvä juttu? Lääkäri ja hoitajat ovat olleet kyllä ihan mukavia. Aika näyttää miten meidän käy.