Syrjäseudulla asumisen huonot puolet?

Jokainen tyylillään. En tajua miten joku voi haluta asua jossain hel..... korvessa, puolet vuodesta pimeää ja kylmää.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tyylillään. En tajua miten joku voi haluta asua jossain hel..... korvessa, puolet vuodesta pimeää ja kylmää.

Onko Suomessa jotain sellaista paikkaa, jossa puolet vuodesta ei ole pimeää ja kylmää?

Vierailija kirjoitti:

Töihin lähteminen talvella on hidasta, kun ensin pitää itse aurata kymmenen kilometriä metsäautotietä.

Meillä on 600 metrin pihatie, jonka käy auraamassa sama kaveri, kuka auraa ohi menevän maantienkin. Yleensä siinä 4-5 aikaan aamulla, jos on tullut yöllä lunta niin paljon, että haittaa liikkumista. Kaupungissa omakotitaloalueella asuneena on todettava, että siellä tiet olivat huonommin aurattuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi käydä niinkin että tarvitsee pikaista ensiapua. Kukaan ei kuule tai tule avuksi. Muutamia tapauksia ollut kun on jossain syrjemmällä asuttu tai mökkeilty, pudottu kaivoon tai käynyt muu ennakoimaton tapaturma. Jos apua saa kutsuttua, sen paikalle tulo kestää. Etenkin jos on auraamaton tie tai epäselvä osoite (tsekkaa ennalta tilan koordinaatit ja laita ne ylös)

Pitää ainakin olla tosi huolellinen kaikessa. Ja auttaisi jos siellä tilalla asuu joku muukin, joka voi pelastaa akuutisti (tai ainakin sopii kaverin kanssa että soittaa

heti kun katon rännien tai lumenpuhdistustyö tai vastaava on onnellisesti ohi, ja ellei soittoa kuulu, sitten on kyseessä hätätilanne. Nykyään olisi helppo järjestää webbikamerakin)

Tämä.

Mietipä kun vaikka katkaiset sääresi pudotessasi kattohommissa yksin kotona ollessasi, saat vakavamman sairaskohtauksen tai syttyy tulipalo.

Kukaan ei kuule avunhuutojasi ja tule auttamaan, ambulanssin/paloauton tulo saattaa viedä tunninkin talviaikaan.

Kaupungissa saat kuolla rauhassa. Naapuri on vain tyytyväinen, kun pesukoneesi ei ole jytissyt muutamaan kuukauteen.

"Huonoja" puolia. Kerran kuussa pitää käydä isommalla paikkakunnalla puolen tunnin ajomatkan päässä ostamassa asioita, joita ei löydy lähikaupasta parin kolmen kilsan päästä. Samoin rautakaupat ovat kaukana remonttia tehdessä. Molemmista selviää hyvällä suunnittelulla.  Jos lähtee ulkomaille reissuun, eikä halua jättää autoa isompaan kaupunkiin pitkäksi aikaa, pitää vähän suunnitella kun busseja menee vain pari päivässä, tai pyytää puolisoa heittämään sinne puolen tunnin päähän, mistä pääsee bussilla kolmessa tunnissa suoraan lentokentälle. Siinäpä ne oikeastaan. 

Auton varaan joutuu laskemaan paljon, koska julkista liikennettä ei ole. Ja jos autolle tai ajokyvylle tapahtuu jotain, niin sitten onkin pulassa.

Esim. syrjäkylällä asuva sukulaiseni kaahasi korttinsa hyllylle pitemmäksi aikaa. Töihin kulkeminen olisi ollut mahdotonta, mutta onneksi vajaan kilometrin päässä asuva eläkeläinen suostui kuskaamaan häntä korvausta vastaan. En tiedä että millä hän olisi kulkenut, jos tuota naapurin pappaa ei olisi ollut.

Kannattaa siis syrjässä asuessa pitää hyvät välit niihin vähäisiin naapureihin, että voitte tarvittaessa auttaa toinen toisianne.

Vierailija kirjoitti:

"Huonoja" puolia. Kerran kuussa pitää käydä isommalla paikkakunnalla puolen tunnin ajomatkan päässä ostamassa asioita, joita ei löydy lähikaupasta parin kolmen kilsan päästä. Samoin rautakaupat ovat kaukana remonttia tehdessä. Molemmista selviää hyvällä suunnittelulla.  Jos lähtee ulkomaille reissuun, eikä halua jättää autoa isompaan kaupunkiin pitkäksi aikaa, pitää vähän suunnitella kun busseja menee vain pari päivässä, tai pyytää puolisoa heittämään sinne puolen tunnin päähän, mistä pääsee bussilla kolmessa tunnissa suoraan lentokentälle. Siinäpä ne oikeastaan. 

Nyt puhuttiin oikeasti syrjäseuduista eikä mistään Sipoosta.

Kaikki on niin suhteellista.

Emme asu varsinaisesti korvessa tiettömien tapaleiden takana, mutta syrjässä silti. Täällä toimii matkapuhelimet satunnaisesti, hätäpuheluiden kanssa on ongelmia - ne eivät oikein toimi wifi-puheluina, mitä en oikein jaksa ymmärtää. Nettiä varten kun saa vahvistinantennin asentaa, puhelinta varten ei (voi olla, että tämä on jo muuttunut, mutta muutama vuosi sitten oli noin). Pystyn soittamaan Brysseliin, mutten hätäkeskukseen...

Eli miten elämä sujuu syrjässä:

- toimeentulo pitää olla jollain tavalla varmistettu: eläkeläinen, yrittäjä (iso tila, pientila vaatii päätoimisen työpaikan tilan ulkopuolella), vakivirka, metsänomistaja (ja sitten saakin olla niin paljon metsää, että on jo yrittäjä),

- työn pitää olla sellaista, että ainakin osan voi tehdä etänä, tai pahimpina päivinä voi pitää saldovapaita tms.

- ilman autoa pärjää, jos ei tarvitse käydä töissä eikä kuskata lapsia (päivittäiseen kulkemiseen talvipakkasella ja räntäkeleillä ei polkupyörä ole ihanteellinen)

- kotona pitää olla ihan oikeasti riittävä kotivara, 72 tuntia ei riitä, vaan vähintään viikko: lääkkeitä pitää löytyä liki joka lähtöön, samoin ea-tarvikkeita, varaosat lähes kaikkeen mahdolliseen (vesipumput, tärkeät sähkölaitteet, auto)

- pitää viihtyä itsensä kanssa, oikeasti. Jos möröt on oman pään sisällä, ei niitä pääse karkuun!

- pimeää ei tarvitse pelätä. Jos et näe mitään pimeässä, ei mikään näe myöskään sinua. Suomessa on hyvin harvoja paikkoja, joihin ei tule mitään hajavaloa mistään. Suurimman osan vuotta pärjää metsässäkin ilman taskulamppua. Taskulamput ovat lisäksi nykyään todella tehokkaita ja kestäviä (muistelen vaan 80-luvun alkua, millaisilla tuikuilla valaisin pimeää koulutietäni ekaluokkalaisena - voin kertoa, että pelotti ja paljon; omilla lapsillani on ollut aina käytössä useampia taskulamppuja ja riittävän tehokkaina).

- suurpetoja tarvitsee pelätä lähinnä rajaseuduilla ja pohjoisessa, ja jos päästät koirat menemään yksinään. Jos koira pysyy jaloissa pyörimässä/näköetäisyydellä, ei ole vaaraa. Eli irti oleva metsästyskoira on AINA riskissä olipa missä päin Suomea tahansa (taajamissa riskinä on auton alle jääminen, ja luulen, että metsästyskoiralle onkin suurempi riski jäädä auton alle kuin joutua suden suuhun). Meillä on karhuja ja ilveksiä, jostain syystä sudet vain menevät tämän alueen läpi, täällä ei ole yhtään pysyvää laumaa. Pidän AINA metsässä ääntä, en itse halua törmätä karhuun. Niitä ON täällä, mutta mielummin näen vain jälkiä kuin itse kontion.

- tienpito on haasteellista. Yksityistiet pidetään juuri niin hyvässä kunnossa mitä osakkaiden varallisuus antaa myöden. Ei silti tarvitse olla nelivetoa, kun osaa ajaa varovasti ja huolellisesti, matalalla sporttisaabilla pääsee hyvin metsäautoteitä, kunhan muistaa putsata pohjan heinistä jälkikäteen... Lumeen tuolla ei ole koskaan jäänyt. Vaihtoehdot on pieni kevyt auto, jonka voi nostaa hankalasta paikasta (=mopoauto), tehokas auto, iso maasturi. Autossa pitää olla AINA mukana hanskat, tunkki, vararengas, rengasavain, jäähdytysnestettä, pissapojan nestettä, hinausköysi, mielellään huopa ja pahvi/makuualusta (sitä varten, jos joutuu tekemään maassa remonttia). Ja varamuonaa. Ihan vaan mielenvirkistykseksi (suklaa jäätyy talvella ja sulaa kesällä, kuivahedelmät on parempia, samoin myslipatukat tms). Moottorisaha on hyvä olla mukana, vaikket osaisi sitä käyttää. Joku muu osaa sitten, jos on tarvis.

-

Pitää jakaa viestiä, kun on liian pitkä:

- kauppamatkat on suunniteltava etukäteen, etenkin huonon ajokelin aikoina. Ne kannattaakin yhdistää työmatkaan tai muuhun kulkemiseen, erikseen ei ole järkeä lähteä. Termoskassi tai se perinteinen styroksinen termoslaukko ovat hyödyllisiä kesällä (=pitää maidot/lihan/pakasteet kylmänä ) ja talvella (=kurkut ja salaatit ja kananmunat säilyy sulana)

- ruuan säilyttämiseen on kiinnitettävä huomiota, kun pilaantuneen maidon tilalle ei pääse heti hakemaan uutta kaupasta. Maakellari on käytännöllinen ja toimiva ratkaisu, toimii kesällä ja talvella, ilman sähköä ja polttoainetta.

-vaikka kuuluisi kunnallistekniikkaan, niin varavesilähde on syytä olla (eli oma kaivo), samoin siisti ja toimiva ulkohuussi (kompostiwc).

- ulkoilumaastot alkavat kotiovelta. En ymmärtänyt sitä viestiä, missä joku valitti, että kaveri ei pääse lenkille, kun ei ole valaistuja ulkoilureittejä. Tuota... Täällä meillä on kuitenkin ollut SM/MM-tason huippu-urheilijoita, eikä heistä kukaan ole kaivannut valaistuja urheilureittejä, metsästä löytyy AINA polkuja, jos siellä on eläimiä. Hiihtoladut on tehtävä itse, sitä varten on moottorikelkat.

-Lasten harrastusten on syytä olla sellaisia, joihin pääsee suoraan koulusta tai joita harrastetaan kotona (vaikka netin kautta). Joukkuelajit ovat haastavampia, etenkin jaaurheilu, koska lasten jääajat ovat aina jotain käsittämättömän järkyttäviä puoli ysi illalla tai kasilta aamulla sunnuntaisin. Etenkin tytöille jää jämävuorot, aikuiset miehet naplivat parhaan ajat päältä.

Toisaalta. Jos haluan, voin kulkea pihalla ilman vaatteita, huudattaa stereoista rokkia keskellä yötä, ripustaa reikäiset kalsarit narulle ja pitää kaikki verhot auki pimeälläkin.

Kun on ikänsä asunut maalla, näitä mikään ei ole ongelma tai huono puoli. Kyllä täällä pärjää kaikenlaiset ihmiset. Miksi pitää kaikki miettiä niin hankalasti. Ei meilläkään mitään maailmanlopun varustusta ole, jos jotain yllättävää sattuu niin aina voi ottaa puhelimen käteen ja laittaa asia kuntoon. Maalla asuminen on kuitenkin vielä vähän eri asia kuin erämaassa asuminen.

On totta että maalla ostat enemminkin laadukkaan lumilapion kuin käsilaukun tai harrastat lenkkeilyä Zumban sijaan mutta valintoja, niitä ne on.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tuo teiden kunnossapito on ikävin juttu näin Suomessa. Tulee kalliiksi jos teiden hoitamista ei voi jakaa naapurien kanssa. Kaverini maksaa naapurin eläkeläispapalle lumen aurauksesta traktorillaan. Mitä sitten kun siitä papasta aika jättää?

Vanhoja, hyviä pihatraktoriksi käyviä traktoreita myydään 3-5 tonnin hintaan. Saa pitää ihan itse niin puhtaana kuin haluaa eikä maksa paljoa.

Maaseudulla asuessa pitää olla oma-aloitteinen, eikä jäädä vain ihmettelemään.

Meilläkin on muutama kilometri omaa yksityistietä, mutta aamulla ei mene kuin parinkymmentä minuuttia kun sen nopeasti avaa henkilöautolle kuljettavaksi. Illalla voi sitten tehdä tarkempaa työtä kuin vain nopeasti hurauttaa päästä päähän perälevyn kanssa.

Sähkön siirtohinta korpeen on aivan sama kuin sinne kaupungin keskustaan. Veroa siinäkin suurin osa, eli suurin osa täällä huutelee tietämättä asioista yhtään mitään.

Jos asuu korvessa, ei saa olla uusavuton. Tämä on se suurin ero jos ajokortti on jo taskussa. Jos ei asu aivan valtatiessä kiinni tai jossain korpitaajamassa niin sitten olisi hyvä olla oma traktori lumitöihin. Sen ei tarvitse olla kummoinen, muutamalla tonnilla saa takavetoisen lumiketjuilla. Mut olisi hyvä jos osaat korjata kaikenlaista jotta ei tarvitse turvautua muiden apuun jota voi olla vaikea saada.

Kaupasta ei saa tuoretta leipää.

Entäs jos asuisit jonkun pienen kunnan keskustassa rivitalossa? Useimmat tässä ketjussa esiintulleet ongelmat ratkeaisivat sillä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää jakaa viestiä, kun on liian pitkä:

- kauppamatkat on suunniteltava etukäteen, etenkin huonon ajokelin aikoina. Ne kannattaakin yhdistää työmatkaan tai muuhun kulkemiseen, erikseen ei ole järkeä lähteä. Termoskassi tai se perinteinen styroksinen termoslaukko ovat hyödyllisiä kesällä (=pitää maidot/lihan/pakasteet kylmänä ) ja talvella (=kurkut ja salaatit ja kananmunat säilyy sulana)

- ruuan säilyttämiseen on kiinnitettävä huomiota, kun pilaantuneen maidon tilalle ei pääse heti hakemaan uutta kaupasta. Maakellari on käytännöllinen ja toimiva ratkaisu, toimii kesällä ja talvella, ilman sähköä ja polttoainetta.

-vaikka kuuluisi kunnallistekniikkaan, niin varavesilähde on syytä olla (eli oma kaivo), samoin siisti ja toimiva ulkohuussi (kompostiwc).

- ulkoilumaastot alkavat kotiovelta. En ymmärtänyt sitä viestiä, missä joku valitti, että kaveri ei pääse lenkille, kun ei ole valaistuja ulkoilureittejä. Tuota... Täällä meillä on kuitenkin ollut SM/MM-tason huippu-urheilijoita, eikä heistä kukaan ole kaivannut valaistuja urheilureittejä, metsästä löytyy AINA polkuja, jos siellä on eläimiä. Hiihtoladut on tehtävä itse, sitä varten on moottorikelkat.

-Lasten harrastusten on syytä olla sellaisia, joihin pääsee suoraan koulusta tai joita harrastetaan kotona (vaikka netin kautta). Joukkuelajit ovat haastavampia, etenkin jaaurheilu, koska lasten jääajat ovat aina jotain käsittämättömän järkyttäviä puoli ysi illalla tai kasilta aamulla sunnuntaisin. Etenkin tytöille jää jämävuorot, aikuiset miehet naplivat parhaan ajat päältä.

Toisaalta. Jos haluan, voin kulkea pihalla ilman vaatteita, huudattaa stereoista rokkia keskellä yötä, ripustaa reikäiset kalsarit narulle ja pitää kaikki verhot auki pimeälläkin.

Pitäisi olla laitonta pitää lapsia syrjäseuduilla ilman ikätovereiden seuraa ja kunnollisia harrastusmahdollisuuksia. Ei ihme, jos niistä kasvaa sosiaalisesti onnettomia tönkköjä yksikseen.

Yksin tai vanhempana pärjää ihan hyvin korvessa, mutta ei lapsien tai teinien kanssa.

Teiniä saa kuskata monta kertaa viikossa kavereille ja harrastuksiin.

Olen asunut sekä korvessa, kaupungissa että puolivälissä.

Minusta korvessa asumisen huonot puolet ovat enimmäkseen niitä ihan kaikkein ilmeisempiä. Siis juuri nämä, että kaupasta ei välttämättä saa ihan kaikkea mitä kaupunkien isoista marketeista, joutuu ottamaan itse enemmän vastuuta elämästään ja se, että sosiaaliset piirit ovat väistämättä kapeammat.

Ihan ne pahimmat puolet ovat tässä: työpaikoissa on erittäin vähän valinnan varaa, päiväkotia tai koulua ei välttämättä ole 20< km säteellä, ja sitten kun sairastuu ja vanhenee niin vanhuspalvelut löytyvät ehkä vain kuntaliitoskunnan isoimmasta keskuksesta. Jos menee vaikka jalka poikki ja asut yksin 30 km päässä kaupasta, niin apua tulee tarvitsemaan isolla kädellä. Hyvä puoli taas on se, että tarpeeksi kaukana korvessa ihmiset pitävät yleensä yhtä, ja apua saa kun sitä tarvitsee. Se kulkee molempiin suuntiin, eli ei voi keskittyä pelkästään omaan pärjäämiseensä. Jos naapurissa kaatuu mummo ja murtaa ranteensa, korvessa asuessa on ihan itsestäänselvyys että kyseisen mummon kauppa-asioita hoidellaan avuksi omien ohessa.

Jos kuitenkin on lapseton, terve ja pystyy elättämään itsensä kaukana keskuksista, nuo pahimmat eivät osu.

Ainoa mitä kehotan välttämään on se, että ostaa täysin korvesta kiinteistön sillä ajatuksella, että tämä on nyt loppuelämän koti, ei väliä onko sillä jälleenmyyntiarvoa. Paikan on oltava joko niin halpa, että oma tulevaisuus ei ole sen myyntiin sidottu, tai sitten niin ihana, että siitä on jollekin maksukykyiselle kakkoskodiksi/mökiksi/hevostilaksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että vannoutunut yksineläjäkin voi jonain päivänä löytää itsensä perustamassa perhettä, ja silloin voi olla pakko siirtyä johonkin.

Maalaiselämä on hyvää. Mieli lepää. Kaupunkiin muutossa on minusta paljon enemmän piilotettuja huonoja puolia, jotka huomaa mielenterveydessään hyvinkin pitkällä viivellä. Ihan siitä lähtien, että heti ovesta ulos lähtiessä näkee mainoksia ja joutuu jatkuvasti tekemään töitä että ajatukset pysyy omassa elämässä ja olennaisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut sekä korvessa, kaupungissa että puolivälissä.

Minusta korvessa asumisen huonot puolet ovat enimmäkseen niitä ihan kaikkein ilmeisempiä. Siis juuri nämä, että kaupasta ei välttämättä saa ihan kaikkea mitä kaupunkien isoista marketeista, joutuu ottamaan itse enemmän vastuuta elämästään ja se, että sosiaaliset piirit ovat väistämättä kapeammat.

Ihan ne pahimmat puolet ovat tässä: työpaikoissa on erittäin vähän valinnan varaa, päiväkotia tai koulua ei välttämättä ole 20< km säteellä, ja sitten kun sairastuu ja vanhenee niin vanhuspalvelut löytyvät ehkä vain kuntaliitoskunnan isoimmasta keskuksesta. Jos menee vaikka jalka poikki ja asut yksin 30 km päässä kaupasta, niin apua tulee tarvitsemaan isolla kädellä. Hyvä puoli taas on se, että tarpeeksi kaukana korvessa ihmiset pitävät yleensä yhtä, ja apua saa kun sitä tarvitsee. Se kulkee molempiin suuntiin, eli ei voi keskittyä pelkästään omaan pärjäämiseensä. Jos naapurissa kaatuu mummo ja murtaa ranteensa, korvessa asuessa on ihan itsestäänselvyys että kyseisen mummon kauppa-asioita hoidellaan avuksi omien ohessa.

Jos kuitenkin on lapseton, terve ja pystyy elättämään itsensä kaukana keskuksista, nuo pahimmat eivät osu.

Ainoa mitä kehotan välttämään on se, että ostaa täysin korvesta kiinteistön sillä ajatuksella, että tämä on nyt loppuelämän koti, ei väliä onko sillä jälleenmyyntiarvoa. Paikan on oltava joko niin halpa, että oma tulevaisuus ei ole sen myyntiin sidottu, tai sitten niin ihana, että siitä on jollekin maksukykyiselle kakkoskodiksi/mökiksi/hevostilaksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että vannoutunut yksineläjäkin voi jonain päivänä löytää itsensä perustamassa perhettä, ja silloin voi olla pakko siirtyä johonkin.

Maalaiselämä on hyvää. Mieli lepää. Kaupunkiin muutossa on minusta paljon enemmän piilotettuja huonoja puolia, jotka huomaa mielenterveydessään hyvinkin pitkällä viivellä. Ihan siitä lähtien, että heti ovesta ulos lähtiessä näkee mainoksia ja joutuu jatkuvasti tekemään töitä että ajatukset pysyy omassa elämässä ja olennaisissa asioissa.

Näkee mainoksia? En ihan tavoita kyllä nyt ongelmaa.

Mielestäni ainoa suuri huono puoli että kaikki kaupat ja palvelut kaukana. Aina välillä tulee yllättävä tarve jollekin tavaralle niin pitää aina ajaa pitkiä matkoja. Tai esim autonhuolto tai lääkärissä käynti, pitkien ajomatkojen takia ja siihen menee iso osa päivästä.

Muuten en keksi mitään erityisiä huonoja puolia syrjäseudulla asumisesta.

Sähkö ja öljylämmitys kallista talvella. Öljyn hinta on korkea tänä talvena. Monilla ei ole varaa lämmittää taloa näillä pakkasilla.

Ehkä kurjinta syrjäseudulla on asua, jos teet vuorotyötä arkina ja pyhinä vaikka jossakin tehtaassa tai hoitajana. Saat usein ajella auraamattomia teitä pitkin talviaikaan.

Ihan hyvä asumismuoto tämä on vaikkapa eläkeläiselle, etätyöläiselle tai muulle kotiyrittäjälle, jonka ei tarvitse kulkea "kello kaulassa" kaikkina vuorokauden aikoina ja säällä kuin säällä, eikä liikkua pitkiä matkoja autolla joka päivä.

Kädentaitoja kyllä tarvitaan, ellet asu uudessa omakotitalossa ja aja uudella autolla.

Talon huolto- ja korjaustoimia joutuu monesti tekemään itse, koska tarvittavaa ammattimiestä ei monesti saa tarpeeksi nopeasti. Myös töiden hinnoittelu saattaa olla suolaista johtuen pitkistä välimatkoista ja monen alan ammattimiesten puutteesta.

Myös pidempiinkin sähkökatkoihin on syytä varautua tosissaan.

Jos ajelet vanhemmalla autolla niitä tulisi melkeinpä olla kaksi kappaletta mikäli toinen hajoaa. Yleensä tarvitaan myös oma traktori kotitien ylläpitoon. Autokorjaamoita ei ole "joka nurkalla", joten jos varasi riittävät vain vanhempiin menopeleihin, on lähes pakko omata osaamista, työkaluja ja tilat hoitaa ainakin pienempiä korjauksia omatoimisesti. (30 asteen pakkasessa pimeässä taivasalla korjaaminen on aika kurjaa hommaa ja talviaikaan et välttämättä liiku kotoasi minnekään jos traktori hajoaa).

Ennakointia tarvitaan monessa asiassa:

Kotivaraa täytyy olla niin ruoan kuin lääkkeiden osalta pitkäksikin aikaa ja etenkin autoillessa hiljaisina vuorokauden aikoina talviaikaan täytyy varautua huolellisesti tien poskeen jäämiseen (avaruuslakana ja lisävaatteita, korjaustyökaluja, varavirtaa, valonlähteitä, energiapitoista vararavintoa).