Syrjäseudulla asumisen huonot puolet?
Olen suunnitellut muuttoa todelliselle syrjäseudulle edullisemman asumisen ja luonnonrauhan takia. Auto ja ajokortti löytyy.
Ajatuksenani on ostaa vanha ok-talo jostakin syrjäisestä paikasta metsän keskeltä.
Voisiko syrjäseudulla asuvat kertoa rehellisiä kokemuksiaan siellä asumisen huonoista puolista, onko niitä?
Ps. En nyt siis tarkoita kokemuksia pikku paikkakunnan taajamassa/kylässä asumisesta, vaan asumisesta aidosti kaukana kaupungeista, palveluista ja naapureista.
Kommentit (75)
Jos menetät syystä tai toisesta ajokorttisi, olet isoissa ongelmissa. Lähellä tuskin asuu ketään jonka kanssa kimppakyydit onnistuvat ja julkista liikennettä ei ole. Koulukyyditkään eivät nykyään ota ulkopuolisia kyytiin koululaisten lisäksi, ainakaan meidän kunnassa.
Mä olen asunut syrjässä 7v.Auto pitää olla ja sen pitää toimia. Apua ei naapurit välttämättä halua antaa. Sähkö ja bensa on kallista. Sairastua ei kannata esim menieriin, että saa pitää ajokortin. Tien auraus saattaa tapahtua vasta kello 17 illalla. Kukaan ei hiekoita. Tiemaksu yllätti yli 400€ vaikka ei edes hiekoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Töihin lähteminen talvella on hidasta, kun ensin pitää itse aurata kymmenen kilometriä metsäautotietä.
No jaa, itse asun syrjässä (jos sellaiseksi lasketaan se, että lähimpään kauppaan 65km ja ympärillä lähinnä metsää), mutta asfalttitie menee 20m päässä talosta. Kunta huolehtii tien ylläpidosta, myös sen auraamisesta, yllättävänkin hyvin. Toki reagoiminen lumen tuloon ei ole samaa tasoa kuin kaupungissa, 3cm, kyllä siinä se 10cm odotetaan. Mutta pääpiirteittäin on hyvin hoidettu teiden ylläpito ja kyllä sinne metsäautotiellekin saa aurauspalvelua halutessaan lähimmiltä isänniltä ja urakoitsijoilta, jos haluaa maksaa. Jos ei halua maksaa, niin sitten toki itse aurattava se kymmenen kilometriä.
Noh, mutta sit ne miinukset.
- lähimmät kaupat yleensä kalliita (helposti "k-kaupan hinnat" x2)
- erikoiskauppojen perään joudut ajamaan helposti vähintään tunnin suuntaansa
- mielikuvitus muuttuu herkästi vilkkaaksi pimeässä ja hiljaisuudessa
- sähkökatkoihin kannattaa varautua oikeasti kuin kuolemaan, älä hanki sähkölämmitteistä mökkiä tai olet talvella lirissä - sähköt palautuu kaikista viimeisimpänä syrjäseuduille
Vierailija kirjoitti:
Sähkön siirtomaksu on suolainen. Kaveri asuu syrjässä niin 500 on kuukauden sähkölasku, suurin osa siirtoa. Puukeskuslämmitys eli ei sähköa siihen.
Mikähän on sähkönkulutus vuodessa ja sulakkeiden koko?
Itsellä Suomen kallein sähkönsiirtoyhtiö + taksat kalleimman mukaan (3*25A) ja siirtoihin menee 3500kW vuotuisella kulutuksella ~1100e.
Vierailija kirjoitti:
Sähkön siirtomaksu on suolainen. Kaveri asuu syrjässä niin 500 on kuukauden sähkölasku, suurin osa siirtoa. Puukeskuslämmitys eli ei sähköa siihen.
Älä nyt jauha paskaa
Maalla on kesällä ja hyvällä talvikelillä mukavaa.
7kk vuodesta olevana sysipimeänä kura-aikana erittäin tympeää.
Minä ainakin pistän tilukset mielummin talviteloille ja asun talvet kaupungissa, kuin pyörin isossa talossa esi-isien haamujen kanssa. Hulluus tulisi vääjäämättä, jos tuolla pimeyden ytimessä vuosia kykkisin.
En suosittele. Sellaista korpiasumista on turha romantisoida. Onko sinulla kalustoa pitää tiet talvella auki? Osaatko huoltaa käytännöllisesti katsoen kaiken: jäätyneet vesiputket, lämmitykset jne? Lähimpiin palveluihin ties kuinka pitkä matka. Ei kannata sairastua niin että menee kyky/lupa ajaa autoa.
En siis suosittele.
Varautuminen on syrjäseudulla äärimmäisen tärkeää.
On aina oltava varasuunnitelma, tarvikkeita ja taitoja.
Esimerkiksi talossa on aina oltava riittävä määrä luotettavia lämmönlähteitä. Sähkölämmitys + 1 takka ei riitä, mieluiten tulisijoja on oltava useampia. Jos on kiertovesilämmitys, sähkökatkosten varalle on hankittava aggregaatti (joka on hyvä hankinta muutenkin).
Liikkuminen on toinen tärkeä asia. Auton on oltava hyvä ja luotettava. Käytännössä 4-vetoinen, isolla maavaralla oleva, mielellään maastoauto. Tämänkin varalla on hyvä pitää toista kulkupeliä: esimerkiksi traktori tai moottorikelkka, talvea varten. Kaatuvia puita varten on oltava moottorisaha aina takakontissa (ja sitä pitää tietysti osata käyttää). Varavirtalähteet valmiina kännykän akun loppumista varten.
Ruokaa on aina oltava riittävästi varalla, samoin tärkeitä käsikauppa- ja reseptilääkkeitä. Ruoanostoreissut on ajoitettava muiden asiointien yhteyteen ja tuotava aina riittävästi kerralla. Unohtunutta maitotölkkiä ei lähdetä hakemaan.
Kotona on hyvä pitää ruoanlaitolle varajärjestelmää. Jos on pelkkä sähköhella ja mikroaaltouuni, pitää olla joko puu- tai kaasuhella sekä kahvipannu. Trangia tarvittaessa ajaa saman asian.
Rahaa on pidettävä tilillä (ja käteisenä) mahdollisia yllätystilanteita varten.
Vaikka naapureita ei asu lähellä, heidät on silti opittava tuntemaan, jotta hätätilanteessa voi turvautua heihin.
Kuten jo aiemmin mainittu, kyläkaupat on ihan törkeän kalliita verrattuna isompiin kauppoihin. Jos jotakin sattuu, tai tarvitsee muutoin erikoissairaanhoitoa, voi matkat olla pitkiä (1,5-2h suuntaansa). Mites työt, ootko miten ajatellut työllistyä paikkakunnalle?
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Sellaista korpiasumista on turha romantisoida. Onko sinulla kalustoa pitää tiet talvella auki? Osaatko huoltaa käytännöllisesti katsoen kaiken: jäätyneet vesiputket, lämmitykset jne? Lähimpiin palveluihin ties kuinka pitkä matka. Ei kannata sairastua niin että menee kyky/lupa ajaa autoa.
En siis suosittele.
Kyllä jokaiselta kylältä yleensä löytyy joku, joka auraa traktorilla tiet. Tienhoidosta toki pitää maksaa, mutta auraus kyllä hoituu. Lumityöt omalla pihalla kyllä on raskasta puuhaa ja auto on syrjäseudulla välttämätön.
En tunnista näitä ongelmaksi, normaalia elämää. Ei kaikki tule kuin manulle illallinen nenän eteen mutta ei ole tarkoituskaan. Vain samanhenkiset ihmiset ymmärtää miten uskomatonta on elää paikassa jossa on täysi yksityisyys, hiljaisuus ja rauha.
Täällä pärjää kun ei heittäydy muiden varaan ja kuvittele että aina se joku hoitaa homman.
Vaikka monella meneekin nuo pelot jo hieman yli, meillä lapsetkaan ole noin arkoja.
Kun saimme yt:ssä potkut niin työkaveri totetutti tuon aloittajan ajatuksen.
Näin hän on nyt jo 3 vuotta välttynyt töiltä (lähin kaupunkin eli 35km) ja saa luultavasti olla rauhassa työttömänä eläkeikäänsä saakka.
Tuolla on kyllä muitakin taloja/ok-taloja/mökkitaloja eli sähkösiirto ja muu ei ole kovin kallista.
Jos tontilla on metsää ja talossa on joku kunnon uuni/takka jota voi lämmittää puilla niin tulee halvaksi.
Tähän kaikkeen vaikuttaa siis paljon se, että tarvitseeko juurikaan liikkua mihinkään ja esimerkiksi työttömänä asuminen voi tulla todella halvaksi kun on vielä aikaa siihen talon huoltoon ja puiden hakkaamiseen, lumien kolaamiseen ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Sellaista korpiasumista on turha romantisoida. Onko sinulla kalustoa pitää tiet talvella auki? Osaatko huoltaa käytännöllisesti katsoen kaiken: jäätyneet vesiputket, lämmitykset jne? Lähimpiin palveluihin ties kuinka pitkä matka. Ei kannata sairastua niin että menee kyky/lupa ajaa autoa.
En siis suosittele.Kyllä jokaiselta kylältä yleensä löytyy joku, joka auraa traktorilla tiet. Tienhoidosta toki pitää maksaa, mutta auraus kyllä hoituu. Lumityöt omalla pihalla kyllä on raskasta puuhaa ja auto on syrjäseudulla välttämätön.
Ei se naapurin Sepi välttämättä ole avannut joka lumipyryn jälkeen tietä vielä klo 5 aamulla, kun lähden ajamaan aamuvuoroon työhön kaupunkiin. Matkaa 50 km. Eli omavarainen pitää korvessa asuessa olla.
Omat vanhempani asuvat lähellä Venäjän rajaa. Mikään kännykkäliittymä ei toimi kunnolla, kun rajalla on joku suojavyöhyke tms. Netti siis toimii huonosti ja mitään valokuitua tms. ei ole. Sähköt saattaa olla poikki toista vuorokautta putkeen, kesällä ukkosen takia ja talvella lumen. Sähkö on kallista, tosin noista katkoista saa onneksi hyvitystä :P Kauppaan pitää ihan lähtemällä lähteä ja jos jotain haluaa harrastaa, niin sama juttu. Jos ei voi tehdä etätöitä, niin töihinkin pitää lähteä. Tiet voi olla tukossa lumesta, kelirikon aikaan on vänkää myös ja tiet on myös välillä peilijäässä.
Kyläläiset&naapurit "tietää" toistensa asiat ja huhumyllyt pyörii (naapurit siis tarkoittaa ihmisiä, jotka asuvat lähimmän 20 kilsan säteellä). Kaikki erikoisempi pitää tilata netistä tai matkustaa sitä oman kunnan taajamaa kauemmaksi lähimpään pikkukaupunkiin. Jos on lapsia, niin niille ei välttämättä ole harrastuksia, ainakaan lähellä.
Jos ei talon pienimmätkään remontit onnistu itseltä, niin hankala ja kallis homma tilata ammattilainen paikalle. Esim. vessanpytyn pieni läpivuoto, helppo korjata, mutta ei kaupungista kukaan putkimies lähde noin pienen keikan takia, tai sitten se on järjettömän kallis homma, tyyliin osat 20e + työ 300e.
Jos telot itsesi pahemmin, niin avunsaanti hidasta. Talvella lyöt kirveellä polveen niin ehdit kuolla verenvuotoon ennen kuin apu ehtii paikalle, koska ambulanssi juuttuu lumeen ja helikopterille sopiva laskupaikka on jossain kilometrien päässä, ellet sitten omista peltoa heti talon vieressä.
Nettiliittymä voi olla gsm-verkon varassa, 4g on jo ylellisyyttä.
Suosittelen, että etsit sen paikan jostain lähempää taajamaa, paikasta, jossa asuu muitakin ihmisiä. Tällaisia paikkoja on Suomi väärällään. Esim. minä asun n. 10 km päässä kaupungin keskustassa kylässä. Yhtään tonttinaapuria ei ole, kaikkiin naapureihin on pelto välissä.
Hyvät puolet täällä asumisessa:
- maaseudun rauha, mutta esim. kauppareissuja ei tarvitse suunnitella kuin sen verran, että panee auton ajoissa lämpiämään
- kun täällä asuu muitakin, tiet aurataan
- valokuitu tuli n. 6 vuotta sitten
- naapureista on turvaa ja apua
- kännykkäliittymät toimii
Niin, ja olen asunut täällä 13 vuotta, eli kokemusta alkaa jo olla.
nro 38
Se ei olekkaan uusavuttomille kaupunkilaisille.
On keksitty sukset, ja skiidut (jos siihen on varaa). Posti kulkee vaikka lähimpälle auratulle tielle.
Sudet ovat osa luontoa, sitähän sieltä haetaan. Veden saa järvestä. Sähkön saa paneleista.
Ja elämä on kaikkea muutra kuin n**ien ja k***läisten väistelyä saastuneessa ilmassa.
En tajua miksei se "sairaala" voisi ajella kerran viikossa ihmisten luo.