Lue keskustelun säännöt.
Nyt apua! Mitä teen kamalan 17-vuotiaan kanssa?
10.03.2015 |
Käytöksensä vuoksi erotettiin määräajaksi ammattikoulusta (tuskin on menossa takaisin), makaa päivät, valvoo ja mekastaa (siis kulkee ympäri taloa, mikrottaa, käy pesulla yms tuottaa ääntä, ei nyt huudata musiikkia tai mölise itse), ei tee MITÄÄN, huoneensa on kuin kaatopaikka yms yms. Huutaa ja haistattelee muulle perheelle. Rahaa olisi kyllä aina vailla.
Voinko mä ns. heittää tuon pihalle? Hänellä on rahaa jolla voisi takuuvuokrat ja vuokraa muutenkin maksella ja sit kun loppuvat niin menköön töihin (olis jo täysikäinenkin, täyttää tänä vuonna 18). Miten etenen? Mitä ne tuetun asumisen yksiköt nuorille on?
Alkaa olla oma ja muun perheen jaksaminen kortilla kun yksi terrorisoi kaikkia muita, itse olen hoitovapaalla 2 pienen kanssa kotona.
(Ja kyllä, tajuan olevani huono äiti ja totaalisen epäonnistunut kasvatuksessa kun tuollaisen hirviön olen luonut. Kaikkeni olen tehnyt, jopa lastensuojeluilmoituksen omasta lapsestani/itsestäni mutta apua ei sieltäkään saatu. Kaipaan vain käytännön neuvoja siitä voinko törkätä tuon maailmalle omaan asuntoon oppimaan miten ollaan ihmisiksi)
Kommentit (155)
Juopotteleeko, käyttääkö huumeita, varasteleeko kotoa tai muualta? Jos ei niin tilanne ei oikeasti ole paha. Anna lapsen kasvaa aikuiseksi turvallisesti, älä heitä ulos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nettiyhteys pois häneltä. Eli ei nettiä kännykkään ja wifi reitittimeen ajastus tai mukaan teidän makkariin. Ei telkkua hänen makkariinsa.
Tee/tehkää kaikkenne, että ette huuda kun keskustelette aiheesta. Istutte alas. Jos hän lähtee sanotte, että asia ei ole loppuunkäsitelty ja sitä on jatkettava ennekuin saa rahaa, apua tms. Mutta yhä edelleen koittakaa puhua (ei huutaa) mahdollisimman rauhallisesti ja kirjata etukäteen asiat, jotka halutte käydä läpi. Enkä tarkoita listaa tyliin mikronkäyttö, huoneen siivous... vaan mitä kaveri on ajatellut tehdä 3kk, 6kk, 2v, 10v kuluttua. Jos ei hajua, mitä hän tekee hajun löytämiseksi jne.
Virheet olette tietysti oikeasti tehneet noin 10v sitten, mutta se on myöhäistä tietysti sitä nyt surkutella.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:17"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä.
Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi.
Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä.
Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi.
Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet.
Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää.
[/quote]
Älä lässytä. Sellaisen aikuisen jonka omat lapset on ns normaaleja on helppo tulla jakelemaam huonojen lasten vanhemmille kasvatusneuvoja ja mikä pahinta haukkumaan siitä ettei ole yrittänyt kaikkeaan.
Osalla huonoista nuorista on oikeasti huonot vanhemmat mutta suurimmalla osalla ei ja sillä vaikka kuinka on rakastettu ja huomioitu ja asetettu rajoja ei ole mitään merkitystä. Kukaan vanhempi ei myöskään loputtomiin pysty antamaan nuorelle positiivista palautetta kun nuori kaataa katkeamatta paskaa niskaan. Aivan normaali reaktio on että jossain kohtaa raja tulee aikuisellakin vastaan ja se on terve merkki. Ei nuoreltakaan tule kaikkea sietää. Pahoittelut aloittajalle perheenne ikävästä tilanteesta. Meitä on paljon. Tiedän mitä on kun oma lapsi aiheuttaa vain pahaa mieltä ja kuinka omaa lasta voi vihata.
Oman nuori on aiheuttanut meille koko perheelle todella paljon pahaa ja olemme miehen kanssa miettineet mitä niin pahaa olemme tehneet kun tälläistä ansaitsemme? Eikö meidän perheemme ole minkään arvoinen?
Rakkaus omaan lapseen kuitenkin vie meitä kuin leijona eteenpäin vaikka välillä on takki niin tyhjä.
Vastoinkäymiset kuulemma kasvattaa ja antaa ymmärrystä toki niin osin mutta minusta perheemme kohtuuton kohtalo on tehnyt paljon huonommin ihmisen kuin mitä ennen olin. Ohitan monta ihmistä joka minua ehkä tarvitsisi ja toivon toisille pahaa. Sitä en ennen tehnyt. Täälläkin toivon kaikille samanlaista ja mielellään pahempaa elämää nuorenne kanssa kanssa kuin aloittaja kertoo.
[/quote]
Voimia sinulle ja perheellesi myös! Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin vielä teilläkin.
Ap
"Ja sinun osasi äitinä on kaikista oleellisin lapsellesi ja hänen tulevaisuudelleen, en itseasiassa enää usko edes sinun olevan äiti vaan joku onneton provo. Tai jos kaltaisiasi vanhempia on olemassa niin todellakin toivon että suomessa lastensuojelu osaa toimia ajoissa ja ottaa lapset kyvyttömältä vanhemmalta pois. SItä sinä tosiaan olet. "
AMEN
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:33"]"Ja sinun osasi äitinä on kaikista oleellisin lapsellesi ja hänen tulevaisuudelleen, en itseasiassa enää usko edes sinun olevan äiti vaan joku onneton provo. Tai jos kaltaisiasi vanhempia on olemassa niin todellakin toivon että suomessa lastensuojelu osaa toimia ajoissa ja ottaa lapset kyvyttömältä vanhemmalta pois. SItä sinä tosiaan olet. "
AMEN
[/quote]
Kiitos.
Miksi? Tyhmä ei tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä. Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi. Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä. Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi. Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet. Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää. [/quote] En koe että nuoremmat lapset olisivat mitenkään sen parempia tai esikoinen olisi huono. Olen pahoillani että tekstistäni sai sen kuvan. Esikoinen vain on erittäin temperamenttinen ja hänellä on ongelmia käytöksensä takia, muilla ei ole. Enkä tiedä onko se sitten minun vikani vai ei ja onko se edes tässä asiassa oleellista. Ja aivan yhtä paljon rakastan, ellen enemmänkin, tuota esikoista kuin muitakin, hän vaan särkee mun sydämen kerta toisensa jälkeen. Itseasiassa hyväksyn hyvinkin paljon erilaisuutta ja erilaisia ihmisiä. Alisuoriutumista en hyväksy, jos lapsella olisi mahdollisuudet hankkia ammatti alalla jonne halusi, ja jonne moni muu joka olisi halunnut ei päässyt, miksi pilata mahdollisuutensa laiskuuttaan? Opettajatkin ovat järjestään kehuneet lapsen/nuoren älyä yms. Jos on resurssit kunnossa hommata ammatti ja elättää itsensä (vaikka muullakin tavalla kuin perinteisellä päivätyöllä mutta jotenkin) niin miksi tuhlata ne makaamalla kotona kun ei aamuisin huvittaisi nousta? Jos olisi joku syy/se diagnoosi; keskittymisvaikeus, masennus, whatever, niin ymmärtäisin varmaan paremmin. Mutta mun mielestä sossupummiksi ja työttömäksi lorvailijaksi tahallaan alkamista ei edes tarvitse yrittää ymmärtää eikä katsella omassa kodissaan.
[/quote]
Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta minusta teidän olisi pitänyt ilmoittaa nuorelle heti hänen jätettyään koulun kesken, että "ensi viikolla muutat täältä pois". - Muuten tämä ketju on ollut järkyttävää syyllistämistä! Ei se sinun vikasi ole, että poika on tollo. Koeta kestää ja tosiaan heittäkää se heti ulos, kun täyttää sen 18. Pitäkää sille tiedotustilaisuus asiasta ja tehkää siinä selväksi, mitkä on faktat ja kertokaa, että kyllä tässä yhteiskunnassa pitää tehdä töitä elämisensä eteen. Ja ennen kaikkea: ÄLÄ USKO KETJUN VITTUILIJOITA! Sinussa ei ole mitään vikaa! Pojassa on etkä sinä ole siihen mitenkään syypää!
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:41"]
[/quote] Vähemmän kuin minun, tosin ei isälleen haistattelekaan. Minä varmasti hänelle se "luottoaikuinen" olen.
[/quote]
Sitten isän rooli tässä aika tärkeä. Jos heillä ei mene heti alkkarit solmuun keskustelussa on se jo parempi lähtökohta.
Paras puhua (taas) rauhallisesti miesten kesken ja kysyä "mitä vittua?"
Eli
A) mistä kiikastaa, mikä pänii ja kuis menee?
B) Miten hän kuvittelee ihmisten suhtautuvan käytökseensä? Miten hän itse suhtautuisi jos roolit vaihtuisi?
C) mitä hän meinaa tehdä?
D) jos vaan kiukuttelua sen on loputtava. Jos hänellä on vaikeaa, sitten tehdään oikeasti töitä sen eteen. Jos vaan vituttaa eikä jaksa ja kaikki on tyhmää on aika herätä aikuisten maailmaan ja oppia yhteistyö.
kaikessa pitää olla selkeä rauhallinen, antaa turhien hölmöyksien mennä toisesta ulos, mutta koittaa keskustella kuin aikuiset. Miehet saunaan ja yhdet kaljat mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:05"]Ap, olet selvästi uusperheen äiti. Minusta ei ole mikään ihme että lapsesi voi huonosti, ja ehkäpä syynä on epäonnistunut uusperhe. Nuorempi sisar on voinut kestää eron ja uuden miehen paljon paremmin kuin tämä vanhempi. Vittu mikä ääliö oletkaan.
T. itsekin uusperheen lapsi, se "paha" lapsi
[/quote]
En muuten ole. Ihan ollaan se ah niin ihana ydinperhe.
Ap
[/quote]
:D
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D [/quote] Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D Ap [/quote] Peliriippuvainen? [/quote] Ei taida olla, jonkun verran pelaakin mutta tuskin riippuvainen. Ja sen verran tarvii kehua että on harrastanut samaa urheilulajia esikoululaisesta asti ja harkoissa ja peleissä kyllä käy monena iltana viikossa. Ettei ihan vain makaa kotona. Ja kavereita on, viikonloppuisin on kaupungilla/kavereiden luona niin kuin "normaalitkin" nuoret.
[/quote]
Siinä aletaan vaan olla rippuvuuden rajoilla jos pelataan tuntikaudet/yökaudet. Ei malta lopettaa pelaamista edes laittaakseen ruokaa, syö mieluummin raakoja nuudeleita. On ärtynyt ja huutaa, raivoaako jos peli keskeytetään/häiritään? Huolehtiikopuhtaista vaatteista tai hygieniastaan? Pyöriikö elämä pelien ympärillä?
Kuulostaako tutulta, voisiko olla näitä merkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D [/quote] Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D Ap [/quote] Peliriippuvainen? [/quote] Ei taida olla, jonkun verran pelaakin mutta tuskin riippuvainen. Ja sen verran tarvii kehua että on harrastanut samaa urheilulajia esikoululaisesta asti ja harkoissa ja peleissä kyllä käy monena iltana viikossa. Ettei ihan vain makaa kotona. Ja kavereita on, viikonloppuisin on kaupungilla/kavereiden luona niin kuin "normaalitkin" nuoret.
[/quote]
Siinä aletaan vaan olla rippuvuuden rajoilla jos pelataan tuntikaudet/yökaudet. Ei malta lopettaa pelaamista edes laittaakseen ruokaa, syö mieluummin raakoja nuudeleita. On ärtynyt ja huutaa, raivoaako jos peli keskeytetään/häiritään? Huolehtiikopuhtaista vaatteista tai hygieniastaan? Pyöriikö elämä pelien ympärillä?
Kuulostaako tutulta, voisiko olla näitä merkkejä?
[/quote]
Ei. Kyllä hän pelaa mutta elämä ei mitenkään pyöri niiden ympärillä ja öisinkin taitaa enemmän katsella sarjoja ja leffoja Netflixistä kuin pelata.
Hygienia ok, vaatteet... Ni suht puhtaat :D
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D [/quote] Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D Ap [/quote] Peliriippuvainen? [/quote] Ei taida olla, jonkun verran pelaakin mutta tuskin riippuvainen. Ja sen verran tarvii kehua että on harrastanut samaa urheilulajia esikoululaisesta asti ja harkoissa ja peleissä kyllä käy monena iltana viikossa. Ettei ihan vain makaa kotona. Ja kavereita on, viikonloppuisin on kaupungilla/kavereiden luona niin kuin "normaalitkin" nuoret.
[/quote]
Siinä aletaan vaan olla rippuvuuden rajoilla jos pelataan tuntikaudet/yökaudet. Ei malta lopettaa pelaamista edes laittaakseen ruokaa, syö mieluummin raakoja nuudeleita. On ärtynyt ja huutaa, raivoaako jos peli keskeytetään/häiritään? Huolehtiikopuhtaista vaatteista tai hygieniastaan? Pyöriikö elämä pelien ympärillä?
Kuulostaako tutulta, voisiko olla näitä merkkejä?
[/quote]
Ei. Kyllä hän pelaa mutta elämä ei mitenkään pyöri niiden ympärillä ja öisinkin taitaa enemmän katsella sarjoja ja leffoja Netflixistä kuin pelata.
Hygienia ok, vaatteet... Ni suht puhtaat :D
[/quote]
Ja tuo kuivien nuudeleiden syöminen on varmaan vaan sitä laiskuutta. Tai sit se tosiaan tykkää niistä niin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:43"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:54"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:56"] [quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:53"]Mun isoveljen kanssa oli sama juttu. Jätti lukion kesken kun oli lukiossa kakkosella ja pelasi kaiket päivät. Äiti kesti tätä n. 2 vuotta. Veljeni huusi (jutteli online-pelikavereiden kanssa) yöt, heräsi varmaan kans joskus 17 aikaan, ei syönyt muuta kuin eineksiä esim. nuudeleita.. Välillä kuivina kun ei jaksanut valmistaa. Itse olen 5 vuotta nuorempi ja siskoni 7 vuotta nuorempi. Siirryin tuolloin ylä-asteelle ja keskiarvoni tipahti 9,3 --> 7,2 kun en saanut nukuttua. Isä ei oikeen osannut käsitellä tilannetta muutakuin tukemalla äitiä, isän äiti ja isä, isovanempani kuolivat muutama kuukausi sen jälkeen kun veljeni jätti lukion kesken. Äitini mitta täyttyi kun veljeni ei mennyt edes töihin jonka äiti oli hänelle järestänyt. Se meni niin että vanhempani etsivät kämpän, siirsivät veljeni kamat sinne (paitsi tietokoneen) ja sanoivat etteivät katsele tuollaista enää. Veljeni muutti, ja heti kun sai tuet jne. vanhempani lakkasivat maksamasta vuokraa. Meille sai tulla kylään milloin vain, muttei asumaan. Veljeni otti itseään niskasta kiinni, kävi lukion loppuun, meni töihin (varmaan aluksi vain että saisi rahaa tietokoneeseen) ja asustelee onnellisena kämpässään. Joskus ei auta muu kuin vain heittää "lapsi" ulos ja antaa hänen kokeilla omia siipiään. Yleensä pakon edessä ryhdistäydytään. Itse en ymmärrä miksi jotkut haluavat asua vanhempiensa nurkissa n. 25 vuotiaiksi, itse muutin pois heti kuin pystyin :D [/quote] Kuulostaa niin tutulta! Kuivia nuudeleita myöten! :D Ap [/quote] Peliriippuvainen? [/quote] Ei taida olla, jonkun verran pelaakin mutta tuskin riippuvainen. Ja sen verran tarvii kehua että on harrastanut samaa urheilulajia esikoululaisesta asti ja harkoissa ja peleissä kyllä käy monena iltana viikossa. Ettei ihan vain makaa kotona. Ja kavereita on, viikonloppuisin on kaupungilla/kavereiden luona niin kuin "normaalitkin" nuoret.
[/quote]
Siinä aletaan vaan olla rippuvuuden rajoilla jos pelataan tuntikaudet/yökaudet. Ei malta lopettaa pelaamista edes laittaakseen ruokaa, syö mieluummin raakoja nuudeleita. On ärtynyt ja huutaa, raivoaako jos peli keskeytetään/häiritään? Huolehtiikopuhtaista vaatteista tai hygieniastaan? Pyöriikö elämä pelien ympärillä?
Kuulostaako tutulta, voisiko olla näitä merkkejä?
[/quote]
Ei. Kyllä hän pelaa mutta elämä ei mitenkään pyöri niiden ympärillä ja öisinkin taitaa enemmän katsella sarjoja ja leffoja Netflixistä kuin pelata.
Hygienia ok, vaatteet... Ni suht puhtaat :D
[/quote]
Ja tuo kuivien nuudeleiden syöminen on varmaan vaan sitä laiskuutta. Tai sit se tosiaan tykkää niistä niin ;)
[/quote]
Veli oli kyllä tavallaan peliriippuvainen, tosiaalta kaikki kaverinsa pelasivat myös. Heti kun muutti omaan kämppään, alkoi opiskelemaan ja meni töihin, vaikka hankkikon tietokoneen, pelasi pitkään aikaan kyllä melkeen joka päivä mutta teki paljon muutakin. Tapasi sitten nykyisen tyttöystävänsä eikä ole pelit enää paljon kiinnostanut, silloin tällöin kuulemma. Luulen, että jos ei olisi heitetty ulos ilman tietokonetta, ei hänellä menisi nyt näin hyvin. Ja niinkuin jotkut sanoivat jo aikasemmin, rakkaus ja rakastaminen ja tukena oleminen on hyvin tärkeää. Joskus rajat ovat rakkautta.
T. Ekan viestin kirjoittaja, muut oli kai ap tai joku
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:23"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:22"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 18:19"]Siis pitäisikö hänen olla käymättä pesulla ja lämmittämättä ruokaa mikrossa? Ymmärrän, että teillä on siellä sukset ristissä, mutta kyllähän nuoren pitää saada normaalin elämän ääniä pitää, jos kerran annatte alaikäisen (vielä) asua kotona. [/quote] Pitääkö nämä normaalit aktiviteetit suorittaa klo 03? Sen kummemmin edes yrittämättä olla hiljaksiin. Eläisi samassa rytmissä kuin muukin perhe, edes suunnilleen. Mutta kun herätään yöunilta klo 17... Ap
[/quote]Et maininnut, että hän tekee näitä yöllä.
[/quote]
Minä kyllä lukijana ymmärsin heti, että kaikki eläminen ja normaalien äänien tuottaminen tapahtuu yöllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:36"]
Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta minusta teidän olisi pitänyt ilmoittaa nuorelle heti hänen jätettyään koulun kesken, että "ensi viikolla muutat täältä pois". - Muuten tämä ketju on ollut järkyttävää syyllistämistä! Ei se sinun vikasi ole, että poika on tollo. Koeta kestää ja tosiaan heittäkää se heti ulos, kun täyttää sen 18. Pitäkää sille tiedotustilaisuus asiasta ja tehkää siinä selväksi, mitkä on faktat ja kertokaa, että kyllä tässä yhteiskunnassa pitää tehdä töitä elämisensä eteen. Ja ennen kaikkea: ÄLÄ USKO KETJUN VITTUILIJOITA! Sinussa ei ole mitään vikaa! Pojassa on etkä sinä ole siihen mitenkään syypää!
[/quote]
totta helvetissä se on vanhemman vikaa jos lapsi on tuossa tilassa, joku jo sanoikin että virheet on tehty kymmenen vuotta sitten - ja enemmänkin.
Sitten huudetaan lastentsuojelua hätiin jonka pitäisi pelastaa tilanne. Newsflash: ei pelasta! Ei ole resursseja. Mitä ihmettä lastensuojelu tekisi 17v. lapselle? Ei yhtään mitään, se on vuoden päästä täysi-ikäinen ja omillaan.
Samaa kamaa kun Vantaalla (liekö apkin sieltä?) ja varmaan muuallakin löytyy, vanhemmat _tarjoavat_ lapsia huostaanotettaviksi kun eivät pärjää heidän kanssaan.
ONGELMAT EI TULE PUSKISTA. ne kypsyy ja on se sato joka varhaislapsuudessa tehdystä työstä poimitaan, uskoitte tai ette.
Myös ydinperhe voi mokata, mutta erityisen tarkkana olisin uusperheessä näiden asioiden kanssa, sikäli mikäli ikäviä asioita malttaa kuunnella.
"On kasvatettu tasan samalla tavalla kun muutkin lapset." Ei ole. ketään lasta ei koskaan kasvateta samalla tavalla. Koska olosuhteet perheessä on _JOKAISEN_lapsen kohdalla erilaiset, jokainen lapsi on erilainen sisarussarjassa ja syntyy erilaiseen perhetilanteeseen. Jokainen.
Mutta omia virheitä on tietysti vaikea kestää. Jos ne maltaa kestää ja katsoa peiliin, voi tehdä vielä paljonkin tuon nuoren hyväksi. Kestääkö kantti?
http://yle.fi/uutiset/lapsia_annetaan_huostaan_uuden_perheen_tielta/5348991
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/51909-osa-uusperheista-hylkaa-omat-biologiset-lapsensa
tässä vielä näitä linkkejä edelliseen viitaten
Vapaan kasvatuksen hedelmä. Mulle ei pojat haistattele.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 20:36"]
Tämä nyt on jälkiviisautta, mutta minusta teidän olisi pitänyt ilmoittaa nuorelle heti hänen jätettyään koulun kesken, että "ensi viikolla muutat täältä pois". - Muuten tämä ketju on ollut järkyttävää syyllistämistä! Ei se sinun vikasi ole, että poika on tollo. Koeta kestää ja tosiaan heittäkää se heti ulos, kun täyttää sen 18. Pitäkää sille tiedotustilaisuus asiasta ja tehkää siinä selväksi, mitkä on faktat ja kertokaa, että kyllä tässä yhteiskunnassa pitää tehdä töitä elämisensä eteen. Ja ennen kaikkea: ÄLÄ USKO KETJUN VITTUILIJOITA! Sinussa ei ole mitään vikaa! Pojassa on etkä sinä ole siihen mitenkään syypää!
[/quote]
totta helvetissä se on vanhemman vikaa jos lapsi on tuossa tilassa, joku jo sanoikin että virheet on tehty kymmenen vuotta sitten - ja enemmänkin.
Sitten huudetaan lastentsuojelua hätiin jonka pitäisi pelastaa tilanne. Newsflash: ei pelasta! Ei ole resursseja. Mitä ihmettä lastensuojelu tekisi 17v. lapselle? Ei yhtään mitään, se on vuoden päästä täysi-ikäinen ja omillaan.
Samaa kamaa kun Vantaalla (liekö apkin sieltä?) ja varmaan muuallakin löytyy, vanhemmat _tarjoavat_ lapsia huostaanotettaviksi kun eivät pärjää heidän kanssaan.
ONGELMAT EI TULE PUSKISTA. ne kypsyy ja on se sato joka varhaislapsuudessa tehdystä työstä poimitaan, uskoitte tai ette.
Myös ydinperhe voi mokata, mutta erityisen tarkkana olisin uusperheessä näiden asioiden kanssa, sikäli mikäli ikäviä asioita malttaa kuunnella.
"On kasvatettu tasan samalla tavalla kun muutkin lapset." Ei ole. ketään lasta ei koskaan kasvateta samalla tavalla. Koska olosuhteet perheessä on _JOKAISEN_lapsen kohdalla erilaiset, jokainen lapsi on erilainen sisarussarjassa ja syntyy erilaiseen perhetilanteeseen. Jokainen.
Mutta omia virheitä on tietysti vaikea kestää. Jos ne maltaa kestää ja katsoa peiliin, voi tehdä vielä paljonkin tuon nuoren hyväksi. Kestääkö kantti?
[/quote]
En IKINÄ ole tarjonnut lastani huostaanotettavaksi. Huh huh.
Eikä olla Vantaalta.
Ap
edellä kerroin tyttärestämme jolle elämä oli vaikeaa teini-iässä. Kun tilanne oli paha, ja rakkautemme, rajojen asettaminen, kuuntelu ja tarpeelliset hoidot tehtyämme tulimme VIIMEISTÄÄN siihen tulokseen asiantuntioiden kanssa, että kukaan EI voi syyttää vanhempia aina ja joka tapauksessa. Myös ns. Hyvistä rakastavista perheistä tulee ns. Ongelmanuoria.
Kahteen edelliseen viitaten:
ap:lle, huostaanottoviittaus liittyi siihen että heittää lapsen pihalle
ja toiselle
ns. hyvän perheen viite liittyy enemmänkin sosioekonomiseen statukseen. Eihän se vielä tarkoita että lapsille olisi esimerkiksi oltu läsnä.
Eihän niitä ongelmia nyt korjatakaan sillä että haetaan syyllinen TAI sillä että ryhdytään marttyyriksi.
Vaan sillä että tajutaan että ok, on tehty pieleen. Sitten otetaan lusikka kauniiseen käteen ja ryhdytään korjaamaan asioita. Suurin osa lapsen eli murrosikäisen oireilusta tulee valitettavasti sieltä lähisuhteista, vuorovaikutussuhteista, suoraan ja välillisesti. Mutta jääkää kiinni jankkaamaan siihen että ei meillä, niin siinäpähän mietitte. Kuluu se aika niinkin ja tulee lapsesta täysi-ikäinen.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 19:42"]Musta kuulostaa siltä että sinä, ap, et ole ollut lapseesi tyytyväinen kun hänellä alkoi mennä huonosti. Ja lapsi on huomannut, että vaikeina aikoina häntä ei tueta. Hän on yksin, eikä millään ole mitään väliä.
Lapset ovat yksilöitä siinä missä aikuisetkin. Vaikka kolme nuorempaa osivatkin "hyviä", se ei tee siitä vanhimmastakaan "huonoa". Hän on vain erilainen, ja sinä et häntä osaa käsitellä. Ehkä tämä lapsi olisikin tarvinnut tukea ja rakkautta sekä rajoja vielä enemmän. En usko että olet tehnyt kaikkesi. Kokeile lempeyttä, opi hyväksymään lapsesi.
Voit toki keskustella lapsesi kanssa. Kerrot, että teidän kodissanne on ehdoton hiljaisuus kello 23-06. Omat jäljet siivotaan yhteisistä tiloista, oma huone on jokaisen omalla vastuulla. Jos nämä säännöt eivät kelpaa, voi nuori alkaa etsiä omaa kotia jossa on omat säännöt. Ja tarvittaessa sinä autat ja tuet häntä.
Puhu lapsellesi, kerro että rakastat. Ymmärrän, että lapsesi tekemättömyys ärsyttää sinua. Yritä silti hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on. Asiat voisivat olla huonomminkin, ja hän on sinun lapsesi.
Sinä ap vaikutat siltä että olet saanut lapsesi liian varhoin. Et ole ehkä saanut kerättyä riittävän laajaa elämänkokemusta että pystyisit hyväksymään erilaisuuden ihmisissä. Kaikista ei ole päivätyöhön, perinteiseen opiskeluun tai muihin "pakollisiin" asioihin. Toivon, että lapsesi löytää paikkansa ja sinä opit hyväksymään hänet.
Et sitäpaitsi voi tietää näistä nuoremmista "hyvistä" lapsistasi mitä heille tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkäpä he ovat yhtä huonoja kuin vanhin lapsesi. Et voi vielä tietää.
[/quote]
Älä lässytä. Sellaisen aikuisen jonka omat lapset on ns normaaleja on helppo tulla jakelemaam huonojen lasten vanhemmille kasvatusneuvoja ja mikä pahinta haukkumaan siitä ettei ole yrittänyt kaikkeaan.
Osalla huonoista nuorista on oikeasti huonot vanhemmat mutta suurimmalla osalla ei ja sillä vaikka kuinka on rakastettu ja huomioitu ja asetettu rajoja ei ole mitään merkitystä. Kukaan vanhempi ei myöskään loputtomiin pysty antamaan nuorelle positiivista palautetta kun nuori kaataa katkeamatta paskaa niskaan. Aivan normaali reaktio on että jossain kohtaa raja tulee aikuisellakin vastaan ja se on terve merkki. Ei nuoreltakaan tule kaikkea sietää. Pahoittelut aloittajalle perheenne ikävästä tilanteesta. Meitä on paljon. Tiedän mitä on kun oma lapsi aiheuttaa vain pahaa mieltä ja kuinka omaa lasta voi vihata.
Oman nuori on aiheuttanut meille koko perheelle todella paljon pahaa ja olemme miehen kanssa miettineet mitä niin pahaa olemme tehneet kun tälläistä ansaitsemme? Eikö meidän perheemme ole minkään arvoinen?
Rakkaus omaan lapseen kuitenkin vie meitä kuin leijona eteenpäin vaikka välillä on takki niin tyhjä.
Vastoinkäymiset kuulemma kasvattaa ja antaa ymmärrystä toki niin osin mutta minusta perheemme kohtuuton kohtalo on tehnyt paljon huonommin ihmisen kuin mitä ennen olin. Ohitan monta ihmistä joka minua ehkä tarvitsisi ja toivon toisille pahaa. Sitä en ennen tehnyt. Täälläkin toivon kaikille samanlaista ja mielellään pahempaa elämää nuorenne kanssa kanssa kuin aloittaja kertoo.