Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

miksi kaikki haluaa kuolla?

Vierailija
09.03.2015 |

Silmiini on tänä päivänä tarttunut liian monta keskustelua jossa toivotaan omaa kuolemaa. Miksi? Johtuuko se tästä vuodenajasta kun opiskelijoita stressaa koulu ja työssäkäyviä ärsyttää kun ulkona paistaa aurinko, mutta pitää vain tehdä töitä. Vai onko syy ihmisissä? Eikö me ihmiset osata enään pitää huolta toisistamme? Milloin viimeksi sanottiin läheisillemme, että ne on meille rakkaita ja tärkeitä? Miten sen tajuu aina vasta siinä vaiheessa kun on liian myöhäistä? Me otetaan ihmiset itsestäänselvyytenä. Meijän pitäis ajatella enemmän sitä miltä toisista tuntuu. Jos jollain on sun mielestä ruma pää niin miksi siitä pitäis mainita? Varsinkin kun kauneus ei kuitenkaan oo määriteltävissä, eli toisinsanoen ketään ei voi väittää rumaksi. Miettikää kui paljon ihmisten elämänlaatu paranis jos lopetettais haukkuminen, huhujen levittäminen, seläntakana paskan puhuminen, välinpitämättömyys yms. VOITAISKO JOSKUS VAAN RAKASTAA TOISIAMME IHAN OIKEESTI? ja tarkotan tällä sitä et rakastettais ystäviämme, "vihollisiamme", karsittais kaikki turhat ennakkoluulot. Elettäis sillein et kaikil ois hyvä olla.

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:35"]Minä olin masentunut niin kauan kuin yritin elää "nykymaailman" mukaan; yritin näyttää hyvältä, hyppäsin salilla ja jumpassa ja juoksin ja hiihdin hikihatussa. Ostin muodikkaita vaatteita, värjäsin hiuksia, meikkasin. Sisustin kodin tyylikkääksi, kas kun en palkannut sisustussuunnittelijaa. Piti tienata hyvin ja painaa duunia, menestyä. Ystävyyssuhteista tuli pintapuolisia. Piti kokkailla uusia ruokalajeja ja maistella viinejä. "Nauttia elämästä". Lopulta mikään ei tuntunut miltään, mikään ei kiinnostanut, ei ilahduttanut, ei innostanut. Kaikki oli samaa harmaata massaa, en nauttinut yhtään mistään.

Sitten vaan eräänä päivänä tajusin kristallinkirkkaasti, että elämäni on kaikesta hienoudesta huolimatta ihan paskaa. Aloin vihata kaikkea tyylikkyyttä, ulkoista kauneutta ja täydellisyyttä. Ja opin rakastamaan kaikkea mitä voi saada ilman rahaa. Myimme uudehkon talomme ja ostimme tilalle vanhan talon maalta, jätimme työt ja perustimme mieheni kanssa molemmat yrityksen. Toki suunnittelimme hyvin ja teimme laskelmia, pähkäilimme pari vuotta, emme siis ihan hetken mielijohteesta alkaneet elämäntapaintiaaneiksi. Myimme suurimman osan huonekaluistammekin, ostimme tilalle kirpparikamaa, räsymattoja, eriparikahvikuppeja.

Nykyään rakastan kaikkea epätäydellistä ja "rumaa". Talossa saa olla kuluneet lattiat, ei haittaa vaikka nojatuoli on vähän risainen. Parsitut villasukat on kivat. Vanheneminen ja rupsahtaminen on ok, ulkoinen kauneus on menettänyt merkityksensä, oikeastaan rumuus on paljon kiehtovampaa. Vanhat mummot ja vaarit ovat kauniita, tietysti nuoretkin, jos ovat sellaisia "luonnonlapsia". Ruuaksi kelpaa taas pinaattikeitto ja kaalilaatikko.

Vähitellen olen löytänyt uutta iloa elämään, sellaista jota koin kaukaisessa lapsuudessani. Iloitsen pääskysten saapumisesta ja ensimmäisistä kypsyneistä mansikoista ja ensilumen narskeesta jalkojeni alla. Päivän piristys on kahvihetki naapurin mummelin kanssa, molemminpuolin. Olen matkalla onneen. Ihmisen pitää vain uskaltaa olla rohkea ja tehdä muutos elämässään ja hylätä tämä kasvottomien markkinavoimien luoma illuusio onnellisesta elämästä, jossa jokaisen pitää olla kaunis, rikas, menestyvä ja mielellään vielä julkkis.
[/quote]

tälläset viestit on jotenki tosi inspiroivia!!

Vierailija
2/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 06:40"]Ahdistaa lukio ja kirjoitukset. Tuntuu etten selviä. Jokainen päiväkin on tuskaa. En yhtään ihmettele miksi ihniset tappavat itsensä.
[/quote]

Tsemppiä sulle! Itellä myös kirjoitukset tässä menossa. Yritä lohduttautua sillä ajatuksella, että ne on vain yhdet kirjoitukset eikä ne määrää sun loppuelämää. Ihmiset aika usein unohtaa sen, että niillä olis mahollisuus aika vapaasti valita miten ne elää ja mitä tekee. Verrataan ihmistä vaikka koivuun; koivu kasvaa, kukkii ja kuolee riippumatta sen perimästä tai siitä missä se kasvaa. Koivua ei voi kiittää tai tuomita siitä, mitä sille tapahtuu. Se on olemassa itsessään. Ihminen eroaa koivusta siinä, että se voi muuttaa sen mikä on annettu! Ihminen ei oo vaan riippuvainen perimästä ja ympäristöstä, vaan pystyy olennaisesti vaikuttamaan asioihin. Ja tarkotan tällä sitä, että jos joku ajattelee vaikka olevansa ujo, niin silloin se ei käytä sitä omaa valinnanvapauttaan vaan elää sen olettamuksen varassa, minkä on ehkä kuullut muilta tai muodostanut itse. Tiiän monia, jotka on voittanu ujouden kun ne ei oo antanut sille liikaa valtaa. Ja sama pätee kaikessa muussakin! Sitä voi vaikka päättää, että ei ole pakko saada laudaturia joka aineesta, tai voi päättää, että tekee parhaansa ja on tyytyväinen siihen miten käy, ja jos haluaa uusia, niin sitten menee uusimaan. Elämä on lyhyt, ja meillä on vain yksi mahollisuus. Sitä ei kannata käyttää stressaamiseen, ahdistukseen, murehtimiseen, niin kuin suuri osa ihmisistä tekevät (itsekin). Pitäisi ymmärtää se oma vapaus ihmisenä, ja miettiä, että ehkä ei olekaan niin kauheaa jos en ole tällä hetkellä töissä, tai jos työstä ei saa mitään maailman parasta palkkaa. Omassa perheessäni on kaksi pitkäaikaismasentunutta, joten kumpikaan ei voi käydä töissä (varsinkin kun taustalla on työuupumusta), ja voin sanoa, että elämä on silti mielekästä. Rahaa on vähän, mutta tärkeintä on ymmärtää se, ettei se ole kaiken perusta.
Aloinpas taas jaarittelemaan, mutta lopuksi vielä tsemppiä elämään! Jos stressaa hirveesti niin rentoutusmusat vaan soimaan ja koita ottaa chillisti! Uskon sun kykyihin, eiköhän ne kirjotukset onnistu sun osaltas loistavasti! ♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 07:26"]Mä oon ollu masennuksessa muutaman vuoden nyt ja en tiedä syytä en malta odottaa että joku tulisi ja tappaisi minut
[/quote]

Aina kun nään tällaisia viestejä mulle tulee sellanen olo, että haluun vaan löytää sen ihmisen, rynnätä sen luo, halata, laulaa ja soittaa sen kanssa, kertoa miten upea just sä oot!! Mun sieluun sattuu. Lupaan oikeesti, että vielä jonain päivänä oon perustanu jonku järjestön mikä vie tätä asiaa eteenpäin. Ei tää vaan voi jatkuu näin, ihmisiä pitää auttaa.

Vierailija
4/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olin masentunut niin kauan kuin yritin elää "nykymaailman" mukaan; yritin näyttää hyvältä, hyppäsin salilla ja jumpassa ja juoksin ja hiihdin hikihatussa. Ostin muodikkaita vaatteita, värjäsin hiuksia, meikkasin. Sisustin kodin tyylikkääksi, kas kun en palkannut sisustussuunnittelijaa. Piti tienata hyvin ja painaa duunia, menestyä. Ystävyyssuhteista tuli pintapuolisia. Piti kokkailla uusia ruokalajeja ja maistella viinejä. "Nauttia elämästä". Lopulta mikään ei tuntunut miltään, mikään ei kiinnostanut, ei ilahduttanut, ei innostanut. Kaikki oli samaa harmaata massaa, en nauttinut yhtään mistään.

Sitten vaan eräänä päivänä tajusin kristallinkirkkaasti, että elämäni on kaikesta hienoudesta huolimatta ihan paskaa. Aloin vihata kaikkea tyylikkyyttä, ulkoista kauneutta ja täydellisyyttä. Ja opin rakastamaan kaikkea mitä voi saada ilman rahaa. Myimme uudehkon talomme ja ostimme tilalle vanhan talon maalta, jätimme työt ja perustimme mieheni kanssa molemmat yrityksen. Toki suunnittelimme hyvin ja teimme laskelmia, pähkäilimme pari vuotta, emme siis ihan hetken mielijohteesta alkaneet elämäntapaintiaaneiksi. Myimme suurimman osan huonekaluistammekin, ostimme tilalle kirpparikamaa, räsymattoja, eriparikahvikuppeja.

Nykyään rakastan kaikkea epätäydellistä ja "rumaa". Talossa saa olla kuluneet lattiat, ei haittaa vaikka nojatuoli on vähän risainen. Parsitut villasukat on kivat. Vanheneminen ja rupsahtaminen on ok, ulkoinen kauneus on menettänyt merkityksensä, oikeastaan rumuus on paljon kiehtovampaa. Vanhat mummot ja vaarit ovat kauniita, tietysti nuoretkin, jos ovat sellaisia "luonnonlapsia". Ruuaksi kelpaa taas pinaattikeitto ja kaalilaatikko.

Vähitellen olen löytänyt uutta iloa elämään, sellaista jota koin kaukaisessa lapsuudessani. Iloitsen pääskysten saapumisesta ja ensimmäisistä kypsyneistä mansikoista ja ensilumen narskeesta jalkojeni alla. Päivän piristys on kahvihetki naapurin mummelin kanssa, molemminpuolin. Olen matkalla onneen. Ihmisen pitää vain uskaltaa olla rohkea ja tehdä muutos elämässään ja hylätä tämä kasvottomien markkinavoimien luoma illuusio onnellisesta elämästä, jossa jokaisen pitää olla kaunis, rikas, menestyvä ja mielellään vielä julkkis.

Vierailija
5/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
6/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:35"]

Minä olin masentunut niin kauan kuin yritin elää "nykymaailman" mukaan; yritin näyttää hyvältä, hyppäsin salilla ja jumpassa ja juoksin ja hiihdin hikihatussa. Ostin muodikkaita vaatteita, värjäsin hiuksia, meikkasin. Sisustin kodin tyylikkääksi, kas kun en palkannut sisustussuunnittelijaa. Piti tienata hyvin ja painaa duunia, menestyä. Ystävyyssuhteista tuli pintapuolisia. Piti kokkailla uusia ruokalajeja ja maistella viinejä. "Nauttia elämästä". Lopulta mikään ei tuntunut miltään, mikään ei kiinnostanut, ei ilahduttanut, ei innostanut. Kaikki oli samaa harmaata massaa, en nauttinut yhtään mistään.

Sitten vaan eräänä päivänä tajusin kristallinkirkkaasti, että elämäni on kaikesta hienoudesta huolimatta ihan paskaa. Aloin vihata kaikkea tyylikkyyttä, ulkoista kauneutta ja täydellisyyttä. Ja opin rakastamaan kaikkea mitä voi saada ilman rahaa. Myimme uudehkon talomme ja ostimme tilalle vanhan talon maalta, jätimme työt ja perustimme mieheni kanssa molemmat yrityksen. Toki suunnittelimme hyvin ja teimme laskelmia, pähkäilimme pari vuotta, emme siis ihan hetken mielijohteesta alkaneet elämäntapaintiaaneiksi. Myimme suurimman osan huonekaluistammekin, ostimme tilalle kirpparikamaa, räsymattoja, eriparikahvikuppeja.

Nykyään rakastan kaikkea epätäydellistä ja "rumaa". Talossa saa olla kuluneet lattiat, ei haittaa vaikka nojatuoli on vähän risainen. Parsitut villasukat on kivat. Vanheneminen ja rupsahtaminen on ok, ulkoinen kauneus on menettänyt merkityksensä, oikeastaan rumuus on paljon kiehtovampaa. Vanhat mummot ja vaarit ovat kauniita, tietysti nuoretkin, jos ovat sellaisia "luonnonlapsia". Ruuaksi kelpaa taas pinaattikeitto ja kaalilaatikko.

Vähitellen olen löytänyt uutta iloa elämään, sellaista jota koin kaukaisessa lapsuudessani. Iloitsen pääskysten saapumisesta ja ensimmäisistä kypsyneistä mansikoista ja ensilumen narskeesta jalkojeni alla. Päivän piristys on kahvihetki naapurin mummelin kanssa, molemminpuolin. Olen matkalla onneen. Ihmisen pitää vain uskaltaa olla rohkea ja tehdä muutos elämässään ja hylätä tämä kasvottomien markkinavoimien luoma illuusio onnellisesta elämästä, jossa jokaisen pitää olla kaunis, rikas, menestyvä ja mielellään vielä julkkis.

[/quote]

 

Fantastinen kirjoitus :) 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet suloinen

Vierailija
8/37 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ihmiset puhuisivat NÄTISTI toisilleen, maailma olisi paljon parempi paikka

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
09.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

On niin perseestä olla miehenä, kun ei kukaan nainen kiinnostu.

Vierailija
10/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taloudelliset ja sosiaaliset syyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:59"]On niin perseestä olla miehenä, kun ei kukaan nainen kiinnostu.
[/quote]

:( Oon silti sitä mieltä, että meille jokaiselle on joku. Koska oikeesti 7 miljardii ihmistä ni pakko sieltä on joku löytyä, tai sit on itellä liian kovat kriteerit.

Vierailija
12/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:59"]On niin perseestä olla miehenä, kun ei kukaan nainen kiinnostu. [/quote] :( Oon silti sitä mieltä, että meille jokaiselle on joku. Koska oikeesti 7 miljardii ihmistä ni pakko sieltä on joku löytyä, tai sit on itellä liian kovat kriteerit.

[/quote]

Minkä takia sitten moni mies kuolee poikuus tallella ja osa ei saa koskaan ketään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska ne on niitä hienostomammoja, jotka ovat liian hienoja huoltoasemalle, mutta kukaan ei vaan tule hakemaan sinne monacoonkaan :D

Vierailija
14/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:03"]Taloudelliset ja sosiaaliset syyt.
[/quote]

:(( Vihaan tätä yhteiskuntaa niin paljon! Raha aiheuttaa ihmisille ihan helvetisti päänvaivaa vaik oikeesti se onnellisuus ei todellakaan löydy sieltä rahan keskeltä. Ja ääh vihaan sitä kun ihmisistä on tullut niin ennakkoluuloisia! Ois helpompaa jos oikeesti mentäis puhumaan niille yksinäisille tyypeille. Ite oon tehny sillei, ja sit jouduin syrjinnän kohteeksi koska menin puhumaan henkilölle jolle KUKAAN ei puhu, joka on AINA yksin. En vaan voi käsittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:59"]On niin perseestä olla miehenä, kun ei kukaan nainen kiinnostu.
[/quote]

Kamoon mitä vittua, sä voit hakea thaimaasta kakskypäsen tiukkapillun any day. Valkoisen miehen ei kyllä kannata kiikkuun mennä naisen vuoksi. Ehkä jonain majattomana ja vuohettomana masaina voisi harkita... paitsi et nykyään nekin ottaa suominaisen :D

Vierailija
16/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:03"]Taloudelliset ja sosiaaliset syyt. [/quote] :(( Vihaan tätä yhteiskuntaa niin paljon! Raha aiheuttaa ihmisille ihan helvetisti päänvaivaa vaik oikeesti se onnellisuus ei todellakaan löydy sieltä rahan keskeltä. Ja ääh vihaan sitä kun ihmisistä on tullut niin ennakkoluuloisia! Ois helpompaa jos oikeesti mentäis puhumaan niille yksinäisille tyypeille. Ite oon tehny sillei, ja sit jouduin syrjinnän kohteeksi koska menin puhumaan henkilölle jolle KUKAAN ei puhu, joka on AINA yksin. En vaan voi käsittää.

[/quote]

Oon rahan takia yksinäinen, kenellekkään naiselle ei kelpaa köyhä mies.

Vierailija
17/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 23:59"]On niin perseestä olla miehenä, kun ei kukaan nainen kiinnostu. [/quote] :( Oon silti sitä mieltä, että meille jokaiselle on joku. Koska oikeesti 7 miljardii ihmistä ni pakko sieltä on joku löytyä, tai sit on itellä liian kovat kriteerit.

[/quote]

Minkä takia sitten moni mies kuolee poikuus tallella ja osa ei saa koskaan ketään?
[/quote]

Ne on ehkä yrittäny väärää puuta. Joskus pitää muistaa kattoa muutakin ku pelkkää ulkokuorta.

Vierailija
18/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syynä ovat mielenterveysongelmat. Toivoisin, että kaikki masentuneet tms. hakeutuisivat lääkärin kanssa keskustelemaan. 

Masennukseen saa apua ja muitakin mielenterveysongelmia on mahdollista hoitaa.

Kaikki me kuolemme lopulta. Elämässä om paljon hyviä ja hauskoja puolia, joten miksi tuhlata aikaa omilla enemmän tai vähemmän todellisilla ongelmilla märehtimiseen.

Osa ihmisistä oikeasti haluaa tuntea itsensä surkeaksi koko ajan. Heihin on lähes mahdotonta vaikuttaa.

t. Keskivaikeasta masennuksesta omin voimin toipunut

Vierailija
19/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:09"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 00:03"]Taloudelliset ja sosiaaliset syyt. [/quote] :(( Vihaan tätä yhteiskuntaa niin paljon! Raha aiheuttaa ihmisille ihan helvetisti päänvaivaa vaik oikeesti se onnellisuus ei todellakaan löydy sieltä rahan keskeltä. Ja ääh vihaan sitä kun ihmisistä on tullut niin ennakkoluuloisia! Ois helpompaa jos oikeesti mentäis puhumaan niille yksinäisille tyypeille. Ite oon tehny sillei, ja sit jouduin syrjinnän kohteeksi koska menin puhumaan henkilölle jolle KUKAAN ei puhu, joka on AINA yksin. En vaan voi käsittää.

[/quote]

Oon rahan takia yksinäinen, kenellekkään naiselle ei kelpaa köyhä mies.
[/quote]

NYT OOT VÄÄRÄSSÄ. Minä olen nainen ja voin sanoa, että vihaan (siis oikeesti vihaan) sellaisia miehiä, jotka elää vaan rikkauksille ja rahalle. Ottaisin niin paljon mielummin työttömän, köyhän ja vaikka vielä kodittoman miehen kuin sellasen joka asuu jossain kartanossa järven rannalla ja pihalla seisoo viisi maasturia rivissä. Rakkaus on vahvinta juuri silloin kun se ei ole sidoksissa mihinkään materiaan tai varakkuuteen. Rakkaus on sitä kun rakastaa toista vaikka ympärillä olisi vain tyhjä huone ja kylmä lattia, sillä rakkaus löytyy sydämestä, ei sadan euron seteleistä.

Vierailija
20/37 |
10.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhteiskunnan kova ilmapiiri, köyhyys, taloudellinen epävarmuus, ihmissuhteiden pinnallistuminen, kaikki pyörii rahan ja materialismin ympärillä, suomalainen kulttuuri köyhtyy ja kuolee, ihmiset jakautuvat luokkiin, yhteisvastuuta ja yhteisöllisyyttä ei ole, vanhukset tekevät itsemurhia yksinäisyyden takia, byrokraatit ovat kaameita, mielenterveyspalvelut olemattomia, sosiaaliturvaa rahotetaan velalla, ihmiset kouluttautuvat turhaan kun töitä ei olekaan jne. jne. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kolme kuusi