Gallup! Minkä ikäisenä lapsien pitäisi viimeistään muuttaa pois?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:32"]Mikä säätäminen pojan vuokrien kanssa on? Armeija-aikana valtio maksaa vuokran.
[/quote]

Käsittääkseni siinä on joku enimmäisraja, ei ne mitään tuhansien eurojen vuokria ala maksamaan kokonaan. Esimerkiksi asuntolainan lyhennyksiäkään ei maksa, jos oman omistusasunnon on jo hommannut
[/quote]

No sehän vittu oikskin jos kaikkien tykkimiesten asuntolainat maksaisi valtio.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:21"]

Isoveljeni muutti pois kotoa armeijan käytyään ja päästyään korkeakouluun. Ikää taisi olla 20. Minä muutin 18 vuoden iässä, myöskin päästyäni korkeakouluun. Tosin sillä erotuksella, että veljeni muutti "pakon edessä" toiseen kaupunkiin, minä omasta halusta noin 3km päähän porukoista. Pikkuveli on nyt 24, asuu yhä porukoilla ja "opiskelee" korkeakoulussa. Muutti se yhdeksi talveksi jo poiskin, mutta jäätyään ilman kesätöitä palasi takaisin. Lisäksi vanhemmat maksoivat 2kk vuokran, kun ei pojalle tullutkaan opintotukea varten tarpeeksi opintopisteitä. Tämän nuorimmaisen 'omillaan asuminen' oli vielä juurikin sitä, että ruuat haki porukoilta samalla kun kävi likapyykkinsä vaihtamassa puhtaisiin. Eipä muuten saanut takuuvuokraakaan kokonaan takaisin, kun jääkaappi oli homehtunut ja kämppä muutenkin siivoamaton. Jännityksellä odotamme milloin itsenäistyy... Saman kasvatuksen luulisi kuitenkin saaneensa kuin me muutkin lapset.

[/quote]

Vanhemmat ja kasvatus koetaan, ja se myös on, erilaista eri ihmisille. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle. Yhdessä kasvatuslinjassa pysyminen on toki siinä mielessä hyödyllistä että ainakin joku selviää, vaikka ei yksilötasolla ryhdy asioita pohtimaan.

No jos on Yli 40 ja asuu äitins kaa niin ei jumalauta!

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:18"]

Monet jostain syystä suhtautuvat lapseensa kuin "viholliseen", joka on heidän reviirillään. Ja siksi tästä täytyy päästä eroon. Mahtaakohan nuoret aistia tämän turvallisen pohjan puuttumisen ja vastaavat siihen takertumalla entistä enemmän?

[/quote]

Ehkä kyse on ennemminkin huolesta lapsen itsenäistymisen ja omillaan pärjäämisen suhteen. Kyllä parikymppisen kuuluu jo aloittaa oma itsenäinen elämä, oppia huolehtimaan itsestään ja ottamaan vastuuta itsestään, eikä sitä kunnolla opi ennen kuin oikeasti muuttaa pois sieltä vanhempien luota.

[/quote]   Kyllä nuori voi itsenäistyä myös kotona asuessaan kunhan säännöistä sovitaan. Ei se itsenäistyminen vaadi poismuuttooa. Jos maksaa vuokraa, tekee oman osuutensa kotitöistä, hoitaa itse "paperi asiansa" virastoissa jne ym ym niin kyllä on ihan itsenäinen vaikka kotona asuisikin. Kun taas moni muualla asuva ei ole lainkaan itsenäinen vaan tuo pyykkinsä vanhemmille, käy vanhempiensa jääkaapilla ja usein laskutkin vie vanhemmilleen.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:27"]

No jos on Yli 40 ja asuu äitins kaa niin ei jumalauta!

[/quote]

Entäs jos se yli 40v "lapsi" onkin ottanut äitinsä asumaan kanssaan?

Pidän outona jos nuori ei halua lähteä heti kun mahdollista.

Lapset saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat. Todennäköisesti osa ainakin lähtee muualle opiskelemaan. Ei olla mitään hyyssääjävanhempia joten kotonakin voi elää varsin itsenäisesti halutessaan. Missään tapauksessa lapsia ei kotoa pois ajeta ja kotiin saa aina palata.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:28"]

[/quote]   Kyllä nuori voi itsenäistyä myös kotona asuessaan kunhan säännöistä sovitaan. Ei se itsenäistyminen vaadi poismuuttooa. Jos maksaa vuokraa, tekee oman osuutensa kotitöistä, hoitaa itse "paperi asiansa" virastoissa jne ym ym niin kyllä on ihan itsenäinen vaikka kotona asuisikin. Kun taas moni muualla asuva ei ole lainkaan itsenäinen vaan tuo pyykkinsä vanhemmille, käy vanhempiensa jääkaapilla ja usein laskutkin vie vanhemmilleen.

[/quote]

Totta tietysti tämäkin, ja toki vanhempien tehtävä on auttaa lasta oman elämän alkuun eikä vain potkaista tyhjän päälle. En itsekään aluksi kieltäisi vaikka tuomasta niitä pyykkejä ja antaisin kyllä tulla syömäänkin jne, mutta jossain kohtaa pitää laittaa stoppi ja lapsen alkaa huolehtia ne omat pyykit ja ruoat. Toisilta nuorilta se itsenäistyminen lähtee käyntiin paremmin kuin toisilta, ja tietty toiset vain ovat aiemmin valmiita muuttamaan omilleen kuin toiset. Mutta kyllä joku 22-23v alkaa olla sellainen raja, että omillaan pitäisi jo pärjätä.

Meillä esikoinen on nyt 18v. ja abi ja asuu viikot kotona ja viikonkoput poikaystävän luona. Varmasti asuu kotona vielä kesän mutta jatkon ratkaisee saako opiskelupaikan tai töitä. Kesästäkään ei ole vielä tietoa kun ei vielä tiedä saako edes kesätöitä...

Lasta ei voi ikinä vaatia muuttamaan pois. On täysin edesvastuutonta hankkia mukuloita, jos ei sitten ole valmis huolehtimaan mukuloistaan lopun ikäänsä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:02"]

Lasta ei voi ikinä vaatia muuttamaan pois. On täysin edesvastuutonta hankkia mukuloita, jos ei sitten ole valmis huolehtimaan mukuloistaan lopun ikäänsä.

[/quote]

Öö, mitä? Ei saa vaatia muuttamaan pois vaan on velvollisuus elättää vaikka 50-vuotiaita peräkammarin poikia?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 15:02"]

Lasta ei voi ikinä vaatia muuttamaan pois. On täysin edesvastuutonta hankkia mukuloita, jos ei sitten ole valmis huolehtimaan mukuloistaan lopun ikäänsä.

[/quote]

Öö, mitä? Ei saa vaatia muuttamaan pois vaan on velvollisuus elättää vaikka 50-vuotiaita peräkammarin poikia?[/quote]

Kerran tekee mukuloita niin on niistä myös huolehdittava.

Multa ei kysytty mitään ennen synnytystä, joten mä ainakin oletan, että porukat maksaa mun viinat, pajat, ruuat, maksukanavat, tietokoneet, auton ja bensat.

Ikä on vanhemmille vain tekosyy, jolla yritetään laistaa omista velvollisuuksista.

Viimeistään sitten, kun alkaa perhettä perustamaan. Asuminen on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla niin kallista, että harvalla on mahdollisuus säästää omaan asuntoon samaan aikaan kun maksaa vuokraa, joten nopeammin ja helpommin pääsee omaan asuntoon kiinni, kun asuu lapsuudenkodissa riittävän pitkään. Tilanne tietysti eri, jos kovin nuorena perustaa perheen.

20-25v

Itse muutin 17-vuotiaana ja suurin osa ystävistäni siinä 16-18 ikävuoden aikana.

Kun on valmistunut lukiosta on 19-vuotias. Sen jälkeen mahdollisesti armeija, on 20-vuotias.  Minun mielestäni yleisesti ottaen 22-23-vuotiaana olisi hyvä viimeistään muuttaa pois. Mutta jos vanhemmilla on iso lukaali, haluaa säästää omistusasuntoon, vanhemmat viettävät talvensa Espanjassa tms., niin miksi turhaan muuttaisi kituuttamaan omilleen ja kuluttamaan yhteiskunnan tukia. Kateellisten mielestä tietenkin pitäisi.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:07"]

Niin kauan kuin opiskelee, niin saa kotona asua, mutta kotona noudatetaan vanhempien sääntöjä.

[/quote]

Minun kotonani säännöt olivat käytännössä olemattomat jo kun olin 16-vuotias ja aloitin lukion. En keksi, että mitkä säännöt nuorelle aikuiselle voisivat olla sellaisia, että niistä kukaan talossa oleva hyötyisi mitenkään.

En mä siihen ikää sanoisi, sitten kun on valmis. Moni muuttaa lukion/amiksen jälkeen siinä 18-vuotiaana ja se on musta ihan hyvä ikä. Siinä vaiheessa menee moni opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai haluaa muuten vaan omaa rauhaa ja tilaa. Mut jos opiskelee paikkakunnalla josta on tosi vaikeaa saada asuntoa tai vuokrat on hullun kalliita niin on ok asua pidempään koton. Kaverin ex asui 25v vielä kotona ja kyllä siinä tuli välillä mietittyä että mikä ihmeen mammanpoika on kyseessä kun ei muuta pois vaikka on jo työelämässä. Nyt tyyppi on jotain 28 ja asuu edelleen kotona, ei kauheasti houkuttele, ei ihme että on ex. Itse muutin 18v lukion jälkee, samoin sisarukseni. Kauemmankin oltaisi saatu asua, saatiin mennä ja tulla niin kuin haluttiin, mutta oma osa kotitöistä ym oli tehtävä eikä saanut asua kuin pellossa eikä mikään lorviminen tullut kyseeseen, kotona asuessa piti joko opiskella tai tehdä töitä, muuten olisi tullut lähtöpassit.

Ei kannata tuoda laitokselta kotiin ollenkaan. Oppii itsenäiseksi.

Minä muutin 18-vuotiaana. Oli jotenkin helpotus päästä omaan kotiin ja tehdä asiat niinkuin haluaa.

Vanhemmillani on viime vuodet kodinhoito ollut niin ja näin, ei haittaa jos puhtaiden sekaan meneekin likaisia astioita ja ruokakin oli yleensä vasta illalla kun sen jaksoi tehdä. Ovat koiraihmisiä ja en voinut sietää sitä karvan määrää puhtaissa vaatteissa ja pyykeissä jne.

Nyt olen asunut omillani 3v ja on ihanaa kun koti on puhdas, ei karvaa joka paikassa ja saa itse tehdä haluamaansa ruokaa ja ei tarvitse olla riippuvainen milloin joku jaksaa/muistaa käydä kaupassa jne. :) olen tosin itse huomannut että monet ikäiseni pojat asuvat kotona vielä. Vaikka on armeija käyty ja on työpaikat suun muut. Kai se on kiva kun kaikki on valmiina ja rahaa ei mene kun auton kuluihin yms?

Minulle se omarauha on vain niin tärkeä, kamalaa olisi ajatella että ainut paikka missä saa olla ehkä rauhassa olisi pieni oma huoneeni.

Mutta vastaus on että mielestäni viimeistään silloin kuin on työpaikka. Ja jos kotona pitänyt myös tehdä kotitöitä niin varmasti aikuinen jo ymmärtää pitää oman kotinsa järjestyksessä.