Gallup! Minkä ikäisenä lapsien pitäisi viimeistään muuttaa pois?

Sitten kun on lukio käyty. Kun lähtee opiskelemaan, kuuluu muuttaa opiskelijakämppään ja alkaa elää itsenäisesti.

En halua että tyttäreni muuttaa pois piiiitkään aikaan. Onneksi on vasta yksi vuotias. :)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:37"]18v.
[/quote]

Niin milläköhän rahalla?
[/quote]

Itse muutin 17-vuotiaana pois kotoa ja pärjäsin ihan hyvin opintotuella koska kyseessä oli solu ja asunto siis halvempi. Tietenkään ei ollut varaa ostella vaatteita tuon tuosta tai ostaa joka aterialle parempaa lihaa, mutta hyvin Kaikki sujui. On omista asenteista kiinni kuinka itsenäinen on, ei kai sitä koskaan pääse muuttamaan omilleen jos on tortunut saamaan kaiken valmiina eteensä.

Miksiköhän tämä on ns.ongelma täällä Suomessa? Kyllähän nuori ihminen, joka haluaa itsenäistyä ja ottaa elämän omiin käsiinsä, lähtee ihan pyytämättä ja silloin kun on valmis. Vai jättävätkö suomalaisvanhemmat työnsä kesken kun lapsen eivät uskalla aikuistua? 

19. On vähä jo järkeä päässä. Kaikille ei sovi tuokaan. Se jos täysin holtiton niin voi koitua melkoiseksi rasitukseksi. Älkää takailko vuokria tai lainoja.

Tottakai 18v. pitää olla todella hyvä syy jos ei siihen mennessä ole jo kovaa kyytiä menossa. En käsitä kuka haluaisi asua vanhempien kanssa aikuisena, eihän siinä voi mitään parisuhdettakaan aloittaa.

Jos lapsi ei viimeistään 18 vuotiaana ole valmis asumaan omillaan, on kasvatuksessa todella paljon vikaa, mitä te vanhemmat opetatte lapsillenne kun eivät täysi-ikäisenä osaa pitää huolta itsestään?

Ei koskaan. Tietenkin jäävät auttamaan meitä kun vanhenemme. Autoimme heitä kun olivat lapsia, nyt on heidän aika alkaa antaa takaisin.

Perintömaatilalta sitten kun kuolee, muuten juuri silloin kun tilanne tulee eteen. Itse muutin 16v opiskelun perässä, kaveri muutti jo 13v kun ei jaksanut aamuviideltä herätä että ehtii linja-autoon joka vei ylä-asteelle, jaksoi paljon paremmin kun sai nukkua lähes kaksi tuntia pidempään ja käveli 5min koulumatkan. Toinen kaveri on jo päälle 40 ja asuu yhä kotona, vanhemmat tosin ovat muuttaneet muualle isän työn perässä jo silloin parikymmentä vuotta sitten.

20

Mielestäni siihen ei ole itään tiettyä ikää vaan riippuu ihan muista seikoista. Itse muutin jo 16v ihan omilleni mutta se oli sitä aikaa kun vielä sai töitä :)

Tyttäreni oli 23 kun muutti ja olisi omasta puolestani saanut asua kotona vaikka ikuisesti. Hän hoiti kuitenkin täysin itsenäisesti kaikki rahajuttunsa, maksoi täysin oman osuutensa vuokrasta, ruuasta jne ja auttoi myös kotitöissä (siivous, kaupasskäynti ym ym) .

Sanoisinkin että jos nuori on itsenäinen, asiansa hoitava eikä mikään elätti niin pysyköön kotona vaikka aina mutta jos on laiska lusmu sängynpohjalla, kinuaa rahaa eikä viitsi tehdä mitään niin sitten muuttakoon pois itsenäistymään.

Eniten huvittaa nämä jotka muuttaa kotoa pois "muka itsenäistymään" ja vanhemmat käy täyttämässä jääkaappia, siivoamassa, pesevät pyykin ja jopa maksavat laskut, mitä ihmeen itsenäistä asumista se on?

Jos heittää 18v. pihalle niin kyllä jo vanhemmissa on vikaa ja ei ole lapsi kovin rakas. Ainakin kun naapurustoa seuraa niin suurin osa on lukiossa ja muuttavat sitten pois, kun jatko-opiskelupaikka on saatu. Pojat muuttaa siinä 20v. iässä. 

Ei tulisi mieleenkään lempata alle 20v. pihalle. Saa asua myös kotona 25v. asti jos opiskelee yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Moni vaan joutuu muuttamaan opiskelun takia. Toivon että saavat aloittaa elämänsä ilman opintolainaa. 

Mikään tyttöystävien majoituspaikka ei ole kotimme ja sitten avustetaan poikiamme löytämään vuokrakämppä tai vaikka aso kämppä. Onneksi heillä pieni pesämuna jonka tulevat perimään mummoltansa. Sillä saa vaikka aso kämpän.

Sitten kun lukio tai ammattikoulu on käyty ja löytyy opiskelu- tai työpaikka. Jos lukion jälkeen pitää välivuoden, niin antaisin asua kotona siihen asti kun pääsee opiskelemaan, mutta edellyttäisin kyllä työssäkäyntiä edes osan vuodesta ja aktiivista pääsykokeisiin valmistautumista. 

Niin kauan kuin opiskelee, niin saa kotona asua, mutta kotona noudatetaan vanhempien sääntöjä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:59"]

Ei koskaan. Tietenkin jäävät auttamaan meitä kun vanhenemme. Autoimme heitä kun olivat lapsia, nyt on heidän aika alkaa antaa takaisin.

[/quote]

Ihan kuin mun anoppi..

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 13:54"]

Tottakai 18v. pitää olla todella hyvä syy jos ei siihen mennessä ole jo kovaa kyytiä menossa. En käsitä kuka haluaisi asua vanhempien kanssa aikuisena, eihän siinä voi mitään parisuhdettakaan aloittaa.

[/quote]

Ja minkä vitun takia on pakko aloittaa parisuhde? Ja kyllä monet aloittavat parisuhteen jo hyvin nuorena vaikka asuvat vanhempien luona.

Sitten kun elämäntilanne sen sallii. Täällä tuntuu, että kun lapsi täyttää 18v, niin samantien sillä on rahaa vuokraan, huonekaluihin, laskuihin jne.

Vanhin lapseni on 18v ja haluaisi muuttaa pois kotoa, mutta se raha....

Itse muutin lopullisesti 21-vuotiaana. Silloin olin jo naimisissa.

Monet jostain syystä suhtautuvat lapseensa kuin "viholliseen", joka on heidän reviirillään. Ja siksi tästä täytyy päästä eroon. Mahtaakohan nuoret aistia tämän turvallisen pohjan puuttumisen ja vastaavat siihen takertumalla entistä enemmän?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 14:18"]

Monet jostain syystä suhtautuvat lapseensa kuin "viholliseen", joka on heidän reviirillään. Ja siksi tästä täytyy päästä eroon. Mahtaakohan nuoret aistia tämän turvallisen pohjan puuttumisen ja vastaavat siihen takertumalla entistä enemmän?

[/quote]

Ehkä kyse on ennemminkin huolesta lapsen itsenäistymisen ja omillaan pärjäämisen suhteen. Kyllä parikymppisen kuuluu jo aloittaa oma itsenäinen elämä, oppia huolehtimaan itsestään ja ottamaan vastuuta itsestään, eikä sitä kunnolla opi ennen kuin oikeasti muuttaa pois sieltä vanhempien luota.

Isoveljeni muutti pois kotoa armeijan käytyään ja päästyään korkeakouluun. Ikää taisi olla 20. Minä muutin 18 vuoden iässä, myöskin päästyäni korkeakouluun. Tosin sillä erotuksella, että veljeni muutti "pakon edessä" toiseen kaupunkiin, minä omasta halusta noin 3km päähän porukoista. Pikkuveli on nyt 24, asuu yhä porukoilla ja "opiskelee" korkeakoulussa. Muutti se yhdeksi talveksi jo poiskin, mutta jäätyään ilman kesätöitä palasi takaisin. Lisäksi vanhemmat maksoivat 2kk vuokran, kun ei pojalle tullutkaan opintotukea varten tarpeeksi opintopisteitä. Tämän nuorimmaisen 'omillaan asuminen' oli vielä juurikin sitä, että ruuat haki porukoilta samalla kun kävi likapyykkinsä vaihtamassa puhtaisiin. Eipä muuten saanut takuuvuokraakaan kokonaan takaisin, kun jääkaappi oli homehtunut ja kämppä muutenkin siivoamaton. Jännityksellä odotamme milloin itsenäistyy... Saman kasvatuksen luulisi kuitenkin saaneensa kuin me muutkin lapset.