Miksi vauvoja "hankitaan" niin pienellä ikäerolla?

[/quote]

Minusta tuossa on kyse ennen kaikkea huonosta vanhemmuudesta ja epäreilusta ja epätasa-arvoisesta kohtelusta, eikä oikeastaan lainkaan ikäerosta.

Enkä totta vie ymmärrä, miten se perhettä auttaa, että lapset olisi tehty vaikka nyt neljän vuoden ikäerolla, jos äiti potkaisee tyhjää? Se on ihan lasten ikäerosta riippumatta kamala asia.

Siinä on kyse ylipäätään turvaverkoista ja siitä, että lapsien LUKUMÄÄRÄ lasketaan kantokyvyn mukaan. 

55

[/quote]

Toki toki, olen ihan samaa mieltä, että vanhemmat eivät ole tuossa hanskanneet hommaa. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista tietää miten lapset ovat kokeneet asian. Siksi kirjoitinkin, että en ota kantaa siihen mikä ikäero olisi hyvä.

Tuosta on ihan hyvä ottaa opiksi, että vaatteiden ja lelujen kierrätys on hyvä asia, mutta lapsen näkökulma tulee ottaa myös huomioon. Lisäksi pitää muistaa että vaikka pieni-iso neljävuotias haluaa olla iso ja osata asioita, tulee kuitenkin muistaa hänen olevan vielä pieni. Eikä saa liikaa tuudittautua, että lapset leikkii ja viihtyy keskenään, koska jokainen heistä haluaa myös vanhempien jakamatonta huomiota ja kokea olevansa ainutlaatuinen ja tärkeä vanhemmilleen.

Edellinen kirjoittaja siis 56 :)

Myönnettäköön, että rankkaa oli kun lapset (2) oli pieniä, ikäeroa 1v4kk. Mutta nyt ovat jo sen verran isoja, että on kiva tehdä kaikkea yhdessä. Jos ei toista lasta olisi tullut niin pian, tai olisi vasta nyt, kun vanhempi on ekalla, niin olis jäännyt tekemättä. En kestäisi vaipparumbaa enää tai sitä, että isompi pääsee pyöräilemään vaan hissuksiin, kun vauvan kanssa pitäs kärrytellä. Muista yhteisistä liikuntajutuista puhumattakaan.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:45"]

[/quote]

Minusta tuossa on kyse ennen kaikkea huonosta vanhemmuudesta ja epäreilusta ja epätasa-arvoisesta kohtelusta, eikä oikeastaan lainkaan ikäerosta.

Enkä totta vie ymmärrä, miten se perhettä auttaa, että lapset olisi tehty vaikka nyt neljän vuoden ikäerolla, jos äiti potkaisee tyhjää? Se on ihan lasten ikäerosta riippumatta kamala asia.

Siinä on kyse ylipäätään turvaverkoista ja siitä, että lapsien LUKUMÄÄRÄ lasketaan kantokyvyn mukaan. 

55

[/quote]

Toki toki, olen ihan samaa mieltä, että vanhemmat eivät ole tuossa hanskanneet hommaa. Siitä huolimatta oli mielenkiintoista tietää miten lapset ovat kokeneet asian. Siksi kirjoitinkin, että en ota kantaa siihen mikä ikäero olisi hyvä.

Tuosta on ihan hyvä ottaa opiksi, että vaatteiden ja lelujen kierrätys on hyvä asia, mutta lapsen näkökulma tulee ottaa myös huomioon. Lisäksi pitää muistaa että vaikka pieni-iso neljävuotias haluaa olla iso ja osata asioita, tulee kuitenkin muistaa hänen olevan vielä pieni. Eikä saa liikaa tuudittautua, että lapset leikkii ja viihtyy keskenään, koska jokainen heistä haluaa myös vanhempien jakamatonta huomiota ja kokea olevansa ainutlaatuinen ja tärkeä vanhemmilleen.

[/quote]

Joo, sori, kommentoin lähinnä sitä toista kirjoitusta, en löytänyt alkup. tältä sivulta.

Olen samaa mieltä, kierrätykselle pitää olla rajansa. Ja minulle ei ainakaan tullut mieleenkään panna neljävuotiasta vahtimaan pienempäänsä. Vanhemman rooli kuuluu aikuiselle! Auttaa saa ja tehdä kotona kotitöistä pieniä tehtäviä, mutta vahtimisvastuuta ei pidä antaa pienille lapsille.

ja tosiaan, vanhemman huomiota pitäisi riittää kaikille lapsille, edes vähän päivittäin. Ihan omaa, jakamatonta huomiota.

Meillä on naapuri ja niillä on 17 lasta. Tosi pienellä ikäerolla kaikki. 2 lasta syntynytkin vuoden sisällä...

Kyllä mä ainakin ajattelen lapsen kannalta että kiva kun sen sisaruksen kanssa voi oikeasti jakaa samoja kokemuksia tai leikkiä yhdessä kun on max +-4v. Itellä ollut samoin että ollaan viiden vuoden sisällä kaikki kolme synnytty ja aina oltu läheisiä. Äitini kerran sanoi että nimenomaan halusivat pienet ikäerot. Ite oon tykännyt ja haluaisin omille saman. Mitä sitten jis on pari rankkaa vuotta kun saa kaikki muksut melkeen kerralla kouluikäisiksi toisinkuin sellanen joka tekee 5v välein vauvan niin elää sitä vaippaelämää kauemmin

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:53"]

Meillä on naapuri ja niillä on 17 lasta. Tosi pienellä ikäerolla kaikki. 2 lasta syntynytkin vuoden sisällä...

[/quote]

Ovat lestadiolaisia? Heille syntyy niin monta lasta ja niin tiheään kuin Luoja suo. Joillekin syntyy vuoden välein, joillekin hieman harvemmin, riippuu hedelmällisyydestä. Ne, joilla on lupa käyttää ehkäisyä, voivat ihan itse päättää lapsilukunsa. Pääasia etteivät volise siitä suureen ääneen, jos on tieten tahtoen tullut hankittua enemmän lapsia kuin mitä jaksaa hoitaa, esim. sen kroonisen vauvakuumeen seurauksena.

Ei ole lestadiolaisia, mutta uskovaisia kuitenkin. En muista mikä uskonlahko kyseessä. Vaimo kävelee aivan kyyryssä kun ei ole mitään muuta tehnyt kuin lapsia elämänsä aikana. 

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 12:06"]

Ei ole lestadiolaisia, mutta uskovaisia kuitenkin. En muista mikä uskonlahko kyseessä. Vaimo kävelee aivan kyyryssä kun ei ole mitään muuta tehnyt kuin lapsia elämänsä aikana. 

[/quote]

Voi vaimoparkaa :(

Piti ihan googlettaa mikä on latteäiti. Selvishän se.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:06"]

Täälläkin arvostellaan kärkkäästi äitejä, jotka laskelmoidusti hankkivat lapsia kolmen vuoden välein. Sanaa loinen viljellään estottomasti. Eikö olisi siis parempi pyöräyttää kaikki lapset n. vuoden ikäerolla? Ehtisi äiti  nostaa tukia mahdollisimman vähän ja palata työelämään nopeammin maksamaan saamansa tuet takaisin.

[/quote]

Yhteiskunnan kannalta ehdottomasti olisi. Jos haluaa kolme lasta, ne pitää nimenomaan pyöräyttää vuoden välein ja palata työelämään, kun nuorimmainen on 9 kk ikäinen. Tässäkin ajassa on toki voinut tipahtaa kelkasta, jos työ on kovin kehittyvää sorttia. Mutta ehdottomasti näin, jos kokoomuslaisilta kysytään.

(Ja minähän en itse ole missään määrin kokoomuslainen, ettei joku vain luule.)

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 11:06"]

Täälläkin arvostellaan kärkkäästi äitejä, jotka laskelmoidusti hankkivat lapsia kolmen vuoden välein. Sanaa loinen viljellään estottomasti. Eikö olisi siis parempi pyöräyttää kaikki lapset n. vuoden ikäerolla? Ehtisi äiti  nostaa tukia mahdollisimman vähän ja palata työelämään nopeammin maksamaan saamansa tuet takaisin.

[/quote]

Yhteiskunnan kannalta ehdottomasti olisi. Jos haluaa kolme lasta, ne pitää nimenomaan pyöräyttää vuoden välein ja palata työelämään, kun nuorimmainen on 9 kk ikäinen. Tässäkin ajassa on toki voinut tipahtaa kelkasta, jos työ on kovin kehittyvää sorttia. Mutta ehdottomasti näin, jos kokoomuslaisilta kysytään.

(Ja minähän en itse ole missään määrin kokoomuslainen, ettei joku vain luule.)

[/quote]

73 jatkaa: Laura Räty varmaan olisi sitä mieltä, että niille kolmellekin kannattaisi hankkia kotiin hoitaja, jolle maksetaan palkkaa ihan laillisesti ja verokortin kanssa, jotta äiti voi mennä jo aiemmin töihin. Yhteiskunta kiittää.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:13"]

30-vuotias ehtii hyvin saada 3 lasta 3 vuoden ikäerolla ( jos kolmessa lapsessa on itään järkeä kenellekään) ja voi, voi ylipäätään: elämä on valintoja. Ja kahdelle lapselle on kymmenen vuotta aikaa. Jos esikoisen saa lähempänä 40-ikävuotta, nin sitten tilanne on vaikeampi. Mutta pienet ikäerot ei silti ole se ainoa vaihtoehto.

[/quote]

Jotkut ehtivät, toiset eivät ehdi. Yli 35-vuotiaiden hedelmällisyys on jo huomattavasti alentunut. Lisäksi iäkkäämpien äitien kohdalla vammaisuusriskit yms. kasvavat.

Mitä merkitystä sillä on? Jokaisen vanhemman oma päätös.

Meillä vanhimmat 1v3kk ikäerolla, ikinä ei ole ollut hankalaa ja lapset ovat edelleen kuin paita ja peppu; ikää 11v ja 12v. Ja iltatähti on tulossa perheseen, ikäeroa tulee siis nuorimmaiseen lähes 12v ja lapset odottavat vauvan syntymää innoissaan. Ei kannata yleistää, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toimi toisella.

Meillä kolme lasta alle 5v paketissa. Syynä halu antaa lapsille leikkikavereita, sekä välttyä kymmenen vuoden vauva/kuris-rumbalta. Itse en voi ymmärtää ihmisiä, jotka saavat iltatähtiä. En haluaisi aloittaa enää kaikkea alusta. Oma ratkaisuni oli sterilisaatio heti kolmannen jälkeen.

Olin myös alkuun väsynyt, välissä (fyysisistä syistä) sairaalassakin. Mutta nyt on ihanan helppoa, ja ihana katsoa meidän tiimiä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:17"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 10:11"]

Ne joilla on vaikeuksia vanhemmuudessa on niitä joka tapauksessa - saa niitä lapsia millä tahansa ikäerolla. Ja toisaalta, ne ketkä pärjää, pärjää erilaisissa tilanteissa ja vaikeidenkin kausien yli. Lasten ikäeroista riippumatta.

[/quote]

Naulan kantaan! :)

[/quote]

No ei ole todellakaan näin yksinkertaista.... Kyllä ongemat voi yllättää kenen tahansa "pärjääjän"

[/quote]

Jos on, ne on todellisia isoja ongelmia sitten. Pelkästään joku yllärikaksoset tai koliikki ei pistä raiteiltaan, jos asenne on sellainen positiivinen, että kyllä me selvitään.
[/quote] Minä olen se vastaaja, jolla on elämäntuomaa perspektiiviä enkä ikinä tee uutta lasta nykyisen mieheni kanssa. Rakastan vauvoja mutta tunnen realiteetit. Minulla ei ole tunnetta siitä, että puhaltaisimme yhteen hiileen ja siksi en haluakkaan hankkia enempää yhteisiä lapsia.
[/quote] Saanko kysyä syytä alapeukkuun? Eikö ole fiksuutta huomata, ettei jonkun kanssa kannata hankkia enempää lapsia?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 12:29"]Meillä kolme lasta alle 5v paketissa. Syynä halu antaa lapsille leikkikavereita, sekä välttyä kymmenen vuoden vauva/kuris-rumbalta. Itse en voi ymmärtää ihmisiä, jotka saavat iltatähtiä. En haluaisi aloittaa enää kaikkea alusta. Oma ratkaisuni oli sterilisaatio heti kolmannen jälkeen.

Olin myös alkuun väsynyt, välissä (fyysisistä syistä) sairaalassakin. Mutta nyt on ihanan helppoa, ja ihana katsoa meidän tiimiä.
[/quote]

77 kommentoi, että me oltiin vuosia sitä mieltä että lapsiluku on täynnä, kunnes muutimme mielemme ;) Joskus elämä meneekin näin, ei kai siinä mitään, onneksi kaikilla on mahdollisuus itse tehdä päätökset näissä asioissa.

Meillä on kaksi ekaa lasta 1v11kk ikäerolla, ja toisen ja kolmannen välissä sitten 3v8kk. Kyllä mä kannatan pientä ikäeroa, on lapsista seuraa toisilleen kun leikit menee yksiin ja lomalle voidaan lähteä paikkaan, jossa kaikki viihtyy. Olis aika vaikea alkaa houkutella teinejä muumimaailmaan kun 4 v. haluaisi sinne. Kyllä mun mielestä meillä tuli viimeiseen aika suuri ikäero, ja se vähän harmittaa ja mietityttää että onko hänellä mitään leikkejä isompien kanssa, mutta onneksi näyttää että alkaa niitä kummasti silti olla. Lapset nyt pian 7 v, 5 v. ja 1 v. täyttänyt. On ollut jopa hauska huomata, että vanhimmalla ja nuorimmalla on jo yhteisiä remuamisleikkejä ts. otetaan toisia kiinni ja aristään ja öristään. Huomaa, että ovat molemmat poikia. :) Kyllä mä lisäksi haluan työelämään nopeammin, kuin että olisin joka välissä kotona vauvan kanssa ja tai pahimmillaan vuosikausia putkeen. Hyvä että rankka pikkulapsiaika on suht nopeasti ohi ja voi tehdä isompien kanssa isompien juttuja. Jos perheessä on aina vauva, se rajoittaa väkisin myös isompien elämää. Ois kiva että äitillä ois heillekin aikaa.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 09:19"]

[/quote]

Minun lähipiirissäni on runsaasti äitejä, jotka ovat odottaneet toista ennen esikoisen 1-vuotispäivää eli edes ensimmäine vauvavuosi ei ole riittänyt vanhemmille ihasteltavaksi, kun jo on pitänyt saada uusi pieni vauva. Siinä sitten on raskauspahoinvoinnit ja koomaväsymykset taisteltu 6-12 kk:n ikäisen kanssa, kun itse sain aikanani ihastella ainokaiseni kehitysvaiheita, jotka juuri tuossa vaiheessa olivat niin huimat. Elämäni parasta aikaa juuri tuo vaihe, jolloin lähipiirissä halattiin vessanpönttöä ja annettiin vauvan huutaa pinnasängyssä, kun äiti ei nyt vain ehdi.

Kun päästiin elävien kirjoihin takaisin, alettiin määräitetoisesti vääntää siitä pienestä taaperikää lähestyvästiä isosisarusta. Nyt piti oppia potalle, piti oppia pukemaan, leikkimään yksin ja olemaan niin vaivaton ja huomaamaton, kun kohta täällä taas on se odotettu ja ihana vauva. Pinnasänkykin kuuluu vauvalle, heti siitä pois, omaan huoneeseen, kun vauva valtaa isän ja äidin huoneen, pois vauvalelut, kun ne pitää antaa vauvalle... Muistan, kun kuljettiin ystäväni kanssa esikoistemme kanssa, molemmat horjuvia taaperoita ja ystäväni lykki vastasyntynyttään vaunuissa, kun eräs nainen pysähtyi tuijottamaan ja huudahti, että onpas pieni isoveli. Ystäväni hymyili ylpeästi mutta eihän tuo nyt ollut mikään kohteliaisuus. Lähes vauva joutui yllättäen olemaan liian iso, kun perheeseen tuli se uusi vauva.

 
[/quote]

Meillä lapsilla ikäeroa 1,5 vuotta eikä elämä todellakaan ole kuten tässä kärjistetyssä kirjoituksessa on kuvattu. Ehkä joillain on, mutta ei kaikilla.

Ei kannata hankkia lisää lapsia jos ei ole ostaa toista pinnasänkyä